Ihme: lilja kukassa

Se, että tiikerililja on kukassa pihallani, on sen luokan ihme, että se täytyy raportoida. Mikään harvinaisuus tämä lilja ei ole, ja siksi en näitä suojaakaan – minulla kasvaa näitä kolmin kappalein – mutta harvoin ne pääsevät kukkaan, sillä peurat syövät liljoja hyvin hanakasti. Tämä kasvaa niin lähellä peura-aitaani ja sen verran muun korkean kasvillisuuden seassa, että peurat eivät (vielä) ole vaivautuneet kahlaamaan tämän luo. Hieman lähempänä kukkapenkin etureunaa kasvava lilja on kyllä syöty. Sepä taitaakin näkyä tappina kuvassa alhaalla keskellä.

Lilja kasvaa Rohanissa, jossa piti olla tumma-vaalea värimaailma. Tiikerililja on täällä aivan väärän värinen, mutta kun se kasvoi muotopuutarhassa, jossa se oli aivan väärän värinen. Sellainen logiikka täällä päässä toimii.

Kun katsoo tätä pastellisävyjen ja shokkipinkin värimelskaa, niin onhan tämäkin ihan väärässä paikassa Rohanissa. Mutta kun... harmaakäenkukille en keksinyt muutakaan paikkaa. Kurkkuyrtti on kylväytynyt itsekseen, paikka oli aiemmin kasvimaa. Hempeän pinkki väriminttu kuuluu tänne, sillä haluan tumman ja vaalean kaveriksi ripauksen roosaa, muuten touhu menee liian mustavalkoiseksi. Kaunishan tämä yhdistelmä on, ei voi kieltää! Väriminttu on muuten Cheriltä Autuas olo -blogista, tuhannet kiitokset siitä.

Tässä on sen sijaan sitä, mitä Rohaniin halusin. Vaikka verihanhikki onkin punainen... mutta se sopii niin hyvin tummien lehtien kanssa, jotka tässä kuvassa kuuluvat 'Chocolate' -valkolatvalle.

Purppuranpunainen 'Kardinal' -väriminttu on Rohanissa kuin kotonaan.

Siirsin sen muotopuutarhasta, minne meni toinen, sinne sopivamman värinen väriminttu tilalle. Olen kyllä toivoton kasvien siirtelijä. Ja tuon teon tein vielä hellepäivänä, ja tunnustankin sen vielä. Tässä väriminttu on takana, sen taustalla on vielä elefanttiheinä.
Etualalla kukkii etelänruusuruoho, sen takana jättikarhunputki ja tummalehtisen koristekirsikan lehtiä. Ja kas, kuvan alareunasta huomaan, että keväällä ostetut purppuraiset pikku orvokit kukkivat yhä vain. Mitä maratoonareita ne ovatkaan!

Vastavalokuvia on vaikea vastustaa, niihin saa niin kivan hehkun. Etelänruusuruoho.

Valoa vasten ei mustakukkainen 'Black Knight' -tarhasalkoruusu olekaan musta, vaan punainen!

Kaikkien näiden tummien kaunottarien ja ritarien vastapainoksi on esiteltävä 'Winchester Cathedral' -ruusu. Yhdessä terälehdessä on pinkki täppäys kuin kauneuspilkku täydellisissä kasvoissa. Tämä on vahva ruusu, sillä keväisen tunaroinnin ja murjomisen jälkeen tällä oli jäljellä vain yksi ohut oksa, ja siihen ruusu on tehnyt jo ainakin viisi kukkaa! Pidän kovasti näistä David Austinin jalostamien ruusujen kukan muodosta, ne ovat kuin 1800-luvun asetelmamaalauksesta.

Loppuun vielä läheisen katajan sylissä piileskelevä heikinlilja, joka on osannut suojautua peurojen hampailta oikein hyvin tänne piikkien sekaan. Sekin on tulossa kukkaan.
Iloisia kukkalöytöjä kaikille muillekin!


Elefanttiheinä – Miscanthus
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Valkolatva – Ageratina
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea
Väriminttu – Monarda