Wednesday, 4 January 2012

Ikkunat mielessä ja hansikas

Moreenin julkaisema Ikkunakirja ilmestyi viime vuonna, mutta en ehtinyt avata sitä ennen joulukuuta. Yllätyin iloisesti, sillä paksu kirja on täynnä asiaa, juuri oikeaa asiaa ikkunan kunnostajalle; ei pelkkää ikkunatyyliä ja -historiaa, joka on kylläkin kiinnostavaa, mutta tällä lukijalla oli tarve käytännön oppaalle.

Voiko tämän selkeämpiä ohjeita enää löytää esimerkiksi puitteiden rakentamiseen? Tilasin omani kylläkin puusepältä, mutta kokoan ne itse – nyt autoni takaluukku on täynnä puukalikoita. Kirjasta löytyvät selkeät ohjeet myös kokoamiseen. Ovatko ohjeet hyvät, siitä täytyy raportoida toisemman kerran.
Puitteiden toimituksessa palikoina on se pointti, että vanhan talon jokainen karmi on vähän eri kokoinen. Ikkunatkin ovat yksilöitä, sen huomaan kun laitan lasia takaisin kunnostettuun pokaan: lasiruudutkin ovat keskenään eri kokoisia ja pinosta täytyy löytää juuri se, joka kyseiseen pokaan on alun perin kuulunutkin!
Vanhaan taloon järjettömästi rakastunutta tämä ei lannista, päin vastoin: siinä kiintyy vanhaan hassuun taloonsa entistä kovemmin.

Hassussa talossani on myös hassu hella. Sehän kunnostettiin viime kesänä ja vanha hellalevy laitettiin takaisin paikoilleen, kun olin sen ensin hionut ruosteesta ja rasvannut sekä hangannut liesimustalla. Suuremman aukon rinki oli ruostunut poikki kai siinä vaiheessa, kun katto vielä vuoti. Siinä paljastui olevan niin erikoinen koko, ettei uutta rinkiä löytynyt mistään. Etsin mm. Tamminaulasta, Porin varaosapankista, Curatiosta, Nakolinnan raudasta, netistä ja kirpputoreilta. Ennen joulua ehdin viimein poiketa Billnäsin rakennusapteekin varaosapankissa.
Varaosapankin hoitaja pyöritteli päätään ja sanoi, ettei se koko ole mitään standardia – onko hellalevy pitkälti 1800-luvun puolelta? Vastasin, että hyvin mahdollista, talo on rakennettu kai noin 1870. Sitten hänen päänsä päällä alkoi hitaasti syttyä lamppu ja hän meni tutkimaan ikivanhojen hellalevyjen pientä pinoa. Sieltä löytyi juuri oikean kokoinen levyn rinkula, mutta vain uloin rinkula. Sekin on jo hyvä alku, tuumasin ja ostin ringin (joka maksoi yli kympin! Billnäsissä on korkeat hinnat, pääkaupunkiseudun läheisyys näkyy). Mietin, että minulla on itselläni aika hyvä varaosapankki noita pienempiä rinkuloita, ehkä niistä löytyy sopivia ringin sisälle.
Kotiin tultuani kokeilin uutta rinkulaa ja se istuu kuin hansikas. Ringin vanha ikä näkyy siinä, että se on selvästi leveämpi kuin uudemmat, sittemmin luodun standardin mukaiset, joista sain onneksi koottua hellaringin keskustan.

Talon ikkunat ovat vanhemmat kuin itse talo, sen näkee puitteiden profiileista ja heloista, ne ovat 1800-luvun alkupuolta. Tässä kuva kahden ja puolen vuoden takaiselta kesältä, jolloin seinien laudoitus poistettiin kengitystä varten. Ikkunat ovat tässä vielä paikoillaan, toivottavasti ne ovat takaisin kohdillaan ensi kesänä.
Niin, kuvassa olemme siis myös minä ja rakas juhannusruusu. Kuvan ottaja on R. Kiitos R ♥!

Ruusupuska on valtava – sekin on vanha. Kesää odotellessa!

34 comments :

  1. Kävin kirjastossa sama kuva on kirjassa jonka lainasin ;)

    ReplyDelete
  2. Niin, kun ottaa aina itse kuvia niin ei ole kuvia itsestä! Onneksi oli ystävä, jolle saattoi lykätä kameran ja pyytää ottamaan edustuskuvia :-D

    ReplyDelete
  3. Onpa paksu opus! Toivottavasti täyttä asiaa ja hyväksi havaittavia ohjeita. Siis ihan valtava juhannusruusu!! Meidän pihassa ei muuten ole juhannusruusua, viitaten kommenttiisi blogissani. Ehkä sellainen pitää jonnekin istuttaa...

