Ja näin nousee hella

Ensin yhden lempirikkaruohoni esittely: kirjopillike. Eikö ole upea!

One of my favourite weeds, large-flowered hemp-nettle.
The kitchen stove is now finished for the year. It will not be rendered until next year when we put the floor boards back. Until then the temperature and humidity fluctuations may be too great for traditional lime render.

Kun leivinuunin vasen seinä oli korjattu, teki Uuni-Anne vasemmalle eteenpäin työntyvän seinämän vanhan muurin mukaisesti. Siitä tuli tosin edellistä kapeampi, sillä vanha muuri oli rakennettu seinähirsiin kiinni – ei hyvä hirsien hengittämisen eikä paloturvallisuudenkaan kannalta. Sitä paitsi tähän taloon tulee tuulensuojalevyeristys sisäpuolelle, ja sille tarvitaan muutama senttimetri tilaa. Muurin kohdalle laitetaan tietysti paloturvalliset eristeet.

Hella nousi vikkelästi, sillä sen kanssa ei tarvinnut enää pohtia hankalia rakenneseikkoja.

Vasemmanpuoleiseen seinämään tulee vielä sisäänpäin kaareva yläkulma kuten ylhäällä muurin oikeassakin reunassa, mutta vasen puoli jätettiin tarkoituksella reilusti matalammaksi. Jos se kohoaisi tällaisena kapeampana versiona yhtä korkealle, se näyttäisi varsin hassulta.
Vasemmanpuoleisessa seinämässä oli leivinuunin talvihormi, mutta sitä ei voitu saada takaisin. Hellan hormi sen sijaan kiertelee muurin oikeanpuoleisen osan sisällä niin paljon, että eiköhän silläkin saada tupa lämpimäksi!

Laitoin vielä restauroidut leivinuunin luukun ja hellalevyn paikoilleen ja siinä on! Hellasta puuttuu suurempi rengas, sillä siihen oikean kokoista ei varaosapankki-navetastani löytynyt. Oikeaan päähän tulee vielä lisäkappale suoraa paksua valurautaa, kunhan löydän tai tilaan sellaisen jostakin.
Muuri odottaa kalkkirappausta ensi vuoteen, sillä lattiattomassa talossa saattavat ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut rapauttaa rappauksen. Lattioiden eristäminen, uudet lattiarakenteet ja lankkujen paikoilleen palauttaminen ovat ensi vuoden hommia. Sitten muuri viimeistellään ja rapataan.
Joku saattaa ihmetellä hellanluukun puuttumista (nuo alaosan luukut johtavat nimittäin ainoastaan kammioon, joka lämpiää hellaa lämmitettäessä). Saaristossa yleinen hellatyyppi on tällainen, jonne puut laitetaan ja tuli sytytetään hellalevyn vasemmalla puolella olevan luukun kautta, siis yläkautta.

Tulipesä on vasemmassa reunassa, mistä kuuma ilma kulkee kakluuninluukkujen kätkemän kammion yli vetoa parantavasta kapeasta raosta ja painuu sitten alemmas, vesisäiliölaatikon alitse hormiin.
Vesisäiliöissä ei muuten kuulemma kannattaisi lämmittää vettä, se on paljon parempi hoitaa pannulla hellan päällä. Vesisäiliö ruostuu herkästi, lisäksi se viilentää muuria ja aiheuttaa siksi hormin turhaa nokeentumista. Hellalevyn päällä on muutenkin hyvä pitää jotakin, johon hellalevyyn kohdistunut lämpö pääsee johtumaan, esimerkiksi liuskekiven palaa tai vesipannua (tai kahvi-). Näin hellalevy ei väänny mahdollisen ylikuumenemisen johdosta. Tällaisia asioita olen viime päivinä oppinut.

Kirjopillike – Large-flowered hemp-nettle – Galeopsis speciosa