Hopeasyysvuokko on monen vuoden yrittämisen jälken suostunut asettumaan puutarhaani jopa kaksin kappalein. Istutin muutaman taas viime syksynä. Toinen vuokoista ei vielä kuki, mutta tässä toisessa on kaksi kukkaa! Kukat ovat hailakan vaaleanpunertavia.
Monta vuotta puutarhassani viihtynyt tarhasyysvuokko 'September Charm' kukkii ihanan runsaasti. Runsaampikin se olisi, jos peurat eivät söisi.
Liljat on syöty, samoin punahatut. Niistä ei ole mitään iloa täällä päin, ja olenkin lakannut innostumasta niistä. Ei vain kannata. Ihana kirjavalehtinen syysleimu on syöty, samoin kellohyasinttien kukkavarret ja kurjenmiekoista lehdetkin.
Ruusuista suurin osa näyttää tältä. 'The Pilgrim' kukkisi komeasti, jos. Silti tulin tänään kotiin kahden uuden ruusun kanssa. Puutarhuri on ikuinen optimisti, hulluuteen asti.
Nämä 'Comte de Chambord' -ruusun kukat ovat sen verran matalalla ja mirrinmintun suojissa, että ovat säästyneet. Ihana hempeä väriyhdistelmä yhä vain, tämä pari on ollut kukassa heinäkuun alusta asti!
Lopuksi huojentava viesti kaikille, jotka olivat huolissaan Ransun ruuan saannista. Kyllä se saa ruokaa, ja joskus jopa oman piknikaterian kuistin rappusille.
I love Japanese anemones, roses and many many more plants – but so do deer. This is a constant battle that I will win one day!
Hopeasyysvuokko – Anemone tomentosa
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Tarhasyysvuokko – Anemone ✕ hybrida
.JPEG)
.jpg)
Kauniita syysvuokkoja! Punahatut ovat myös kotiloiden lemppareita. Olen kyllä täällä ruudun takaakin harmissani sinun peuravahingoistasi. Saisivat peurat syödä vain voikukkia.
ReplyDeleteJuu, olisivat minun parhaita kavereita jos voikukkia söisivät! Voi harmi teidän kotilo-ongelmaa.
DeleteOi, Ransu on ollut retkellä eväiden kanssa. Vähän vaihtelua :)
ReplyDeleteHyvin sanottu tuo hulluuteen asti :D tunnistan tunteen...
Oli retkellä kotioven edessä :-D Vähän niin kuin minä ja sisko pieninä, nukuttiin makuupusseissa olohuoneessa.
DeleteHulluus on ainoa sopiva diagnoosi tähän, ei tunnu olevan logiikan häivää, mutta hauskaa on.
Märkte att Rudbeckiorna tycks vara delikatesser för hjortarna. Synd för jag hittade en så fin i platskolan, den hade inga kronblad alls bara en härlig knallhatt.
ReplyDeleteVoi nej. Dom också. Mina goldbollar har inte ätits upp ännu, kanske att de växer så nära huset. Din Rudbeckia kan vara trollrudbeckia, jag har sått sådana men de behövas en vinterperiod först. Det är bra att veta, att småa plantor måste skyddas!
DeleteEn epäillyt hetkeäkään etteikö Ransuli saisi ruokaa! Mutta ihan oma piknikateria kuistilla, ihan luksusta!
ReplyDeleteRansuli on hemmoteltu. Pitäähän pienellä pojalla olla luksusta, eikö niin ;-)
DeleteMulla menis hermot peurojen takia ja aitaisin osan pihasta kaksimetrisellä kolmilanka-verkkoaidalla. Vaan ei se sitten olisi luonnonmukainen piha. Harmistus :/ Helpotus nähdä jotta Ransun ruokahuolto pelaa <3 Rapsut Mustille ja Ransulle :€)
ReplyDeleteHermot meneekin. En halua verkkoaitaa vieläkään... mutta ehkä joku päivä. Rakennan risuaitaa ja istutan pensasaitaa ja luotan siihen, että jonakin päivänä on paremmin ja kaikki kukkii.
