Siniset, valkoiset ja vähän hullutkin ilot

 Kuistin edustan pieni istutusalue on osoittautunut hyväksi paikaksi aarteille.

Ensinnäkin himalajanvuokko. Tämähän on kostean paikan kasvi. Rohkenin silti istuttaa sen kuistin pohjoispuolelle, sillä siinä on ainakin viileää. Maa on siinä kuitenkin useimpina kesinä hyvin kuiva, sillä kuistin räystäs yltää paikan ylle. 

Vaan tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella himalajanvuokkoa kertaakaan, silti se on kasvanut ennätysmittoihin metriseksi!

Taustalla on kuunlilja 'Sum and Substance', joka on kerrankin kasvattanut useamman lehden ja jopa kukkavarren! Kuunliljat viihtyvät puutarhassani hirmu huonosti, mutta nyt on selvästi kesä niiden mieleen; ilmeisesti sateita on tullut riittävän tiuhaan. 

Himalajanvuokkoa on olemassa valkoheteisenäkin, mutta kohdalleni osui lottovoitto ja sain siniheteisen 'Glacier' -lajikkeen.

Lajikkeen kukkien kääntöpuolissakin on sinerrystä.

Ransu esittelee. Himalajanvuokko ei koskaan aiemmin ole yltänyt kuistin lattiaa korkeammalle.

Kuistin rappujen viereen raivasin viime kesänä tilan pienille aarteille. Akileija-ukkolaukka-rehotus sai väistyä, sillä muutakaan paikkaa en pikkuisille erikoiskasveille keksinyt. Rehotuskasvit pärjäävät toisaallakin siinä rehotuksessa, joka täällä lähes kaikkialla vallitsee.

Kelmeäneidonkannus on hurmaava valkokukkainen varjopaikan sulostuttaja.

Kelmeäneidonkannus on joko neidonkannusten sukua Pseudofumaria tai kiurunkannus Corydalis, luotettavissa lähteissä näkyy kumpaakin nimeä. Oli kumpaa tahansa, se on aivan ihana pikkuruinen keijukaiskasvi.

Tässäkin kuvassa on taustalla kuunlilja: toisin kuin aiemmin väitin, on kumpikin viime kesänä hankituista kuunliljoista yhä elossa! Tässä näkyy raikkaan kaksivärinen vihreä 'Summer Lovin''.

Tässä kuvassa näkyy sekä 'Summer Lovin'' että 'Great Expectations' edessään yhä vain kukkiva kiurunkannus 'Golden Spinners'! Yli kuukausi kukassa putkeen.

Varjosiippa kukki jo juhannuksena, vain yhdellä kukkavarrella, mutta onneksi edes sillä. Se on ihan uskomattoman siro ja kaunis. 

Hankin tälle ja muutamille muille happaman maan aarteille rodomultaa ja lisäsin sitä kasvien tyvelle, toivottavasti se auttaa viihtymään.

Kuistin länsipäästä kuoli pikkujasmike pari vuotta sitten – se teki kuolemaa monta vuotta, kunnes yksikään verso ei enää puhjennut lehteen. Hankin tilalle kauniin kerrotun 'Frosty Morn' -lajikkeen, sillä kaipasin kuistin keinutuolissa nenään leijuvaa ahomansikan tuoksua. 

Tämäpä ei olekaan pikkujasmike, vaikka se taidettiin sellaisena myydä. Koko on kyllä kompakti, mutta tässä pidemmälle jalostetussa (ja luultavasti sekavamman perimän omaavassa) jasmikkeessa tuoksu on makea, gardeniamainen. Ihana tämäkin kyllä on. Toivon, että puska viihtyy. Yritin istuttaa taimen parempaan tuulensuojaan kuin edeltäjänsä, sillä se saattaa olla syy siihen, miksi moni jasmike viihtyy huonosti.

