Soitto ystävälliselle eläinlääkärille tuotti hyviä neuvoja tarkkailuun. Mustin maaliskuisen hammasoperaation jäljiltä meillä myös oli tuoretta tulehduskipulääkettä. Annostelin sitä Mustille viikon ajan. Koipia tunnustellessa luulen, että se aristi ontuvan takajalan reittä jonkin verran. Ehkä. Mutta kyllähän kuka tahansa kissa vetää koiven pois, kun niitä alkaa puristella, vaikka olisi maailman kiltein pantteri.
Turvotuksia tai haavoja ei löytynyt. Musti halusi silti normaalisti ulos, tosin se ulkoili normaalia lyhyempiä aikoja. Ruoka maistui, samoin unet mamman kyljessä. En osannut olla ihan hirveän huolissani ja onneksi tiesin, että apua löytyy tarvittaessa hyvin läheltä.
Tänään Musti ei onnu enää oikeastaan ollenkaan.
Ehkä se satutti jänteensä. Silloin, kun ulkoilimme yhdessä – Musti valjaissa – hammasoperaation jälkeen, huomasin, että se pyrki tikkaita naapurin katolle. Tietenkään en päästänyt. Sen jälkeen olen nähnyt Mustin siellä katolla kahdesti ja molemmilla kerroilla se on lähtenyt tulemaan kiltisti heti alas, kun olen mennyt vähän juttelemaan asiasta. Katolle johtavat rautatikkaat, joten se on voinut esimerkiksi livetä niissä.
Toivottavasti katolle meno ei enää toistu, eikä muukaan vaurioita aiheuttava toiminta. Ystäväni sanoi ihan viisaasti, että onneksi Musti ei kerro, mitä sen koivelle tapahtui tai missä se ylipäätään seikkailee, sillä en päästäisi sitä enää ollenkaan ulos!
Musti on niin superpantteri, että se on onnistunut saalistamaan monta myyrää ontuvanakin. Vaikka se oli periaatteessa sairauslomalla.
Kaikki näyttää niin toiveikkaan täydelliseltä, kun pienet ruudut on jaettu, kylvetty ja merkitty nimikyltein.
Toukokuun kalenteripantteri toivottaa kaikille aurinkoista säätä ja naukasta satoa!
.JPEG)
.jpg)
Paranemista Pantterille. Alma kävi lääkärissä viime viikolla, ontumisen takia. Huomattiin että juoksee vähän oudosti. Kovasti kuvattiin ja tutkittiin mutta mitään vikaa ei löytynyt, polvet ovat kyllä väljät takajaloissa ja toisessa ihan pienesti alkavaa nivelrikkoa, neitosen pitäisi laihtua. Kipulääkettä sai mutta en tiedä onko eroa entiseen. Lääkäri sanoin, että voi olla myös Alman henkilökohtainen ominaisuus juosta oudosta ikään kuin ontuen. Pääasia on mielenrauha ettei ole mitään hätää, sama on varmasti Mustin kanssa ja joskus on vain hyvä ettei tarkkaan tiedä näiden karvakamujen seikkailuista.
ReplyDeletePantteri kiittää ja toivotamme Almalle paranemista myös! Olisi kiva, jos ontuminen kuitenkin korjaantuisi. Kai te nyt aiemmin olisitte huomanneet, jos se juoksisi oudosti jatkuvasti. Nivelrikko on ikävä, ja siihen ei ole apua. Ransullakin on varmaan sitä, kun ponnistaminen esim. tuolille tai sängylle on tullut hankalaksi. Olen ostanut jauhetta, eläinlääkäri suositteli, jonka pitäisi lievetää sen etenemistä, mutta kyllähän tauti etenee.
DeleteOlisi tietysti kiva tietää, mitä Mustille tapahtui, mutta oikeasti olisin ehkä saanut sydänkohtauksen, joten voi olla, että parempi ettei. Toivottavasti karvakaverimme pysyvät kunnossa ja terveinä mahdollisimman pitkään.
Pantterilla voi olla melkoiset seikkailut, kun ihmiset eivät tarkkaile. Onneksi Musti voi jo paremmin. Ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka pitkä tuo kukkapenkkisi onkaan.
ReplyDeleteTotta! Kuvat aina typistävät tuon kukkapenkin jotenkin.
