Ystävien kesämökin kaunis kuisti naapurisaarella.
Talossani oli kuisti, mutta se ei ollut hirsirakenteinen ja sen katto oli vuotanut pitkän aikaa. Koko kuisti piti purkaa. Koska se oli niin laho ja vino, se sai koko talon näyttämään kaatumispisteessä sinnittelevältä. Moni yllättyikin kuistin hävittyä: Ai, onko tuo talo noin suora?
Uuden kuistin rakentaminen ei ihan vielä ole ajankohtaista, ensin haluan saada talon ulkokuoren kuntoon ja ikkunat ja lattiat paikoilleen. Uuden kuistin voisi rakentaa sitten, kun katon uusiminen tulee ajankohtaiseksi, niin saisi asennettua kaikki katot kerralla. Suuri ja kallis homma, jota varten pitää säästää muutama vuosi.
Toisten ystävien kesämökin kuisti naapurisaarella.
Vanhoille verannoille on usein rakennettu rappuset kulkemaan sisällä, joko kokonaan tai osittain. Minulla oli pari betonista askelmaa ulkopuolella ja kaksi puista lattiaan upotettua askelmaa sisäpuolella. Ajattelin, että niin olisi jatkossakin. Tällaiset upotetut raput kuuluvat asiaan.
Ystäväni kodin tilava kuisti Korppoon Kyrklandetilla eli pääsaarella.
Kuistilta voisivat johtaa raput vintille, niin kuin tässä oikealla puolella, mutta silloin harjakaton rakennetta pitäisi muuttaa ja kuistille rakentaa yläkertakin. Päädyin siihen, että raput tulevat kulkemaan talon sisällä, työhuoneen sisäseinällä. Siinä kohdassa on katonharja, niinpä vintille astuessaan ei tarvise kyyristellä. Tällä hetkellä vintille pääsee vain tikkaita pitkin ulkokautta.
Yhdessä tämän saaren talossa on näin upeat lasiverannan ikkunat. Minun kuistini ikkunat olivat jo hajonneet, mutta puitteista saattoi vielä nähdä, etteivät ne olleet pieniruutuiset. Vanhat valokuvat todistivat samaa. Haluan silti pieniruutuiset ikkunat, mutta ei näin koristeellista kuitenkaan, kun ne eivät aiemminkaan sitä olleet.
Kuistille päätyy sitten pelargonikokoelmani, joka elää talvet nyt rintamamiestaloni olohuoneen valoisalla ikkunalla. Vasemmalla 'Prins Nikolai' kruunu päässään ja oikealla 'Catalina'; keväällä Tukholman puutarhamessuilta hankitut pistokkaat, jotka lähes kuolivat kuivuuteen unohdettuani ne neljäksi viikoksi kaupunkiin ilman kastelua. Siksi ne ovat vielä niin pienet! Mutta pelargoni on sinnikäs kaveri.
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
Hei Saila ja kiitos näistä kuistikuvista ja turinoista! Minä olen aina ollut heikkona kuisteihin. Lapsena kotikylän maalaistaloissa niitä riitti, mutta ei tietenkään meidän torpassa. Kuistia en omista edellenkään, vain sen avomallin, mutta mukava sekin on näin kesäisin ;)
ReplyDeleteMinustakin sisäpuoliset portaat kuuluvat asiaan. Lisäksi paneloidut seinät ja rakennetut komerot. Juuri samanlaista oli lapsuudenystäväni kotikuistilla. Kuistitunnelmasta toivottavasti päästään joskus nauttimaan omassakin talossa, jos ja kun talon takapihan puoleinen lasihuone rakennetaan.
Sateisen päivän turinoita! Sadesäällä kuisti vasta onkin ihana paikka. Täällä on tänään ihan karmea, syksyinen, harmaa, kylmä ja märkä keli. Ja olokin on kipeä, vaikka vasta pari viikkoa sitten olin juhannusflunssassa! Grrrrr.....
ReplyDeleteKun kerran siihen on mahdollisuus, aion asentaa kuistiin lattialämmityksen niin siinä saa märät kengät kuiviksi.
Teillä on sitten joskus niin ihana lasiveranta peltonäkymineen!
Ihania kuvia ja vau,mitkä ikkunanpokat!
ReplyDeleteMinäkin haaveilen kuistista, jossa talvettaisin pelargonit ja viettäisin mukavia lukuhetkiä...
ReplyDeleteKuistia kaipaan minäkin. Meidän talo on pohjaltaan vanha kapea saaristolaistalo, jota on vuosikymmenten varrella jatkettu vähän joka suuntaan. Talon runko on 1800-luvun lopulta.
ReplyDeleteMeidän nykyisen olohuoneen kohdalla suiston puolella on ehkä ollut veranta. Kohta kolmetoista vuota olemme asuneet täällä, mutta vieläkään ei ole saatu aikaiseksi kysellä vanhoja kuvia museoista.
Pieniruutuiset ikkunat olivan ennen usein käytännön sanelema juttu - isot lasit maksoivat maltaita. Osasivat rakentajat tehdä halvemmista loppupaloista ihanoita ikkunoita:)
ReplyDeleteIhania kuisteja! Sellainen olisi ihastuttava :) Mustikin siinä niin tomerana kynsiänsä raapii <3
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteKuisti kuuluu asiaan, ja se on hyödyllistä ja tarpeellista tilaa sekä vielä kauniskin.
