Vuosi sitten oli tällainen talvi. Huh huh, en vaihtaisi. Voi sitä lumessa kahlaamisen määrää! Ja lumessa kahlaamista lukemattomien tilauspakettien, pyykki- ja ruokakassien ja kissankoppien kanssa, ja niiden kantamista ilmatyynyalukseen ja sieltä autoon toisella saarella, kun autolla ei päässyt tänne asti, ja ai niin, mainitsinko jo lumessa kahlaamisen?
A year in the life of a boat house.
Last winter was, in one word, terrible. Too much snow, too long winter; far too long.
Tämän talven näkymä on tällainen, tosin tänään ei tuule näin. Äsken paistoi aurinko puolen tunnin ajan!
Vuoden aikana venevaja on saanut italianpunaisen punamultamaalin pintaansa.
This is this winter.
Tässä kuva kesäkuiselta aamulta, kun en ollut vielä maalannut venevajaa.
In June.
Ja heinäkuussa vastamaalattuna. Ah kesä! Lämmin meri, lämmin tuuli, uimavedet ja uimatikkaat!
And July, after painting the boat house.
.JPEG)
.jpg)
Kesäkuinen kuva on kaunein, ja houkuttelevin. Ihanaa kesä on vasta alussa! (Ja täällä meillä sataa taas lunta. Lumensyvyys on jo 30 cm)
ReplyDeleteTuo on todella ihana, ihan tyyni kesäaamu ♥ Minustakin alkukesä on paras, tai oikeastaan toukokuu, kun kesästä ei ole tuhlattu vielä hetkeäkään!
ReplyDeleteVoi kääk tuota lunta. Täällä ehkä pari senttiä ja hupenee nopsaan kun aamupäivän valoilmiön jälkeen tuli 10 minuutin lumipyry ja sitten koko iltapäivä onkin ollut täysin aurinkoinen, vettä vain tippuu oksilta ja katoilta, valon määrä huikaisee! KEVÄINEN OLO!
On kyllä kauhean iso ero noilla talvikuvilla. Tänne on tosin satanut juuri tänään niin paljon lunta, että parkkipaikalla näytti jo ihan viimetalviselta, kun autot olivat lumen peitossa. Ja kesäkuvat ovat paratiisimaisia.
ReplyDeleteNostalginen huokaisu :)
ReplyDeleteItalianpunainen venevaja - tässähän kiteytyy monta itselleni tärkeää asiaa. Tuli mieleen lapsuuden kesät Haminassa äitini kotisaarella ja reissut lähisaarille Haminan ja Virolahden vesillä. Virolahden Sydänkylän Kelviikin kalasatamasta lähdettiin just tuollaisesta venevajasta kohti Ruissaarta. Venevajassa taisi kyllä silloin olla maalit kaukaiselta 30/40-luvulta, niin hallavan haalistuneelta se näytti. Venevajassa oli upea meren, puun ja öljyn tuoksu, ja sieltä löytyi kaikenlaisia aarteita.
Jep, tykkään tuosta kesäkuun aamuisesta kuvasta. Aamu-uinti peilityynessä meressä, raikas vehreys, kaikki luonnon äänet ja alkukesän ihmeellinen valo.
Paula; Saman vuodenajankin kuvissa on tosiaan suuria eroja, ja sekin on hassua, miten nyt talvella kesäkuvia katsellessa ei voi uskoa, että sellaistakin on tässä ihan samassa paikassa, ja kesällä samaa miettii talvikuvista.
ReplyDeleteTuo heinäkuun kuva on otettu pilvisenä päivänä ja kaikkien mielestä kesäkuun kuva on ihanampi - no tietysti! Senhän tietävät myös kiinteistönvälittäjät ottaessaan talokuvia ;-)
Otto Kulta; vai Haminan saaristossa? Isoisäni asui perheineen joskus Haminassa, ihan siellä keskimmäisen ringin laidalla, mutta se johtui siitä että hän oli upseeri, ei siis ollut sieltä kotoisin.