Erityisaarre viimeiseksi. Hullukaali iti ja teki lehtiruusukkeen viime kesänä myllättyäni maata. Tänä vuonna se kukkii. Toivon, että tämä mystisen oloinen kasvi tuottaa uusia siementaimia vähän tiuhempaan – tämä on vasta toinen tässä 20 vuoden aikana. Kumpikin on tietysti aktivoitunut maan mylläyksen tuloksena.

Täytyypä mylläillä.

Himalajanvuokko Anemone rivularis, Eriocapitella rivularis

Hullukaali, kylähullukaali Hyoscyamus niger

Jasmike Philadelphus

Kelmeäneidonkannus Corydalis ochroleuca, Pseudofumaria alba

Kiurunkannus Corydalis

Kuunlilja Hosta

Varjosiippa Vancouveria hexandra

Pikainen pihakierros pakkasessa

 Pakkasta on reilut kuusi astetta, lunta viitisen senttiä.

Lempikasvini varjohiipat ovat kauniita talvellakin, tosin jänis näyttää syövän näitä talvivihreitä lajeja hyvällä ruokahalulla. Tätä 'Frohnleiten' -piivarjohiippaa ristiturpa ei ole onneksi huomannut, tämä on kauneimpia talvikasveja puutarhassani.

Kiertelin puutarhassa ja yhtäkkiä huomasin koristeellisia pallukoita pensaan täydeltä. Hetken verran löi tyhjää, kunnes tajusin, että se on pihajasmike, tarkemmin ottaen sen keltalehtinen lajike 'Aureus'. Sillä näkyy olevan ihan oma suomenkielinen nimikin, keltapihajasmike.

Lähestyin puskaa ylämäestä käsin, jolloin palloiset oksat näkyivät kauniisti lumipeitteistä maata vasten. Pallukat ovat kuivuneita siemenkotia. Niiden määrästä näkee, miten runsaasti pensas kesällä kukki. En muista, että siemenkotia olisi ollut näin runsaasti aiemmin.

Siinä ihan lähellä on seuraava ihastelun kohde. Kirsikkasorvarinpensaan lehtisilmut ovat kookkaat, pitkulaiset ja upean viininpunaiset. Oliivinvihreiden versojen kanssa erittäin hieno väripari!

Yllättävää, kuinka paljon puutarhasta löytyykään katsottavaa, vaikka kauempaa käsin ei siltä vaikuta.

Ruusut saivat suojat tyvilleen melko myöhään, olisi pitänyt ehtiä ennen uudenvuoden pakkaspiikkiä. Laitan suojaksi kaikenlaista: vanhoja villanuttuja, vintiltä löytyneitä vanhoja verhoja, raakavillaa. Viimeiset kukkanuput ovat jäätyneet oksille. Nekin ovat kauniita ja niiden väri pysyy yllättävän pitkään.

Heisi 'Dawn' (Viburnum × bodnantense) nuppuili kovasti marraskuussa, mutta hyvin harva kukka avautui. Toivon, että kukkanuput selviävät pakkasista ja kukkivat keväällä. 

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Piivarjohiippa Epimedium × perralchicum

Pieni pinkki kierros

 Lyhyt, mutta söpö!

Ensin kuistin rappusten syklaamiruukku. Murattisyklaamit kukkivat näin syksyllä, pyöreälehtiset balkaninsyklaamit keväällä – mutta niiden ensikukintaa vielä odottelen. Istutin ne tuohon ruukkuun vuosi sitten, eivätkä ne viime keväänä kukkineet.

Pikkuruiset luonnonsyklaamin kukat ovat suloisinta mitä kuvitella saattaa. Ne ovat vielä pienempiä kuin kukkakaupoissa myytävät "minisyklaamit". Lisäksi on ilo hyysätä näitä aarteita vuodesta toiseen sen sijaan, että ostaisi kertakäyttökukkia.

