Siniset kukkapilvet

 Rotkolemmikit ovat olleet lempikasveja jo 90-luvulta lähtien, kun niihin ensimmäistä kertaa Englannissa opiskellessani tutustuin. Opiskelukaveri vinkkasi niistä, kun pohdin yhden puutarhasuunnitelman kasvivalintoja.

Puutarhani ensimmäisen rotkolemmikin hankin Tukholman puutarhamessuilta joskus kai vuonna 2007. Se asettui heti ja muodosti kookkaan pehkon. Se näkyy tuolla lehtoakileijojen taustalla, sointuu niihin niin tavattoman kauniisti.

Lajike on 'Silver Wings'. Lehdissä on vaaleaa, mutta ei niin paljon kuin joissakin muissa lajikkeissa. Kävi hyvä tuuri, sillä tämä lajike on kuulemma yksi helpoimmista. Sittemmin olen hommannut monia, eivätkä suinkaan kaikki ole viihtyneet.

'Sterling Silver' pärjää myös, mutta sen ympäriltä voisi vähän kitkeä.

Kaikkein muhkein on perusvihreälehtinen rotkolemmikki. Se oli alun perin kirjavalehtinen, mutta taantui vihreäksi ja tuli sen myötä oikeaksi komistukseksi. Siementaimiakin on jo ilmestynyt muutama, olen siirtänyt niitä toisaalle, eikä haittaa, jos rotkolemmikit valtaavat koko puutarhani.

Kukinta-aika on pitkä. Kuvasta voi nähdä, että kukkavarret kasvavat korkeutta ja haarautuvat. Kumppanina tällä on tarhakalliokielo, ihastuttava yhdistelmä puolivarjoon.

Taustalla voi nähdä rotkolemmikin pieniä kukkia epämääräisinä sinisinä pisteinä kalliokielon seassa. Etualalla itsekseen tähän levinnyt metsäkurjenpolvi lehtoakileijojen seassa. Kaunis luonnollinen tunnelma tässä, juuri tällaisesta pidän.

Alempana samassa rinteessä on myös rotkolemmikki, sen pikkuisia sinisiä kukkia voi ehkä erottaa kuvassa vasemmalla. Pääosassa kuvassa on kuitenkin kolmioka, joka selvisi talvesta liehuvin lipuin. Se versoo aivan latvastaankin, joka on yli kahden metrin korkeudessa.

On jännittävää, miten moni puuvartinen pärjäsi oikein hyvin pitkät paukkupakkasjaksot. Paitsi ne, jotka myyrät söivät, mutta se on eri kuolinsyy. 

Kolmiokan vasemmalla puolella kasvava purppurahelmimarja puolestaan paleltui, kuten myös pari vuotta sitten, mutta se versoo jälleen tyveltään kuten aiemminkin.

Kolmiokan juurella on ehkä maailman kaunein esikko.

Loistokevätesikko 'Francisca' on aivan käsittämättömässä vedossa. Siitä olen tavattoman iloinen! Aiempi yritys näivettyi, mutta tämä nyt näyttää viihtyvän vallan mainiosti. Tämäkin kukkii ikuisuuden, tai on ainakin aiemmin kukkinut varsin pitkään. Kukkien vihreä-keltainen väritys on niin namu.

Tätä en ole Suomesta löytänyt, vaan on pitänyt tilata ulkomailta.

Ulkomailta tilasin myös tämän, jonka oli tarkoitus olla violettilehtinen tarhakalliokielo 'Betberg'. No ei todellakaan ole, se selvisi niin pian, kun versoja alkoi työntyä maasta. Harmi, mutta tämä on siro ja kaunis. Ainakin toistaiseksi selvästi pienempi ja sirompi kuin tarhakalliokielo. Oikea kaunotar, harmi vain, etten tiedä, kuka hän on.

On tässä samalla alueella tämäkin kaunotar: särkynytsydän 'Cupid'. 

Tämä herra on erityinen silmäteräni: valkokukkainen rotkolemmikki 'Mister Morse'. Tätäkin jouduin metsästämään uudestaan, kun ensin hankittu taimi ei viihtynyt. Sitten, kun viimein löysin, ostin kaksi, mutta toinen niistä on hävinnyt. Onneksi tämä toinen ei! Tämä on jopa hieman kasvanut – viimein – muutaman vuoden mietittyään.

