Olin eilen Marketanpuiston markkinoilla myymässä, mutta ennätin kipaista vähän taimiostoksillekin – etenkin, kun Harjunpään Taimiston osasto oli ihan omani vieressä, mikä tuuri! Huomasin ihanan mummonkalsarinvärisen päivänliljan jo tullessani pystyttämään osastoa, ja hämmästys oli suuri, kun se päivän lopussa oli edelleen myymättä. Juuri tämä yksilö, jolla oli täydellisistä täydellisin kukka. Pakkohan se oli napata kotiin. Ajattelin kokeilla tuota väriä Rohaniin tummalehtisten kasvien kaveriksi, sinne tuollainen sävy sopii. Samaa sävyä löytyy sieltä jo nyt yhden neidonruusun nuppujen väreissä, eikä yhden purppuratulikukan vanha roosakaan kovin kaukana ole. Ehkä alkuperäinen ajatukseni tummasta, valkoisesta ja vanhasta roosasta jonakin päivänä toteutuu, vaikka siihen on nyt jo sotkeentunut huomattava määrä muitakin värejä.
Jaarittelut sikseen. Tämä kaunotar on 'Janice Brown'. Sen takana on päivänsilmä 'Asahi', jota jo ehdin erehtyä Coreopsikseksi luulemaan. Heliopsis se on. Ja aivan ihana voinappikukka onkin, senkin huomasin heti markkinapaikalle tullessani.
Muuten olen sitä mieltä, että kasvien suomalaiset nimet voisi kokonaan unohtaa ja siirryttäisiin puhumaan vain tieteellisistä nimistä, ne ovat niin loogisia, kun tulee sukunimi ensin. Ainakin minulla menevät totaalisesti sekaisin syyspäivänhatut, syyshohdekukat, syyskaunosilmät, syyspäivänsäteet, syyssädekukat ynnä muut, kun tuppaan muutenkin muistamaan sanoista pelkän alun tai vain ensimmäisen kirjaimen. Toivotonta, ääh. Tieteellisen nimen kanssa se on niin helppoa, kun tärkein nimenomaan tulee ensimmäisenä eikä viimeisenä! Eikä niissä ikinä ole sellaisia epäloogisuuksia (tai lähes ikinä) kuin vaikkapa tuomipihlaja, mitä, Prunuspadussorbus, mikä sekasikiö.
Vakka-Taimikin oli paikalla, ja heiltä löytyi muun muassa kauan havittelemani rikkilaukka! Sen kukkaa voi juuri ja juuri erottaa kuvan alalaidassa.
Muotopuutarha sai pari viikkoa sitten kaksi muhkeaa väriminttumätästä, kun tukussa käydessäni siellä oli niin hyvän näköisiä 'Aquariuksia'. Tämä vaaleanpunaisen ja violetin välimuoto sopii hyvin muotopuutarhaan.
Muuten muotopuutarhassa on samaa vanhaa. Syysleimu 'Crème de Menthe', välimerenmaruna 'Powis Castle' ja taustalla neilikkaruusu 'Pink Grootendorst', jossa on nyt vain yksi kukkaterttu.
Syysleimu lähikuvassa. Kukkien väri ja kirjavat lehdet ovat täydelliset.
Leimun lähellä ovat kellohyasintit tulossa kukkaan. Molemmat kasvit ovat vaaravyöhykkeessä tulla syödyiksi, saa nähdä miten käy. Voi olla, ettei minulla olekaan mitään ihailtavaa, kun pääsen takaisin kotiin.
Jos neilikkaruusu pitääkin pientä taukoa, on 'The Pilgrim' tulossa uudelleen kukkaan.
Samoin portlandruusu 'Comte de Chambord'. Sen kaverina kukkivat mirrinminttu ja loistoluppio.
Niiden lähellä on ihanan sininen hopeapiiska 'Little Spire'.
Ihanan siniset sikurit kukkivat yhä myös. Harmaaminttu on taustalla.
Samettihortensia kukkii yhä vain, oikealla on Endless Summer -jalohortensia 'Bailmer'.
Iloista uutta viikkoa!
Harmaaminttu – Mentha longifolia
Hopeapiiska – Perovskia-risteymät
Jalohortensia – Hydrangea Macrophylla-Ryhmä
Kellohyasintti – Galtonia
Loistoluppio, kuvan laji – Sanguisorba hakusanensis var. japonica
Mirrinminttu – Nepeta ✕ faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Portlandruusu – Rosa Portland-Ryhmä
Päivänlilja – Hemerocallis
Päivänsilmä – Heliopsis helianthoides
Rikkilaukka – Allium flavum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sikuri – Cichorium intybus
Syysleimu – Phlox paniculata
Välimerenmaruna – Artemisia arborescens
Väriminttu – Monarda
Sunday, 30 August 2015
Uusia kasveja
Tunnisteet:
cichorium
,
galtonia
,
helleborus
,
hydrangea
,
muotopuutarha
,
perovskia
,
phlox
,
puutarhamyymälä
,
rosa
,
sanguisorba
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Erinomaisia löytöjä, Saila! Pakko tunnustaa, etten muista kasvieni nimiä, edes niitä suomalaisia. Huoks.
ReplyDeleteKiitos! No joo, eihän niitä tarvii muistaa. Mä kun kirjoitan kasveista jatkuvasti, niin pysyvät mielessä pinnalla.
DeleteUpeita ostoksia, tuo päivänlilja on tosi kauniin värinen.
ReplyDeleteKiitos! Päivänlilja on aivan ihana. Minulla on yksi retro-alushame, siitä tulee ihan Marilyn mieleen. Ja tuosta kukasta tuli nyt se hame mieleen. Marilyn-kukka siis, tai mummonkalsari, miten sen ottaa.
DeleteOn tosi nätti lilja!
ReplyDeleteIhanan hempeä! Toivottavasti se sopii Rohaniin tai olen pulassa, kun en keksi muuta paikkaa sille... paitsi ehkä... taisinkin keksiä varapaikan.
Delete"Janice Braun" oli tarkoitettu juuri sinulle, luulen että siksi se säästyi ja pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin. Niin on kyllä kaunis etten minäkään olisi voinut vastustaa.
ReplyDeleteSe oli niin ihana, ja päivänliljojen kukissa on ihanaa helmiäistä niin kuin tässäkin, se kimmeltää auringossa.
DeleteOlen lämmennyt päivänliljoille, ennen en niistä juuri perustanut. Sain joitakin vuosia sitten tuttavalta kasan päivänliljojen juurakoita, nimistä ja väreistä ei ollut mitään tietoa. Tänä kesänä yksi aivan keltainen kukki ja siinä oli ihana kielon tuoksu. Olisin varmasti itsekin tarrannut tuohon aprikoosin väriseen yksilöön, hienot taimilisät Saaripalstalle.
ReplyDeleteJännää, miten joistakin kasveista pitää vasta jonkin ajan päästä, tai ehkä ei ikinä. Minulle punatähkä on yksi sellainen, siitä en vain pidä, ehkä joskus mieli muuttuu tai sitten ei.
DeleteTuoksuvat kukat kyllä voittavat äkkiä puolelleen.
Mummonkalsarien värinen lilja :D ehkä pakko saada, voi sitten aina ilahduttaa itseään tämän mielikuvan (ja kauniin kukan) äärellä!
ReplyDeleteTuo on niin ihana! Mummonkalsarit on ihanan värisiä, ainakin puutarhassa ;-)
DeletePaljon kauniita kukkia on vielä ja uusia istuttelet. Nyt alkaakin hyvä istusaika taas. Eikös nuo keväällä kukkivat ole syksyllä hyvä siirtää ja jakaa jos on tarvis.
ReplyDeleteKyllä, keväällä kukkivat on nyt hyvä siirtää! Aina täytyy olla jotakin istutettavaa.
DeleteVoi kuinka herkullisen näköinen taimikassi sulla olikaan siellä, aivan ihanan värinen tuo päivänlilja ja tuo 'voinappikukka' on itse söpöys!
ReplyDeleteJoo, oikea aarrekassi! Taas. Ensimmäinen oli silloin alkukesällä Muhevaiselta :-)
DeleteOlipa onni, etten päässyt Marketanpuistoon..... Säästyi rahat kaikilta houkutuksilta.
ReplyDeleteAlan olla kanssasi samoilla linjoilla noissa nimijutuissa. Jotenkin on tosi työlästä opetella nimiä kahtena versiona. Sekaannuksiakin sattuisi varmaan vähemmän, kun kaikkialla käytettäisiin yhtä nimijärjestelmää. Minä kun satun olemaan varsinainen listafriikki, niin aina pitää päättää, käytänkö lajitteluperusteena suomalaisia vai latinankielisiä nimiä. Ja sitten sekoilen ihan totaalisesti niiden nimilistojeni kanssa.
