Tässä näkyy karmin monia värikerrostumia, sillä maalaan karmin vasta tässä paikoillaan. Päällimmäinen kerros on valkoinen, sen alla harmaa ja alimpana vaalea sininen.
I got the first old window frame back in place today. Boy these are real wood! Heavy. I needed two men to lift it. But there it now is. This will be painted on the spot, windows are being restored separately and lifted into place once they are ready.
Ikkuna-aukko oli todella reilun kokoinen ja tulin kerrankin mitanneeksi sen ennen kuin ryhdyin tuloksettomiin karminnostopuuhiini. Ylä- ja alapuolella oli yhteensä noin kymmenen senttiä, sivuilla 12,5 cm ylimääräistä tilaa. Kun en ollut nostamassa karmeja pois paikoiltaan, en tiedä, millä karmi oli aiemmin kiilattu tai tuettu aukkoon.
Noin kuusi senttiä paksut kiilat olisivat ehkä hankalat – mielummin täytän tilan puulla, tuumasin ja pätkin pari hirsien vaihdossa käytössä ollutta följaria (tukipalkkia) sopivan pituisiksi. Siksi tuossa karmin oikealla ja alapuolella näkyy uutta puuta. Följarit olivat lähes yhtä paksut kuin hirret, mutta ei ihan; seinän sisäpuolelle tarvitaan niiden päälle vielä laudan paksuiset lisäykset. Sitten joskus, ennen tuulensuojalevyjen laittamista ensi vuonna (tai sitä seuraavana).Karmin kunto ja kestävyys tuli kertaalleen testattua sen rämähdettyä maahan, kun olin nostamassa sitä paikoilleen. Yläreuna lähti kaatumaan sisäänpäin enkä muuta voinut kun hypätä sivuun. Näin puunkappaleiden sinkoilevan moneen suuntaan ja olin pillahtaa itkuun ajatellessani, että tuhosin hienon vanhan karmin. Kun tutkin karmia ja puunkappaleita tajusin, että palaset olivat alle jäänyt kasa kiiloja, joita olin kerännyt karmin kiinnittämistä varten!
Viisastuneena menin kuitenkin pyytämään apua naapurilta, jonka luona oli juuri sopivasti kahvilla toinen saarelainen kahden rakennusmiehensä kanssa. He olivat olleet apuna nostamassa naapurin kylpytynnyriä paikoilleen. Miehet tulivat eikä kulunut kai minuuttiakaan, kun karmi oli kohdillaan.
Villissä, punaisessa kukkapenkissä kukkivat nyt tummanpunaiset liljat! Nekin sointuvat talon seinään, niin kuin toistaiseksi kaikki. Olen niin iloinen.
Karmit oli otettu irti paikoiltaan myös siksi, että niiden kunto piti tarkistaa ja halusin myös miettiä, lisätäänkö niihin välikappaleet, joilla karmeista saa paksummat. Seinistä tulee nimittäin aiempaa pari–kolme senttiä paksummat sisäpuolelle laitettavien tuulensuojalevyjen takia. Nämä ikkunat uppoavat sitten hassun syvälle seinään.
Kävin vähän aikaa sitten talossa, jossa seinät oli eristetty sisäpuolelta ja vanhat ikkunat jätetty niille sijoilleen, eikä se yhtään pahalta näyttänyt. Vanhoissa taloissa näkyy aina jos jonkinlaista viritystä ja muutosta muutenkin.
Näissä on kauniit kaarevakulmaiset ikkunalaudat, joissa on ohut rihlaus sisäreunassa. Vaikka ikkunalaudat jäävätkin enemmän seinän sisään kuin aiemmin, voi ne silti nähdä.
Karmien sisäreunoissa on myös kauttaaltaan kauniit yksinkertaiset koristeleikkaukset, samoin kuin itse ikkunoissa. Helat ja saranat ovat kuulemma vanhemmat kuin talo (1870), sanoivat restaurointi-kirvesmiehet, jotka vaihtoivat hirret.
Ihanaa, nyt pääsen asentamaan ikkunoita sitä mukaa kuin niitä valmistuu! Tänään en enää jaksanut, sillä tämän yhden karmin asentamiseen kuluikin koko päivä, vaikka tämän piti olla aamupäivän pikku puuha...
Reipasta ja rentouttavaa loppuviikonloppua kaikille!
.JPEG)
.jpg)
Aikamoinen urakka, mutta voi sitä riemua ja onnea kun huusholli on kunnossa. Olen taannoin ollut museoviraston kanssa väännetyssä 1827 rakennetun hirsitalon siirtopuuhissa ja muistan kuin eilisenpäivän nuo samaiset projektit. Mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen ja siihen sisältyy tarina, vuosien kosketus ja se suuri tunne.
ReplyDeleteAinahan remontin tarve ja tarkoitus riippuu kodin omistajasta, minulle on tärkeää säilyttää mitä vielä voi tästä 1800-luvulta asti kohtuuhyvin säilyneessä talossa. Noita pieniä yksityiskohtia kun tulen katsomaan joka päivä, niitä ihailemaan ja arvostamaan.
ReplyDeleteToivottavasti et lähde enää yksin urheilemaan karmitreeniä! Kuulosti suht hurjalta touhulta, hyvä, että sait naapuriapua. Tila on mielenkiintoinen, upeaa jälkeä!Näkymät ikkunasta ovat myös suloiset, *kadekade*
ReplyDeleteEn varmaan enää yritä yksin, en halua hajottaa karmeja! (Enkä selkääni).
