Mustin ja Ransun eroavaisuuksia

Joissakin kissablogeissa olen kommentoinut ja keskustellut Mustin ja Ransun tavoista, ja välillä niistä on ollut puhetta täälläkin mutta ei tietenkään tarpeeksi.
Musti on oikea peruskissa, kaunis, viisas ja tervejärkinen maatiainen joka pärjää missä vain. Se on sillä tavalla itsenäinen, että se osaa pitää huolen itsestään vaikka muutaman päivän ajan ilman hoitoa. Kesällä Musti elääkin pääasiassa ulkona, käyden sisällä syömässä ja päikkäreillä. Pihalla se kyllä seurailee ja tervehtii minua sekä lähtee mielellään kävelylle, jolloin se seuraa hienosti kuin koira.
Vieraat ihmiset kuvittelevat, että Mustista ei ole paljonkaan seuraa, sillä se ujostelee vieraita. Näistä kahdesta kissasta Musti on kumminkin se, joka tulee syliini lähes päivittäin, kiepsahtaa selälleen, puskee minua ja vaatii masurapsutuksia. Se kommunikoi "kurr"-ääntein, joiden repertuaari on laaja ja monivivahteinen.
Musti on herkkä kehräämään, paljon herkempi kuin Ransu. Se alkaa usein kehrätä kun vasta puhun sille enkä vielä ole ojentanut kättä silittääkseni. Mutta kehräyksessäkin Musti on maltillinen: se on hiljaista hyrinää tai rohinaa ja sen kuulee vain, jos on ihan lähellä. Ystäväni sanoo, että Mustin kehräyksessä on hieno kahdenkeskisyyden tunne.

Jos on hyvä läheisyyshetki, niin mitäpä sitä koko maailmalle kailottamaan. Ei se muille kuulu.

Ransu ei pidä lumesta ja yrittää ottaa niin pitkiä askelia kuin suinkin. Ihan loogista: silloin matkasta selviää vähemmillä askelilla.
Sanoisin, että Musti on hellyydenkipeä ja Ransu huomionkipeä. Mustille riittää se, että olemme yhdessä tekemässä jotakin kivaa, kuten ulkoilemassa, ja se tulee vähän väliä viereeni sanomaan "kur!" ja puskemaan säärtäni. Ransu taas singahtaa eteeni, vaatii syliin ja tunkee itsensä tietokoneen näytön eteen monta kertaa päivässä. Aamulla ja illalla sängyssä Ransu asettuu päälleni. Silloin sitä pitää silittää ja kehua ja samalla pitää varansa, sillä pusutteluhetken huumassa Ransu saattaa äkkiä haukata, se ottaa mielellään hampailla kiinni – nenästäni. Pusuhetkien aikana Ransu kehrää pörisemällä kuin pieni traktori.
Yksi hyvin koiramainen tapa kuuluu Ransun repertuaariin: se nostaa kuonollaan käteni päänsä päälle halutessaan silityksiä. (Jos nukun, se yrittää nostaa kättäni hampaillaan). Tuskin se silti maailman ainoa kissa on, joka näin tekee. Olisikin kiva kuulla vastaavia kokemuksia.

Lopuksi pieni diaesitys poikien puuhista pihalla.






Created with flickr slideshow.

Riehakasta talvipäivää kaikille!