Onhan se toki niin, että erikoismuodot, elinvoimaisesta perusmuodosta poikkeavat kukkavärit sun muut tuottavat yleensä luonnonkantaa heikomman kasvun. Siihen täytyy varautua ja paapoa kasveja sen mukaisesti.

Tällä samalla alueella eli Rohanissa elelee myös valkokukkainen mutta täysin vihreälehtinen rotkolemmikki 'Betty Bowring'. Huomasin sen toukokuussa kukassa, mutta sen ympärillä pitäisi kitkeä. Kun menin nyt kameran kanssa katsomaan, kukinta oli jo loppunut. Kuten Morsen kuvasta voi nähdä, sekin on jo loppusuoralla, otin kuvan tänään.

Kasvit ovat olleet erittäin huonolla hoidolla viimeisen kuukauden johtuen monista syistä. Eilen aloitin viimein niiden pelastusoperaatiot rehotuksen keskeltä.

Lopuksi terveiset Pohjois-Savoon Hiidenkiven puutarhaan. Sitkeät savolaiset puistolemmikit ovat yhä voimissaan! Sekä siniset että valkoiset. Kuvassa taustalla kultatesma, joka on oivallinen väripari lemmikeille.

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Lehtoakileija Aquilegia vulgaris

Loistokevätesikko Primula × polyantha

Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum

Puistolemmikki Myosotis sylvatica

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Rotkolemmikki, kaukasianrotkolemmikki Brunnera macrophylla

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

Sadoittain mukulaleinikkejä

 ja muutama erikoinen.

Koska mukulaleinikki viihtyy luonnostaan puutarhassani, olen alkanut keräillä eri lajikkeita. Tämä taitaa olla suosikkini: 'Double Bronze'. Terälehtien ulkopuolet ovat tummat ja kukat kerrotut.

Terälehtiä riittää ja riittää, ja kukat avautuvat ihastuttavan pallomaisina. Sipaus tummaa vielä korostaa kukan kaunista muotoa.

Ja vieläkin niitä tulee lisää, vaikka ensin avautuneet terälehdet osoittavat jo kuihtumisen merkkejä!

Tämän lajikkeen lehdet ovat tavalliset vihreät, tosin näissäkin on pieni sävyero verrattuna tonttini luonnon-mukulaleinikkeihin, jotka ovat vaaleamman vihreitä.

Jo aiemmin esitelty 'Alboplenum' on myös kerrottu ja kaunis, mutta se avautuu laajaksi lätyksi, joka ei ole muodoltaan niin hienostunut. Aika hauskaa, että mukulaleinikeissä voi nähdä samantapaisia kukkamuotoja kuin ruusuissa.

Lehdet ovat tällä kyllä erittäin hienot, tummanvihreän läikikkäät. Kukka oli erittäin vaikea kuvattava, toivon ensi keväänä hieman laajempaa kasvustoa ja enemmän kukkia. Istutin taimen vasta viime syksynä.

Orkney-saarilta tuotu mukulaleinikki ystävän puutarhasta on monin tavoin tärkeä. Sekin on kerrottu, mutta kuten voi nähdä, kerrannaisuus toteutuu aivan eri lailla. Kukan keskustassa on voinappimainen rykelmä terälehtiä.

Tämän lehdissä on tummanruskea alue lehtisuonen tyvellä ja vaaleaa marmorointia.

Ja nyt tajuan, että olen kokonaan unohtanut kuvata ruskealehtisen 'Brazen Hussyn'! Sen väri on, tai siis oli, parhaimmillaan lehtien vasta noustua. Kukat ovat tavanomaiset yksinkertaiset ja kirkkaankeltaiset.

Orkney-saaren mukulaleinikkiä, jonka olen nimennyt löytöpaikan mukaan nimellä "Midgarth", kasvaa myös alkuperäisellä paikallaan, josta se lähes hävisi pari vuotta sitten. Sain kaivettua pienen mättään talteen ja siirsin sen tuon edellisen kuvan paikkaan. Onneksi kasvusto silti jatkoi tässäkin eloaan. Tässä sen seurana kukkii rotkolemmikki, jonka lajiketta en nyt osaa sanoa. Sen piti kai olla 'King's Ransom', mutta sillä olisi vaaleaa lehtien reunoilla. 

Kuvassa on etualalla tontillani alkuperäisenä kasvavaa mukulaleinikkiä, sitä on lähes kaikkialla. Jos pystyy kuvasta erottamaan, ovat sen vaaleanvihreät lehdet hyvin eri väriset kuin Orkneyn lajikkeen tummemmat ja kirjavammat lehdet kuvan keskiosassa. Taustalla on taas tavallista mukulaleinikkiä. Yritän kitkeä sitä näiden erikoislajikkeiden ympäriltä, mutta sitä riittää.

Todellakin riittää! Tässä nurmikkoani, tai siis mukulaleinikikköä, ennen ruohonleikkuuta.

Kun nyt ollaan tällä tontin kulmalla, katsotaan samalla, mitä täältä pihan reunalta löytyy. Löytyy ihana valkonarsissi, jonka lähetti Pagisen mitä pagisen -blogia pitänyt Koso-täti jo ehkä kymmenen vuotta sitten. Joka kevät ihastelen, kuinka narsissi sointuu lehteen puhkeavaan keltakirjokanukkaan, joka on tarkemmin idänkanukka 'Aurea'. Narsissin torven reunan ohut punertava raita natsaa täydellisesti kanukan versoihin.

Tämän kohdalla alkoi naurattaa. Olin kovalla tohinalla siirtänyt 'Monstrosa' -valkovuokon vierellä kasvavaa tavallista valkovuokkoa tänne tontin reunalle joskus kai viime keväänä. 

Ja sitten tämä onkin silkkaa 'Monstrosaa'!

Ei se haittaa kyllä yhtään. Tämä on todella kaunis valkovuokko, sitä saa olla vaikka joka paikassa.

Ja onneksi sitä kasvaa edelleen sielläkin paikassa, josta kaivoin sitä pois. Tässä se nimittäin toimii valko-vihreän kokonaisuuden tärkeänä osana. 'Monstrosan' vierellä komeilee keltapeippi 'Hermann's  Pride'. Valkoraitalehtiset kielot ovat vasta nousussa. Tässä on hieno kokonaisuus eri kuvioita ja lehti- sekä kukkamuotoja valkoisen ja vihreän raikkaassa yhdistelmässä.

Idänkanukka Cornus alba

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Mukulaleinikki Ficaria verna

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Valkonarsissi Narcissus poëticus

Valkovuokko Anemone nemorosa

Sinistä ja söpöä

 Vaikea valita, mistä kevätkukista kirjoittaisi, kun vähän kaikkea on kukassa tai tulossa kukkaan. Niinpä valitsin värin.

Sinikevättähti on skilloista kauneimpia ellei kaunein. Sen sini on puhtaampaa, ei niin violetinsekaista kuin monella muulla kevättähdellä. Kukkakin on somempi, pienempi. Olen iloinen, että muutama on tallella myyrien jäljiltä. 

Kellanvihreä kultatesma toimii hyvänä kontrastivärinä siniselle pikku kukalle.

Balkaninvuokoista kenties kaunein on hailean sininen 'Blue Snow'. Täysin avonaisina kukat näyttävät lähes valkoisilta.

Mutta onhan 'Charmer' tietysti varsinainen hurmuri myös. Vanha suosikkini.

Valkovuokko 'Blue Eyes' on huomattavasti aneemisempi kuin olin kuvien perusteella olettanut. Kukan keskustan sinertävä alue on monissa kuvissa paljon tummempi. Oikeasti se on hailea, kuten kuvasta näkyy, eikä kukkakaan ole kovin kerrottu. 

Voi olla, että olen saanut aneemista kantaa, tai kasvupaikka ei ole mieleen eikä kukka kehity niin kuin pitäisi. Onhan tämä silti ihan kaunis.

Samaa ei voi sanoa hämyvuokosta, jonka olen ostanut nimellä f. caerulea eli sininen muoto. Tietääkseni se on sama kuin 'Robinsoniana'. Yleensä pidän erikoisuuksista ja haileista väreistäkin, mutta tämä väri on jotenkin todella outo, ei oikein sitä eikä tätä. Eikä sovi valkovuokolle sitten yhtään. Ja hitsi, tämä leviää ja olen levittänyt jakopaloja puutarhassani sinne sun tänne. Lähinnä ongelma-alueille kyllä.

Tämäkin asia on vain kestettävä, kuten elämässä moni muukin homma.

Siinä lähellä kasvaa onneksi ihanaakin ihanampaa aho-orvokkia, joka on luonnonkantaa ja esiintyy tontillani luonnostaan, mikä onni. 

Idänsinililjaa ei puutarhassani kasvanut ollenkaan vanhastaan, mitä kummastelin suuresti. Sittemmin sitä on tullut salamatkustajana lapsuudenkotini pihalta kaivettujen kasvien mukana ja naapurin puoleltakin. Tämä tupas on löytänyt tiensä kostealle kevätniitylle.

Posliinihyasintti on todella hyvä leviämään. Lähes 20 vuotta sitten istuttamani sipulit ovat levinneet vähän joka puolelle, mikäs sen ihanampaa. Hailean sinertävät kukkameret ovat kuin meren kuohua.

Kuten taustalta näkyy, monet narsissitkin ovat tulleet kukkaan, niistä pitänee tehdä oma keltainen juttu.

Yksi kevään kauneimmista on rotkolemmikki, niistä ensimmäiset ovat aloittamassa kukintaa.

Iloinen löytö on, kun myyrien mylläämässä muotopuutarhassa on jäljellä kaksi 'Clairette' -huhtikurjenmiekkaa. Ne ovat aivan puksipuuaidan vierellä ja ehkä siksi säästyneet, kun penkin keskiosa on pistetty mullin mallin.

Raportoitavaa on vaikka kuinka, pikarililjoja, kiurunkannuksia ja vaikka mitä. En ole oikein ehtinyt enkä jaksanut, mutta yritän petrata.

Aho-orvokki Viola canina

Balkaninvuokko Anemone blanda

Huhtikurjenmiekka Iris Reticulata-Ryhmä

Idänsinililja Scilla siberica

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Posliinihyasintti Puschkinia scilloides

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Sinikevättähti Scilla sardensis

Kevätkalenterin viimeinen luukku

 Valoa kohti!

Rotkolemmikki on lempiperennojani ja olenkin kerännyt kokoelman eri lajikkeita. Tämä oli alun perin 'Variegata' eli 'Dawson's White' – valkokirjavalehtinen lajike läikikkäällä tavalla toisin kuin useimmat muut rotkolemmikit, joilla on verkkomainen kuvio lehdissään.

Sitten alkoi yhdestä kohdasta kasvaa huomattavasti vahvempi vihreälehtinen verso. Lopulta se voitti ja syrjäytti kirjavat lehdet kokonaan. En ole siitä pahoillani, sillä kasvista tuli mahtavan elinvoimainen. Kuvassa se kukkii jo huhtikuun lopulla. Silkkana vihreälehtisenäkin rotkolemmikin sydämenmuotoiset lehdet ovat hyvin kauniit ja ihastuttavat lemmikkikukat pääsevät täysillä parrasvaloon, kun lehdet eivät niin herätä huomiota.

Kasvi on myös tuottanut muutaman siementaimen, joita olen päässyt istuttamaan uusille paikoille. 

Nyt on talvipäivänseisaus; päivä, jolloin jumalatar synnyttää auringon. Ennen pitkää koittaa taas kevät, jolloin käännämme kasvot kohti aurinkoa kiitollisina siitä, että pimeys on selätetty.

Hyvää talvipäivänseisausta!

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Myrkkyliljakierros

 Nyt niitä on, taitaa olla paras hetki. Ensimmäinen on jo täysin kuihtunut, mutta uusia on noussut tilalle.

Tarhamyrkkylilja 'Lilac Wonder' on jo komea tupas. Ehkä tämän voisi ensi kesänä nostaa ja istuttaa mukulat harvempaan? 

Tämä lajike on tuottanut komeat siemenkodat joka kesä, joten voisi olettaa siementaimiakin tulevan. Ensimmäisellä kerralla keräsin siemenet ja istutin purkkiin, mutta ne ehkä kastuivat ja jäätyivät tai jotakin – siemenkasvatuksilla on tsiljoona ja yksi mahdollisuutta mennä pieleen – joten sen jälkeen olen antanut siementen varista niille sijoilleen. Jos lajike kumminkin tuottaa siemeniä, ei sen pitäisi olla steriili.

Otin toisen kuvan niin, että taustalla näkyy toinenkin myrkkylilja, vaikka se onkin piilossa rotkolemmikin lehtien takana.

Vanha "maatiaismyrkkylilja", joka on luultavasti jokin tarhamyrkkylilja, kukkii uskollisesti 'Sterling Silver' -rotkolemmikin vierellä.

Tässä kuvassa näkyvät molemmat äskeiset, lisäksi alareunassa on erityisen tärkeä erikoisuus.