    ReplyDelete
  4. On, noin 350 sivua. Se on hyvä :-) Harvoin tapaa kirjaa, josta löytyy vastaus kaikkeen (no, tähänastisiin kysymyksiin ainakin). Sellaisia pintaraapaisukirjoja on ihan liikaa.
    Tuossa aurinkotuolikuvassa ei näy kuin noin kolmasosa ruusupuskasta! Muitakin ihania pimpinellaruusuja on kuin perinteinen juhannusruusu, mulla on myös 'Papula', hennon vaaleanpunainen mutta niin pieni vielä ettei ole kukkinut. Ajattelin myös hommata 'Tove Janssonin', sen kukat on niin herkun punaiset. Niin että ei kai sen ole pakko olla se perinteisin, jos on kumminkin istutettu tällä vuosituhannella ;-)

    ReplyDelete
  5. Kiitos kirjavinkistä! Yksi ikkunakirja löytyy, mutta se on enemmän tyyliä ja historiaa. Aika mielenkiintoista nuo hellarinkulat, minä ajattelin että ovat aina olleet samaa kokoa. Taas oppi jotain uutta :) Ja mieletön tuuri että löytyi oikeaa kokoa, ei siinä kohtaa kymppi paljoa paina vaikka tuntuukin isolta hinnalta.

    Mulla meinasi olla aika sovittelu lasien kanssa vaikka olin ne merkannut. Mutta kiristin pokia ja tietysti niiden asento muuttui. Muutamasta kohdasta sai sitten veistää puuta vähän pois että sai ruudun paikoilleen. Seuraavaksi jännätään kuinka ne osuu karmeihinsa...

    ReplyDelete
  6. Ole hyvä :-) Ainakin toistaiseksi se, mitä olen kirjasta lukenut on ollut asiaa.
    Juu, en minäkään ollut hellaspesialisti mutta ihmeesti tässä vaan kaikesta oppii. Onhan se toisaalta loogistakin, että silloin kun hellanlevyjä valettiin paikallisesti, oli niissä vähän sitä sun tätä kokoa, mutta sitten kun teollistuminen kehittyi, kehittyivät myös standardit.
    Oli sen rinkulan löytyminen mieletön tuuri, olisin varmaan maksanut siitä vaikka satasen (!? todellako? no ehkä kai, jos vaihtoehtoa ei olisi ollut), mutta piti silti päästä purnaamaan ;-)
    Juu, on nuo klasit, pokat, karmit ja ikkuna-aukot vaan... no, yksilöitä, ihan niin kuin mekin! Onnea sovitukseen!

    ReplyDelete
  7. Kiitos vinkistä ikkunakirjasta, en ollut ollenkaan tiennyt, että tuollainenkin on, se olisi hyvään tarpeeseen meillekin, kun on vanha talo.
    Ihana kesäinen juhannusruusu ja kuva sinusta!

    ReplyDelete
  8. Sinä asut rakkauden talossa. Taloon rakastuu vaan koko ajan enemmän, kun sitä rakentaa, kunnostaa, hoitaa ja vaalii. Teet valtavasti töitä yksityiskohtien eteen - niinkuin nuo hellan rinkulat. Hyvä, että löytyy kirjoja, joista voi tutkia, miten hommat pitää hoitaa. Ihmettelinkin, miten sinä oikein osaat tuon kaiken.

    Suloinen kesäkuva, missä on kolme kaunokaista!

    ReplyDelete
  9. Kiitos kuvakehuista! Kauniina kesäpäivänä, ihanan ruusun seassa ja parhaan ystävän seurassa on vähän vaikea olla myrtsinä ;-)

    Leena; Ole hyvä, kirja vaikuttaa todellakin hintansa (noin 50 €) väärtiltä. Paksukin on.

    Irene; Näin se on. Olen miettinyt, miten mahdottoman hienoa, että tiedän talon jokaisen hirren, nurkan ja kommervenkin - no, uudistalon itse rakentaneilla on varmaan tämä sama ylentävä tunne.
    Tässä oppii ihan kauheasti, siis uskomattomasti. En ollenkaan tiennyt tätä kaikkea muutama vuosi sitten ja mitä vielä tulevaisuudessa tulenkaan tietämään!

