Ikkunat mielessä ja hansikas

Moreenin julkaisema Ikkunakirja ilmestyi viime vuonna, mutta en ehtinyt avata sitä ennen joulukuuta. Yllätyin iloisesti, sillä paksu kirja on täynnä asiaa, juuri oikeaa asiaa ikkunan kunnostajalle; ei pelkkää ikkunatyyliä ja -historiaa, joka on kylläkin kiinnostavaa, mutta tällä lukijalla oli tarve käytännön oppaalle.

Voiko tämän selkeämpiä ohjeita enää löytää esimerkiksi puitteiden rakentamiseen? Tilasin omani kylläkin puusepältä, mutta kokoan ne itse – nyt autoni takaluukku on täynnä puukalikoita. Kirjasta löytyvät selkeät ohjeet myös kokoamiseen. Ovatko ohjeet hyvät, siitä täytyy raportoida toisemman kerran.
Puitteiden toimituksessa palikoina on se pointti, että vanhan talon jokainen karmi on vähän eri kokoinen. Ikkunatkin ovat yksilöitä, sen huomaan kun laitan lasia takaisin kunnostettuun pokaan: lasiruudutkin ovat keskenään eri kokoisia ja pinosta täytyy löytää juuri se, joka kyseiseen pokaan on alun perin kuulunutkin!
Vanhaan taloon järjettömästi rakastunutta tämä ei lannista, päin vastoin: siinä kiintyy vanhaan hassuun taloonsa entistä kovemmin.

Hassussa talossani on myös hassu hella. Sehän kunnostettiin viime kesänä ja vanha hellalevy laitettiin takaisin paikoilleen, kun olin sen ensin hionut ruosteesta ja rasvannut sekä hangannut liesimustalla. Suuremman aukon rinki oli ruostunut poikki kai siinä vaiheessa, kun katto vielä vuoti. Siinä paljastui olevan niin erikoinen koko, ettei uutta rinkiä löytynyt mistään. Etsin mm. Tamminaulasta, Porin varaosapankista, Curatiosta, Nakolinnan raudasta, netistä ja kirpputoreilta. Ennen joulua ehdin viimein poiketa Billnäsin rakennusapteekin varaosapankissa.
Varaosapankin hoitaja pyöritteli päätään ja sanoi, ettei se koko ole mitään standardia – onko hellalevy pitkälti 1800-luvun puolelta? Vastasin, että hyvin mahdollista, talo on rakennettu kai noin 1870. Sitten hänen päänsä päällä alkoi hitaasti syttyä lamppu ja hän meni tutkimaan ikivanhojen hellalevyjen pientä pinoa. Sieltä löytyi juuri oikean kokoinen levyn rinkula, mutta vain uloin rinkula. Sekin on jo hyvä alku, tuumasin ja ostin ringin (joka maksoi yli kympin! Billnäsissä on korkeat hinnat, pääkaupunkiseudun läheisyys näkyy). Mietin, että minulla on itselläni aika hyvä varaosapankki noita pienempiä rinkuloita, ehkä niistä löytyy sopivia ringin sisälle.
Kotiin tultuani kokeilin uutta rinkulaa ja se istuu kuin hansikas. Ringin vanha ikä näkyy siinä, että se on selvästi leveämpi kuin uudemmat, sittemmin luodun standardin mukaiset, joista sain onneksi koottua hellaringin keskustan.

Talon ikkunat ovat vanhemmat kuin itse talo, sen näkee puitteiden profiileista ja heloista, ne ovat 1800-luvun alkupuolta. Tässä kuva kahden ja puolen vuoden takaiselta kesältä, jolloin seinien laudoitus poistettiin kengitystä varten. Ikkunat ovat tässä vielä paikoillaan, toivottavasti ne ovat takaisin kohdillaan ensi kesänä.
Niin, kuvassa olemme siis myös minä ja rakas juhannusruusu. Kuvan ottaja on R. Kiitos R ♥!

Ruusupuska on valtava – sekin on vanha. Kesää odotellessa!