Vaaleankeltaisia valonläiskiä metsäpuutarhassa

Saniaistarhassa kukkivat yhä 'Spoirot' -virvanarsissit, niiden seurana kerrottu valkovuokko 'Vestal' tai joku muu sen tapainen.

Vielä kerran 'Spoirot'. Tämä on niin satumaisen soma!
Ilokseni huomaan, että oravanmarja ja ketunleipä ovat viimeinkin asettuneet tänne, kumpikin on elossa. Olen siirtänyt niitä metsästä muutamaankin kertaan.

Pystykiurunkannukset kukkivat yhä. Miekkaimikkä 'Diane Clare' on kukiltaan lähes samanvärinen, sitä ei nyt oikein erota, mutta lehdet sillä ovat hienot, lähes kokonaan hopeanvaaleat. Taustalla kukkii kerrottu keltavuokko.

Sitten kiljahdin ilosta ja hämmästyksestä. Kalvaspikarililja on noussut vaivihtaa kukkimaan asti, enkä ole huomannut mitään! Tämä on niin ihana. Mutta kaipaisi kesältä muuta kuin rutikuivuutta, mikä on haastavaa. Istutin sen tähän kuusten alle saniaistarhan alimpaan osaan, mutta on siinäkin melkoisen rutikuivaa. Täytyy muistaa kastella silloin tällöin, jos ei sada yhtään. Kastelen minä saniaisiakin. Joskus.

Jatketaan sitten vaahteran alle. Varsinaista yhtenäistä metsäpuutarhaa minulla ei ole, eihän tontilla ole metsääkään, paitsi minikoivikko. Metsäpuutarhamaiset penkit löytyvät kahden kuusen, tämän vaahteran ja parin männyn alta.
Muratti on talvehtinut hyvin vaahteran rungossa, maanpeittokasvinahan se on selvinnyt jo yli kymmenen vuotta. Puuhun kiipeävä varsi useimmiten paleltuu, mutta nyt ei. Varmuuden vuoksi olin kietonut villatakin sen ympärille. Takin pituus ei edes ihan riittänyt, sillä muratti on lähes metrin korkeudessa. Silti sen kaikkein ylinkin kärki on kasvussa, vaikka siihen ei takkisuoja yltänyt. Olipa ihana talvi!

Vaahteran latvuksen alla on alkanut kukkia huippukaunis kalvevarjohiippa. Sen lehdissä on hieno kuviointi kauniiden kukkien lisäksi, mutta lehdet ovat vasta puhkeamassa.

Vieressä alkaa juuri nyt kukkia 'White Beauty' -koiranhammas, otin kuvan aamulla. Täydellinen kaksikko!

Puolimatkassa kohti mäntyjen alustan metsäpuutarhaa kukkii viime syksynä hankittu 'Sterling Silver' -rotkolemmikki. Sen taustalla näkyy...

... imikkä 'Victorian Brooch' eli viktoriaaninen rintarossi. Tämä on melko tavanomainen imikkä, vaikka ihaniahan nämä ovat, ei näitä voi olla liikaa. Hankin tämän pelkästään nimen vuoksi. Heti käytävän toisella puolella kun alkaa minikokoinen viktoriaaninen teemapuutarha. Siellä on kuunlilja 'Great Expectations', narsissi 'Barrett Browning' ja tuoksuorvokkeja sekä esikoita. Siellä olisi myös rotkolemmikki 'Looking Glass', mikä on 1800-luvulla käytetty nimitys peilille (esiintyy esim. Liisa peilimaassa -kirjan nimessä: Alice Through the Looking Glass), mutta niistä molemmat ovat menehtyneet ilmeisesti kuivuuteen, eivätkä ne näy arvostavan vähälumisia saariston talviakaan. Täytyy hankkia uusia, jos joskus vastaan tulee.

Siirrytäänpä sitten mäntyjen alle viktoriaaniseen meininkiin. Tämä on lisäksi nk. Riina-penkki, vaikka nyt siinä onkin jo pilkahdus oranssia. 'Barrett Browning' on aivan ihastuttava narsissi, nimetty kuuluisan viktoriaanisen runoilijattaren mukaan. Taustalla loistokevätesikoita, jotka tässä värissä suorastaan loistavat.

Meno on silti melko hillittyä. Vaaleankeltaiset 'Teal' -narsissit ovat niitä, joissa värit ovat "väärin päin" eli torvi haalistuu valkoiseksi. Se on aivan ihana.
Valitettavasti sen jälkeen, kun kirjoitin, ettei valkovuokkoja syödä, on joku käynyt syömässä tästä 'Monstrosan' kukat. Se ei voi olla peura, sillä muuten olisivat kymmenen metrin päässä kasvavat muotopuutarhan tulppaanitkin hävinneet. Toisaalla on yksi koiranhammas syöty ja tänään huomasin, että Rohanista on hävinnyt kaksi hyasintin kukkavartta, metrin päässä kasvaa lisää. Joten vahva epäily on jänikseen, sillä ne tekevät tällaista huomattavassa määrin pienempää tuhoa kuin peurat ja kauriit. Tästä ei voi olla oikein vihainenkaan, sillä tuhot ovat todella minimaaliset normikevääseen nähden.
Tässä yhtenä päivänä pihan poikki loikki jänis, joka oli vielä osittain harmahtavassa talvihaalarissa. Musti murisi sille, mutta ei lähtenyt perään.