Colchicum × agrippinum kukkii vain yhden kukan voimin ja toivon kovasti, että se jonakin vuonna innostuu runsastumaan. Siihen asti olen iloinen siitä, että se on elossa. 

Joillakin myrkkyliljoilla on ruudullinen kukka kuten kirjopikarililjalla. Tämä on risteymälaji, jonka vanhemmista ei ole täyttä varmuutta, mutta toinen on ilmeisesti ruutukukkainen C. variegatum.

Minulle on tärkeää, että myrkkyliljat on istutettu paikkoihin, jotka näkyvät ikkunoista, sillä niiden kukkimisaikaan tulee oltua sisällä; syksyllä on usein sadepäiviä. Ikkunan läpi otettu kuva ei voi olla kovin tarkka, mutta kyllä tästäkin jotakin selvää saa. Alaosassa ovat maatiaismyrkkylilja ja agrippinum, tosin sitä ei näe, ellei tiedä tarkalleen, missä se on. Taustalla näkyy tummin myrkkyliljani.

Loistomyrkkylilja 'Atrorubens' on upean värinen tapaus. Se kukki viime syksynä vuosien odottelun jälkeen ensimmäistä kertaa avomaalla ja nyt sillä onkin jo useampi kukkavarsi. Huomaa, miten tumma kukkavarsikin on.

Tämä kuva on suunnilleen sama näkymä kuin keittiön ikkunasta, mutta otin kuvan ulkona. Oikealla näkyy vielä yksi myrkkylilja; kivaa, kun niissä on erilaisia sävyjä, tummia ja vaaleita. Tuo vaalein on tarhamyrkkylilja 'The Giant'. 

Tarhamyrkkylilja tarkoittaa usean lajin risteymää, se on yhteis-lajinimi sekalaiselle sakille myrkkyliljoja, joilla on erilaista perimää. 

Olen hieman hämilläni The Giantin haaleasta väristä, mutta se kukki saman värisenä jo viime syksynä ja väri voimistui pikku hiljaa, tosin se ei koskaan päässyt monen muun myrkkyliljan sävyyn asti. Toisaalta se ei haittaa mitään, kun mukulassa on näin paljon elinvoimaa. Haileakin on erittäin tervetullut.

Kun etsii kuvia netin kuvahaulla, löytyy sieltä vaikka minkä värisiä Giantteja. On tyypillistä, että sipulimyyjät vetävät myyntikuvissaan värikylläisyyden arvot kaakkoon, jotta sipulit myisivät paremmin. Se aiheuttaa kumminkin hämmennystä kotipuutarhurissa, joka yrittää varmistua siitä, ovatko omat kasvit sitä, mitä pakkauksessa luki. Varmaa on, että myyntipussin etiketissä oli paljon vahvempi pinkin sävy.

Kaikki edelliset myrkkyliljat kasvavat metsäpuutarha-alueella: mäntyjen alla, katajapenkissä ja kohti vaahteraa. Vaahteran alla on valkokukkaista 'Alboplenum' -syysmyrkkyliljaa, samoin vähän sivummalla vaahteran varjossa, jossa myös syysvuokko 'September Charm' kukkii edelleen. Sen juurella taitavat kasvaa puutarhani ensimmäiset myrkkyliljat. 

Valkoinen kerrottu syysmyrkkylilja 'Alboplenum' on yhä mielestäni kaunein myrkkylilja, vaikka sittemmin olen tutustunut vaikka kuinka moneen ihanaan myrkkikseen. Ja varaan oikeuden muuttaa mieltäni. Katsotaan kauneutta uudemman kerran, kun kukat kunnolla avautuvat.

Istutin Alboplenumia myös vuokko-esikkopuutarhaan joitakin vuosia sitten. Mitään ei vuosiin näkynyt ja arvelin istutuspaikan olleen liian kuiva. Tänä kesänä maasta kuitenkin nousi lehtitötterö, josta ei voi erehtyä. Se on elossa! Ja tuottaa vieläpä kaksi kukkaa, joista kummankin viereen on jo nousemassa uusi kukka. Vähintään neljä kukkaa siis. Myrkkyliljoilla on tapana pukata kukkia maasta aika pitkän ajan kuluessa.

Onpa ihanaa. Tämä kohta näkyy makuuhuoneen ikkunaan. Tässä on muutenkin syyskattaus, sillä myrkkisten yllä kasvaa japaninvaahtera 'Osakazuki'.

