Monta vuotta mietin, että en voi tehdä sitä tai tätä asiaa, sillä en osaa tai joku muu asia pitäisi tehdä ensin. Ajattelin, ettei yksityiskohtiin voi mennä ennen kuin suuret kohdat on tehty.
Siellä tikkailla räystäslautaa maalatessani tulin katsoneeksi seinän yläosan helmiponttipaneelia, maalipurkkia ja kädessäni olevaa pensseliä ja ajattelin, että olenpa tyhmä jos en maalaa noita muitakin valkoisia kohtia samalla kun täällä olen oikeanvärisen maalipurkin kanssa. Puu on niin ahavoitunutta, että se imee tämän ensimmäisen kerroksen sisäänsä hyvin nopeasti ja pellavaöljymaalilla maalataan joka tapauksessa useita ohuita kerroksia, niinpä voin yhtä hyvin sutaista nuo paneelien alapäät ja nurkat.
Paneelissa on nähtävissä pari värikerrostumaa: alkuperäinen sininen, jossa on ollut valkoiset alakärjet, sittemmin koko talo on maalattu punamullalla paitsi kuistin sisällä, mihin on jäänyt alkuperäinen väri. Nurkissa oli havaittavissa jäänteitä valkoisesta, niinpä maalasin ne nyt valkoisiksi.
Onko tämä hölmöä? Olin aiemmin ajatellut, että ensin pitää laittaa lautaverhoilu kuntoon, sitten vasta voi maalata, ja joka tapauksessa paneelin pääväri eli sininen täytyy maalata ennen yksityiskohtia. Mutta minulla ei vielä ole sitä sinistä pellavaöljymaalia.
Menee kai se näinkin päin, sillä nämäkin kohdat olisi pitänyt maalata jossakin vaiheessa ja se vaihe voi yhtä hyvin olla nyt.
Kimalainen ahdekaunokin kukassa
Olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että osaan tehdä itsekin ja ennen kaikkea osaan tehdä ratkaisuja itse. Olen myös oppinut paljon restauroijilta jotka ovat olleet täällä töissä, kuunnellut heidän neuvojaan ja tajunnut, että omin pikku kätösin on taloja ennenkin rakennettu ja korjattu. Ei siinä tarvitse olla mikään yli-ihminen, ihminen vain.
Ihastuttavan näköistä, tuo maalattu räystäslauta antaa jo vihjeen, että talo kunnostetaan ja siitä huolehditaan yksityiskohtia myöten. Hyvä sinä ja omat pikku kätösesi!
ReplyDelete"Mantelinvalkoinen pellavaöljy" kuulostaa muuten tosi kauniilta, jotenkin hyvin luonnolliselta ja ajattomalta valinnalta.
Niin, ihan puhtaanvalkoinen kun on niin huutavan valkoinen. Siksi hankin mantelinvalkoista, ja myös antiikinvalkoista, joissa en oikeastaan näe juurikaan eroa. Käytän ruotsalaisia Allbäckin pellavaöljymaaleja, ne ovat mielestäni hitusen parempia kuin Uulan kotimaiset. Ja Allbäckillä on juuri oikea sävy yläosan siniseen myös.
ReplyDeleteKyllä siihen on muutama vuosi kulunut, että uskallan tehdä asioita. Kai aiemmin ajattelin, että pitää kysyä joltakulta asiantuntijalta, insinööriltä, restauroijalta, kirvesmieheltä tms. Tai ehkä nyt olen kysynyt tarpeeksi niin osaan jo, en tiedä. Mutta hyvä näin :-)
Hyvä Saila! Hyvin sä vedät! :)
ReplyDeleteKiitos Tiina :-)
ReplyDeleteNuo valkoiset paneelin alakärjet näyttävät tosi hauskoilta! Huoliteltu yksityiskohta kokonaisuudessa.
ReplyDeleteOk ehkä ei tarvi olla yli-ihminen, mutta silti mä kunnioitan näitä sun hommia ja sun luonnetta enemmän kuin montaa muuta ihmistä. Olen käsillätekevien ihmisten pentu itekin, mutta ne ei kuitenkaan restauroineet mitään vaan rakensivat vaan lisää koko ajan. Musta nää sun toimet on paljon kiinostavampia ja suunnattoman kunnioitettavia.
ReplyDeletePaula, joskus aiemmin kommentoit, miten uunin entisöidystä luukusta voi jo nähdä miten hieno talosta tulee, tämä on minusta vähän samantapainen yksityiskohta, jossa on jo sitä nähtävissä, millainen lopputulos tulee olemaan.
ReplyDeleteZepa, voi kiitos kauniista sanoistasi! Kiinnostavaa tämä on livenäkin :-)
Minun mielestä voi vähän harpata; se motivoi kun näkee, että hienoa on tulossa!
ReplyDeleteIhan totta, välillä on kiva tehdä sellaista mikä jää näkyviin!
ReplyDeleteNo iliman muuta kannattaa silloin tehdä kun on paikalla sopivien tarvikkeitten kanssa, kivan näköistä:)
ReplyDeleteHienoa, juuri näin, ensin mietit ja pohdit ja sit teet tulosta :)
ReplyDeleteNiin sen pitäisi kai mennäkin. Hatunnosto! Pidän kovasti tuosta lookista mikä laudankärkien maalauksesta syntyy, kaunista.