Venevajoissa on oma tunnelmansa, laineiden liplatus, vihreä vedestä heijastuva valo ja meren sekä tervankin tuoksu – minäkin olen tervannut tuon ikkunapuolella olevan varaston lattiaa, tai tervan, pellavaöljyn ja tärpätin seosta se oikeastaan on.
Terva, tottakai! Se jos mikä tuoksui venevajassa, isoisäni veneessä tai pihapiirin "mökätuvassa" (isoisän askarteluvaja, maailman kiehtovinpaikka minulle lapsena) ja Haminassa yleensä.
ReplyDeleteJep, Hamina on viehättävä kaupunki, siellä on leppoisa kaakkoisrannikon merikarjalainen meininki, ja haminalaiset ovat kovia haastamaan (puhumaan) ja usein pilke silmäkulmassa :D!
Hamina jättää jotenkin positiivisen jäljen ja vaikutti varmaan isoisääsikin. Se on monella tapaa sotilaskaupunki (Haminan historia, kaupungin asemakaava on suunniteltu puolustusta silmälläpitäen, vallirakennelmat, RUK).Vanhempani tapasivat, kun isäni oli RUK:ssa ja äitini tykkää edelleen univormuista:D.
Haminan keskustan ns ympyräkaduilla on oma tunnelmansa ja puutalokorttelit nyt pieteetillä kunnostettuja. Torin seutu hieman kauempana on 70-lukulaisen kamala, muttei se onneksi Haminan charmia onnistu pilaamaan.
Isoisäni perhe ei myöskään ollut alunperin Haminasta, mutta isopappa syntyi keskustan kupeessa Tervasaarella ja äitini sitten ihanan idyllisellä Pitäjänsaarella, joka oli pitkään aito eristetty saariyhteisönsä. Paikka on todella merellinen ja elämänmeno on vieläkin letkeämpää ja positiivisempaa kuin esim. Turussa, Helsingistä nyt puhumattakaan.
Voi kevät ja kesä! Niitä tässä pikkuhiljaa ootetaan. Nyt on kuva uudesta rasmus-kisusta blogissani :)
ReplyDeleteOtto Kulta; Terva ja veneet, totta kai :-) Pihani minipieni hirsinavetta on tummanruskea ja näyttäisi tervalla käsitellyltä, laitoin siihen jonkun uuden riman viime kesänä ja vedin tervaa päälle - ai että se tuoksui viikkokaupalla!
ReplyDeleteSesse; Kävinkin jo kurkkaamassa, valloittava Rasmus!
Voi luoja mikä miljöö sinulla on. mie varmaan pelkäisin merta kuollakseni :) Mutta kaunis se on. Ja venevajasi on niin ihastuttava!
ReplyDeleteNo ei siellä sentään mitään haita ja krokotiilejä ole ;-)
ReplyDeleteMeri on varmaan tottumiskysymys. Lapsuuteni asuin meren rannalla, itse asiassa saaressa, vaikkakin Helsingissä. Isovanhempien kesähuvila oli meren rannalla ja joka kesä purjehdittiin saaristossa. Olenkin huomannut, että jos asun kymmenien kilometrien päässä rannasta, minua alkaa ahdistaa, ja rannaksi ei käy joki tai järvi, sillä ne ovat minulle täysin vierasta ympäristöä.
Meri herättää kunnioitusta ja sen säätelemänä on elettävä, ja näin haluankin elää, kuulostaa ehkä oudolta mutta en osaa paremmin sanoin kuvailla.
Kivasti olet kuvannut eri aikoina.
ReplyDeleteHieno kuva kesällä otettu. Kaunis tulin kun maalasitte .
Kiitos Sylvi! Tuohon maalaamiseen kuluikin kokonainen päivä eikä edes riittänyt, laiturin puoli on vielä maalaamatta ja ikkunoiden pielet valkoisiksi.
ReplyDeleteSydän pyörähti kerran ympäri. Meri! Kesä! Venevaja! Maalissa ja ilman. Rantakivet! Uimatikkaat! Oi ja voi.
ReplyDeleteSuomen kesä on niin käsittämättömän ihana. Jos muualla maailmalla sen tietäisivät niin me ei enää mahduttaisi tänne ;-)
ReplyDelete