Loistojasmike eli 'Tähtisilmä' kuuluu niiden ihastuttavien kasvien joukkoon, joiden ruska on vaaleanpunainen. Sen vieressä kasvaa punalehtiruusu. Hyvä syyskasvi sekin: keltainen ruska ja kauniit punaiset kiulukat.

Vuorikonnantatar 'Darjeeling Red' kukkii koko kesän, mutta erottuu kunnolla vasta syksyllä, kun paljon muuta ei ole kukassa. Se näkyy paremmin tielle kuin puutarhaan. Sen tehtävä on peittää kivipenkereen päällinen, jonka alla on tienvarren ojaan johtava salaoja.

Yksi tämän marraskuun ihanimmista yllätyksistä on 'Dawn' -heiden kukinnan alkaminen kerrankin samaan aikaan kuin esim. Skotlannissa. Lauhatalvisilla seuduilla se kukkii syystalvella. Niin nyt täälläkin!

Jo kookkaaksi kasvanut puska on aivan täynnä pullistelevia kukintonuppuja. Makealta tuoksuvia pikku kukkia avautuu jatkuvasti. Voi olla, että kun talvi tulee, liian pitkälle kehittyneet nuput tuhoutuvat pakkaseen eivätkä pysty kukkimaan keväällä, kuten tähän asti, mutta se ei haittaa mitään. Paljon mieluummin otan loppusyksyllä kukkivan pensaan, keväällä on niin paljon muutakin katsottavaa.

Olisi kivempi ihailla pensasta ilman sitä ympäröivää verkkoa, mutta riskiä ei voi ottaa: peurat rakastavat heisiä vähän liikaa.

Päivän ruusu on kasvimaan ovenpieleen haaveellisesti nojaileva Pierre de Ronsard eli 'Meiviolin', tunnettu myös nimellä Eden tai Eden Rose.

'Dawn' -heisi on lajia Viburnum × bodnantense, ei suomenkielistä nimeä

Balkaninsyklaami Cyclamen coum

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Punalehtiruusu Rosa glauca

Vuorikonnantatar Bistorta affinis

Aamun puutarhakierros

 Kukkia, kimalaisia ja saalista.

Ransu on aamupesulla kuistin rappujen juuressa.

Eilen tuli leikattua nurmikko tältä suunnalta. Navetan edestä löytyy rujompaa katsottavaa. Olen virittänyt Supercat-myyräloukun parin kuukauden tauon jälkeen ylämäkeen, kottikärryistä vasemmalle, kun löysin uuden onkalon suun.

Sieltä on nyt noussut neljässä vuorokaudessa kuusi vesimyyrää. Olen osunut myyräsuoneen! 

Vesimyyrä eli vesirotta on rotan kokoinen, lähes musta ja pitkähäntäinen. Näistä osa on pienempiä, nuoria luultavasti. Kaksi selällään olevaa ovat eilisiä, aamukasteen pisarat saavat ne vaaleammiksi. Tänään tuli taas isompi vonkale. 

Ihme kyllä, raadot eivät ole yön aikana hävinneet. Eivät hävinneet edellisetkään. Ehkä pöllöillä sun muilla on mahat täynnä myyriä jo valmiiksi. Niitä vilistää kaikkialla. Mutta vesimyyriin en ole törmännyt sitten kevään. Ne kun elävät pääosin maan alla syöden kasvien juuria.

Siirrytään kauniimpiin kuviin. Sinipallo-ohdake 'Veitch's Blue' kukkii preerian yläosassa. Nyt, kun kukkia on auki, käy jatkuva pörinä.

Kuvaa ottaessani katsoin, että kukinnolla on kaksi kimalaista, mutta tuo toinen onkin varmaan kimalaiskuoriainen. Kimalainen saattaa olla isokimalainen.

Hypätään muotopuutarhaan, sillä sielläkin kukkii sinipallo-ohdake, tällä kertaa 'Taplow Blue'. Jos nämä kaksi lajiketta laittaisi ihan vierekkäin, saattaisi joku eroavaisuus löytyä, mutta kun ne elävät eri puolilla pihaa, näyttävät ne identtisiltä. Lisäksi tässä kukkii mm. hohtopiikkiputki ja preeriaväriminttu.