Hih, säästyi nekin rahat!
DeleteVoi apua, tosiaan, jos kirjoittaa listoja. Oma valintani esim. tän blogin tunnistelistassa on vain tieteelliset nimet. Siellä on sitten kaikki samansukuiset saman nimen alla. Kyllä se tällaiselle wannabe-kirjastotädille tuntuu loogisimmalta.
Ihana päivänlilja! Kyllä tuo heliopsis ja coreopsis ovat tosiaan aika samanlaisia, minulla on coreopsiksia, kolmeakin sorttia, mutta ei ole heliopsiksia. Muuten olen ehkä eri mieltä noista tieteellisistä nimistä. Kyllä omankielisissä nimissä on usein enemmän merkitystihkua ja tunnelmaa ja hauskuuttakin, ja tieteelliset ovat jotenkin laihoja ja juurettomia. Vaikka tosin juuri koreopsis ja heliopsis ovat hauskoja. Olen neljänä kesänä kasvattanut siemenestä yksivuotista kasvia, jolla ei ole mielestäni kunnollista suomalaista nimeä. Se on ehkä aika uusi tulokas. Sen nimi suomeksi on isonolaana, kai sanoista iso nolaana, tieteellinen nimi on nolana paradoxa. Voiko tyhmempää nimeä olla kuin isonolaana? Kasvi ei edes ole iso vaan pieni ja matala. Englanniksi kasvin nimi on Blue Bird, saksaksi Blauer Vogel. Paljon osuvampi kuin isonolaana olisi vaikka... niin mikä? Vaikka sinihelma. Sinihelma ainakin antaisi osviittaa kasvin kukasta. Toinen uusi sininen kukkatulokas on kasvi, jonka minä ostin stokesiana. Olen nähnyt sitä sittemmin nimetettävän "sinikiksi". Sekin on mielestäni vähän huono nimi, kun maailmassa on niin paljon sinikukkaisia kasveja. Mutta olet oikeassa siinä, että tieteelliset nimet ikään kuin rakentavat järjestystä, mihin kokonaisuuteen mikäkin kasvi kuuluu, kun taas suomenkieliset nimitykset edustavat vain yksittäisiä kasveja.
ReplyDeleteTotta, että kansankielisissä nimissä on joskus hyvin kuvaavia, tosin usein ihan sellaisia, jotka joku on selvästi pakon edessä keksinyt. Silloin voisi minusta käyttää ihan sitä tieteellistä nimeä. On niidenkin takana tarinoita, sukunimissä on kasvien löytäneiden ihmisten nimiä tai lääkinnällistä vaikutusta kuvaavia asioita, lajinimessä puolestaan minusta erittäin järkevästi useimmiten kasvin ulkomuotoa kuvaava sama, vaikkapa liuskalehtinen tai punakukkainen. Siinä on tällaiselle tosikolle ihan riittämiin mielikuvitusta ;-)
DeleteMarkkinat ovat hausoja. Kun sinne menee myymään, niin saa vähän rahaa, että voi ostaa jotakin uutta ja piristävää omaan puutarhaan. (mulle käy aina niin kirppiksillä)
ReplyDeleteKivat ostokset!
Moni kasvi onkin sinulla siellä jo kakkoskierroksella kukassa.
Heh, hyvin sanottu. Se mitä tulee myös menee, kun näkee jotakin muuta kivaa, jota on pakko saada. Onneksi on kakkoskierros, huomasin alppikärhössäkin vielä jonkun kukkanupun.
DeleteSulla kukkii vielä vaikka mitä ihanaa! Omalla pihalla alkaa olla aika vihreää...no jotain pientä kuitenkin:)
ReplyDeleteVihreä on sentään parempi kuin ruskea... tai valkoinen, yyh. No, ei ajatella sitä vielä!
Deletetodella kaunis lilja, oiva löytö!
ReplyDeletemul käy usein niin, et ostan enempi kuin saan myytyä;)
Niin käy aika helposti :-D
Delete"Perhanan pikku natiainen, nyt saat isoveljen tassusta". Hahhahaaaaa..pääsipäs jälleen täältä todella remakka nauru.Voi pojat, kun pojat ovat poikia. Ottavatko usein "yhteen" tai "kahteen"?
ReplyDeleteSirpa
Pojat on tosiaan poikia. Kyllä noilla kuuluu jokapäiväinen nahistelu asiaan.
Delete