DeletePojilla on hirveä kiire ulkopuuhissa, saavat rapsut heti kun kotiutuvat.
Komppaan Tellistä; mullakin menis hermot niiden peurojen takia. Meilläkin päin ovat yleistyneet, mutta jospa pysyisivät kaukana pihastamme;) Susihukkiakin juoksentelee pari laumaa kymmenen kilometrin säteellä:-o
ReplyDeleteHermot meneekin, mutta siihen on tottunut asennoitumaan, että kun tulee kotiin, niin voi olla, että kaikki kukat on syöty. Peurat eivät sentään ole ollenkaan vaarallisia ihmisille tai kissoille, sudet kotinurkissa pistävät mietityttämään.
DeleteRansun pinkki eväsrasia <3 Söpöä! Minkläd värinen rasia Mustilla on?
ReplyDeleteMenestystä uusille ruusuille. Hö.
Pakko myöntää, että pojilla on sama eväsrasia, ne joutuvat jakamaan. Laitan niille aina laivamatkan ajaksi evästä auton lattialle, kun matka on niin pitkä. Nostin sitten tuon autosta tuohon rapulle, josta Ransu sen heti löysi. Rasian kannessa lukee isolla RANSU! On joskus ollut käytössä, kun kissoilla on ollut hoitaja, eikä teksti ole lähtenyt pesuissa.
DeleteNyt kukkii meilläkin syysvuokko, siis yksi niitä must-jutuista joita teiltäpäin meille on tuuletettu, ei paha mutta aika hauska juttu, ängelmääkin jo löytyy :D Voi noita nelijalkaisia ahmatteja, vaikea kuvitella, meillä niitä ei näy kuin joskus harvinaisuutena! Kyllä kyyneleet varmaan poskille vierii tuollaisen tuhon kohdatessa!
ReplyDeleteIhanaa kun Ransu sai viimein ruokaa, miehisestä eväsrasiasta!
Syysvuokko on kyllä kiva, jospa se vielä rehevöityisi sellaiseksi isoksi puskaksi! Ei nyt ihan kyyneleet sentään, mutta kirosanoja sinkoilee. Toisaalta, olen oppinut olemaan odottamatta mitään syyskukkia, niin sitten kaikki jäljelle jääneet ilahduttavat.
DeleteOn tää kyllä aika helppo ilman taustakuvaa!
ReplyDeleteJoo, niin varmasti. Mä vaan en raaskinut luopua siitä aiemmin, vaikka tiesin, että pitäisi. Muutosvastarintaa :-D
DeleteHopeasyysvuokko on todella kaunis! ihanaa, että jotain sentään säästyy peurojen hampailta.
ReplyDeleteIloitsen suuresti astereista, ne ovat vasta tulossa kukkaan ja niitä ne karmistukset eivät syö :-)
DeleteSyysvuokot ovat kyllä kauniita!
ReplyDeleteMulla valkoinen talvehti yhden vuoden ja kukki kauniisti, sen jälkeen ei ole näkynyt. Viime syksynä ostin uuden, vaaleanpunaisen, mutta se ei ole vielä innostunut kukkimaan, täytyy ehkä siirtää se hieman aurinkoisemmalle paikalle.
Voi hitsi, syysvuokot ovat harmillisen epäluotettavia! Täällä etelässä niiden kai pitäisi vähän paremmin talvehtia, tai sitten ei - kun lunta on yleensä niin vähän suojana. Esimerkiksi viime loppusyksynä istuttamani perennat kuolivat kaikki talven aikana, kun oli niin vähälumista, mukaan lukien neljä syysvuokkoa. Täytyisi tajuta suojata ne.
DeleteMutta aina pitää yrittää uudestaan!