Tämän kimalaisen raidat ovat tummemman keltaisia. Olisiko mantukimalainen.

Hohtopiikkiputkessa oli perhonen vielä yöpuulla. Tai yökukalla.

Tommolan tilan syreenileimussa saattaa olla ainesta unelmien syreenileimuksi, vaikka se ei ole edelleenkään liila, vaan minun silmissäni vaaleanpunainen. Korkeintaan punaliila, kun haaveeni syreenileimu on siniliila. Kukkien muoto on kuitenkin hyvin kaunis, kuten myös vaalea alue kukan keskellä. Luulen, että tulen pitämään tästä kovasti.

Mutta onneksi muotopuutarhassa elää ja viihtyy ihastuttava Flame Blue eli 'Bareightysix'!

Monta vuotta haaveilin leimuista, mutta ensimmäiset istuttamani syysleimut kuolivat ja ajattelin, että ne eivät viihdy. Ne näyttivät kuivuvan kokoon. Mutta sitten alkoi viihtyä ensin yksi syysleimu, sitten toinen. Tämä on kiva juttu, sillä niiden kukinta piristää loppukesän masentavaa kesän päättymisen tunnelmaa.

Kirjoukonhattu on naurettava rääpäle, mutta tänä sateisempana kesänä se on sentään tehnyt kaksi kukkavartta, jotka nousevat jopa lähes metrin korkeuteen. Kukkia näkyy tulevan tusinan verran.

Taustalla näkyy muotopuutarhan varsinainen yllättäjä.

Endless Summer -hortensia The Original ei ole ikinä kukkinut näin runsaasti eikä ollut näin reheväkään! Isoa puskaa siitä en näköjään koskaan saa, mutta nyt se on sentään noin metrin korkuinen ja kukkii kuin viimeistä päivää. Hankin tämän silloin, kun Endless Summerit tulivat Suomessa myyntiin ja markkinoilla oli vasta tämä ensimmäinen lajike. On siis pärjännyt avomaalla 15 vuotta.

Heinäkuun kuumuusjakson aikana kukat ja lehdet alkoivat lurpottaa, mutta onneksi tuli jokunen sade, ja hortensia piristyi heti. Olen varmasti myös viskannut tälle jotakin lannoitetta, sillä välillä on ollut aika monta sellaistakin vuotta, ettei tämä ole kukkinut lainkaan.

Tämä on siis virallisesti jalohortensia 'Bailmer'. Kukat olisivat happamassa maassa sinisemmät, mitä kovasti toivoin. Olen lannoittanut rodolannoitteella ja haudannut rautaromua maahan yms., mutta kukista ei tule sinerviä millään. Sama safiirihortensian kanssa. Luovutan ja hyväksyn pinkit kukat, vaikka harmittaa. Vaaleansininen vain olisi niin paljon mieluisampi väri kuin vaaleanpunainen.

SuperMusti saapuu. Kyllä sillekin riittää myyriä. Musti metsästää maanpäälliset, eli pelto- ja metsämyyrät. Viime yönäkin toi olohuoneen matolle peltomyyrän.

Eilen sain keväästä asti jatkokäsittelyä odottaneen kasan risuja haketettua kuistin kulmalla. Kivaa, sillä kasa oli kymmenen neliömetrin kokoinen. Samalla istutin uuden pikkujasmikkeen, kun vanha kuoli. 

Uusi taimi meni nyt vähän lähemmäs nurkkaa, toivottavasti tuulensuojaisempi paikka – tai sitten ei. Tuulihan tähän pahasti osuu. 

