Viimeinen seinä

 Remppaa kaupunkikodissa

Kaupunkikodin ikuisuusremppa jatkuu, mutta loppu häämöttää. Aloitin sen neljätoista vuotta sitten asunnon ostettuani makuuhuoneen ja eteisen remonteilla, mutta muutaman vuoden takainen putkiremontti pisti puuhaan vauhtia, sillä silloin kylpyhuone purettiin ja rakennettiin uudelleen kokonaan. Tuli paljon valkoisia kylpyhuoneen vastaisia seiniä käsiteltäväksi.

Viimeinen seinä, jolle en vielä ollut tehnyt mitään, oli olohuoneen takaseinä. 

Koko olohuone oli vaaleanharmaa, kun asunnon ostin – ihan ok ja siihen päälle kiinnitinkin nuo perimäni Artekin kirjahyllyt. Niitä en todellakaan lähde ottamaan alas (niitä on 15 kappaletta), joten se seinä saa pysyäkin harmaana. 

Mutta tuo takaseinä... Mietin sitä niin pitkään, että siihen suunnittelemani tapetin valmistus loppui. Ensimmäisen haavetapettini valmistus oli jo loppunut vuosia aiemmin. Niistä kumpikin olisi ollut kasvitieteellisaiheisia. Hitsi.

Joidenkin mutkien kautta onnistuin hankkimaan rullan saman valmistajan (perinteinen amerikkalainen Thibaut) tapettia, mutta sitäkään ei ollut riittävästi tuohon seinään. Kantapään kautta opin, että englanninkielisissä maissa double roll ei tarkoita kahta tapettirullaa, vaan yhtä nykymittaista rullaa. Joku muinainen rullamitta on ollut vain puolet nykyisestä. Tapetti oli sentään onneksi ekstraleveää: kuvassa ensimmäinen vuota on seinässä. Tätäkään ei nimittäin enää valmisteta, ostin yksityiseltä yli jääneen rullan ebayn kautta.

Pähkäillessäni tapetin riittävyyttä aloin haaveilla, että osaisin maalata takaseinään jonkin ihanan maisemaikkunan, sillä kaikki ikkunat ovat asunnon vastakkaisella seinällä. Se auttaisi, että tapettiin voisi jättää aukon. Sitä ei nimittäin riittänyt enää kirjakaapin taakse tai edes ylle niin, että olisi saanut kuviot kohdistettua (niinpä maalasin sen samalla maalilla kuin eteisen seinä, josta se suoraan jatkuu).

Löysin ihanan tarran, siitä kohta lisää. Tässä tapettiin on jätetty tarraa varten aukko. Ajattelin vaaleanharmaan taustan olevan sille liian pliisun, niinpä maalasin aukon reunat lähes samalla maalilla kuin nukketalo vasemmalla, vain ripauksen vaaleampi sävy.

Ta-daa! Ihanaakin ihanampi jättikokoinen maisematarra löytyi Bauhausista. Pitkään googletin ja mietin tilaavani jonkun ison Caspar Friedrich -julisteen, mutta yhtäkkiä kuvahaulla tulikin vastaan tuo. Täydellinen tunnelma. Ja tuo vain lätkäistään seinään, liima on valmiiksi tarran takana.

Vihreäkuvioinen toile de jouy -tapetti ja vanha maalaus pelaavat ihanasti yhteen, kummassakin on puiden silhuetteja. Huone lakkasi olemasta laatikko, nyt näkymä jotenkin jatkuu tuonne maalauksen maisemaan, tai näin sen itse näen.

Iltaisin tunnelma on ihana, vaikka siitä on vaikea saada tarkkaa kuvaa.

Kaipasin pitkään jotakin eteisen Ikean metallihyllyjen ja olohuoneen puisen kirjakaapin väliin, sitten välähti: tummanvihreää samettia! Rakastan tummanvihreää samettia ja tuo kohta suorastaan huusi sitä.

Verho löytyi yllättävän helposti (menin muutenkin Hemtexiin ja siellähän niitä oli vaikka missä ihanissa väreissä) ja Ikean verhovaijeri on nyt pysynyt seinässä yli viikon verhon painosta huolimatta. Näihin betoniseiniin on todella haastavaa porata reikiä ja elän jatkuvassa epäilyksessä, että kohta jotakin romahtaa.

Jouluaattona aurinko paistoi ihanasti, kamera esille!

Aiemmin flyygelin yllä oleillut perheemme taideteos siirtyi toiselle seinälle.

Se on muhkurainen kattopellin pala, jonka arkkitehti-isäni bongasi rakennustyömaalta silloin, kun olin aivan pieni ja sitten kotona liimasimme siihen perheen voimin pikkueläimiä: paimenkoiran ja ryhmän kotieläimiä jossakin Mordor-vuoristossa. Tai lähinnä äiti, isä ja sisko liimasivat, minä olin varmaan liian pieni saamaan mitään muuta aikaan kuin sotkua.

Eteinen on käytävä, kuten se monissa asunnoissa on. Muutama vuosi sitten purkamani oviaukko-väliseinä avarsi näkymää, eikä tumma samettiverho sitä liikaa peitä.

Sain ystävältä ihanan yllätysjoululahjan: Marjo Nygårdin grafiikantyön "Kurkistus".

Kapeaan tilaan ei hirveästi mitään mahdu, mutta oma taidenäyttely on ihan kiva. Tuossa myös roikkuu yksi kolmesta tänä vuonna esillä olevasta joulukoristeesta. Sen enempää joulua en jaksa.

Onneksi kohta voi jo avata tv:n katsoakseen uutiset ilman, että sieltä tulee jatkuvia joulukonsertteja. 

Ystävä toi kimpun ihania ruusuja. Maljakkoa ei tahtonut löytyä, kunnes muistin, että olen itse tehnyt tuon ruusukuvioisen. Sepä olikin ruusuille juuri sopiva.

Ruusuisia välipäiviä!