Pienen kukkasen ilo

Keväällä hankkimani museaalinen pelargoni (vanha lajike vuodelta 1900) 'Attar of Roses' tekee kukkia. Tämä kuuluu ruusupelargoneihin.

There are some great flowers right now, and they considerably alleviate the autumn blues.

Pienen pieni kukkanen, joka tuottaa valtavan ilon:  'Avant Garde' -tarhaviinikärhö, jonka olen istuttanut syksyllä 2011, on tehnyt ensimmäisen kukkansa! Tämäkään ei ole vielä ihan auki, mutta oli pakko ikuistaa ennen kuin peura syö sen. Kaikki muut kukkanuput on nimittäin syöty, ja syöminen on varmaan tärkein syy siihenkin, ettei kukkia aiemmin ole näkynyt. Pääasia kuitenkin, että kasvi on hengissä.
Jos peuroissa nyt jotain hyvää on (no ei ole), niin se on se, etteivät ne kalua kasveja maan tasalle. Ne syövät vain kukat. Silloin kasvit pysyvät hengissä hyvinkin. Puutarhuri vain ei pääse ihailemaan sitä, minkä vuoksi hän on kasvin istuttanut.
Kyllähän joistakin kasveista syödään lehdetkin, esimerkiksi kuunliljoista, mutta nekin saavat olla koko alkukesän rauhassa, ainakin omalla pihallani. Niiden lehdet viedään vasta nyt syyspuolella, kun kylä hiljenee ja peuroista tulee röyhkeämpiä.

Tämä kärhö on puolestaan vappuna istutettu ja kukkii jo nyt! Tarhalyhtykärhö 'The Princess of Wales' (='Princess Diana') on saatu Sametti Hortensialta ilahdutus-blogihaasteen myötä. Tämänkin parista terälehdestä on puraistu palat, mutta: hä-hää, peura ei ole yltänyt pidemmälle! Tämä kasvaa niin hankalassa ja ahtaassa paikassa aidan ja keinun välissä, ettei peurakaan ole vielä keksinyt, miten sinne päästä rouskuttelemaan herkkuja. Tarkoitus on, että tämä ja padogikärhö yhdessä kiipeävät keinuun katokseksi.
Paikka oli täydellinen kärhölle, sen tajusin onneksi heti. Kohdassa oli edellinen komposti jonka purin keväällä, maa on multavaa ja ravinteikasta. Aita suo kärhön tyvelle sen kaipaamaa varjostusta.

Kuva keinun alueesta vähän kauempaa. Mänty on pudottanut suuren osan neulasistaan kuivuudessa, tai voi se johtua muustakin. Puussa on vielä runsaasti keltaisia neulasia jäljellä, mutta yli puolet on kuitenkin terveen vihreitä.
Omenapuussa on tänä syksynä vain muutama omena, ja hyvä niin, kun ne eivät sovi vatsalleni muutenkaan. Kuvassa keskellä oleva kellertävä läikkä on tuulessa heiluva parsa, se on sentään aloittanut syysvärityksen, varmaan ensimmäisenä pihani kasveista.

Tämä ihmetyttää aina: miksi peurat eivät syö joitakin herkullisia ruokakasveja kuten maustefenkolia. Hyvä niin, sillä saan ihailla niitä sitten itse! Musti esittelee, huomasitko.

Jaahas, pojilla on taas jotakin painiottelua mielessä.

'Hagley Hybrid' kukkii ihanan pitkään, se kukki jo kauan ennen kultapalloja ja nyt yhdessä niiden kanssa. Caritalle tiedoksi: huomasin eilen, että kyllä ne ovat käyneet syömässä kultapallojanikin, mutta suurin osa kukista on onneksi tallella!

Joissakin blogeissa on jo kuvia myrkkyliljojen kukkanupuista. Mitä ihmettä, täällä ei ole moisia syksyn merkkejä vielä ollenkaan! Murattisyklaamin lehti on maan pinnalla, mutta niin se on ollut koko kesän. Toivottavasti se tekisi jokusen kukan nyt, kun on yhteyttänyt ravintoa mukulaansa.

Meksikonhanhikki kukkii yhä vain, samoin myskimalva, siitä saan varmasti kiittää peuroja; latvominen on ollut säännöllistä ja tehokasta.
Iloista keskiviikkoa, täällä paistaa jo aurinko!


'Hagley Hybrid' kuuluu loistokärhöjen Clematis Patens-Ryhmään
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Maustefenkoli – Foeniculum vulgare, kuvassa lajike 'Rubrum'
Meksikonhanhikki – Potentilla atrosanguinea
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata 'Alba'
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Ruusupelargoni – Pelargonium capitatum
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä