Joku pieni ja pilkullinen ihmettelee keskellä keittiötä.
Sain ystävältä joululahjaksi gepardinpennun!
I got a lovely little cheetah cub for Christmas present from a dear friend. The toy cub is from WWF, and as with all their gifts, this one participates in funding the World Wildlife Fund's work.
Pantterin ja gepardin kohtaaminen.
Hey little fellow, who are you?
Takapuolen nuuhkaisu kuuluu asiaan.
Sniffing the backside, as you do.
Ransua kiinnostaa lähinnä mamman edessä keikarointi. Paitsi ...
Ransu is more interested in posing to his Mom.
... kun pikkuinen laitettiin Ransun koriin. Sitten Ransu alkoi vähän lätkiä, mutta ihan vähän vain. Tulokas on niin kovin pieni, eikä vaikuta kovin vaaralliselta.
But when I put the cub in Ransu's basket he got interested.
Varovainen vasen suora.
Gepardi on sukunsa ainoa edustaja ja uhanalainen. Se on ainoa kissaeläin, joka ei saa vedettyä kynsiä sisään eikä siis osaa kiivetä puuhun, mutta sitä kompensoidakseen gepardi on maailman nopein maalla liikkuva eläin.
Tue uhanalaisten eläinten suojelua! Jokainen pehmolelukin osallistuu suojelutoiminnan rahoittamiseen.
Käväise WWF:n suomenkielisessä verkkokaupassa tai allaolevissa englanninkielisissä myymälöissä, tai voit ryhtyä eläimen kummiksi.
You can help by donating or buying gifts at shop.wwf.org.uk (UK) or other WWF sites, such as wwf.panda.org.
Sunday, 1 January 2012
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Ihana pikkugebardi! Joskus katselin jotakin luontoohjelmaa ja gepardin juoksunopeus 8en tosin muista mikä se oli) oli ihan mahdoton. Siinä jää Jamikan pojat toiseksi! Hyvää uutta Vuotta, Saila!
ReplyDeleteSaaripalstalla kissaeläimet sen kun lisääntyy, tais kaverit uuden tulokkaan hyväksyä ;)
ReplyDeleteKivoja otoksia Mustista ja Ransusta, ihania veijareita.
Onnea teille kaikille tälle vuodelle!
ps. keittiösi välitilan mustat kaakelit ovat tyylikkäät!
Auli; Juu, gepardin juoksunopeus on hyvinkin yli 100 km/h. Ihan hurja! Se voisi siis juosta autojen rinnalla samaa vauhtia motarilla!
ReplyDeleteVaahtera-Maria; Kiitos! Tämä on kaupunkikeittiö, ja valoa oli niin vähän kun pimeällä kuvasin... laatat ovat lyijynharmaat, samoin kuin niiden yläpuolinen seinä, mutta eihän tuosta kuvasta saa oikein selvää.
Kissapojat eivät ole rökittäneet uutta tulokasta laisinkaan, mikä on yllättävää. Eivät ole ottaneet sitä leluna, eivät myöskään uhkana.
Onnea ja parempaa maailmaa tälle vuodelle!
Kissapetojen valtakunta ♥ Onnellista vuotta 2012!
ReplyDeleteGepardien ystävä on hyvä ystävä :)
ReplyDeleteIHANIA!!
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteKissapetojen ympäröimänä on hieno elää ;-)
Ja eläköön ystävät, jotka sekä haluavat osallistua heikompien ja uhanalaisten suojeluun että ovat säilyttäneet nykymaailmassa niin uhanalaisen lapsellisen leikkimielen!
Hassu pieni gebardi! Nauratti tuo takapuolen haistaminen. Pantteri on aina pantteri. Hyvää uutta vuotta Sailalle!
ReplyDelete:-D Hyvä kun näissä vuosissa pysyy perässä. Vuosi sitten mulla oli oikein kriisi, kun mietin, että 2000-luvun, joka ihan pari vuotta aikaisemmin vasta alkoi, ensimmäinen vuosikymmen oli jo kulunut ja lähdettiin toiselle kymmenelle!
ReplyDeleteTulokkaan takapuolen haistettuaan Musti totesi, että tästä ei ole häiriöksi eikä ole sen koommin ole pehmolelua lähestynyt.
Vakuuttava V-tyyli pikku-cheetahin takaneljänneksessä!
ReplyDeleteMusti ja Ransu osoittavat tyylikästä respectiä, kun tervehdysseremoniat hoidetaan eksastisti kissaetiketin mukaan.
Kohtasin itsekin tässä iltapäivän lipeäkalalounaan (namnam)jälkeisellä lenkillä upean eläimen - ketun! Ja vain 0,5 km päässä Turun keskustasta. Kettu näytti hyväkuntoiselta, turkki oli vielä suurimmalta osin kesäkuosissa, muhkeassa hännässä oli jo talven harmautta. Tutkailimme kunnioittavan arvostavasti toisiamme metrin etäisyydeltä, kuvasin useamman otoksen (mahtavaa että kamera oli mukana) ja varmistin, että repolainen pääsi turvallisesti tien yli. OK, citykettujen lisäksi on näillä nurkilla vieraillut hirviä ja peuroja, joten ei ketun kohtaaminen niin harvinaista Turku cityn sykkeessä ole. Kettu on maaginen eläin, superfiksu ja selviytymiskykyinen. Myönnettäköön, että ketunpesän tuoksu ei ole salonkikelpoinen, mutta hieno on eläin joka tapauksessa. Uskon että ketun kohtaaminen oli hyvä enne - onhan kettu isäni vaakunaeläin. Vaakunaan voisi kyllä virittää kissaeläimen jos toisenkin mukaan asiaankuuluvine tilpehööreineen :D
Gepardeihin palatakseni, hienoa että nostit tämän suojeluasian esiin, tässä on otollinen lahjoituskohde. Amurintiikerit, lumileopardit ja eurooppalaisista alkuperäiskissoista skotlantilaisille villikissoille kannattaa myös lahjoittaa unohtamatta suomalaisia kissojen rescuekeskuksia. Your Cat -lehden kamppis vuosi pari sitten nosti tehokkaasti esiin skottilaisten villikissojen uhanlaisuuden. Aivan polvetnotkauttavan ihania petoja, tässä linkki http://www.scottishwildcats.co.uk/
Pikkuisella on tosiaan aika vakuuttava tuskin pystyssä pysyvän pennun asento! Jaloissa on jotakin painavampaa täytettä, minkä ansiosta sitä saa aika kivasti aseteltua seisomaan tai istumaan.
ReplyDeleteKettu on hieno eläin, kun se on terve - kapinen on niin raasu, ja ne pitäisikin lopettaa - jos pystyisi - heti kun näkee, ettei tauti leviä. Lontoossa asuessani näin kettuja useinkin, ihan keskustassakin, esim. Liverpool Streetin aseman erittäin vilkkaassa ympäristössä. On tosiaan selviytymis- ja sopueutumiskykyinen eläin. Luonnossa toki monin verroin sykähdyttävämpi, omassa ympäristössään, siellähän kaikki eläimet ovat upeimmillaan.
Kyllä vain, maailmassa riittää apua tarvitsevia, niin ihmisiä, eläimiä kuin ympäristöjäkin, lähellä ja kaukana. Tärkeää onkin avata silmät ja auttaa siinä missä pystyy ja minkä kokee tärkeäksi.
Ketut ovat edelleen herkkä keskustelunaihe Briteissä. Onneksi inha ketunmetsästys (sillä ei ole mitään yhteistä aidon metsästyksen kanssa, vaan se on silkkaa epäreiluutta ja eläinrääkkäystä)saatiin kiellettyä. Että samaan maahan mahtuu syvää eläinrakkautta ja härskiä snobistista eläintenrääkkäystä :(
ReplyDeleteCitykettuja on tosiaan aivan Lontoon keskustassa. Käväisin pari viikkoa sitten Lontoossa, asuin Belgraviassa ("Upstairs Downstairs - Kahden kerroksen väkeä Eaton Place on viereisessä korttelissa) ihanassa pienessä Inn/B&B:ssä - (suuret hotellit kun ovat persoonattoman ankeita). Talon ainoa puute oli, ettei siellä ollut kissaa:D, kissa kun kuuluu tuon tyyppiseen taloon. Kerroin tästä hotellin omistajalle, ja hän kertoi alueella kyllä liikuskelevan runsaasti kettuja, ne pääsevät ilmeisesti myös talon takapuutarhoihin, ja ovat potentiaalinen vaara myös lemmikeille.
Hyvää uutta vuotta!!
ReplyDeleteNiin, eipä ihme että ketut ovat muuttaneet Lontooseen, kun maalla niitä jahtaa punatakkisten armeija! :-D
ReplyDeleteEn halua nyt tässä aloittaa omia mielipiteitäni ketunmetsästyksestä, eikä tämä ole se foorumikaan missä aiheesta välttämättä haluan keskustella... Olin kerran maalla asuvan ystäväni kanssa katsomassa kaninmetsästystä beaglelauman voimin, ne eivät kyllä vaikuttaneet kovin tehokkailta, vinkuivat ja pinkoivat hännät heiluen innoissaan sinne tänne törmäillen siinä missä kani oli ajat sitten lähtenyt käpälämäkeen. Mutta törkeää kanin kotirauhan rikkomistahan se. Maajussi-britit vilkuilivat vähän ihmeissään kun sloe giniä siemaileva viikinki vähän väliä huusi kanille "Kiipeä puuhun! Kiipeä puuhun!"
Pikkuinen uhanalainen gepardi! Onneksi se ei kuitenkaan ole uhka Mustille ja Ransulle...
ReplyDeleteJuu, herkkiä aiheita nämä! Tuo kannustaminen on sitä fairplay-henkeä, joka kuuluu aitoon metsästämiseen. Ja siihen kuuluu myös se, ettei aina tule saalista (ok, pakko lisätä tämä) vrt Wahlroosin takuuvarmat fasaanijahdit. Sloe gin toimii:D
ReplyDeleteEnsi viikolla töllössä alkava Downton Abbeyn 2.kausi nostatti Briteissä kovan keskustelun just metsästysyksityiskohtien virheiden vuoksi. Joulupäivänä Briteissä nähtiin 2. kauden ekstrajakso, jossa talon väki urakoi metsällä tyylikkäissä tweed-vetimissä. Vermeet olivat kuulemma 1880-luvulta (kun jaksossa elettiin 1920-luvun puoltaväliä) ja koirat olivat väärää tyyppiä.
Myrsky; Pikkuinen on hyvin hiljainen ja rauhallinen kaveri, ei hätää ;-D
ReplyDeleteOtto Kulta; Niin, britit ovat niin kunnostautuneet historian, varsinkin oman historiansa, tuntemuksessa etten yhtään epäile että pieninkin väärä ruokalaji tai koiratyyppi aiheuttaa suuren reaktion :-D
Mutta eläköön erilaisuus, kunhan se ei tule toisten (eläinten tai ihmisten) kustannuksella. Kyllä Suomessakin ja kaikkialla löytyy sekä julmaa kohtelua että eläinsuojelua samasta maasta. Valitettavasti.
Ohoh, hetken jo luulin, että teänid
ReplyDeletejoukkonne lisääntyisi ihka elävällä uudelle petopedolla, mutta ihan kelpo peto tuokin on! :)
Oikein hyvää alkavaa uutta vuotta! :)
Jestas, minäkin ajattelin, että teille oli tullut sinne uusi kaveri pojille.
ReplyDeleteSaila, oikein ihanaa uutta vuotta sinulle ja iiiiisot hellät rapustukset, suloisille pojillesi.
-Tuija-
Hihih, ei sentäään! Vaikka kissavauvakuume aina välillä nostaakin päätään, en sentään oikeaa gepardia ottaisi ;-)
ReplyDeletePojat saavat runsaasti rapsutuksia joka päivä, mutta välitetään parit extrat ♥ Väinölle kans pusuja!
Olipa hauskoja kuvia!! Hymyilen täällä itsekseni :-)
ReplyDeleteTerveisin R&T
Onpas siinä söpö pikkuinen :) Mutta oliskos sulla mitään neuvoa, millä ihmeellä mä saan tuon meidän uuden kissan (puolivuotias poika) sisäsiistiksi? Sillä ei enää ole laatikkoa ja yleensä kyllä osaa pyytää ulos tarpeilleen, mut sitten jos silmä vähän välttää niin käy kuseksimassa lasten sänkyihin ja peittoihin?! Samoin ulkona terassi haisee ihan kauheelle! Siinäki sillä kissalla on ollu laatikko, jossa ollut sille viltti lämmikkeenä, jossa on nukkunu...on kussu jopa sinne. Auttaako leikkaaminen? Vai oisko jotain muuta konstia? Musta tuntuu että se vaan lirauttelee vähä minne mieli tekee...tympäsee jo koko kissa, vaikka onki niin sulonen muuten :(
ReplyDeleteKaverit ottaa gepardin vastaan tosi kesysti. Mä ainaski tainnuttaisin sen heti ravistelemalla! Mutsiiiiii, mulle kanssa oma tollanen!!!!
ReplyDeleteR; :-)
ReplyDeletePuutarhuri; Ohoh. Mulla ei ole suoraa kokemusta, kun kukaan minun kolmesta poikakissasta ei ole pissinyt sisälle. Pidin asiaa silmällä juuri tuossa iässä, kun ajattelin että heti kun merkkaaminen alkaa niin veisin leikattavaksi ennen kuin kissa tottuu merkkaamaan reviiriään. Tottumisestahan on kyse, ei pidä antaa niiden tottua huonoihin tapoihin. Eli heti lääkäriin ja leikkaus, tuossa Iässä voi jo leikata.
Kun Ransu oli nuorempi, sillä oli vatsa usein sekaisin ja siihen liittyen se teki kaksi kertaa tarpeet makuuhuoneeseen. Rankaisin molemmilla kerroilla vesisumutinpullon kanssa ja toisaalta kiitin namilla aina kun tarpeet meni oikeaan paikkaan. Kahden vahingon jälkeen ongelmaa ei enää ollut, vaikka vatsa on ollut myöhemminkin joskus sekaisin.
Olen kyllä aina pitänyt kissojen hiekkalaatikkoa myös sisällä vaikka ne kävisivätkin tarpeillaan ulkona; öitä varten ja kun kissa käy vanhaksi niin se saattaa tarvita vessaa useammin eikä toisaalta enää oleile ulkona niin paljon.
Toivottavasti ongelma ratkeaa leikkauksella! Kuulostaa merkkaamiselta, jos se tekee sitä sinne sun tänne eikä tiettyyn paikkaan.
Eikka; Kissat on ehkä vähän rauhallisempia tutustumaan kuin koirat ;-)
Voi Gepsu! Ihana pieni peto ilmestynyt teille. Olen pienestä tytöstä asti rakastanut gepardeja (ja ilveksiä), joten hurraan täällä isosti teidän perheen uudelle jäsenelle.
ReplyDeleteJa toivotan tietysti vielä makoisaa uutta vuotta kaikille.
Oi kun sydän läikähti otsikosta ja oli pakko zoomata kuvaa lähemmäs ennen ku tajus skrollata alaspäin.. Pölhä minä. Vielä kaks päivää ilman omia kissoja..
ReplyDeleteHih ;-) Pieniä jekkuja täytyy järjestää kissoille.
DeleteTsemppiä loppu-odotukseen!