Saunapolkuni on oikeastaan pihatie, joka halkoo koko pitkulaisen pihan. Sen varrella on komea kivipengerrys, joka paljastui, kun maasta näkyvää suuren kiven kulmaa lähti kaivamaan enemmän esiin. Sauna on tuo vaalea kellanvihreä rakennus, navetta on hirsirakennus siitä vasemmalle. Valkoinen tappi saunan edustalla on syysmyrskyssä kaatuneen lipputangon jalka. Lipputangon palat makaavat pihatien vasemmassa reunassa odottamassa jatkokäyttöä, joka on jo keksitty mutta ei ehditty toteuttaa.
July view of my garden.
Saunan toisessa päädyssä on puuliiteri, jonka kulmalla on
Raakkilasta saatuja perinneperennoja. Nyt ovat palavatrakkaudet parhaimmassa loistossaan!
Jerusalem cross has a lovely vibrant colour.
Saunan puoleisen päädyn lähellä kasvaa japaninlehtikuusi, joka on muutamassa vuodessa kasvanut pienestä piiskasta minun mittaisekseni. Tässä sen edessä kukkii siperiankurjenmiekka 'Shirley's Choice', joka aloitti sopivasti kukinnan juuri kun sen vierustoverit kaunokurjenmiekka ja siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' lopettivat. Epäilenkin, että 'Shirley's Choice' onkin loistokurjenmiekka (Sibirica-ryhmä), sillä ne kukkivat käsittääkseni hieman tavallisia siperialaisia myöhemmin.
Sekä lehtikuusesta että sen takana kasvavasta katajasta huomaa, että tuuli käy lähes aina lounaasta: puut ovat kallellaan koilliseen.
A Japanese larch I planted four years ago is now my height.
Näkymä saunapolulta talolle päin. Olen iloinen, että talon kulmalla, valkoisen pöydän paikalla olleet betoniset kaivonrenkaat ovat viimein poissa. En ole vielä päättänyt, tuleeko niiden tasaiseksi jättämälle kohdalle pieni laatoitettu alue vaiko ruohoa. Ruoho ei siinä tule heti kasvamaan, sillä kaivonrenkaat toimivat polttopaikkana oksille ja muille roskille. Maa on siinä kohdassa varmaan hyvin voimakas.
Kuten kuvasta voi tarkkasilmäinen ja hyvämuistinen todeta, ei talon maalaus ole toistaiseksi tänä kesänä edistynyt... ja kaivonrenkaiden entinen paikka on jo kummasti kerännyt rojua, kuten tiiliä ja pihakiviä sekä pöydän ja ruukkuja, joiden lopullinen paikka ei vielä ole selvillä. Toisaalta, joka pihalla on oltava joku tällainen väliaikaissäilytyspaikka!
Japaninlehtikuusi – Japanese larch – Larix kaempferi
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-ryhmä
Palavarakkaus – Jerusalem cross – Lychnis chalcedonica
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Pihasi on tosi sympaattinen. Sauna suorastaan liikuttava.
ReplyDeletePalavaarakkautta minäkin kaipaan :)
ReplyDeleteSusanna; Sauna-raasu on rakennettu kostealle paikalle ja se painuu vuosi vuodelta. En edes yritä pelastaa sitä, sillä toisin kuin teillä, se on lautarakenteinen ja uusi sauna tulee sitten paremmalle paikalle ylemmäs mäessä. Se nököttää vinossa kuin Pisan torni :-)
ReplyDeleteAmalia; Palavaarakkautta kaipaa naapurinikin, kävi pyytämässä pistokasta :-) Siinä on harvinaisen kirkas väri.
Symppis piha. Hienosti on japaninlehtikuusi lähtenyt kasvamaan. :-)
ReplyDeleteOn se, vaikka paikka on aika kostea. Talvikosteus on monelle kasville paha, mutta näköjään ei japaninlehtikuuselle, onneksi.
ReplyDeleteIhana idylli! Ja jos ei pihasta löydy väliaikaissäilytyspaikkaa, ei pihalla oikeasti eletä, nih! ;)
ReplyDeleteOnkos se puutarhurin sauna samaan suuntaan kallellaan kuin puutkin, eli myötäilee tuulta...?
ReplyDeleteMeilläkin on muutama puu ihan samalla tavalla kallellaan myötätuuleen. Täällä vain taitavat olla... tuota... hetkinen... kaakkoon päin. Tuulee aina länsiluoteesta, oli kesä tai talvi. Tai korkeintaan sitten pohjoiskoillisesta, jos joku muu suunta pitää valita. Jos puuparat haluaisi suoriksi, niihin pitäisi laittaa alaspäin kohtisuora veto taivaasta :-D
Talostasi tulee kyllä hyvännäköinen. Maalata ehtii sitten hyvällä säällä, uunin valmistumisen jälkeen, kun muotopuutarha on rehevöitynyt ja sauna rakennettu uudestaan. Tai joku toinen päivä. Kiirekös tässä valmiissa maailmassa...
