En keksi tähän mitään kivaa alkulausetta, kesän loppu ahdistaa jo nyt, kuten aina. Kaikki, mitä yritin tähän miettiä, oli joko ankeaa tai teennäisen pirteää. Totuus on, että en ollenkaan nauti pimenevistä illoista, en sitten yhtään. Mutta hei, puutarhassa sentään tapahtuu ja lempivärejä löytyy!
Nyt tein niin, että kylvin unikot kahteen parvekelaatikkoon, niissä ne itivät hyvin, mutta harmikseni alkoivat kukkia juuri, kun olin lähdössä viikoksi kaupunkiin. Mehän tiedämme, millainen on unikoiden kukinta: se on hetkessä ohi ja useimmat kukkivat samaan aikaan.
Ystävä-kukkalaatikot on ripustettu porttiin, kun muutakaan paikkaa en keksinyt, ja siinä ne ilahduttavat ohikulkijoita. Tai tuskin enää, nyt alkaa olla kuivia siemenkotia kerättäväksi. Ajattelin, että kerään talteen joka ikisen ja kylvän kaiken ensi vuonna, niin penkkeihin kuin johonkin astiaankin, ja johan on ihme, jos en ensi vuonna näe tummia pioniunikon kukkia myös kukkapenkissä!
Pysytään portin tienoilla ja katsahdetaan korkeaan verkkoaitaan. Aita ei ole kaunis, mutta se tukkii aiemmin kovin suositun peurojen reitin. Aita on 2,5 metriä korkea ja siitä ei takuulla hyppää peura yli, eikä läpikään yritä.
Niinpä olen istuttanut aidan juurelle köynnöksiä, lähinnä kärhöjä.
Tämä purppurakukkainen on ostettu lajikenimellä 'Purpurea Plena Elegans', mitä se ei ole. Olen jakanut sen kahteen osaan tähän samaan aitaan, ja tämä tuuheampi on kasvanut aivan täydellisesti levittäen versojaan oikealle ja vasemmalle. Hyvää kasvua jatkossakin hänelle!
Edessä on punakoivu, josta olen yrittänyt saada puuta jo kohta kymmenen vuoden ajan, se ei vain halua kasvaa, mutta onneksi ei kuolekaan.
Vai...?
Ajattelin, että tuli taas korjattavaa, mutta mitä vielä – noin 170 cm korkeasta aidastani se on loikannut niin kevyesti yli, ettei arvaisi, että siitä on peura mennyt.
Aika masentavaa, sillä koko tonttiani ympäröivä aita on suunnilleen sen korkuinen.
Hetkeä myöhemmin näin naapurin, jolla oli näköhavainto peurasta hetkeä ennen kuin kohtasin sen, jolloin se oli ollut vasemmalla tontin ylänurkassa, jonne se oli ensin ajatellutkin paeta. Niinpä menin siihen tontin nurkkaan ja yritin pähkäillä, mistä se olisi tullut. Yritin tukkia, tihentää ja korottaa, siellä on kyllä jo 180 cm korkea kanaverkko. Kanaverkon alla oli yhdessä kohdassa 20 cm rako, josta peura on voinut ryömiä ali – se on hämmästyttävän barbapapamainen otus, joka pystyy menemään litteäksi sen lisäksi, että sillä on vieterit jaloissa.
Tukin senkin raon, eikä tuon jälkeen ole peuratuhoja tullut.
Paria päivää kohtaamista aiemmin olin huomannut joitakin syötyjä kasveja; ehkä sama peura, joka oli keksinyt reitin pihani apajien äärelle. Sellainen on aina huono uutinen, että joku peura keksii ottaa puutarhan vakioreittinsä varrelle. Joten täällä eletään jännityksessä.
Kiinanpunapuu on kasvanut todella hyvin tänä kesänä ja ylettyy jo 20 cm puunympäryspenkkinsä yläpuolelle. Täytyy nyt varmuuden vuoksi alkaa laittaa verkkoja puuvartisille, sillä liljanvarret on yksi juttu, mutta puuntaimen latvan menetys jo ihan muuta. Haluan tuosta puun, en pensasta.
Ritariluteita on tänä vuonna valtavasti. Vaikka tämä on hieno lounaisten kalkkialueiden erikoislude, olen tänä vuonna ollut näille käärmeissäni. Tässä ne ovat jo ohikukkineen rohtosormustinkukan parissa ruokailemassa.
