Pääsimme eilen iltapäivällä kotiin, laiva Norrskatan Lavarnista kotisaarelle lähti juuri pinkin hetken aikaan.
Getting home yesterday afternoon. This is the ferry port in nearby Norrskata.
Lavarnin paviljonki, hurmaava rantaravintola, entinen kauppa. Paikka on muuten myynnissä, jos jotakuta kiinnostaa!
Muutamaa tuntia aiemmin nautimme lossimatkat upeassa auringonpaisteessa – jopa niin, että Musti ryhtyi kehräämään kopassaan, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Kopasta kuuluu yleensä äänekästä pantteripurnausta tai sitten sen pohjalla olevien sanomalehtien mielenosoituksellista ja tarmokasta repimistä. Ehkä Mustin mielestä lossissa oltiin jo melkein kotona.
Kova pakkanen sai ilmaa huomattavasti lämpimämmän meriveden höyryämään.
Tämän Nauvon lossimatkan ja yhteysaluksen Lavarnista lähdön välillä kului muutama tunti, sillä kävin matkan varrella Korppoon terveyskeskuksessa, kaupassa sekä Wattkastissa hakemassa uutta villaa ja samalla tervehtimässä kevään ensimmäisiä karitsoja!
Created with flickr slideshow.
Samassa lampola/navetassa asuu myös lehmiä ja kanoja. Mää, muu ja pootpot kuuluu joka puolelta, ja karitsoista kuuluu kimeä ja vaativa bää!
Greetings from the spring's first lambs.
.JPEG)
.jpg)
Tuku tuku lampaita ja päkä päkä puskuripässejä! Ihania eläinlapsia:)
ReplyDeleteMustilla on saattanut olla kova koti-ikävä sinne saaristoon ja nyt kun sinne kävi matka niin olihan sitä kehrättävä tyytyväisyydestä? Sinulla ja pojilla näyttää olevan maanpäällinen taivas siellä Saaripalstalla, näin talvellakin. Ainakin kuvien perusteella..
MÄÄki haluun katsomaan karitsoja. Mää! Lammas-slideshow on ehkä ihaninta, mitä oon nähnyt. Matkalla kehräävä Musti ehkä ihaninta (ja kadehdittavinta) mitä olen kuullut. :)
ReplyDeleteP.S. Aion varastaa idean ja opetella Flickrin käytön!
Oi, lampaat on mun lemppareita heti kissojen jälkeen! Ehkä minä muutankin risuverstaani lampolaksi ;) Sitä sietääkin harkita....
ReplyDeleteVoi ihanaa Mustia, hän oli varmaan aivan hurmioitunut kun pääsi takaisin saareen!
Olipa niin ihania kuvia tuolta lampola/navetasta, että piti kattoo heti kahteen kertaan kaikki kuvat. :)
ReplyDeleteSaila, nyt ihan sydän pakahtuu, kun tuijotan postaustasi.
ReplyDeleteEnsin nuo henkeäsalpaavan kauniit merikuvat ja sitten vielä mahtava kuvasarja suloisista lampaista pikkukaritsoineen.
Kiitos!
Taidanpa laittaa tämän postauksen linkin tällaista arvostavan ystäväni facebookkiin.
Kiitos!
Kyllähän fiksu poika tajuaa, milloin ollaan menossa kotiin :-)
ReplyDeleteNiin, Mustin käytös on minulle mysteeri, sillä kai se on monta kertaa ennenkin tiennyt minne ollaan menossa ja selvästi tunnistaa kun mennään lossilla, että nyt on suunta aivan varmasti oikea - mutta silti ollaan autossa ja jopa kopassa, mistä Musti ei yhtään pidä, niinpä purnaus on ollut sen mukaista. Että miksi juuri nyt, viiden vuoden jälkeen Musti päättääkin kehrätä autossa, jopa inhoamassaan kopassa?
ReplyDeleteEhkä se on tulossa vanhaksi ;-)
Tyytyväisyyttä on silminnähden havaittavissa Mustissa kun ollaan kotona, mutta niin se on joka kerta. Se on pörheä, iloinen ja reipas ja tervehtii minua ollessamme pihalla puskemalla ja sanomalla tyytyväisimmällä äänellään: Kurr!
Jenni; Ajattelinkin, että sinua ei pieni saaristo-sightseeinki haittaisi, harmi ettet nyt päässyt mukaan. katsotaan joku toinen kerta sitten!
Risusydämen Marja; Lampola on suositeltava hankinta ;-) Pitäisin itsekin lampaita, jos olisin vuoden jokainen päivä paikalla niitä hoitamassa.
Irene; Toivottavasti pakahtuminen ei aiheuta vaivoja ;-) Laita vain, jos tämä ilahduttaa niin ilman muuta!
Minuakin Mustin kehrääminen yllättää ja ihmetyttää. Luulisi ettei lossilla olo kovin mukavaa ole kissalle eikä varsinkaan tuollaiselle saaripantterille, vaikka kotiinpäin ollaankin menossa. Luulisi että pantteri on sellainen "tässä ja nyt" -eläjä, niin ettei jaksaisi ajatella tämän hetken epämukavuuden ylitse sitä, että kohta tämä epämukava koppavankeus iloksi muuttuu. Mutta ilmeisesti hän sitten osasi. Suloisia lammaslapsia.
ReplyDeleteMusti oli iloinen saareen pääsemisestä! Nyt on kauniit ajat, kun on lunta ja pakkasta, mutta meri ei ole jäässä vaan ihanan pastellinen tammikuun valossa. Runomies arvostaa!
ReplyDeleteNiin, ainoa hyvä asia lossissa on se, ettei auton moottori ole päällä eli on sen verran hiljaisempaa ja rauhallisempaa, vaikka lossin mottori jyriseekin. Siitä rauhasta molemmat kissat pitävät selvästi, mutta kun auton moottori sammuu niin ne myös alkavat vaatia kopasta ulos pääsyä. Lyhyiden pysähdysten ajaksi, niin kuin eilisistä lossimatkoista kaksi ensimmäistä, en päästä niitä kopeistaan ulos, ainakaan jos tiedossa on ihan pian pidempi pysähdys jolloin ne pääsevät jaloittelemaan autossa.
ReplyDeleteEi tosiaan luulisi, että eläin osaisi ajatella tulevaa - niinhän juuri sanotaan, että se on yksi olennaisista ihmisen ja eläimen eroista. Hmm. Tämä jää ehkä mysteeriksi. "Mustan pantterin hyrinämysteeri"!
Sulo, arvaan että runomies arvostaa :-D Ehkä Mustikin on runomies.
ReplyDeleteOi Mustimusti <3 ( ei mutsimutsi ala Tuomari Nurmio).
ReplyDeleteJa voi miten kauniita kuvia!
Suloiset lampaat, määmää siellä ja hyrrhyrr täällä ( Pantteri kopassaan).
t.Leena ja Pojat
Suloiset lampaat. Ja muutkin kuvat todella onnistuneita.
ReplyDeleteVoi kun Ihanaa että Musti tunnisti kotiinpaluun. Oliko kaikki kunnossa myrskyjen jäljiltä?
ReplyDeleteHuomasin, musta karitsa. Tuleeko mustia villalankoja joskus myöhemmin?
Suorastaan voin kuulla lampaat ja samalla nousee ikävä pintaan...
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteMusti Pantteri lähettää kaikille faneilleen terveiset tästä ruokapöydältä tassunpesun merkeissä.
Maiju; Kaikki on kunnossa, kiitos kysymästä, vain yksi lyhty jossa oli lasinen kupu on hajonnut, kun se on lentänyt kuistin pöydältä - oma vika kun unohdin sen ulos.
Mustia lampaita on aika vähän ja niissä on jostakin syystä kakkein rasvaisin villa, josta joutuu heittämään paljon huonoimpia kohtia pois, kun kehräämön koneet menisivät siitä tukkoon. Tähän asti sitä ei ole tullut vaadittua minimikilomäärää per väri. Musta lanka on kyllä haaveissa, mutta eri sävyisen harmaatkin ovat kauniita. Tällä kertaa otin ruskeaa villaa, johon sekoitan aina vähän valkoista kun minusta puhdas lampaanruskea tuottaa aika synkeän ja tunkkaisen värisen langan (mutta se on makuasia).
Hyvä ettei pahempaa vaurioita myrskyt tehneet!!. Jos saat vaikka lyhdyn korjattua tai käyttämällä ilman lasikupua.
ReplyDeleteMustilla karitsoilla on varmasti lämmin olo kaiken sen rasvaisen villan kanssa, eivät varmaan palele.
Olin eilen kävelemässä Villa Elfvikissä serrkupojan kanssa, minua 5 vuotta vanhempi. Odottaa kovasti sukkia mitkä hänelle aioin neuloa grafiitinharmaasta, ottaa isotkin sukat vastaan, jos teen ne vain aidosta villasta. :) Näimme muuten Varpuspöllön kuusen latvassa, kiikarilla näin kunnolla kasvot pyöreät silmät.
Ruskea villa sekoitettuna valkoiseen on varmasti hyvä väri. Nyt neulomaan sitä ukkelin pipoa :)
Voin sieluni silmin nähdä teidän matkan ja Mustin kehräyksen. Kaunista, kaunista.
ReplyDeleteMeillä ollaan kopan ja auton kyydissä niin harvoin, että ne matkat on yhtä katastrofia. Lapset jos on mukana niin ovat ihan järkyttyneitä miten kissa voi pitää sellaista ääntä.
Maiju; Juu, se lasikupu on vähän hankalampi homma kun se oli tietyn kokoinen ja korkuinen ja yläosassa juuri tietyn kokoinen reikä joka meni metalliseen osaan - no, ei voi mitään, mutta olisi ollut fiksumpaa ottaa se sisään tai edes jättää rikkoontumaan joku lyhty missä on suorat lasit, mihin voi sitten leikata uudet ikkunalasista tilalle :-/
ReplyDeleteSiinä ruskeassa langassa mitä nyt viimeksi ostit, siinäkin on hitunen valkoista, se pehmentää väriä jotenkin kauniimmaksi, minun silmiini siis.
Ja mustaa on muuten siksikin vaikea saada, kun monella mustalla lampaalla väri vaalenee karvan tyveä kohden ,niin kuin niillä ahvenanmaanlampailla joista se grafiitinharmaa on, heilläkin on sellainen liukuvärjätty turkki että karvojen latva on ihan tumma ja tyvi taas vaalea.
Oi, pöllöt ovat hienoja ja vaikuttavia!
Katja; Niin, kai Musti oli vain tyytyväinen siihen vähään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan ;-)
Tuskin se maisemista nautti.
Teillä lapset kaipaavat siis terapiaa automatkojen jälkeen :-D Tai ehkä sekä lapset että kissat!
Joku joskus vertasi niin hyvin, että autolla ajohan on kissasta varmaan kuin joutuisi jättipölynimurin sisään - no siitä kantista kaiken sen huudon ymmärtääkin varsin hyvin.
Lampaitten lahja meille on ihana villa. Rakastan oikeaa lampaanvillasta kehrättyä lankaa. Kutoessa langan rasva ihan silottaa sormet.
ReplyDeleteSataprosenttinen, miedossa saippuavedessä hellästi pesty villalanka on parasta lankaa mitä voi kuvitella, minunkin mielestäni!
ReplyDeleteIhastuttava postaus. Slideshown kuvissa oli ihanan lämmin ja pehmeä tunnelma, eikä vaaleanpunaista hetkeä voi tietenkään kuin ihastella :) Unnakin myötäilee, sillä vaaleanpunainen on kaunis väri niin varpaissa kuin taivaassakin, eikä pieni kissa voi olla villaa rakastamatta.
ReplyDeleteUnna, mullakin on vaaleanpunainen masu! Mamma otti siitä kuvankin, mutta ei ole muistanut laittaa sitä blogiin. Kun olen siis uikkareissa, odotan kesää!
ReplyDeleteOnneksi tänään on vähän lämpimämpää, tulin just yhden vesimyyräpaistin kans eteiseen enkä edes jaksanut syödä sitä kokonaan vaan jätin loput mammalle, mutta nyt pitää mennä metsästämän lisää kun kerran pystyy ja tarkenee! Ne on meheviä näin kostealla säällä, oi nam!
RANSU
Aijai ja oijoi. Pinkki taivaallinen hetki, lampukaiset pienet somat ja kehräävä pantteri. Ihanaa.
ReplyDeleteEtenkin, kun kirjoitit että "kevään" ensimmäiset karitsat. Kevät, kevät, kevät...
Täällä Vantaalla tulee räntää yli kaikkien tarpeen, joten olen hieman lämpö/aurinko/vihreys-orientoitunut, jotta jaksaisin.
Juu, nyt oli elämänlaatu kohdillaan :-)
ReplyDeleteJa totta kai kevään ekat karitsat, ei kai kukaan puhu talven ensimmäisistä...? Ja muutenkin, joulukuussa voi olla talven ekaa sitä sun tätä, mutta vuodenvaihteen jälkeen on katse tiukasti keväässä, vaikka otsa kuinka rypyssä kun sillä aina kestää - täytyy pinnistellä näköä tähystäessään sitä horisontista!
Tänä aamuna kans heräsin kahdeksalta niin mahtavasti ropisevaan räntäsateeseen, että oksat pois. Pantterikin heräsi, ja vaati ulos! Siellä se vietti sinnikkäästi muutaman märän tunnin. Kai se silti on laatuaikaa.
Voi kun mää (ää-ä) aina symppaan tuota Mustia. Hän on niin salaperäinen hrrrrasmies. Kukapa sen tietää, mitä sillä oli mielessä lauttahyrinän aikana.
ReplyDeleteJa on se sen verran miehekäs, että pieni / iso räntäsade ei sitä hätkäytä. A man´s got to do what a man´s got to do.
Hieno postaus. Taivaskuvat niiin kauniit ja ihanat lampaat.
ReplyDeleteKiitos Intopii ja Sylvi!
ReplyDeleteMustista on vähän vaikea olla pitämättä, kun se on niin sympaattinen kaveri! Vaikka moni ei sitä huomaa, ujona kaverina se ei esittäydy vieraille ja kehrääkin niin hiljaa että pitää olla ihan lähellä kuullakseen.
Myyrän maallisia jäänteitä olenkin saanut siivota eteisestä sekä eilis- että tänä aamuna, Musti halusi tänäänkin aikaisin ulos vaikka siellä sataa. Hommat on hoidettava :-)