Se, että tiikerililja on kukassa pihallani, on sen luokan ihme, että se täytyy raportoida. Mikään harvinaisuus tämä lilja ei ole, ja siksi en näitä suojaakaan – minulla kasvaa näitä kolmin kappalein – mutta harvoin ne pääsevät kukkaan, sillä peurat syövät liljoja hyvin hanakasti. Tämä kasvaa niin lähellä peura-aitaani ja sen verran muun korkean kasvillisuuden seassa, että peurat eivät (vielä) ole vaivautuneet kahlaamaan tämän luo. Hieman lähempänä kukkapenkin etureunaa kasvava lilja on kyllä syöty. Sepä taitaakin näkyä tappina kuvassa alhaalla keskellä.
Lilja kasvaa Rohanissa, jossa piti olla tumma-vaalea värimaailma. Tiikerililja on täällä aivan väärän värinen, mutta kun se kasvoi muotopuutarhassa, jossa se oli aivan väärän värinen. Sellainen logiikka täällä päässä toimii.
Kun katsoo tätä pastellisävyjen ja shokkipinkin värimelskaa, niin onhan tämäkin ihan väärässä paikassa Rohanissa. Mutta kun... harmaakäenkukille en keksinyt muutakaan paikkaa. Kurkkuyrtti on kylväytynyt itsekseen, paikka oli aiemmin kasvimaa. Hempeän pinkki väriminttu kuuluu tänne, sillä haluan tumman ja vaalean kaveriksi ripauksen roosaa, muuten touhu menee liian mustavalkoiseksi. Kaunishan tämä yhdistelmä on, ei voi kieltää! Väriminttu on muuten Cheriltä
Autuas olo -blogista, tuhannet kiitokset siitä.
Tässä on sen sijaan sitä, mitä Rohaniin halusin. Vaikka verihanhikki onkin punainen... mutta se sopii niin hyvin tummien lehtien kanssa, jotka tässä kuvassa kuuluvat 'Chocolate' -valkolatvalle.
Purppuranpunainen 'Kardinal' -väriminttu on Rohanissa kuin kotonaan.
Siirsin sen muotopuutarhasta, minne meni toinen, sinne sopivamman värinen väriminttu tilalle. Olen kyllä toivoton kasvien siirtelijä. Ja tuon teon tein vielä hellepäivänä, ja tunnustankin sen vielä. Tässä väriminttu on takana, sen taustalla on vielä elefanttiheinä.
Etualalla kukkii etelänruusuruoho, sen takana jättikarhunputki ja tummalehtisen koristekirsikan lehtiä. Ja kas, kuvan alareunasta huomaan, että keväällä ostetut purppuraiset pikku orvokit kukkivat yhä vain. Mitä maratoonareita ne ovatkaan!
Vastavalokuvia on vaikea vastustaa, niihin saa niin kivan hehkun. Etelänruusuruoho.
Valoa vasten ei mustakukkainen 'Black Knight' -tarhasalkoruusu olekaan musta, vaan punainen!
Kaikkien näiden tummien kaunottarien ja ritarien vastapainoksi on esiteltävä 'Winchester Cathedral' -ruusu. Yhdessä terälehdessä on pinkki täppäys kuin kauneuspilkku täydellisissä kasvoissa. Tämä on vahva ruusu, sillä keväisen tunaroinnin ja murjomisen jälkeen tällä oli jäljellä vain yksi ohut oksa, ja siihen ruusu on tehnyt jo ainakin viisi kukkaa! Pidän kovasti näistä David Austinin jalostamien ruusujen kukan muodosta, ne ovat kuin 1800-luvun asetelmamaalauksesta.
Loppuun vielä läheisen katajan sylissä piileskelevä heikinlilja, joka on osannut suojautua peurojen hampailta oikein hyvin tänne piikkien sekaan. Sekin on tulossa kukkaan.
Iloisia kukkalöytöjä kaikille muillekin!
Elefanttiheinä – Miscanthus
Etelänruusuruoho – Knautia macedonica
Harmaakäenkukka – Lychnis coronaria
Heikinlilja – Lilium henryi
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Kurkkuyrtti – Borago officinalis
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tiikerililja – Lilium lancifolium
Valkolatva – Ageratina
Verihanhikki – Potentilla atrosanguinea
Väriminttu – Monarda
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Tiikeri on taistellut ja toistaiseksi selvinnyt peuroista. Aivan mahtavat värit kolmannessa kuvassa, just mun maun mukaiset. Kurkkuyrtti on muuten aika sitkeä. Minulla kasvoi sitä monta vuotta sitten yhden kesän. Pariin vuoteen ei ole näkynyt kun sen yhden kesän jälkeen kitkin alut pois. Mutta kun tänä kesänä muokkasin mansikkamaan viereisen penkin uuteen uskoon niin sieltäpä lähti kurkkuyrtin siemeniä jostain siemenpankista itämään. Nyt jätin yhden jotta saa tehdä uudet siement.