Mutta kun ne ovat imeneet kukintavoimat myös ruskopenkin ihanien ruskosormustinkukkien kukkanupuista! Kukkavarsia on tänä vuonna vain kaksi ja kuvasta voi nähdä, että avautuvat kukat ovat aivan surkastuneita.
Muotopuutarhan kulmalla pistää 'Tessaloniki' -pelargoni parastaan. Kukan väri on hehkuva; hieno kontrasti pieniin ruskeanvihreisiin lehtiin.
Lehtiruusukkeita on toki onneksi runsaasti ja ensi vuonna taas uusi yritys ja ehkä vähemmän luteita.
Muotopuutarhan ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on myös aloittanut kukinnan. Yhtenä iltana keittiön ikkuna oli auki ja ihmettelin hunajaista tuoksua illan hämärtyessä, kunnes tajusin – kuusama se siellä houkuttelee yöllisiä kiitäjiä pölyttämään.
Rohanissa voi ihailla punaisia näsiänmarjoja, pian saa tämänkin ympärille kieputtaa verkon. Tuntuu niin haikealta aloittaa nämä syystyöt, mutta pakko se on, ettei puskia ja puita syödä.
Parempi kuvakulma näsiästä on tämä: herkullisenpunaiset meksikonhanhikit mukana.
Austin-ruusu William Shakespeare 2000 on avannut ensimmäisen kukkansa, ja jos peura suo, lisää tulee.
Hetki sitten ehdin esitellä preerian, laitoin blogiin kuvan alkukesältä, jolloin ihana vastaväripari oranssikeltano ja raunioyrtti kukkivat yhdessä. Harmittelin sitä, että oranssikeltano ei enää kuki; se aloittikin uudestaan!
Kovasti leviävä, mutta niin ihana kasvi tämä. Huippuhyvä tuo väri. Onkin ihanaa, että on tällainen paikka, jossa leviäjät voivat kasvaa yhdessä. Heinä on tähkähelmikkä, edelleen superisti edustava.
Tässä vielä eilinen kuva kuistilta kohti ruskopenkkiä. Edessä kultapallot heiluivat kuin heinämiehet, oli melkoinen puuskatuuli. Sähköt menivät pois ja päälle useaan otteeseen.
Sadetta ei vain oikein kunnolla saatu: pe-la välisenä yönä tuli 6 mm. Vähän meistä luoteeseen Brändössä olivat saaneet 35 mm! Ne olivat varmaan niitä kuuroja, joista tuli ukkosiakin jonnekin ylemmäs rannikolla. Toivottavasti teillä ei tullut myrskytuhoja.
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kirjosalvia Salvia viridis
Kultapallo Rudbeckia laciniata, kerrotut lajikkeet
Meksikonhanhikki Potentilla thurberi
Näsiä Daphne mezereum
Oranssikeltani Pilosella aurantiaca
Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä
Punakoivu Betula pubescens f. rubra
Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea
Ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Tiikerililja Lilium lancifolium
Tähkähelmikkä Melica ciliata
Viinikärhö Clematis Viticella-Ryhmä
.png)
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Voi vietävän ärsytys noita peuroja! Minulta nousee höyry päästä, kun joku kehuu niiden suloisuutta. Suomeen 30-luvulla metsästäjien iloksi tuotu eläin, jolla ei ole luontaisia vihollisia. Nyt sitten niiden aiheuttamien tuhojen parissa kärvistelevät niin ammattiviljeliljät kuin puutarhuritkin.
ReplyDeleteRaaseporilainen ammattiviljeliljä sanoi vain 250-senttisen panssariaidan olevan pätevä suoja. Onneksi sinun 170 senttiäsi on vähentänyt tuhoja, mutta moisen loikan jälkeen voi ylimääräiset sydämentykytykset olla taas turhan usein puutarhakierroksilla seurana.
Minulta peura kävi jokin aika sitten napsimassa komeamaksaruohon kukkanuput, ja jätti kakkakasan kiitokseksi.
Tähkähelmikän laitan kyllä kuivan paikan ideana talteen. Ihailin sitä jo aiemmassa postauksessasi, kiitos siitä! Oranssikeltano sopisi sen kaveriksi. Sekin viihtynee kuivassa, ainakin minulla, vaikka ei välttämättä samaan aikaan kukikaan.
Kärhösi ei kyllä PPE:lta näytä, mutta kaunis se on ehdottomasti. Kiva, että löytyy yhä uusia viinikärhöjä. Tuntuu, että ne ovat kestävämpiä ja kukkivimpia suhteessa loistokärhöihin.
Totta tuo. Kiitti vaan peurat meille hommanneelle porukalle.
DeleteOnneksi jo tällä aidalla peurat on saanut pidettyä poissa pihasta suunnilleen kasvukauden ajan. Nyt elokuussa alkavat kesämökit tyhjentyä ja kylä hiljentyä, ja ehkä luonnosta ruoka vähetä niin, että peurat pyrkivät röyhkeämmin pihoille. On todella paljon koriste- ja hyötykasveja, joita ei ole mitään järkeä kasvattaa, jos peura pääsee apajille. Maksaruohojen kukkiakaan ei joudu ihailemaan.
Jos haluat, saat minulta tähkähelmikän siemeniä, tai taimiakin, siementaimia ilmestyy aina jonkin verran. Heinät ovat siitä kivoja, että ne eivät peuroille kelpaa. Oranssikeltano tuntuu pärjäävän missä vain.
Totta, viinikärhöt ovat erinomaisia loppukesän kukkijoita, sietävät kuivuuttakin paremmin kuin moni muu. Kiva, että niitä on niin monenlaisia! Olen viime viikkoina taas ihastellut valkokukkaista "bensarahakärhöä", silloin Mustilan reissun jälkeen.
Eilen saatiin 5mm vettä, tänään reipas mutta nopea ripaus, onneksi tuli vasta kun avoimet päättyivät.
ReplyDeleteOnpa sattunut onnekas tasapainoitus :D on tosi kaunis tuo Purpurean tilalle tullut kärhö. Minullakin punakoivu kasvaa toooodella hitaasti, tavalline koivu kasvaa parissa vuodessa sen mitä punakoivu kymmenessä vuodessa. Onkohan se yleisestikin hitaampi kasvamaan?
Toivottavasti peurat pysyvät poissa. Samaa surua kesän päättymisestä on täällä, talvet ovat jollain tavalla toinen toistaan ahdistavampia kun tulee lisää ikää.
Ei teilläkään paljoa satanut. Onneksi ei tullut kuuroa avointen aikaan.
DeleteAvant Garde (jos on se) on myös todella kaunis. Purpurea Plena Elegans on ehkä lempikärhöni, mutta se ensimmäinen (joka oli ostettu Avant Gardena) kuoli, kaksi sen jälkeistä eivät vieläkään oikein kuki tai kukoista. Olen kyllä istuttanut ne tosi kuivaan, kun kerran viinikärhö kuulemma sietää kuivaa :-D Kyllä selvästi sietääkin, sillä elossa ovat vuodesta toiseen!
Jännä tietää, että sinunkin punakoivusi on hitaista hitain. Toki erikoismuoto/mutaatio aina on vähemmän elinvoimainen kuin perusmalli. Se voisi selittää osan, muttei kaikkea. Ehkäpä se vain juurtuu älyttömän hitaasti. Tai ei pidä savimaista?
Täytyy yrittää tsempata itseään. Onneksi on kanssakärsijöitä, vaikka se ei sinua auta, niin minua lohduttaa se, että ymmärrät. Mikään ei ole harmittavampaa kuin ihmiset, jotka väittävät vastaan, että tämä on jotenkin ihanaa aikaa :-D. Pitää ajatella, että aiemmistakin syksyistä ja talvista on selvitty, ja lumikellokausi lähenee päivä päivältä ;-)
Olen syksystä samaa mieltä! Jo heinäkuussa alkaa syksyn haamu synkistää päiviäni. Kuukaudet syyskuusta eteenpäin jo nyt suorastaan pelottavat :(
ReplyDeleteOlemme täysin samiksia tässä asiassa! Heinäkuussa minäkin jo tuskailen kevään ja alkukesän päättymistä ja piteneviä öitä. Vaikka se aika järjettömältä kuulostaa, niin täälläkin niin käy. Tsemppiä <3 Selvisimme joka kerta aiemminkin, niin nytkin!
DeletePeuroja ei todellakaan kukaan pihalleen kaipaa, eikä erityisesti puutarhaihmiset! Mahdottoman korkea saa aita olla, jos noiden kanssa on elettävä! Ärsyttävää! Edelleen ihailen preeriaasi, ja oranssikeltanoa, joka värittää ihanasti tähkähelmikkää. Toivotaan, että teillekin saataisiin taivaan vettä, tänne sitä on kertynyt jo aivan kylliksi!
ReplyDeletePeura on kyllä vihoviimeinen, kun ei edes ihmistä juurikaan pelkää ja yrittää röyhkeästi kaikin keinoin pihalle.
DeleteSadekuuroja on tälläkin hetkellä pitkin rannikkoa Kustavista Kemiöön, mutta tänne se rannikon vaikutus ei ulotu, harmi vain.
Taas on mennyt aivan epätasaisesti sateet; on alueita, jotka kärvistelevät kuivuudessa ja toisaalla on satanut jatkuvasti ja paljon niin kuin teillä. Tosi harmi!
Peurat kuulostavat pahimmalta mahdolliselta riesalta puutarhassa. Toivottavasti pysyvät poissa. Voin olla onnellinen vain parista jänisvierailijasta. Kärhösi on varmastikin Avant Garde, sellainen kasvaa omallakin pihalla.
ReplyDeletePeura on kyllä todella haitallinen, yksi eläin tekee vartissa mittavat tuhot syöden latvat ja nuput. Onneksi tämä tyyppi oli vasta tullut pihalleni ilmeisesti, eikä sinä aiempana yöllisenä käyntinä ollut syöty kuin sieltä täältä jotakin.
DeleteKiitos tunnistuksesta, Avant Garde se tosiaan sitten on. Todella ihana!
Toivottavasti peurat pysyvät pois. On harmillista, että niin moni kärhö on lopulta jotain muuta kuin mitä piti. Yhden uuden tänä vuonna ostetun kärhön olen nähnyt kukkivan nimilapun mukaisesti, mutta kaksi muuta ovat nyt arvoituksia. Ehkä vasta ensi vuonna selviää, ovatko oikeita.
ReplyDeleteEn ole tajunnutkaan, mitä ludelauma voi saada kasveissa aikaiseksi.
Onpa tosiaan ärsyttävää, että kärhöt ovat näköjään niin suosittuja, että niitä monistetaan ja laputetaan miten sattuu. Toivottavasti hankkimasi kärhöt ovat niitä mitä halusitkin. Niitä on vähän hankala alkaa siirtää, jos väriyhdistelmä menikin ihan päin prinkkalaa.
DeleteJoo, syksy saapuu väistämättä. Viime yönä oli vain 8 astetta lämmintä eikä nytkään ole kuin 13, vaikka aurinko paistaa. Onneksi ei kuitenkaan sada tällä kertaa!
ReplyDeleteOnpa muuten herkullinen väriyhdistelmä punakoivussa ja tuossa kärhössä. 'Black Peony' -unikot siinä lähistöllä vielä täydensivät varmasti hienosti värimaailmaa. Niissäkin on niin upea sävy.
Voi mahdoton noita peuroja! Ihan älytön loikkija ja vielä sekin, että osaa ja älyää ryömiä aitojen ali. Saakoon puutarhaasi eksynyt yksilö niin pahoja vatsanpuruja, ettei enää halua tulla teille ja käskee kavereitakin pysymään poissa!
Katsoin nyt viime yön alimman, kun kerran mainitsit, täällä se oli 10,7. Ei kovin lämmintä tosiaan. Lämmin on täällä kyllä nyt, kun tuuli on lähes tyyntynyt ja aurinko paistaa (rannikon tuntumassa ihan vähän idempänä olisi kyllä niitä kaivattuja sadekuuroja!). Onneksi siellä ei kumminkaan sada kerrankin!
DeleteIstutin Avant Garden Anun puutarha -blogin inspiroimana: siellä oli aivan ihana kuva Purpurea Plena Elegansista marja-aronian kanssa. Ne mustanpuhuvat marjat ja purppuratummat kukat yhdessä! Kärhöni osoittautui eri lajikkeeksi, mutta onneksi värimaailma on silti samantyyppinen. Aronia on tuossa ihan lähellä myös, ja punakoivukin mätsää mukavasti. PPE olisi varmaan vähän tummempi, mutta tällä nyt mennään.
Peurat ovat tosiaan raivostuttavia, puutarhaihmisen arkkivihollinen. En usko, että mikään muu otus, hyönteinen tai mikään, saa aikaan yhtä totaalista tuhoa. Heinäsirkkaparvea ei tosin ole kokenut :-D
Kyllä on rohkeita nuo peurat, kun siun pihalla ollessa uskaltavat tulla. Kyllä harmi on ja joutasivat mehästee pois.
ReplyDeleteElokuu onkin keltaisten ja oranssien kukkijien kuukausi meilläkin. Miulla jäi unikot ja kehäkukat kylyvämättä kokonaan, muutamaviikko sitten hoksasin sen! Kaunis on kärhösi ja hyvä on olla korkiin aijan suojassa. Hienot on nuo luteetkin, meilläpäin ei noita esiinny. Ihanat Austi-ruusu ja oranssikeltano!