Osakazukin ruska vasta alkaa. Sehän menee aivan helakanpunaiseksi, mutta on jo nyt kaunis hitaasti punastuessaan. Tämä kohta puutarhassa on sellainen, jonka näen läheltä päivittäin, sillä huussi on tässä ihan vieressä. Käytän ulkohuussia ympäri vuoden. Minusta on kivaa poiketa päivällä ulos vessaan, samalla voi tarkkailla kaikenlaista, mitä puutarhassa tapahtuu.

Elokuussa, kun jaoin tiheäksi kasvanutta loistomyrkkyliljaa mukuloiden vielä ollessa lepotilassa, istutin joitakin mukuloita sellaiseen kohtaan, joka ei näy ikkunoista. Kuistin edusta ei näy sisälle, mutta siitä tulee kyllä kuljettua monta kertaa päivässä. 

Olen iloinen, että niistä mukuloista usea kukkii jo nyt. Se, viihtyvätkö ne tässä talon pohjoispuolella, selviää vasta tulevina vuosina. Näiden kukkien kasvuvoimat kun ovat syntyneet jo keväällä, kun mukulat työnsivät lehtitötterönsä imemään voimia muotopuutarhan aurinkoisimmassa penkissä. Sijainti voi olla syy siihen, miksi tämä on elinvoimaisin myrkkyliljani.

Tässä se on eli loistomyrkkylilja (joka saattaa olla tarhamyrkkyliljakin). Kuva on yli viikon takaa, nyt kukkavarsista suurin osa on jo painunut maata kohti, enää muutamia on terhakasti pystyssä. 

Istutin ylös nostamistani mukuloista isoimman osan viereiseen muotopuutarhan penkkiin, jossa toivon niiden viihtyvän ja lisääntyvän yhtä hyvin kuin tämä paahteisimman penkin tapaus.

Viereisessä penkissä kukkii myös tarhamyrkkylilja 'Harlekijn', jonka kaksiväristä kukkaa olen odotellut viisi vuotta. Myrkkyliljat, kuten aika moni muukin kasvi, kouluttavat meistä kärsivällisempiä. 

Saman penkin reunassa yllättää tarhamyrkkylilja 'Waterlily' iloisesti. Tänä vuonna siihen tulee ainakin kolme kukkaa! Useimpina syksyinä se on ollut paljon kitsaampi. Tämä tosiaan taitaa olla hyvä myrkkyliljasyksy, kuten kollegani arveli.

Käytävän toisella puolella Waterlilystä on yksinkertainen valkokukkainen syysmyrkkylilja 'Album'. Näitä on kaksikin, mutta se toinen on niin kasvillisuuden peitossa, että se täytyy siirtää. Yritän tämän muistaa ensi kesänä lehtien kuihduttua – ellen pysty nyt kukinnan jälkeen jotenkin kaivamaan sitä niin syvältä, että saan mukulat juurineen.

Joskus käy näin, että kasvupaikalle muodostuu hiljalleen vähän liian rehevä kasvillisuus, joka peittää kukat ja varmaan estää lehtiäkin yhteyttämästä.

Pitkän jutun loppuun vielä uusin: tarhamyrkkylilja 'Beaconsfield', jonka sain ystävältä ja kollegalta. Kuvassa sen kaverina on vielä nerine, mutta sen siirsin sisään lauantain myrskyn alta, jotta korkea kukka ei kaadu. 

On yksi myrkkylilja, joka ei ole noussut vielä ollenkaan. Nouseekohan tänä syksynä lainkaan. Istutin vuosi sitten kolme 'Purpureum' -turkinmyrkkyliljaa. Ne kukkivat viime syksynä ruukuissa. Kiinnitin huomiota siihen, että niissä oli komeat juuret, kun ne kukinnan jälkeen istutin – ja syysmyrkkylilja pannonicum, joka oli tänä syksynä ensimmäisenä kukassa ja nyt jo täysin kuihtunut, ei ollut tehnyt juuria lainkaan. 

Kiinnostavaa. Tällä voi olla, tai olla olematta, vaikutusta asiaan. Olen nyt ainakin oppinut sen, että joskus myrkkyliljalla voi kulua vuosia maan alla ilman, että se tuottaa yhtään kukkia tai edes lehtiä. Kuolleiksi niitä on vielä tässä vaiheessa turha julistaa.

Japaninvaahtera Acer palmatum

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Nerine, ruusuneidikki Nerine bowdenii

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syysvuokko Anemone hupehensis

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum