Olohuoneen tapetti

Tästä lähdettiin. Olohuoneen seinät oli pahvitettu ja maalattu vaaleankeltaisiksi, mikä on mukava ja aurinkoinen väri. Mitään erityistä remontintarvetta seinät eivät aiheuttaneet. Tarve syntyi, kun korjasin osittain lahonneen karmin tuosta ikkunasta, mistä Musti kurkistaa. Kun karmilistat oli kerran poistettu, mietin, että nyt voisin samalla tehdä jotakin huoneen lämpimyyden edistämiseksi – tuo seinä kun on kohti länsilounasta, mistä lähes aina tuulee. Kun varastossa oli ylimääräisiä huokolevyjä, ei hommaan ryhtymistä tarvinnut miettiä (paitsi että ikkunan korjaamisen ja seinän levyttämisen välissä kului viisi kuukautta).

Huokolevyt eivät olleet enää ihan priimaa, reunoja oli lohkeillut, niinpä päätin silottaa seinän paremmaksi pahvilla. Huokolevylle suoraan tapetoitu seinäpaperi saattaa lisäksi repeillä, kun levy elää kosteusvaihtelujen mukaan.
Pahvikerros lisää seinän tuulenpitävyyttäkin. Puutalojen lämpimyysongelma nro 1 on veto: puuosien raoista vetää sisään ja lämmin ilma karkaa ulos tai vintille, siis molemmanlaiset vuotokohdat on syytä tarkistaa. Minun tapauksessani noin 60-vuotias talo on varmasti lisäksi vähän liikkunut, sillä se on perustettu savimaalle. Liikkumisen ei tarvitse olla kuin muutamia millejä, niin johonkin on jo syntynyt rako.
On tärkeää, että tuulensuojaus tehdään puuaineksella: paperilla, pahvilla, huokolevyllä. Ne vastaavat puuta ilmanvaihto-ominaisuuksiltaan.

Sain pahvin naulattua suurin piirtein suoraksi seinään. Pahville tapetoitaessa pitää liisteriä levittää tapetin lisäksi myös aluspahviin, sillä se imee muuten liisterin tapetin taustasta eikä se liimaudu kunnolla. (Kerron tässä omista kokemuksistani, voi olla, että jollakulla on toisenlaisia kokemuksia).
Runsaan liisteröinnin takia alkaa tapetti aluspahveineen kupruilla suorastaan järkyttävän paljon, kun molemmat venyvät vettyessään. Tällä seinällä kuivumiseen meni ainakin kaksi päivää, kun kylmässä vajassa olleet huokolevytkin hidastivat kuivumista. Nyt kuivana seinä on suunnilleen sileä, ei ihan, mutta se ei haittaa, sillä huoneen kaikkien muidenkin seinien pahveissa on kruhmuja. Täysin suora seinä näyttäisi muualta tuodulta. Ainoa ongelma ovat kulmat, missä yhteen suuntaan kupruileva tapetoitu seinä kohtaa toiseen suuntaan kupruilevat keltaiset seinät, siellä aaltoilu näkyy.
Luulen, että katson vielä jonkin aikaa, miten kulmat asettuvat ja mietin sitten strategiaa. Ehkä innostun tapetoimaan muitakin seiniä, sillä kulmat peittyisivät. Huone on niin pieni, että vajaasta kahdesta rullasta riittää vielä ainakin yhdelle ellei kahdelle seinälle. Tähän seinään kului vain reilu rulla, ja tässä ei ole oviaukkoa.

En valinnut tätä tapettia kaupasta, vaan tämä on edesmenneen isäni varastosta. Sain perinnöksi aika kattavan valikoiman vanhanajan paperitapetteja, isäni vakio-ostopaikka oli Tapettitalo. Suurin osa on pieniä jämämääriä, mutta muutamaa tapettia löytyy enemmänkin.
Äitini arvelee, että tämä on ostettu entisen kesähuvilan makuuhuonetta varten, mutta sitä ei sitten tapetoitukaan.
En usko, että olisin valinnut itse näin ruskeavoittoista ja todellista mummo-(tai retro-)mallia, mutta toisaalta ajattelin, että tapetin henki sopii rintamamiestaloon hurjan hyvin. Ja kun se oli seinässä, huomasin, että isoäitini vanha kukkalaatikko ikkunan edessä on kuin kotonaan, samoin nurkan ompelukone ja sohvapöytänä toimiva vanha puukuorinen radio. Muutkin kalusteet näyttävät varsin tyytyväisiltä tätä tapettia vasten.
Listat puuttuvat vielä, siistin nekin nyt samalla kun ovat irti, kun niissä on monenlaisia maaliläiskiä. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja tiivistin listojen alle jäävät lattian ja katon kulmat ikkunapaperilla – jostakin korjauskirjasta löytämäni mainio neuvo! Sieltä nimittäin vetää. Tai veti, ei enää.

Sitting room west wall with its new wallpaper. I added some cardboard since this is the windy side of the house.