Minua koskettaa/lohduttaa tässä tuo jatkokäyttö, jota ei ole ehditty toteuttaa, koska meillä on sellaisia myös paljon. Samoin kuin tuo väliaikaissijoitus- ja -säilytyspaikka. Siivosin juuri yhtä niistä:)
ReplyDeleteMe juuri viimeksi saunoessamme muistelimme kansalliromantista pihasaunaamme, jossa saunottiin vielä n.10v sitten. Nyt sekin on (väliaikais-ja)säilytyspaikkana. Mukavat pihanperät ja puuhamaat!
Palavan rakkauden puna taitaa olla aika harvinainen kukilla vaikka onkin punaisena peruspunainen - tykkään siitä tosi paljon. Ja muistakin perinneperennoista, niihin voi aina luottaa eikä tarvi keväällä jännittää nouseeko vaiko eikö. Pihasi on kyllä ihana, just sillein villi ja hoidettu, kuin haluan omanikin:)
ReplyDeleteKiitos ihanista komenteista!
ReplyDeleteTiina; Niin kmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm
(Ransun oma kommentti)
taidat olla oikeassa! Elämää varten pihakin on, eli alati jatkuvia projekteja...
Intopii; Hyvä huomio... ei ole, sauna on kallellaan etelään eli alarinteeseen siinä missä puut koilliseen. Maalat ehtii aina joskus myöhemminki, mutta kun joka vuosi tulee uutta mikä kaipaa maalausta! Nyt on venevaja, lähes kaikki ikkunat, peltikatot, eteisen lattia, keittiö...
Rva Pioni; Niin, koti on sellainen paikka, mistä kaikenlaista keskeneräistä löytyy :-)
Inkivääri; Minustakin palavanrakkauden puna on harvinainen, ei oranssi eikä violettiin vivahtava, vaan juuri tuollainen sinoberinpunainen. Meillä on varmaan aika samantyyppiset pihat, teilläkin kun on peltomaata siinä ympärillä, pihoillamme voi olla luonnontilassa samantyyppinen kasvillisuuskin. Paitsi että sinulla taitaa olla jo aika paljon enempi noita kukkapenkkejä ja hoidettuja alueita!
Meillä on kyllä rakennukset ok, mutta piha kaipais suunnitelmaa ja toteutusta, enempi kuin kipeästi:) Palavaa rakkautta löysin muutaman kukan ja nyt olen niitä yrittänyt kasvattaa ja toivon saavani jonain kesänä komeat kukinnot.Ja sitä kaikkea tavaraa kait kertyy kaikille, johonkin..
ReplyDeletePalavanrakkauden taimet (vai oliko niitä vain yksi, en enää muista) istutin kai neljä vuotta sitten. Joka vuosi kasvit ovat olleet entistä suurempia ja tehneet enemmän kukkia!
ReplyDeleteEdesmenneellä anopillani oli niin iahna palavarakkauspenkki, jota aina ihailin. Valitettvasti omat taimeni eivät koskaan menestyneet meidän pihassa ja niitä ei ole enää. Niiden puna on kyllä niin nimensä mukainen. Minuakin viehättää pihassa jatkuva keskeneräisyys. Sellaisia järjestelyalueita tarvitaan. No tässä olen kyllä mestari myös täällä sisätiloissa, suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta toteutus kestää, kestää. Silti kokoajan teenkin jotakin... Höh, mistähän se johtuu... No, en kyllä osaisikaan elää jossakin ihan valmiissa tilassa jossa olisi vielä ihan siistiä.
ReplyDeleteIhanasti sanottu "jossa olisi vieläpä ihan siistiä!" :-D Eihän se kodilta tuntuisikaan. Meillä oli kyllä siistiä, mutta teini-iässä Englannissa kielikurssilla maatilalla asuessani huomasin, että viihdyn paljon paremmin eläimiä vilisevässä, joka paikasta keskeneräisessä, kodikkaassa ympäristössä, ja vieläpä maalla.
ReplyDeleteMutta sinähän olet ymmärrykseni mukaan ihan mahdottoman tuottelias! Ainakin mitä käsitöihin tulee.
Sauna on ehkä raasu, mutta varsin suloinen raasu! :) Ja mitä maalausprojekteihin tulee, niin teet ensin kaiken muun ja sitten näppärästi maalaat kaikki kohteet kerralla. Eikös se ois sitä kuuluisaa synergiaa? Niin että maalausprojekteja kannattaakin (ehkä) säästellä.
ReplyDeleteHehee, kiitos vinkistä. Maalasin tänään taloa ehkä kaksi neliömetriä, kunnes alkoi aurinko paistaa. Teki ihan mieleni sanoa: "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun olin juuri noussut tikkaille ja aurinko tuli esiin". Öljymaalilla maalaaminen on niin raskasta, kun maalia joutuu hankaamaan pensselillä seinään, ettei kauhean montaa neliömetriä päivässä jaksakaan. Varsinkaan tenniskyynärpään kanssa. Joten en sitten pahoittanut mieltäni!
ReplyDeleteJa niin, eri taloihin kun tulee eri maali... Ehkä on kuitenkin hyvä tehdä kaikkea vaihtelevasti, (enempiä) rasitusvammoja välttääkseen...