'Teal' lähikuvassa vasta-avautuneena, jolloin se on vielä kokonaan keltainen.

Iso ilonaihe on loistavasti talvehtinut kanerva. Tämä on viimesyksyinen Nauvon K-kaupan Pirkka-Calluna, jonka googlettamalla arvelen olevan mahdollisesti 'Renate'. Purkissa nimittäin oli Gardengirls-logo, joten sitä sarjaa tämä on.
Lehdet ovat alaosassa aivan vihreät, lisäksi kasvi tekee uutta vihreää kasvua kärjestä. Mikä suksee!
Toinen, pari vuotta sitten hankittu limenvihreälehtinen on juuri ja juuri hengissä. Viime syksynä taimikaupasta hankittu ihana violetti 'Amethyst' on kokonaan ruskeana, mutta en heitä vielä toivoa. Ei ole mitään syytä kaivaa ehkä-menehtyneitä kasveja ylös muutenkaan. Istutan vain uusia viereen. Niinhän luonnossakin käy, että kasvit maatuvat niille sijoilleen.

Jaksatko vielä pyörähtää koivikkoon, sillä aasinsillalla sekin on metsäpuutarhaa?

Punaoranssien 'Juan' -tulppaanien ylös kaivuun myötä se muuttui takaisin juuri sellaiseksi kun haaveilin. Miten nopeasti tästä onkaan saanut juuri kivan, parissa vuodessa! Ensin pieni koivujen harvennus, sitten narsisseja ja seuraavana syksynä lisää narsisseja. Kesää varten tässä on vasta ihan vähän kasveja, on valkokukkaisia sormustinkukkia ja ukonkelloja, tuoksumatara on ehkä hengissä, ehkä ei, en löydä sitä. Naapurin kevätesikkopiha on täydellinen tausta juuri nyt.

Tässä kasvaa vain vaalean sitruunankeltaisia narsisseja, ja tuo ehkä-'Mount Hood', joka haalistuu valkeaksi. Sain syksyllä tetejä, joista en ole niin innostunut, istutinkin ne vähän sivumpaan. Yläpuolen naapurillakin kasvaa kevätesikoita, toivon, että niitä leviää minunkin puolelleni. Toki kevätesikon levittäminen on todella helppoa, sen kun otan muutaman kuivuneen kukkavarren sitten, kun siemenet kypsyvät, ja ripottelen tänne. Ehkä tähän voisi ripotella myös etelänkevätesikkoa, kun se on vaaleamman keltainen ja aikaisempi.

Loppuun ihana kasviyhdistelmä, jota ei vielä ole istutettu. Kävin viime viikolla päivän verran kaupungissa, piti vaihtaa kesärenkaat ja muuta mukavaa. Toki siihen mahtui pikainen visiitti pariin puutarhaliikkeeseen, joista löytyi ihastuttava purppurainen perhosorvokki 'Rubra', ihana valkoinen purppurapikkusydän 'Aurora', jota olen ihastellut monta vuotta, en vain ikinä hankkinut, ja fenkoli, joka on siis ihan syötävää laatua, mutta ostin sen koristekasviksi.
Uusilla taimilla fiilistely on ihanaa! En ole varma, päätyvätkö nämä yhteen, mutta tunnustelen tässä tunnelmia.
Ostoslista ei silti lyhentynyt, mieltä kaihertaa edelleen järkyttävän ihana hopeapikkusydän, jota ei tunnu löytyvän mistään, mutta se on silti pakko saada. Ihana pikkuinen keijunpikkusydän ei viihtynyt pihallani, varmaan liian kuiva paikka, joten sekin pitää hankkia vielä joskus uudestaan.


Etelänkevätesikko – Primula elatior
Hopeapikkusydän – Dicentra canadensis
Kalvaspikarililja – Fritillaria pallidiflora
Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Kanerva – Calluna vulgaris
Keijunpikkusydän – Dicentra cucullaria
Keltavuokko – Anemone ranunculoides
Kevätesikko – Primula veris
Loistikevätesikko – Primula Polyanhta-Ryhmä
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Muratti – Hedera helix
Perhosorvokki – Viola sororia
Purppurapikkusydän – Dicentra Formosa-Ryhmä
Pystykiurunkannus – Corydalis solida
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Valkovuokko – Anemone nemorosa
Virvanarsissi – Narcissus Bulbocodium-Ryhmä