Huoneissa kukkii

 Vaihteeksi muuta kuin kevään odotusta, sillä loppusyksyllä ja nyt kukkivat sisäkukat vaativat päästä estradille.

Valkoinen, kerrottu, vaaleanvihreälehtinen pelakuu pukkaa nuppuja. Tämä on ystävältä saatu, lajikenimi tuntematon. Vieressä kukkii punaisia pelakuita.

Tämä on tavattoman kaunis. Lajikkeen piti olla 'April Snow', mutta kun kukkia tuli, selvisi, ettei olekaan. Ystävä ilmoitti, että 'Brookside Betty' olisi tämän tapainen, mutta varmuutta ei voi saada, sillä kotipelargonilajikkeita on tuhansia tai ehkä kymmeniä tuhansia.

Kaikkia nyt kukkivia pelargoneja ei tähän juttuun mahdukaan, muutenkin tästä tulee pitkä, mutta pistetään nyt tämä: 'Thessaloniki'. Erittäin ahkera kukkija tämä kääpiö.

Tavallistenkin pelakuiden lehdet haalenevat vähässä valossa joskus vaaleanvihreiksi. Tässä on kyllä eri kasvin lehdet kuin kukat. Kukka on Pelargonium sidoides.

Se kasvaa amppelissa olohuoneen katossa ja kukkavarret venyvät kukinnan jatkuessa, lopulta viimeiset kukinnot ovat lattialla. Lattialle myös kertyy melkoisesti roskaa, ei mikään siisteysintoilijan kasvi tämä.

Pelargonium sidoides lokakuussa, kun vasta osa kasveista oli kannettu sisään. Nyt ei ole enää vapaita aukkopaikkoja. 

Nerine eli neidikki jätti viime vuonna kukinnan väliin, tänä syksynä toivotin sen nuput ilolla tervetulleiksi. Olin ehkä muistanut lorauttaa tälle vähän lannoitetta jossain vaiheessa kesää.

Neidikki kukki olohuoneen ikkunalla marraskuussa.

Myös makuuhuoneessa on pienilehtinen amppelipelargoni. Se on Pelargonium reniforme × abrotanifolium eli nimessä olevien kahden lajin risteymä. 

Sen kukat ovat pikkuruiset ja vaaleanpunaiset. Kuten näkyy, kukkavarret ovat langanohuet. Kukinto on sekoittunut verenpisaran oksien lomaan.

Meinasin kirjoittaa, että verenpisaroista ei kuki enää yksikään, vaan kukkiipa! Keittiössä asuva pienikukkainen 'Whiteknight's Pearl'. Kohta puoli vuotta kukassa.

Aiemmin syksyllä ilahduin, kun keittiöön kannettu kuvernöörinkukka alkoi tehdä kukkavartta – koko kesä sillä meni pelkästään lehdessä.

Syksyn vähässä valossa kukkavarsi venyi ja lakosi vaakasuoraksi. Toisaalta yhden ja saman kukinnon kukinta on kestänyt viikkokausia, toisin kuin kesähelteellä – minulla ei ole sisällä kovin kuuma. 

Keltainen pöytäliina on kiva tausta violeteille kukille. Viime viikolla huomasin toisenkin kukkavarren nousussa.

Tämäkin ruukku on nyt kannettu keittiöön turvaan pakkasilta, vaikka ei varsinainen huonekasvi olekaan. Menehtyneiden murattisyklaamien mullasta on noussut lähes kymmenen siementaimea: noita hentovartisia sirkkalehtiä, ihanaa! Lisäksi mullasta tunkee ohuita vaaleita piippoja. Istutin tähän hentoisia narsisseja ja pikarililjoja, sellaisia erikoisia pikkuisia lajeja, samalla kun kippasin mullan tarkastaakseni syklaamien mukulat syksyllä.

Niin että syklaamien menetys ei harmita enää yhtään, vuorossa on kasvattamisen ilo ja onni. Mullasta puskeva elämä on ihan parasta pimeimmän kauden terapiaa!

Kotipelargoni Pelargonium Zonale-Ryhmä

Kuvernöörinkukka Tulbaghia violacea

Murattisyklaami Cyclamen hederifolium

Verenpisara Fuchsia