ReplyDeleteKurkkuyrtti on minusta niin söpö kukka, että en henno kitkeä sitä laisinkaan. Voisin kyllä kylvää sitä muualle, minne se sopisi paremmin, niin sitten voisi tästäkin kohdasta paremmalla omallatunnolla kitkeä. Onneksi peurat eivät ole syöneet sitä kokonaan, sillä sitäkin syödään.
DeleteUpeasti elokuun lopun kukkijat hehkuvat ja pisteenä iiin päällä tuo tiikerinlilja! Se on ihana vaikka onkin oranssi, se on niitä lapsuusjuttuja taas! Heikinliljaa olen etsiskellyt, turhaan. Harmi että ne nelijalkaiset hirviöt syövät kaikki ihanuudet vaikka heinää olisi vaikka millä mitalla syötäväksi! Tänään tein herkkulöytöjä hyvässä seurassa... :D
ReplyDeleteJuuri mietin, että onneksi on kaikenlaista ihanaa vielä kukassa ja tulossa kukkaan, esimerkiksi asterit!
DeleteOranssi on minusta mahti-ihana väri, en tajua, miksi en aiemmin ole suunnitellut sille omaa paikkaa... tänään keksin yhden uuden istutusalueen, ja vaikka olen viimeiset pari vuotta suunnitellut oranssia penkkiä yhteen toiseen kohtaan, niin nytpä tiedän, mihin nämä tiikerililjat muuttavat :-)
Ahaa, täytyy käydä tutkimassa, missä olet löytöretkeillyt.
Mie tykkään tiikerinliljoista ja olen antanut niiden levitä akinleijojen tapaan pitkin puutarhaa.
ReplyDeleteOnneksi vielä riittää kesää ja kukkivia kukkia.
Olisipa kiva, jos leviäisivät! Itusilmuja tuskin tulee, kun peurat syövät varret aina poikki. No, tästä yksilöstä nyt tulee, kun ei niitä ryökäleitä enää kukinnan jälkeen kasvit kiinnosta.
DeleteHuippukaunis ruusu!
ReplyDeleteKun on paljon erilaisia lajeja, ei niin väliä pitemmän päälle, missä ryhmässä asustavat, kunhan vaan säilyvät ja saa sitten ihastella kukintaa, näin mie aattelen:)
Tykkään hirmuisesti David Austinin ruusuista, ja todella hyvin ne ovat talvehtineet!
DeleteHmm, minä aina katselen kukkapenkkejä sillä silmällä, että tuo sopisikin paremmin sen kanssa... ja se sieltä voisi siirtyä tänne... ihan loputonta siirtelyä!
Sulla on kyllä vaikka mitä! Ihanan väriset mintut!
ReplyDeleteKiitos! Värimintut ovat ihania, ne eivät kelpaa peuroillekaan, joten niitä saa aina ihailla. Yhtenä vuonna istutin neljää väriminttua pihalleni, mutta ne kaikki kuolivat. Se taisi olla kuiva kesä. Onneksi minulla on nyt kolmea eri lajiketta hengissä ja nyt istutin kaksi suurta 'Aquarius'-pehkoa muotopuutarhaan, se on vähän violetimpi väriltään.
DeleteNe peurat, ne peurat... Minun puutarhastani ei vielä löydy juuri liljoja mutta peuroja senkin edestä :D Olenkin harkinnut riista-aitaa koko tiluksen ympäri.
ReplyDeleteVoi hiisi. Riista-aita on hyvä ja ainoa pitävä vaihtoehto. Eipä niitä liljoja kannata juuri istuttaakaan ennen kuin aita-asia on kunnossa.
DeleteSinäkin siis siirtelet noita. Itse olen toivoton siirtelijä. Mutta siltikin alun perin suunniteltu väriteema hieman pettää. Näin tapajhtuu minullakin säännöllisesti. Sitä löytää aina ihanuuksia ja sillä hetkellä niille ei keksi paikkaa tai ne eivät mahdu mihinkään tai jotakin muuta. Ja sitä paitsi myös värimieltymykset vähän muuttuvat ja sitten ne jalostavat aina vaan ihanimpia ja ihanimpia kasveja. Mikä kierre!!
