Saturday, 1 August 2015

Varjopaikkoja ja tarkkailtuja kukkia

Tässä pieni katsaus tonttini varjoisiin penkkeihin. Vuokko-esikkopuutarha on näin keskikesällä aika varjoisa sen yllä kasvavan suuren saarnen takia. Tällä hetkellä penkissä rehottavat ojakärsämöt, pidän niistä niin kovin. Tämän kuvan ottamisen jälkeen kyllä jo vähän perkasin, alkoi olla niin holtiton meininki.

Here are some shady borders.

Seuraavaksi kukkaan tulee kerrottukukkainen pallohortensia.

Talon lähellä olevassa herkkujen nurkkauksessa on tarhasyysvuokko 'September Charm' tehnyt kukkanuput aiemmin kuin koskaan ennen!

Hieman alempana rinteessä kukkii amerikankullero, tämän varsinainen kukkimisaika oli jo keväällä, tämä on bonuskukka.

Alkukesällä ostettu helmisaniainen on ilahduttavasti rehevöitynyt vaikeassa paikassa vaahteran alla.

Keltaneidonkannus eli keltakiurunkannus kukkii vähän matkan päässä.

Vaahteran toisella puolella näyttää tältä. Keltapeippi ja lehtosinilatvat kansoittavat maan ja hyvä niin.

En ole muistanut näyttää tätä, safiirikiurunkannusta! Kuva on kahden viikon takaa, nyt kukinta alkaa olla viimein ohi, kauan se kesti.

Siirrytään takaisin tähän päivään. Vaahteranaluspenkistä vähän matkaa kohti mäntyjen alustan metsäpuutarhaa kukkii isotähtiputki.

Sen vieressä kasvaa itsekseen ilmestyneitä tummasyyläjuuria. Ne ovat pörriäisten suosiossa, vaikka kukat ovat pieniä.

Ransu esittelee. Se on jo laskenut päänsä hyökkäävän härän asentoon, mikä merkitsee ankaraa puskemista ja pusukohtausta.

Päästetään sitten lukijat jännityksestä, sillä henkeä ei ehkä enää jaksa pidättää. Jaloängelmä 'Hewitt's Double' on alkanut availla ensimmäisiä kukkiaan! Nämä ovat niin suloisia, niiiiiiin suloisia. Kukin kukka on vain noin 6 mm halkaisijaltaan, pallomaisesta nupusta paljastuu mitä täydellisin keijuprinsessan balettihamonen. Kukkavarsia on nousemassa kaksi lisää!

Samettihortensian kukintaa saa vielä odottaa. Vasta ensimmäisen kukinnon pari ensimmäistä reunuskukkaa alkaa hitaasti raottaa terälehtiään. Vai olivatko nämä reunimmaiset nyt kukkia laisinkaan, miten se nyt taas menikään.

Lopuksi yksi pieni nolo juttu, jota en ehkä saisi kertoa ollenkaan. Musti teki hienon syöksyloikan ojaan ja tuli sieltä myyrä suussaan. Kantoi sen pihakuusen alle (minkä vieressä on nyt alkava saniaistarha), ja Ransu tuli paikalle. Musti päästi irti ja myyrä juoksi kivenkoloon.

Sinne se jäi. Ransun kaivuuyrityksistä huolimatta.
Miten näin voi käydä, kaksi kissaa eikä yhtään myyrää?


Amerikankullero – Trollius laxus
Helmisaniainen – Onoclea sensibilis
Isotähtiputki – Astrantia major
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Keltaneidonkannus –  Pseudofumaria lutea
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Pallohortensia – Hydrangea arborescens
Safiirikiurunkannus – Corydalis flexuosa
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Tarhasyysvuokko – Anemone hybrida
Tummasyyläjuuri – Scrophularia nodosa

36 comments :

  1. voi poloisia myyrästäjiä, tekevälle sattuu ;) Ihana tuo ihana ängelmä ja tykkään kovasti myös saniaisesta. Olis ehkäpä pitänyt muutama erikoisempi Zetasista tuoda.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh, onko Zetasilla myös erikoissaniaisia? No, mitäpä siellä ei olisi. Joskus sinne on pakko päästä, pakettiautolla!

      Delete
  2. Ransun pusuhyökkäys! Kyllä niitä myyriä on metsästetty ja tullaan metsästämään, niin että mitä siitä yhdestä. Tuumaan minä, joka en ole metsästänyt yhtään.
    Saniaiset ja kiurunkannukset eivät vielä kuulu minun kasvivalikoimaani eivätkä siis kasvituttaviini. Ihanan väriset kukat kummassakin kiurunkannuksessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, menetys korvattiin kyllä - eilen illalla ja viime yönä siivosin kolmet myyrän jämät eteisen lattialta.
      Ehkä on parempi, ettet nyt kovin tarkkaan perehdy kiurunkannuksiin ja saniaisiin, ettei niitäkin ole pakko alkaa keräillä ;-)

      Delete
  3. On ne kukat ja kissat niin ihania. Jotkut kukat ihan vieraita, niitä on mukava katsoa ja miettiä, pitäiskö tuo hommata. Kun olisi tila mihin laittaisi. Pitäs tehdä lisää kukkamaita, mutta en jaksa.
    Kyllä kissat vielä uusia myyriä löytää, mutta varmasti niitä harmitti kun karkuun pääsi.
    Hyvää elokuun alkua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, sinulla on jo kypsään ikään ehtinyt "valmis" puutarha, josta voi vaan nauttia, ei tarvitse laajentaa ja muutella. Olemassa olevaan tyytyminen ja siitä nauttiminen vaan on haastavaa.
      Kiitos, samoin sinulle ja Himmulle!

      Delete
  4. Hauskanmallinen lehti helmisaniaisessa. Enpä tiennyt sellaisen olemassaolosta. =)
    Ehkä parempi myyräpäivä joskus toiste.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helmisaniainen on nätti, mutta kuulemma leviää. Siinä toivossa sen hankinkin, että se sietäisi vaahteran alla varjossa ja toivottomassa tönkkösavessa ja jopa pystyisi leviämään.

      Delete
  5. Hih...voi noita kisuja:D Upeat kukat! Hyvää viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
  6. no oli nolo juttu tai sitten ihan suunniteltu ohjelmanumero, mamman iloksi :)

    ReplyDelete
  7. Satuuhan sitä vahikoja :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika leväperäistä toimintaa minusta!

      Delete
  8. Kainaloisen pusuhyökkäys..rimmaa hyvin ja kohteena on kiva olla!

    Uudenkaupungin kukkamessuille oli keväällä eestiläisiä taimikauppiaita ja niillä oli ihan uskomaton valikoima saniaisia, kuinkahan ne oikeasti menestyisivät meillä täällä Suomineidon lanteiden korkeudella? Mulla on jo varjohiippa mutta tuo ängelmä...sulla on niin mahdoton määrä tuollaisia must-täkyjä ihanuuksia joita alkaa tehdä mieli, mutta hyvä niin, meilläpäin taimikaupat ovat vain niin vaatimattomia valikoimiltaan että...noo Vakka-taimeen on retki tulossa, josko sieltä jotain kivaa löytyy. Ihana saada varjokin reheväksi ja kukkivaksi!

    Vai kävi kämmi elävän ravinnon kanssa, ei haittaa, se lisää vain nälkää ja myyrällä on päivät luetut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moni saniainen viihtyy meillä oikein hyvin, niitä vain on harmillisen harvoin myynnissä. Vakka-taimessa on vaikka mitä ihanaa, voi hyvänen aika. Erinomainen valikoima juuri metsäpuutarhan kasveja!

      Delete
  9. Suuret metsästäjät, tota, veti harjoittelukierroksen. Joo, niin se oli! Myöhemmin vasta oikeesti. Eix?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, yöllä oli eteisessä teurastettu kolme myyrää. Vahinko takaisin!

      Delete
  10. Niin taas kauniita kasveja kaikki! Viime viikkoina olen ertyisen ihastunut kaikkiin herkkiin kasveihin. Toi jaloängelmä on täydellinen.
    Ja hauskoja noi sun metsästäjät! Joskus parhaillekin saalistajille käy köpelösti. :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ängelmien herkkyys on vertaansa vailla, ohuen ohuissa varsissa on satoja pikku kukkia, ihana kasvi!

      Delete
  11. Lohduta Mustia, että sattuuhan noita haavereita...ymmärrän kyllä, että häntä harmitta, kun Ransu sattui tapauksen näkemään..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy lohduttaa oikein kunnolla :-)

      Delete
  12. Härkäpusku tulossa ihan selvästi ;D

    ReplyDelete
  13. Oi joi, jaloängelmä on oikein sievän näköinen ♥.


    ReplyDelete
    Replies
    1. Jaloängelmä ON sievä, kuten kaikki ängelmät!

      Delete
  14. Jaloängelmät ovat ihania!
    Hitsi vain kun kukat ovat niin korkealla, ettei niitä saa edes kunnolla kuvattua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No johan on sun ägmelmillä kokoa! Mä joudun kyllä kyyristymään tuota kuvatessa, samoin valkokukkaisen kanssa. Keijuängelmän kukkavarsi on suorastaan painunut maata vasten.

      Delete
  15. Ehkäpä myyrä jätettiin tarkoituksella marinoitumaan seuraavaa ateriaa varten :)

    ReplyDelete
  16. Huijuvat kasvit ovat kauniita juur tollane komistus kuin angelmä!
    Myyriä pääsee joskus karkuun sille ei taitavakaan metsästäjä voi mitään..hih

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huijuva kasvi onkin hyvä kuvaus!

      Delete
  17. Ooh voi tuota ängelmää<3 Meillä avautui tänään ensimmäinen syysvuokon kukka. Siitä iloinen, mutta hieman haikealla mielellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. On loppukesä, ei auta. Minulla onneksi vielä nupulla ;-) Ilokseni huomasin tänään hopeasyysvuokon ekat kukkanuput puutarhassani ikinä! Jostain syystä syysvuokot eivät ole jääneet henkiin kovin hyvin, nyt kaksi viime syksynä istutettua hopeasyysvuokkoa on. Jihuu!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!