ReplyDeleteIkkunanäkymät ovat mielenkiintoiset, sillä en ole koskaan asunut tuossa talossa ja nyt kun lattiat ovat olleet pois noin kaksi vuotta, en enää oikein muistakaan, miltä ikkunanäkymät näyttävät kun huoneissa seisoo "oikealla korkeudella".
Täytyypä taas kerran todeta, että olet kyynärpäitäsi myöten talonkunnostuksessa kiinni, mutta voi pojat, millaisen talon.
ReplyDeleteMietiskelin vain mielessäni, että jos siellä on samanlaiset helteet kuin pääkaupunkiseudulla, niin voi herra jumala sentään. Silloin epäilen, että ikkunakarmioperaatiosi johtui helteen aiheuttamasta aivojen kuumenemisesta, ja herran pieksut sentään, yksin painavan karmin kanssa. Tästä en hevillä toivu.
Upeaa jälkeä tulossa, mutta jos karmit tai 1800-luvun rakennusaineet ottavat sinulta hengen, et paljoa pääse nauttimaan tuloksista. Upeaa jälkeä, täytyy vain kateellisena todeta...:)
Täällä ei kai ole ihan sellaisia helteitä kuin mantereella, merellä tuulee aina eikä meri suinkaan ole 30-asteista :-D
ReplyDeleteJuu, omasta terveydestä on kyllä pidettävä kiinni. Mutta kun on sellainen jääräpää, että haluan tämän paikoilleen juuri NYT ekä esim. vasta illalla.
Aikamoisia hommia sinulla on kyllä tuon talosi kanssa. Minusta ei kyllä tällä iällä ja kunnolla olisi moisiin hommiin! Hienoa, että jaksat ja kyllä se pakinto sitten joskus tulee kun saat kaiken kuntoon!
ReplyDeletePalintoja oikeastaan saa pitkin matkaa, en tiedä, miten osaan suhtautuakaan siihen että "kaikki" on valmista! Ja sitten kai on taas aloitettava, mutta ei kai hirsien vaihdolla sentään. Kyllä se, että hella on muurattu ja että ensimmäinen karmi on takaisin paikoillaan ja kohta siinä ikkunatkin, on aivan mahtava palkinto!
ReplyDeleteHommat etenevät varmanoloisesti :) Osaat kertoa noista remonttihommista niin, että asiaan vihkiytymätön ja taloa livenä näkemätönkin ymmärtää kutakuinkin kaiken, mitä siellä tapahtuu. Mä menen nyt jatkamaan tapettien repimistä.
ReplyDeleteYritän kuvailla miten asiat etenevät ja miten talo on rakennettu, jotta ne joita kiinnostaa saavat ehkä jotakin tietoa. Tosin jos ei kiinnosta, niin sitten pitää hypätä yli :-D
ReplyDeleteLycka till, sullakin on remontti-reiskakesä!
Tätä sun taloprojektia on kyllä ihana seurata, toivottavasti me lukijatkin nähdään joskus valmis talo, jos nyt vanhat talot ikinä valmiiksi tulee. :D
ReplyDeleteTuommoiset omalaatuiset ratkaisut remontissa kuuluu asiaan, oma pieni tarinansa muiden joukossa. :)
Oi, onneksi mä pääsen lähtemään omalle saarelleni keskiviikkona. On niin ottanut päähän, että tänä vuonna lomalle lähtö venähti näinkin pitkäksi. Sun blogisi suo sentään hieman helpotusta tuskaan.
ReplyDeleteMuutkin mieleni: ei tää helpota yhtään, pikemminkin päinvastoin. On niin väärin tämä elämä kaupungissa, kun ei yhtään haluais.
ReplyDeleteVoi ei Partsipuutarhuri; anteeksi ahdistuksen kasvattamisen johdosta! Onneksi pääset kohta ihanaan paratiisiisi. Hyvää lomaa! Siellä et ehkä ole koneen äärellä, jopa toivottavasti et.
ReplyDeleteSea; Kyllä me kaikki kai toivottavasti joskus nähdään valmis talo :-D
No ei tästä sentään ahdistus kasva! :-D Oikeesti niin hienosti on sulla siellä kaikki mallillaan.
ReplyDeleteKiitos positiivisesta näkemyksestä! :-D
ReplyDeleteHei mahtavan kiinnostava tämä blogi. Jäänkin seuraamaan:)
ReplyDeleteTervetuloa Kotilo - sinulla on ihana nimimerkki, josta tulee lapsuusmuistoja. Silloin kun olin pieni oli vanhemmillani pienenpieni purjevene, jonka nimi oli Kotilo!
ReplyDeleteJestas ku oot vahva ja ahkera!
ReplyDeleteTiedän erään toisenkin hirsitalon rakentajan ( sisko). Mua ihan kauhuttaa, kun kuulen mitä hän itsekseen touhuilee. Vahvoja naisia ja periksiantamattomia olette ! :)
Ei kai muuten tule valmista ja tietysti tyydytyksen tunne on valtava , kun saa näkyvää aikaan.
t.Leena ja Pojat
Vahva oon, mutta nyt en ollut tarpeeksi vahva! Ei pidä ihan hulluja yksikseen yrittää (sanoo hän), missä voisi loukkaantua. En tiedä, jonkinlainen harrastus tämä on, yritä ymmärtää.
ReplyDeleteOn ihan hurja tunne (hieno tunne!), minulle ensimmäistä kertaa elämässäni, kun osaan korjata omaa taloani. Vanhanajan hirsitaloissa siihen pystyy, vaikka isoihin urakoihin kannattaa ja pitääkin ottaa osaavat tekijät, kuten kokonaisten hirsien vaihtoon.