Jee, uusi istutusalue!

Huussin edustalta hävinnyt pöllikasa tuotti yhden ilahduttavimmista asioista, joita voi kohdalle sattua.

Hurrah, I got a new planting area as a pile of wood disappeared! That's the best thing that can happen, innit?

Sieltä nimittäin löytyi sen verran iso kivi (kokokategoriaa Titanic), että en saa sitä kuopasta ylös, ja tällä kertaa päätin myös olla kaivamatta sitä syvemmälle alas pois ruohonleikkurin terän tieltä. Tähän kohtaan ei ruohonleikkuria tarvitakaan, sillä tähän tulee tietenkin istutuksia!
Huussista on suora näkyvyys kylätielle, mikä on aika typerää. Olen jo pidempään pohtinut tätä ongelmaa.

Nythän siihen ongelmaan löytyi ratkaisu. Istutan tähänkin siro- tai rusotuomipihlajan, molempia löytyy tuolta tontin laidalta kivimuurin vierestä. Näin saan vähän yhtenäisyyden yritystä tähän touhuun. Edellämainitut tuomipihlajat ovat riittävät pieniä, jotta suhteellisen lähellä oleva taloni ei tulevaisuudessa jää metsän keskelle... rakastan valoa ja avaruutta, en halua elää taloa korkeampien puiden katveessa, se ahdistaa.
Ja sitten tähän tulee kauan kaipaamani oranssien kukkien penkki, tiikerililja ainakin siirtyy tähän hetkohta! Sekä tietenkin vasta ostamani päivänsilmä, tätä varten sen ostinkin.

Päivän todellisuuskuva. Aina, kun tartun lapioon, on lasisaavi otettava mukaan, sillä näitä nousee maasta joka kerta, kun siihen lapion iskee. Ja sateen ja talven jälkeen näitä löytyy maan pinnalta ihan ilman lapiotakin, siis sellaisista kohdista, joissa on hiljattain muokattu maata.

Ihan lähellä, vanhan talon päädyssä olevassa hobittipenkissä on edelleen hyvin kaunista. Ängelmäristeymä 'Splendide White' kukkii ihanasti metsätyräkki 'Chameleonin' kanssa. Sinipiikkiputkikin änkesi kuvaan.

Alempana tontin reunalla on marja-aronia, joka on tehnyt marjoja ensimmäisen kerran. Nämä mustat marjat ovat niin kauniita. Mutta valitettavasti tämäkin puska on peurojen ruokalistalla, joten yli viisi vuotta sitten istutettu kasvi oli vielä viime syksynä vasta polvenkorkuinen. Silloin päätin pitää sen suojana verkkoa ympärivuotisesti, ja nyt pensas onkin kasvanut jo lähes metriseksi. Se pääsi keväällä kukkimaankin, minkä tuloksena se nyt kantaa marjaa.
Toivottavasti tämä nyt pääsee kasvamaan riittävästi korkeutta vieruskaverilleen kärhölle tueksi. Anun puutarha -blogin innoittamana (blogin sivustalla on kuva aronia-kärhö -yhdistelmästä) siirsin 'Purpurea Plena Elegans' -kärhöni tämän aronian viereen, sillä purppuraiset kukat ja mustankiiltävät marjat ovat yksi kauneimmista näkemistäni kasvipareista.
Voisihan kärhölle toki rakentaa jonkun obeliskinkin siksi aikaa, kun aronia kasvaa. Hmm, hmm! Hommat sen kun lisääntyvät.

Loppuun poikien kuulumiset.

Nuuh, nuuh.

Perhanan pikku natiainen, nyt saat isoveljen tassusta!

Ransu pakeni lopulta lautakasan päälle.

Olkoon siellä, tuumaa Musti. Kunhan pysyy hengittämättä ja hiljaa.


Marja-aronia – Aronia Prunifolia-Ryhmä
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sinipiikkputki – Eryngium planum
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Ängelmä – Thalictrum