Ei ne tunnu kovasti arastelevan, asun keskellä kylää ja kaikissa naapuritaloissa ollaan paikalla, yläpuolen naapurin talo näkyykin tuossa peurakuvassa. Hiljaista kyllä oli, ehkä vain yhden puolen naapuri oli pihalla, joka sen peuran oli nähnytkin. Mutta tosiaan elukka jää seisomaan ja tuijottamaan ennemmin kuin lähtee karkuun. Kyllä olisi helppo ampua! Onneksi kohta alkaa taas metsästyskausi.
DeleteEhtii sitten kylvää ensi kesänä ne kehäkukat ja unikot. Tai kasvaisikohan ne niin äkkiä, että ehtisivät vielä syksyksi kukkaan. Ehkäpä ne jo kylvitkin.
Minä en ole liioin yhtään valmis siihen, että pihlajiin ilmestyy jo keltaista. Hädin tuskin olen selvinnyt viime talvestakaan (joka taas tuli ennen kuin ehdin selvitä sitä edellisestä talvesta). Tiikerililjat ovat tiukalla nupulla (yhden nupun oli syönyt joku hyönteinen!) ja kesäkurpitsat kukkii parasta aikaa (ai miten niin myöhässä...?).
ReplyDeleteVaan kaikki aikanaan. Toivottavasti tulee lauha ja lyhyt talvi.
Edelliseen postaukseen nyt ainakin sellaista, että Ransulle pusu! Ja sitäkin, että Rohanissa asuu onneksi sitkeää ja maanläheistä kansaa, jotka puolustautuvat urheasti ja selviävät monista vastoinkäymisistä! ;)
No hyvin sanottu! Mutta toivotaan, että tulee pitkä lämmin syksy ja sitten kahden viikon minitalvi. Viime talvi oli aivan liian pitkä ja teillä vielä pitempi.
DeleteMikäs ne tiikerililjat saisi avaamaan nuppunsa. Ne ovat tosiaan nupulla hirmu pitkään. Kesäkurpitsan hedelmät kasvavat kyllä sitten tosi nopeasti, kun ensin ryhtyvät!
Ransu kiittää! Hän on onneksi kaikin puolin oma itsensä, sienestä tai lääkityksestä ei näy olevan seurauksia. Nenän patti tai sierainten röpelö ei vielä ole alkanut hävitä, mutta se voi viedä todella pitkään.
Rohanissa on saatu jo paikattua kaatuneita joukkoja, osumaa ottaneet toipuvat hitaasti mutta varmasti ja loput liputtavat Rohanin kunniaa hyvissä voimissa :-)
Veneilimme Ahvensaaren poukamaan nyt viime heinäkuussa. Saaren luonto on huikea ja kylä symppis. Kävelimme sinun puutarhan ohi silloin kun köynnösruusut oli kukassa. Löysin sattumalta blogisi ja nyt odottelen innolla puutarhajuttujasi ja kuvauksia saaripuutarhasta. Ahvensaari oli kesän paras kohde.
ReplyDeleteVoi miten hauskaa! Ahvensaari on todella hieno saari, monenlaista vaihtelevaa luontoa ja sitten tämä kylä, ostopäätös talorötisköistä ei ollut vaikea tehdä :-D
DeleteMukava kuulla!
Ihana kuva oranssikeltanosta ja heinistä! Syksyn lähestyminen ahdistaa täälläkin. Lämpimät säät vähän helpottavat oloa.
ReplyDeleteOranssikeltanon uusintakukinta on aivan ihana yllätys! Taitaa se tehdä saman joka kesä, en vain muistanut.
DeleteOnneksi nyt on ihan kesäistä! Kesä saisi kyllä olla pitempi.
Minulla on parin kuukauden ajalta blogit lukematta, joten saan nyt lukea monta postausta putkeen. Aivan kuin lukisi kirjaa luku kerrallaan. Nyt jännitän, jääkö peuran vierailu yhteen kertaan vai palaako se seuraavassa luvussa ja saadaanko siellä vihdoin kunnolla sadetta. Peuran vertaaminen barbapapaan sai minut hykertelemään. Melkoisia otuksia!
ReplyDeleteSinulla on melkoinen urakka, jos meinaat lukea kaikkien blogien kaikki väliin jääneet postaukset!
DeletePeurat ovat, ikävä kyllä, melkoisia. Barbapapojen yllättäminen puutarhasta olisi kyllä aika mukavaa.