Vanhat valokuvat omasta kodista olisivat tosiaan mielenkiintoista nähtävää!
Upotetut raput ovat vinhat! Toivottavasti sinulla on sellaiset tulevassa kuistissasi :)
ReplyDeleteJos saan itse siihen vaikuttaa, niin on :-)
ReplyDeleteIhastuttavia kuisteja tutuillasi! Mielestäni tuollaiset portaan kuistin sisällä ovat kanssa kivat.
ReplyDeleteKuistit on ihania! Meillä lasikuistille vie sisäportaan, portaat on tehty todella jykevän hirsikehikon päälle. Juuri sitä yksi päivä kuvailin perustuksen koloista, ensi kesänä jos saataisiin kuistin remontti alkuun. Sivukuisti purettiin meilläkin liian lahona pois, eikä se ollut alkuperäinen selvisi samalla. Ovi olikin vanhan ikkunan paikka. Nyt tilalla on sitten talon laajennus.
ReplyDeleteTalot elävät tarpeen mukaan ja niin kuuluukin. Tuollaiset vanhojen talojen yksityiskohdat tuovat oikeanlaista tunnelmaa, ja vaikka koko kuisti joudutaan uusimaan, pitää juuri noihin yksityiskohtiin kiinnittää huomiota eikä mennä siitä mistä aita on matalin.
ReplyDeleteTuollainen kuisti sisään tunkeutuvilla portailla oli minunkin haaveissani, kun kotia etsittiin. Sellaisia ei saatu, mutta en olekaan muistanut harmitella asiaa yhtään. :-)
ReplyDeleteEhkä sellaisen voi vielä joku päivä johonkin rakentaa ;-)
ReplyDeleteIhania kuisteja ja ajankohtainen aika täältäkin näkövinkkelistä (vaikkei mun tarttekaan muuta kuin sisustaa omaani). Nuo ruutuikkunat on aivan valtavan kauniit <3 Kivaa viikonloppua!
ReplyDeleteJuu, todella hauskasti kirjoitimme molemmat kuisteista samoihin aikoihin!
ReplyDeleteKäsittämättömän hyvin pelakuun taimesi kestivät kuivuuden ! Ihan uskomatonta ! Ilmankos pelakuut ovat niin ihania ; )
ReplyDeleteUskomatonta oli. En todellakaan odottanut löytäväni niitä hengissä ja harmittelin sitä, mutta ne olivatkin kaksi vihreää tappia joissa oli pienen pienet lehdet latvassa :-)
ReplyDeleteMukavan kuuloisia kuistisuunnitelmia ja -kuvia:) Vanhat talot ovat kyllä juuri minun juttuni, niissä on suuri sydän.
ReplyDeleteVanhoissa taloissa on tunnelmaa :-)
ReplyDeleteKuistit ovat mielenkiintoisia. Meidän kesäkodissa on kaksi kuistia, kummassakin sisäportaat. Toinen kuisteista on niin huonossa kunnossa, että se ehkä puretaan jossain vaiheessa tai ainakin korjata pitää.
ReplyDeleteNuorin sisareni asui ennen Siikaisissa ja siellä on ihana lasikuistiperinne. Niistä lasikuisteista on tehty kirjakin, toim. Raija Collander: Siikaislaiset lasikuistit, Pohjois-Satakunnan kaunottaret. Noissa kuisteissa on tosi koristeelliset lasit, pikkuruutuisia, neliöitä, salmiakkikuvioita, kaarevia laseja, ympyröitä.
Pitääpä poiketa joskus Siikaisissa! Vaikkapa nyt loppukesällä, kun menen Porin kautta pohjoisemmaksi. Viime kesänä kävin muuten ensimmäistä kertaa Kristiinankaupungissa, ai että miten komeita lasikuisteja sielläkin!
ReplyDeleteKuistit ovat tärkeitä, toivottavasti saat pian omasi takaisin! Pelargoneille ihan välttämättömyys ja tunnelmointiin tietysti myös. Wau mitä pelaquita sinulla on, onneksi selvisivät, sitkeitä sissejä.
ReplyDeleteOnneksi pelakuut selvisivät! Minun piti joko ottaa ne mukaan tai jättää keittiön lavuaariin pieneen vesimäärään ja muovi päällä, mutta kun se on sellainen viime hetkessä tehtävä homma niin se unohtui. Hämmästys oli melkoinen ja ilostus valtava, kun molemmat olivatkin hengissä!
ReplyDeleteNuo upotetut rappuset on ihanat, muistan lapsuudessa nähneeni jossakin... ja rakastan nuita vanhoja ikkunoita. tässä talossa, missä asun on ollut sellaiset, vaan kun on remontilla pilattu...En ollut vielä silloin vastustamassa:)
ReplyDeleteSe on harmi, miten usein vanhat ikkunat vaihdetaan uusiin ihan turhaan! Puu on usein vielä ihan hyväkuntoista silloin kun maali on rapissut ja ikkuna näyttää "vanhalta". :-(
ReplyDelete