En tiedä, onko tuuli edellisen pikkujasmikkeen kuolinsyy vai mikä, mutta olen kovasti kaivannut sen metsämansikan tuoksuista kukintaa. Lisäksi toivon uudesta jasmikkeesta vähän tukea joka suuntaan lakoaville kultapalloille. Kuvassahan ne näyttävät olevan pystyssä, mutta pystyssä ovat siis ne, jotka vielä ovat pystyssä.

Pisimpiä rankoja kannoin risuaitaan, joka oli jo madaltunut huolestuttavasti – peuroja liikkuu kylässä nyt keskellä päivääkin, kun syys saa. Aita täytyy saada kuntoon ja riittävän korkeaksi. 

Huomasin iloisen yllätyksen.

Tarhakellokärhö 'Arabella' kukkii! Löysin tiedon täältä blogista, että olin istuttanut tämän keväällä 2017. Sinä kesänä nuori taimi kukki, mutta eipä sen jälkeen. Kasvupaikka onkin toivoton: mäntyjen alla, kovassa ja kuivassa savimaassa, parin puskan välissä. On vähän ihme, että kärhö on pysynyt hengissä.

Tänä vuonna se viimein ulotti kasvuaan puskien läpi niiden ylle, kuten olin visiossani sen kuvitellut tekevän. Huomasin nupun joskus viikko sitten, mutta sitten unohdin sen. Onneksi tuli tehtyä tuota risu- & aitahommaa!

Kuvassa on myös kaksi kukkakärpästä. Hiidenkiven puutarhan blogissa keskusteltiin pari vuotta sitten siitä, käykö kärhöissä pölyttäjiä. Tämä tarhakellokärhö ainakin näyttää niitä houkuttelevan.

Myyristä vielä: niitä vilistää ihan silmissä, näen joka päivä jossain kohtaa pienen myyrän kipittävän. Eilen, kun olin täyttänyt tuorella hakkeella huussin kuivikelaarin, näin illemmalla vessakäynnillä pikkuisen myyrän vilistävän äkkiä laarista pois avatessani huussin oven. Taisi tuore puuntuoksu houkutella. Enpä ole ennen vessassa myyrään törmännyt! Ovat ne hauskoja ja söpöjä – kun vain eivät söisi kasvejani niin ahkerasti.

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Kirjoukonhattu Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'

Kultapallo Rudbeckia 

Pikkujasmike Philadelphus Lemoinei-Ryhmä

Preeriaväriminttu Monarda fistulosa

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

Syreenileimuksi kutsutaan joitakin syysleimun, Phlox paniculata, vanhoja lajikkeita.

Tarhakellokärhö Clematis Integrifolia-Ryhmä

Köynnösmaja rehottaa

 Huhtikuussa kaivoin köynnösmajan pintamaan pois tarkoituksena tehdä siihen kiveys.

Siistiltä näyttää!

Nyt ei siistiltä näytä yhtään mikään. Ylärinne on kertaalleen niitetty, mutta kaikki kasvaa himona. Onneksi on kuitenkin ihan nättejä kiinnekohtia, kuten edellisessäkin jutussa mainitut loistojasmikkeet. Niiden edessä näkyy köynnösmaja, tai majan tolpat ja kivimuuri.

Majaan istuttamani kasvit ovat suurimmaksi osaksi lähteneet hyvin kasvuun, mutta kitkeä pitäisi. Tässä kukkii kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ja valkokukkainen verikurjenpolvi 'Album'.

Köynnösmajaan oli tarkoitus istuttaa pari ruusuakin, mutta ruusujen juurakot saapuivat syksyllä niin myöhään, että olin jo ehtinyt istuttaa köynnösmajan suhteellisen pieneen istutustilaan köynnökset ja perennat, kukkasipulitkin. Onneksi köynnösmajan takavasemmalla kukkii valamonruusu upeasti. Maitohorsma saa kukkia puutarhassani, sillä peurat syövät sen kaikkialta muualta paitsi aidatuilta alueilta. Puutarhani on maitohorsman suojelualuetta.

Marraskuun alussa saapuneista ruusunjuurakoista köynnösmajan taakse päätyi mandariiniruusu sekä majan etupuolelle tulevalle istutusalueelle David Austinin upea ruusu Scepter'd Isle eli 'Ausland'. Tätä pallomaisia kukkia tekevää ruusua en löytänyt Suomesta, vaikka monta vuotta etsin. Lopulta tein tilauksen Hollantiin.

Kauneuden lisäksi ruusussa on tärkeää sen nimi: se on Shakespearen näytelmästä Rikhard II ja termillä viitataan Englantiin maanpäällisenä paratiisisaarena.

Vielä alempana rinteessä on upottava tarhagallianruusu 'Violacea', ilmeisesti sama kuin 'La Belle Sultane'. Vuosisatoja vanhoilla kasveilla voi olla monia nimiä.

Ruusuista ei tällä tontilla ole puutetta. Ylärinteen kolmannen loistojasmikkeen kupeessa kukkii myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'. Vanha humalaköynnös kiipeilee pitkin aitaa, ehkä sille voisi pystyttää seipään.

Ghislainesta täytyy ottaa vielä lähikuvia: se on upean värinen. Vasta-avautuneet kukat ovat aprikoosisia haalentuen vähitellen lähes valkeiksi.

Takaisin köynnösmajaan. Sielläkin on aprikoosia – tai jotakin muuta veden kielelle tuovaa hedelmäväriä. Hankin viimein toisen marskinliljan: muotopuutarhassa on elellyt yksi jo kauan. Tämä uusi asukki on 'Cleopatra'.

Vertailun vuoksi muotopuutarhan vaaleampi 'Romance'. Kumpikin on tarkemmin ottaen tarhamarskinlilja.

Onpa aiheessa pysyminen vaikeaa. Taas eksyttiin köynnösmajasta toisaalle, mutta nyt ollaan siellä taas. Kaksi kärhöä voivat hyvin, tämä on 'Blekitny Aniol', siinä on runsaasti kukkanuppuja. Taustalla kukkii valamonruusu.

Myös 'Miss Bateman' on elossa, mutta siinä ei näy niin runsaasti nuppuja, kasvua kylläkin. 

Verikonnantatarten kanssa on ollut huonoa tuuria talvenkeston kanssa. Nyt köynnösmajaan syksyllä istuttamistani kolmesta taimesta kaksi on elossa. Jos kitkisin alueen kunnolla, saattaisin ehkä löytää kolmannenkin. Lajike on 'Pink Elephant'. Pidän oikein kovasti konnantatarten suipoista kukinnoista, joten olen hyvin iloinen.

Japaninsinisade 'Multijuga' talvehti kelvollisesti latvaan saakka, mikä ei ole yllättävää, kun talvi oli leuto ja olin käärinyt köynnöksen pitkään villatakkiin. En tiedä, kukkiiko tämä koskaan, mutta onpa silti hienoa katsella näin rehevää sinisadetta avomaalla.

Ehkäpä saan köynnösmajan kiveyksen tehtyä tässä joku päivä. Tarvikkeita on, aikaa vain ei ole kovin paljoa ollut. Lisäksi aloin tehdä navetan päätyyn kiveystä ensin, mutta sekin on kesken.

Joka tapauksessa jasmikkeiden tuoksu on nyt aivan huumaava. Tämä on kellanvihreälehtinen pihajasmike 'Aureus', joka levittää tuoksuaan ylärinteen alaosassa.

Humala Humulus lupulus

Japaninsinisade Wisteria floribunda

Kärhö Clematis

Loistojasmike Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'

Maitohorsma Chamaenerion angustifolium

Mandariiniruusu Rosa moyesii

Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Tarhagallianruusu Rosa Gallica-Ryhmä

Tarhamarskinlilja Eremurus × isabellinus

Valamonruusu Rosa Francofurtana-Ryhmä 'Splendens'

Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum