Friday, 13 January 2012

100% Ransupitoisuus

Ransun kanssa lenkkeilyyn kuuluu myös kiipeily. Minä en kiipeile, mutta Ransu sitäkin enemmän. Suosituimmat kiipeilypuut löytyvät omalta pihalta, tässä toinen tienvarren männyistä.

Ransu the Norwegian forest cat loves climbing to trees, but so have all my cats – Musti can lie panther-like on a branch for a long time.

Sanotaan, että norjalaiset metsäkissat ovat kovia kiipeilemään, mutta kaikki minun kissani ovat olleet kovia puuhunmenijöitä ja tulleet puusta pää edellä alas, minkä myös väitetään olevan norjalaisten rotuominaisuus.

Jos ei ole puuta käsillä, niin talon seinäkin käy.  Kunnostaessani tämän ikkunan karmia ja ikkunoita kesällä Ransu kulki usein tätä kautta sisään tai ulos.

Mutta nyt se oli kiinni. Tilanteessa oli taas sellainen vauhti päällä, ettei siitä tullut tarkempia kuvia...

Kun on hepuli niin on hepuli! Mihinkäs sinkoaisi seuraavaksi?
Musti ei koskaan hölmöile tällä tavalla niin kuin Ransu ja edesmennyt Viljo, joka oli aikamoinen hassutassu. Mustin puolesta ei juurikaan tarvitse huolehtia, sillä se tutkii asioita rauhallisesti eikä ole hullunrohkean utelias, mikä meidän taloudessa tuntuu liittyvän pitkäkarvageeniin.
Hmm, tässä seinässä on vasta alusmaali. Jospa saisin tämän viimein kesällä maalattua, mutta se edellyttää sepelikasan siirtämistä tältä nurkalta ensin, siksi en ole päässyt pystyttämään tikkaita tähän.

Yksi tärkeä vuosipäivä meni ihan huomaamatta, nimittäin Ransun meille muuttopäivä 9.1.(2009)!
Siksipä nyt vähän myöhässä pientä muistelemista Ransun ensimmäiseltä talvelta...

Ensin Ransu ei ollenkaan viihtynyt ulkona, kun se ei ollut tottunut elämään ilman kattoa. Maailman tutkiminen sohvalta käsin oli ihan sopivaa ja ulkona Ransu pysytteli kuistilla, missä oli katto pään päällä.

Ransu came to our household in January 2009; it is time to celebrate and recollect.

Pian Ransu huomasi ulkona kiipeilyn hauskuuden. Rintamamiestalon seinässä oli rakennusteline, joka oli oikein hyvä.

Pääsiskö vielä ylemmäs?

Pihavaahterassa.

Huomaa uhkarohkea tintti.

Puussa liikkuminen ei kuitenkaan heti sujunut kovinkaan näppärästi, vaan sitä piti opetella.
Siitä lisää seuraavassa jaksossa.

Ransu toivottaa hyvää Ransujuhlaa kaikille ja muistuttaa, että elämä Ransun kanssa on yhtä juhlaa vuoden jokaisena päivänä!

30 comments :

  1. No uskon, että on yhtä juhlaa! Onneksi me lukijatkin saamme pieniä välähdyksiä teidän juhlaputkesta :))

    Mainio kiipeilijä ja myös edellisen postauksen hölkkäyskuvat oli aivan ihanat!

    ReplyDelete
  2. Huraa, mahtavaa Ransujuhlaa teillekin! Ransun kiipeilykuvat ovat aivan valtavan ihania. Erityinen suosikkini oli tuo taaksepäin kurkistus rakennustelineellä, sillä siinä ilme on kuvaava, häntä on näyttävä ja valo imarteleva: Ransuus on siis tallentunut valokuvaksi onnistuneesti. Faniposterimateriaalia kaikki tyynni <3

    ReplyDelete
  3. kaunis kissa,ilmeisesti Norjalanen metsäkissa, tai angora, mutta sukua kuitenkin kissaeläimille.Tuulista ja Hyvää Viikonloppua !

    ReplyDelete
  4. Juhlaputki, mikä oivallinen sana tähän! :-D
    Faniposterin ainoa ongelma on oikean kuvan valinta, kun Ransu on niin kuvauksellinen että valinnanvaraa on aivan liikaa.
    Ransu on tosiaankin norjalainen metsäkissa.

    Ransu muistuttaa Ellaa näyttämään parhaan kuvan Unnalle ♥
    (Ja sanoo samalla, ettei enää ole sellainen kapeaharteinen poikanen)

    ReplyDelete
  5. Ihana nuoriherra Ransu♥

    Voisikohan pitkäkarvageenien lisäksi Ransusta löytyä hieman oravageeniäkin? Kun kissalla on tuo tuuhea häntäkin, ja oravat tunnetusti kiipeilevät pitkin seiniä..? Löytyi Ransulta mitä geenejä hyvänsä, on helppo uskoa että elämä Ransun kanssa on yhtä juhlaa. Toivotaan siis teidän perheelle lisää näitä juhlapäiviä!

    ReplyDelete
  6. Go Ransu! Miten hassu keskenkasvuinen laiheliini sohvan selkänojalla tasapainoilee :) Hyvää myöhästynyttä vuosipäivää Ransulle. Tänään on päivämäärästä ja viikonpäivästä huolimatta hyvä päivä juhlia, tänään on nimittäin mullakin vuosipäivä :P

    ReplyDelete
  7. Ransu oli todellakin hassu nuoriherra, kun sen häntä oli suunnilleen saman kokoinen kuin kissan loppuosa :-D
    Oravaa varmaan löytyy, kiipeily on sen mukaista!

    Tiina, Ai niin, facebookki siitä jo muistuttikin monta päivää sitten... Onnea!

    ReplyDelete
  8. Mukavaa Ransun Juhlapäivää!

    ReplyDelete
  9. Osallistumme Ransujuhlaan hurisemalla ihan älyttömiä määriä!

    ReplyDelete
  10. Hölmöily kuuluu pitkäturkisten ominaisuuksiin. Kun Ruut tuli meille se kiipeili pitkin verhoja, koska oli saanut olla ulkosalla emonsa kanssa. Nykyään Vaatekaapit ovat ihan hyviä kiipeily kohteita... Ja kesällä kun käytin Ruuttia valjaissa ulkona yritti se pikku pösilö kiivetä kerrostalon seinää pitkin. :-D
    Ransu on kyllä ihan uskomattoman hienon värinen!

    ReplyDelete
  11. Erinomaista Ransujuhlaa teille kaikille! Kuvien perusteella Ransu voittaisi parkourin maailmanmestaruuskisat leikiten. Ainoa mitä ihmettelen, miten Ransu ei kaadu jättihäntäänsä raahatessaan. :D

    ReplyDelete
  12. Kiitos kaikille toivotuksista ja toivotan takaisin, tämähän on valtakunnallinen juhlapäivä, ja juhlijoita on vähän siellä sun täällä ja kukin tyylillään!
    Saa hyristä, juoda sampanjaa tai köllötellä. Lisäksi tänään on katkarapuperjantai (eräissä talouksissa)!

    Maija; Toivoinkin oikeastaan sinun kommenttiasi siitä, minkälainen Ruut on. Ennen kuin tutustuin Viljoon, ei minulla ollut hajuakaan siitä, millainen kissa voi olla. Siis niin persoonallinen, hassu ja superseurallinen.
    Vaikuttaa siltä, että Ruutkin kuuluu hassutassujen jengiin, ja se hassuus yltä syvemmälle kuin ne pelkät korva- ja varpaanvälikarvat ;-D

    Ransunkin ulkoiluttaminen valjaissa kaupungissa on haastavaa juri tuon kiipeilyvimman vuoksi. Se kun menee niin korkealle ja tulee useinkin oksan eri puolelta alas. Siinä pitää irrottaa hihna valjaista, joskus jopa ilmassa. Joskus hihna on myös juuttunut puun oksiin ja olen kantanut Ransun sylissä takaisin kotiin ja palannut irrottamaan hihnaa. Onneksi kerran kun se oli oikein jumissa oksistossa paikalle sattui juuri sopivasti yläkerran ystävällinen koiranomistajamies, joka olikin ketterä puuhunkiipeäjä :-D

    Ransu on sinitabby :-) Se on ihana, kun masupuoli on lähes valkoinen, jotenkin todella kaunis!

    Jenni; Kiitos, muistakaa tekin juhlia!
    Parkour tuli minullekin noista seinäkuvista mieleen. se on ilmeisesti Ransun harrastus. Häntä on varmaan tasapainoelin :-D Kun Ransu oli pieni, sillä oli jättihäntä ja -korvat!

    ReplyDelete
  13. Ransusti Ransuonnea "Ransustaniaan" Ransujuhlan johdosta! =^.^=

    ReplyDelete
  14. Täälläkin on yksi Ransu-juhlan viettäjä ja Ransun ihailija. Tai peräti kaksi, Ruskakin osallistuu. Ruskakin muuten osaa elämästä tehdä juhlaa ja hassutusta, vaikkei sillä olekaan puuhkahäntää,varpaanvälikarvoja eikä töyhtökorvia. Silläkin on kissahuumoria, mm. se köyristää selkänsä, asettuu sivuttain hurjan näköisenä ja varpaillaan hyppelee uhkaavasti emäntäänsä tai isäntäänsä kohti. Ei vain ikinä ole kameraa ulottuvilla, että saisi tästä päällehyökkäysleikistä kuvan. Hyviä Ransu-juhlien jatkoja!

    ReplyDelete
  15. Paulan kommentista tuli mieleen tapahtuma parin päivän takaa: Cisu ilmestyi luokseni juuri tuolla lailla köyryssä ja pomppien ja hetken säpinöityään säntäsi pois. Olin hetken ällistynyt ja sitten imarreltu: mua pidetään kissana, jonka toivotaan säntäävän mukaan riehumaan niin kuin Toto tekee, kun sille esitetään samanlainen pomppu-show. Hitaana ja kankeana ihmisenä en kuitenkaan vastannut Cisun riehakutsuun.

    ReplyDelete
  16. Ihania tilannekuvia Ransusta:) Voisikohan noissa meidänkin pitkävillaisissa olla sitten osa norjalaista kun suorittavat noita kiipeilyjä samaan malliin, hih! Heistä ei nimittäin tuota varmuutta isän rodusta ole. Kosti varsinkin on vielä erittäin kookaskin.

    ReplyDelete
  17. Huippukuvia! Teillä on kyllä loisto-olot siellä saarella!

    ReplyDelete
  18. Leikkisät kissat ovat ihania :-)
    Harmi vain, että ihmisillä kuluu liian monta tärkeää sekuntia miettiessään, mitä kissan käytös tarkoittaa! Siinä ovat jo kissan leikit loppuneet ajat sitten.
    Sivuttain selkä köyryssä hyppelevä kissa on hauska näky!

    Kyllä pitkävillaisissa voi olla norjalaista tai muuta pitkäkarvarotua, mutta maatiaisessakin tavataan pitkäkarvageeniä. Luulen, että edesmennyt Viljoni oli puhdas pitkäkarvamaatiainen ja hänkin oli tomera kiipeillessään sekä puihin että sisällä korkeimpien kaappien päälle, jopa ahkerammin kuin Ransu.
    Niin, vai ovat Kosti ja Kusti jonkun pitkäkarvakulkurin valloituksen tulosta ;-)

    ReplyDelete
  19. Kiitos Heidi :-) Noita rakennustelineitä ei kylläkään enää ole.. jos Ransulta olisi kysytty, niin niitä ei varmaan olisi purettu!

    ReplyDelete
  20. Katkarapu JA eläinlääkäriperjantai... Ransulle ♥ ja Mustille kans ♥

    ReplyDelete
  21. Teillä on ollut ihan hurjan tapahtumarikas perjantai!
    Meillä tapahtui vain päivällä kilometrin kävelylenkki siperialaisessa lumipyryssä ja tuulessa ja pojat pysyivät visusti kintereillä. Sitten rakensin vintin lattiaa ja suljin Ransun sinne vahingossa kun en huomannut että se oli tullut sinne. Mutta ei se mikään draama ollut, kun avasin oven joskus puolen tunnin päästä niin Ransu sinkosi sieltä ulos ja vaati porsaankyljyksiä.

    ReplyDelete
  22. Upea kuvasarja! Hienot poseeraukset luonnossa ja hauska sisällä otettu "korvavalokuva" (suosikkini näistä). Häntäpurjetta voi vain ihailla - se tekee Ransustakin hämähäkkimiehen:D

    ReplyDelete
  23. Niin, tuo häntä varmaan auttaa Ransua liitämään (melkein) kuin liito-orava!
    Pienenä Ransu oli varsinainen jättikorva :-)

    ReplyDelete
  24. Marvelous cats ...
    Best regards from France,

    Pierre

    ReplyDelete
  25. Merci Pierre!
    Ransu est un chat des fôrets norvégiennes et Musti (le noir) est un chat de gouttière, mais aussi beau... tous les chats sont beaux!

    ReplyDelete
  26. Meidän entinen kissa maalla harrasti etenkin nuorempana karmeissa roikkumista. Meillä on keittiön ikkuna samalla seinällä kun ulko-ovi, jos ihmiset eivät huomanneet ikkunan alla pöydän ääressä istuessa kissaa portailla vaatimassa sisään pääsemistä kissa tuli ja hyppäsi ikkunakarmeihin. Ikkuna oli kaksiruutuinen ja näppärä kissa kiipesi puoleen väliä välikarmia. Et voinut olla huomaamatta! :D Taisi muuten olla tuollainen ikkuna kun teilläkin, tosin -90 luvulla ikkunat uusittiin ja niihin kissa ei juurikaan enää hyppinyt. Eivät tainneet kynnet pitää yhtä hyvin kun vanhoissa puisissa. Kissalla alkoi myös olla ikää joten senkin takia tapa ehkä jäi?

    ReplyDelete
  27. Haa, teilläkin oli parkour-kissa! Ikä varmaan tuo tiettyä järkeä hullunrohkeimmankin kissan päähän (Ransu on vasta kolme). Ja varmaan ote on parempi noista vanhoista puisista karmeista :-)

    ReplyDelete
  28. Ransu onkin ihan teini vielä, tehdään mitä päähän pälkähtää. ;) Musti taitaa olla jo vähän vanhempi?

    ReplyDelete
  29. Musti on aina ollut vähän rauhallisempi, vaikka on sekin tavattu pentuna kiipeämässä ryijyjä pitkin ylös jne. penturiiviöyksiä. Musti täyttää kesäkuussa jo kuusi! Aikamies :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!