    ReplyDelete
  10. Selvisi sitten mitä se otsikon hansikas tarkoittaa:)

    ReplyDelete
  11. Ihania kuvia taas! Näitä voi ihastella nyt ja 30 vuoden kuluttua ja päivitellä kuinka silloin ennen kesät olivat aina aurinkoisia, ruusut tuoksuivat ruusuilta ja muistella kaiholla nuoruuden kesiä :)

    ReplyDelete
  12. Mietinkin, että tuliko liian kryptinen otsikko, mutta sitten ajattelin, että pah, kuka nyt otsikkoa enää kolmen sekunnin jälkeen muistaa. Tulipahan todistettua vääräksi se kolmen sekunnin teoria :-D

    ReplyDelete
  13. Naukulan Mamma; :-DDD Ollaanpas sitä nostalgisia!

    ReplyDelete
  14. Saila, sä oot niin huipputyyppi! Tykkään tosi kovin just näistä jutuista ja siitä miten sun tekstistä huokuu rakkaus taloon erikokoisine ikkunoineen kaikkineen <3

    Kiitos kirjavinkistä, täytyy huikata isännälle, joka on meidän ikkunavastaava. Hän kävi Billnäsissä ikkunoiden entisöintikurssin ja oli siihen todella tyytyväinen. Me ollaan menossa viikonloppunakin Billnäsiin, koska meillä on vähän purkutöitä (lue entisöintiä) menossa ja tarvittaisiin pala sopivaa katto- ja lattialistaa...saa nähdä kuinka käy.

    ReplyDelete
  15. Voi kiitos Anna W, kiva että tykkäät! Olet varmaan itse samoilla linjoilla ajatuksinesi vanhoista taloista.
    Kun listat otettiin irti ja talteen kun taloni kengitettiin, pidin huolta siitä, että ne numeroidaan tarkasti. On nimittäin niin hauskasti eriparisia listoja ovien ympärillä, ja haluan että ne ovat jatkossakin juuri samalla tavalla vähän mitä sattuu, oven vasemmalla puolella eri listaa kuin oikealla. Ei niitä ennenkään aina samaa mallia löytynyt, niin laitettiin sitä mitä saatiin, saman levyistä kumminkin... siitä syntyy tunnelmaa!
    Onnea listanmetsästykseen.
    Minä käytän muuten niitä Allbäckin pellavaöljymaaleja, mitä Billnäsin ikkunakursseilla kai suositellaan, ne on parhaita talon ulkoseiniin, ikkunoihin, pihakalusteisiin ja kaikkiin puupintoihin varsinkin ulkona! Siis kaikkein parhaita maaleja ikinä ♥ Ja talotkin tykkää!

    ReplyDelete
  16. Kyllä sinä olet yksi kaikkien handywomanien äiti!! Herranjestas sentään näitä sinun kädentaitojasi. (Ihailee yksi, joka osaa juuri ja juuri virkata isoäidinneliön). Saakohan tuota innostusta, ryhtymisen rohkeutta ja tervettä itseluottamusta osaamiseen ostaa jostakin vaikka rokotteena??

    Ja siinä se loistaa vielä ruusuna ruusujen joukossa ruusupaita päällä... Aika mainio kuva todellakin, vaikka olen sen nähnyt muutamassa muussakin mediassa ;-)

    ReplyDelete
  17. Olipa kiva nähdä että olet löytänyt hellarinkulat. Sain pienen hetken olla mukana kun niitä etsit. Aivan ihastuttava kuva sinusta ja täytyy sanoa että ehdottomasti komein juhannusruusu jonka olen nähnyt! :)

    ReplyDelete
  18. Voi miten kaunis kuva teistä, sinusta ja juhannusruususta. Sovitte upeasti yhteen. Talosi on kyllä varsin V A I K U T T A V A, vanhat ikkunanpokat ja tuo ihanan rustiikkinen seinä. Arvostan mahdottomasti, kun sitä kunnostat ja jaksat vielä kaikkea muutakin häärätä. Meikä painuu taas kissain alle... flunssaa parantelemaan.

    ReplyDelete
  19. Intopii; No tuohon hellaringin löytämiseen ei tarvittu muita taitoja kuin ratin kääntämistä ja että osaa jarruttaa oikeassa kohdassa :-D
    Totta mooses, ruusut ja ruusupaita, juhannuksena!

    Dahlia; Niin, muistatkin sen kun mittailin niitä Juthbackassakin... Voit varmaan kuvitella miten iloinen olen nyt kun rinki löytyi! Kyllä tuo juhannusruusu on komea, mutta se kasvaakin todella hyvällä paikalla rakennuksen lämpimällä eteläseinällä, etelärinteessä ja on niin elinvoimainen että pukkaa versoja myös tuolla seinän toisella puolella, tulevassa työhuoneessani!