DeleteKatsoin juuri ikkunasta, kun Musti hyppäsi ojien yli tien yli mennessään. Normaalisti se tekee komeat loikat, mutta kipeänä ollessaan tassutteli ojan kautta. Parempaan suuntaan ollaan selvästi menossa :-)
Varmasti on hommat asiantuntevissa käpälissä, jos kalenteripoika tekee työt sairauslomallakin. Kannatan myös pantterin päätöstä pitää salaisuudet omana tietonaan, olisihan ihan tavatonta, jos ei pääsisi enää vapaasti liikkumaan - nyt on vain noudatettava tarkempaa varovaisuutta, ettei mamman tarvitse huolestua.
ReplyDeleteVoisikohan hajuherneet tosiaan jo lykätä paikoilleen keittiöpuutarhaan, alkavat jo protestoida liian tukalissa oloissa esikasvatusastiassaan - jätin ne nimittäin kylvöpurkkiinsa.
Kokeile vain laittaa ne hajuherneet, etenkin, kun on luvattu pikku hiljaa lämpenevää. Ehkö harso päälle ens alkuun. Minä laitoin ekaksi yöksi niille vanhoja villapaitoja päälle, mutta kun olin istuttanut ne tuon jousihommelin juurelle, niin ei siihen oikein hyvin edes saanut peitettä päälle. Silti ne näyttävät olevan yhä hengissä.
DeletePantteri kiittää kannatuksesta! :-D
Jess, Jess, Musti kuvissa! <3 Hienoa, että pantterin vointi on jo parempi eikä ontumista enää niin ole. Musti tähysi Katto Kassiseksi naapurin katolle, sieltä olisi ollut varmaan kivat näkymät katsella sekä omia että muiden tiluksia, sekä myös kaksi- että nelijalkaisia kulkijoita. Parempi silti Mustin olla tosiaan maan tasalla, kun siellähän ne myyrätkin ovat! Kauniisti kiiltää Mustin turkki auringossa. Ajatella, pari viikkoa, ja sitten on suuri juhlapäivä! <3
ReplyDeleteT: Musti-fani
Katolta oli epäilemättä hienot näkymät, mutta kyllähän mamma kantaa Mustia usein sylissä puutarhan ympäri, tykkää se siitäkin. Ehkä se sopii seniori-ikäisen pantterin arvokkuudelle ja terveydelle kumminkin paremmin (toivottavasti!).
DeleteHyvä, että Mustin jalka vaikuttaa olevan paranemaan päin. On ihan kamalaa katsoa vieressä, kun kissaystävä sairastaa.
ReplyDeleteNiin on. Onneksi se ei kyhjöttänyt tuskissaan, vaan halusi ruokaa ja ulos ja sellaisia asioita, joita ei halua, jos asiat ovat todella huonosti ♥
DeletePantteri on edelleen komea nuorukainen. Väkisinkin välillä lihakset jumittuu, kun pitää hyvää huolta puutarhasta. Mukava kuulla, että jalka näyttäisi paranevan.
ReplyDeleteJuuso alkoi ontumaan toista takajalkaansa vuosi ennen pilvelle muuttoa. Vein sen eläinlääkäriin, joka ei löytänyt mitään selkeää vaivaa. Epäili, että olisi venähdyttänyt jalkansa tms. Antoi kipulääkityksen, joka selvästi piristi. Samalla reissulla lääkäri epäili Juusolla olevan nivelrikko ja niinpä Juuso sai siihen neljän kerran piikin. Ontuminen loppui parissa päivässä, mutta nivelrikkoon piikeillä ei ollut vaikutusta. Sen huomasi hyppyjen lyhenemisestä ja siitä, miten kauan kissalla vei asetella itsensä sopivaan nukkuma-asentoon. Lääkärin mukaan nivelrikko on yleinen iäkkäillä kissoilla.
Musti ei onnu enää yhtään, onneksi!
DeleteNivelrikko on tosiaan varmaan edessä, kuulemma yleisempää painavammilla kissoilla ja etenkin kookkailla roduilla. Ransusta olenkin vuoden sisällä huomannut, että se joutuu oikein ponnistamaan päästäkseen tuolille tai sänkyyn, se on vaivalloisempaa kuin ennen. Olen ostanut jauhetta (purkissa on koiran kuva!), Mustikin saa sitä silloin, kun menee syömään Ransun nappuloita. Toistaiseksi Musti on hypellyt hyvin ketterästi, mutta ei sekään mikään kevyt pantteri ole, itse asiassa se on aina ollut vähän Ransua painavampi, Ransu vain näyttää isommalta.
On ikävä ajatella, että lemmikki joutuu viettämään loppuvuotensa kipujen ja särkyjen kanssa, joten jossain vaiheessa täytyy miettiä, mitä voi tehdä, jos elämänlaatu vaikuttaa kovasti laskevan. Tällä hetkellä Ransu mennä töpöttelee rauhallisesti ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä näinkin.