ReplyDeleteMaaniset siirtäjät! Mutta juuri noin se menee, aina saa parempia ideoita ja alussa minulla ei edes ollut mitään ideaa, haalin vain kaikkia kivoja kasveja. Nyt on kova mietintä, mitä istutan yhdelle uudelle alueelle, aika pieni se on, mutta kun ensin täytyy miettiä minkälaista tunnelmaa siihen ylipäätään haluan! On tää niin haastavaa.
DeleteIhanaa, että tiikerilija on säästynyt peurojen hampailta! Minunkin tiikerililjani kukkii parhaillaan, tänä vuonna sen nupuppjen avautumista sai odottaa ihan huippukauan. Minunkin 5-vuotias puutarhani on tullut siihen vaiheeseen, että kasveja täytyisi siirtää...
ReplyDeleteSe on kumma, miten kasvit kasvavat aivan liian leveiksi tai muuten väärän mallisiksi tai väärän värisiksi ;-)
DeleteVoi tuota ruusua<3 Heti katseeni kiinnittyi sen hurmaavaan kauneusläiskään:) Mukavaa viikonloppua!
ReplyDeleteKiitos samoin! Tuokin on hurmaava, kaikki Austinit taitavat olla.
DeleteTaas kaikkea ihania. Ja niiden arvo on aina suuri, jotka ovat juuri omalla pihalla harvinaisia tai kauniita tai, no lähes mitä vain. Tuo tumma valkolatva näyttää hyvin kauniilta tuossa valossa.
ReplyDeleteValkolatva on ihana, istutin sen keväällä. Toivottavasti siitä tulee monivuotinen ilo. Edellisen istutin liian märkään, kun kuvittelin sen olevan kuten punalatvat, kostean paikan kasvi. Ei se ollutkaan, lisäksi peurat söivät sen, ehkä sekin vei siltä voimia.
DeleteMinusta alkaa kuoriutua liljaihminen kiitos valkositen varjoliljojen. Nyt huomaan sitten muutkin liljat. Tuota tiierkilijaa minulla on ollut tässä puutarhassa jo kun vuonna '85 ostime tämän talon, mutta en yhtään piitannut siitä. Uskollisesti se on kukkinut kaikki kesät 30 vuotta, mutta nyt meinasi kadota ja sai heti kaiken huomioni. Olin istuttanut sen likelle Iris Sibiricaa ja sen lehdet kukittua painoivat tiikerilijoja niin, että vain kolme tuli kukkaan. Edessä on vielä massiivinen homma eli siirtää taas kerran iiris sopivampaan paikkaan, sillä aion lisätä liljoja niihin muutamaan penkiin, jotka puutarhassa vielä ovat alkuperäiset. Tiikerililjan kukkahan on kaunis: Siihen piti vain kasvaa;)
ReplyDelete<3
Tiikerililjassakin on tuo hieno kukan muoto, nuokkuva ja turbaanin mallinen. Tykkään kovasti tuollaisista liljankukista - noh, muunlaisista en oikeastaan sitten tykkääkään!
DeleteJoku David Austin täytyy saada, ainakin kokeilla menestyykö!
ReplyDeleteEhdottomasti kannattaa kokeilla! Sain ohjeen istuttaa nuo syvään, ja niin olen tehnyt. Yksi kai liian varjoon istutettu pitää nyt siirtää. Nuo kukkivat yhä vain, 'The Pilgrim' on juuri avaamassa seuraavan kukintakierroksen kukkia :-) Tietysti myöhään kukkiminen aina huonontaa talvenkestoa, mutta tekin taidatte olla niin rannikon läheisyydessä, ettei sinne talvi ihan aikaisin pääse yllättämään.
DeleteKyllä on nyt oikein tiikerinliljafanien kokoontumisajot - se on niin hienonmuotoinen ja ällistyttävä, ettei ole toista. Ja tietenkin hävinnyt meikäläisen tontilta. Olen vain häilyvästi kaivannut sitä, mutta täytyy ryhtyä tosissaan palauttamaan se kunniapaikalle. Toinen tämän postauksen suosikki on tuo etelänruusuruoho, aivan mahtava juurikin vastavalossa. Ja tarhasalkoruusut, ah ja voih.
ReplyDeleteVoi että, toivottavasti joku pieni siementaimi olisi kumminkin hengissä. Liljoja on vaikea huomata ennen kuin ne alkavat kasvaa korkeutta, lehdet ovat sellaiset soukat ja aika huomaamattomat.
Delete