    Elämäni matkat; Voi että, pikaista paranemista! Onneksi on kissat, hoitajista uskollisimmat.

    ReplyDelete
  20. Nuo rautaiset rinkulat tuottavat onnentunnetta tänne asti, kun noin kova etsintä on päättynyt onnellisesti :D

    Kirja on varmasti hyödyllinen. Se mahtaakin olla palkitseva hetki, kun korjatut ikkunat, talon silmät, ovat taas paikoillaan. Juhannusruusuja odotellessa... ja huomista postia!

    ReplyDelete
  21. Hyvä että rinkulat levittävät onnea ympäristöönsä :-D
    Minustakin ikkunat ovat talon silmät ja olen niin kiitollinen siitä, että talon alkuperäiset ikkunat ovat tallella! Kaksi on jo kunnostettuna, mutta kun juuri niiden karmit eivät ole paikoillaan. Tarvitsisin apua karmien paikoilleen laitossa, ne ovat liian painavia saadakseni ne yksin :-( Todella järeää tavaraa ovat! Pitänee napata ensi kerralla matkan varrella joku suurikokoinen turvamies/remonttireiska saareen apulaiseksi, siinä ei kauaa enää nokka tuhisisi karmien kanssa.

    ReplyDelete
  22. Pakko vielä palata kehumaan kissapoikain uusia kuvia sivupalkissa :)

    ReplyDelete
  23. :-) Kissapojat ovat siinä edukseen joulupuuhissa, ja Viljo tavanomaisimmissa talvipuuhissaan reteästi selällään nukkuen :-D

    ReplyDelete
  24. Kiva postaus :)

    Ikkunoista tulee varmaan upeat! Kesää ja ruusuja odotellessa, todellakin! Vielä muutama kuukausi...

    ReplyDelete
  25. Vanhat juhannusruusupensaat ovat hienoja! Minun kotipaikallani on jo puretun entisen tuvan ikkunan alla ollut ties kuinka vanha juhannusruusu. Viime kesänä siitä lähti pieni taimen alku nykyiseen asuinpaikkaan.

    ReplyDelete
  26. Kiitos kommenteista Inka ja Susanna!
    Ikkunat on tärkeät, alkuperäisten ikkunoiden arvo on mittaamaton.
    Ihanaa että vanha juhannusruusu lapsuudesta päätyi uuteen kotipaikkaan :-)
    Sitten kun ruusut kukkivat, on tuoksu huumaava!

    ReplyDelete
  27. Talkoot avuksi raskaisiin töihin...? Tiedätkö onko saamaasi gepardia kaupan suomessa; yritin etsiä WWFn sivuilta, mutten löytänyt.

    ReplyDelete
  28. Kesää odotellessa:) tätä menoa ovat ruusut Korppoossa kyllä pian nupulla! Olipa hyvä onni hellarinkien suhteen!

    ReplyDelete
  29. Ihanat keäkuvat.
    Hieno postaus.♥

    ReplyDelete
  30. Rosa G; Pitänee kutsua kylään joskus joku raavas mies eikä vain hentoja ystävättäriä ;-D
    Viime kesänä sain apua yhteen karmiin erään saaren mökkiläisen työmiehistä ja toiseen karmiin omista laudoittajakavereista. Pitää ottaa tilaisuudesta vaari silloin kun saaressa on joku joka voi auttaa.

    Maarit; Niin varmaan! Ja kevät tulkoon, mitä sitä enää talvea tässä kaipaamaan ;-)

    Sylvi; Kiitos!

    ReplyDelete
  31. Rosa G; En minäkään löytänyt gepardia sieltä, pitää kysyä ystävältäni mistä nettiosoitteesta hän sen tilasi, hän asuu ulkomailla, ehkä WWF:n kaupoissa on maakohtaisia eroja.

    ReplyDelete
  32. Uskomaton tarina kadonneesta hellanringistä! Vanhan, rakkaan talosi korjauksen edistymistä on ihanaa seurata blogisi välityksellä!

    Kuva talon emännästä ja ruusupensaasta on kaunis :)

    ReplyDelete
  33. Voi miten ihana ruusupuska! <3 Kyllä tuossa kelpaa istua - varmaan sinäkin kesällä maltat edes kahvikupin verran istahtaa! ;)

    ReplyDelete
  34. Kiitos Kati ja Heidi!
    Kyllä istun, ja juurikin kahvimuki kädessä, mutta useimmiten kuistin keinutuolissa, mistä näkyy suoraan tuohon ruusupuskaan :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!