Kiitos Inkivääri ja Hortensia!
ReplyDeleteOn se hassua, että remontin alla olevassa talossakin voi olla viimeisteltyjä yksityiskohtia :-D
Oikeassa olet. Sitäpaitsi ne pienet kunnossa olevat yksityiskohdat antaa voimia jatkaa remontissa eteenpäin. Niissä kun näkyy valmista nopeasti.
ReplyDeleteTalostasi tulee kaunis kuin....kissa (kauniinpaakaan en vertaukseen keksinyt)!
ReplyDeleteKatja; Oikeassa olet! Se on tärkeää.
ReplyDeleteNaukulan Mamma; Miten osuva vertaus! Ja hieno, olen otettu, Kissahan on täydellinen.
Samoissa mietteissä aamulla puntaroitiin: voisko vinon puuliiterin maalata tai jopa rimottaa ennenkuin suoristaa.
ReplyDeleteJa kylänmiehet raitilla eilen seuratessaan vanhan maalin poistoa olivat muistelleet miten naapurimme talonperustuskuoppaakin oli ollut kaivamassa omin käsin neljä miestä.
Nykyään tulee valtavat koneet tontille ja sileeks menee kaikki, puut ja muut.
Käsillä ja asenteella mennään, kaunista jonkun rakentamaa vanhaa korjaten.
Hellehatunnosto taas sinnepäin.
Minustakin käsin tehtyä pitää arvostaa. Ei sellaista saa kaupasta tilalle, vaan pitää mennä suuren rahatukun kanssa erikoispuusepälle.
ReplyDeleteTäällä on muuten tänään ollut eniten käyttöä syydvestille (sadehatulle)! Karmeat ukkossateet aamulla, ja juuri kun iltapäivällä alkoi olla aurinkoa ja kuumaa, iski ukkoskuuro taas. Pyykit ovat yrittäneet kuivua narulla ja yrittävät sitä edelleen.
Hyvä sua, go Saila!
ReplyDeleteKiitos Elämäni matkat...!
ReplyDeleteJuu että näin, Hyvä Saila!!! Ihailen sisukkuuttasi, tarmokkuuttasi, huolellisuuttasi ja tätä tapaa jakaa se vielä meidän monien lukijoidesi kanssa. Miksi pitäisi kaikki tehdä, niinkuin aina on tehty. Jos kaikki ajattelisivat noin, ei mitään suuria keksintöjä tapahtuisi ikinä.Olen lukenut tarkkaan myös puutarhakirjasi, tykkäsin siitäkin, antaa inspiraatiota. Tiedätkö innostuin Suunnittelemaan pohjoisen puolen talon seinustaan istutuksia, sen vuohenputki, nokkos,poimulehtiviidakon sijaan.Täältä blogistasi saa aina lisää inspiraatiota, yhä enemmän jään koukkuun<3
ReplyDeleteVoi kiitos Taina kauniista kommentistasi.On ihan hurjan palkitsevaa kuulla, että olet saanut inspiraatiota!
ReplyDeleteHei Saila, kato tää http://kantapoyta.wordpress.com/2011/07/24/moksa/
ReplyDeleteKun tuut joskus Hkiin, voitais varmaan käydä vaikka tuolla. Tykkäisit :-)
Eihän järjestyksellä oo väliä, kunhan kaikki tulee joskus tehtyä.. vai kuinkakohan se menee? :)
ReplyDeleteJep Zepa, vastasinkin sun blogiin, mielelläni kävisin sun kanssa!
ReplyDeleteEnna; Juuri näin ajattelin minäkin, että joskus tämäkin pitää tehdä, niin tuleepahan tehtyä (siis vasta se ensimmäinen pohjamaalaus, mutta silti).
Sinulla on ASENNETTA!
ReplyDelete:-D No ainakin sellaista asennetta, että yritetään...
ReplyDeleteMinä olen kanssa tässä vuosien saatossa tehnyt havainnon, ettei remontoiminen ja rakentaminen mitään rakettitiedettä ole. Mielestäni on paljon haastavampaa löytää kasveille oikeat paikat, kuin rakentaa kasvihuone tai kunnostaa vanha ovi :).
ReplyDeleteKasveille oikanlaisten kasvuolosuhteiden löytäminen onkin todella haastavaa!
ReplyDeleteMinulle tuli jotenkin kauhean onnellinen olo tästä kirjoituksesta. Teet taloillesi hyvää. Ne tuskin piittaavat siitä, missä järjestyksessä sitä teet. Eikä kai kaikilla asioilla edes tarvitse olla järjestystä; tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä, silloin, kun siltä tuntuu.
ReplyDeleteKiva, Intopii :-) Tavoitit varmaan justiinsa omatkin tunnelmani.
ReplyDeleteOlen tässä muutamassa vuodessa huomannut senkin, että paras aika maalata on silloin kun itse ehtii! Sekin on toivottavasti taloille ainakin ok, ellei hyvä. Tuleepahan maalattua edes joskus.