Yritän ottaa kauniitakin kuvia, kuten yllä. Siinä on kiva kontrasti 'Early Emperor' -laukan purppuraisen värin ja keltalehtisen 'Aureum' -mäkimeiramin välillä. Valkoiset lehtoakileijat kehystävät laukkaa, tällaiset kukkapenkissä kasvavat kukkakimput ovat mukavia.
Yritän miettiä kukkia kuvatessani, mikä muodostaa taustan. Ihannetapauksessa se on vastaväri tai joku muu kaunis juttu, tässä kuvassa voi juuri ja juuri erottaa myös rautaisen puuterinvärisen penkin hahmoa taustalla.
Mietin tätä aihetta ja tulin tulokseen, että en pidä laskelmoinnista – niin ihmisissä kuin kuvissakaan. Harkitut asetelmat ovat tyhjiä sisällöltään; viihdyn aitouden, spontaaniuden, vapautuneisuuden ja luonnollisuuden kanssa. Että asiat ovat sitä mitä ovat, kaunistelematta ja imagoa miettimättä.
Tässä sitä kaunistelematonta: peurasuojat suojaamassa liljoja ja lautakasakin häämöttää taustalla.
Tämä on William Shakespeare 2000.
Nimet ovat olennainen osa kasveja. Tyhmänniminen lajike saa tehdä lujasti töitä päästäkseen puutarhaani. Haaveilen Lady of Shalottista, mutta pari vuotta sitten hankin toisen ihanan oranssikukkaisen, jonka nimi ei ole ollenkaan niin hyvä: Crown Princess Margareta. Siinä on kuitenkin taivaalliset kauniit kukat. Ostoslistalla ovat myös ainakin Heathcliff, Emily Brontë, Scepter'd Isle sekä ihailemani suurmiehet Charles Darwin, Charles Rennie Macintosh ja William Morris. Kunpa Ernest Shackletonillakin olisi oma nimikkoruusu!
Haastamme Naukulan Mamman, joka rakastaa valokuvausta.
Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro, miksi haluat julkaista juuri ne kuvat. Tarkoitus on kertoa, mikä kuvissa viehättää. Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen. Nyt saa surutta kehua itseään, pois turha vaatimattomuus!
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa -blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa -blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.
.JPEG)
.jpg)
Oi mikä kesä tulvii vastaan keskelle tätä ankeaa harmautta! Akileijat ovat niin herkän kauniita. Onneksi niitä on meidänkin puutarhassa ja ne jaksaa huonolla hoidolla. :) Ihanaa joulunodotusta!
ReplyDeleteAkileijat ovat tosiaan ihania, ne sinnittelevät vaikka villiintyneelläkin pihalla! Kiitos, samaa sinulle :-)
DeleteKiva kuvavisiitti kesään! Hieno väriyhdistelmä ekassa kuvassa.
ReplyDeleteTätä haastetta onkin kiva toteuttaa, kun pääsee selailemaan kesäkuvia.
DeleteKivoja kuvia!Ruusun nimistä ei mulla tule mieleen muuta ko Umberto Econ kirja, mutta Lady Of Shalott kuulostaa aivan ihanalta ❤️
ReplyDeleteEcon kirja on tosiaan kirjaimellisesti Ruusun nimi :-D
DeleteLady of Shalott on peräisin Tennysonin runosta. Olen melko heikkona kirjallisuusnimisiin kasveihin, etenkin, jos ne ovat 1800-luvulta ;-)
Kiva postaus☀️ Olen vakaasti päättänyt nyt tänä vuonna rakastaa kaikkia upeita vuodenaikojamme, myös tätä jota parhaillaan elämme. Nämä kesäkuvat tosin tekevät hommasta vähän vaikeampaa😊
ReplyDeleteNiin... kesä vain on niin kovin rakastettava ;-)
DeleteKuvissasi ei ikinä ole asettelua ja teennäisyyttä. Aina on sellainen olo, että juuri hetki sitten Saila kaivoi lapiolla jotain ojaa tai suojasi verkoilla kukkia ja päätti sitten napata tekemisistään kuvan ja toisenkin, jotta Musti ja Ransukin pääsisivät mukaan.
ReplyDeleteKesä- ja kukkakuvia on aina yhtä inspiroivaa katsella. Näistäkin välittyy lämpö ja tuoksut. Aah, mitä terapiaa tämän harmauden keskellä. Kiitos!
Sepä mukava kuulla, että välittömyys ja rentous välittyvät blogiin! Voihan sekin olla imagokysymys, kaikki voi olla... mutta kiva, että koet näin.
DeleteLämpö ja tuoksut, mitkä taikasanat! Voi että. Enkä nyt tarkoita mitään piparintuoksua :-D
Huumaannuttavan auringonpaisteesia kesäkuvia. Tänään tartti melekee taskulamppua päivälläki.
ReplyDeleteHuh, todella. Tuollainen valo ihan häikäisisi nyt, jos yhtäkkiä tulisi. Alkaisipa päivä pian pidentyä.
DeleteKaunista ja niin kesäistä <3 Pidän ensimmäisen kuvan väriyhdistelmästä ja tunnelmasta sekä vaahterakuvasta. Ruusukuvakin on upea, sopisi vaikka postikorttiin tai tauluksi. Ransulla on ihana, nautiskeleva ilme. Mukavaa joulunalusaikaa!
ReplyDeleteKiitos ihanasta kommentista ja samaa sinulle!
DeleteKiitos kesäisestä puutarhasta ja kimmeltävästä merestä - niitä juuri kaipasinkin!
ReplyDeleteNiitä tosiaan kaipaa. Hyvä, että voi kokea edes hetken kesää kuvia katsellessa.
DeleteMukava postaus!
ReplyDeleteSaanhan napata yhden kuvan päivittääkseni haasteen koontipostaukseen?
Toki, niissä on tuo vesileimakin. Olen pienentänyt ne tämän blogin mukaan, toivottavasti koko on ok.
DeleteToki on ok! Kiitos :)
Delete:-)
DeleteKyllä, kesä on parasta aikaa, niin lemmikeille kuin ihmisille. Kirjallisia ruusuja, ou jee!
ReplyDeleteOn se vaan. Koirillekin taitaa olla kesällä paljon enemmän tuoksuja ja muuta kiinnostavaa! Kirjalliset kasvit ovat useimmiten sellaisia, että pakko saada ;-)
DeleteKiva muistelo kesästä. Ihan tulee kesää ikävä.
ReplyDeleteKiittos kuvista.
Kesän valoisia iltoja on kova ikävä! Nyt tulee pimeää jo keskellä päivää, huokaus.
DeleteOi voi, näiden kuvien jälkeen on kyllä aika vaikeaa postata kuvia kun nämä on niin ihania. Ja kappas, näissä olin minäkin :D Tuo oli hyvä hengähdyshetki!
ReplyDeleteEiköhän sinulta löydy paaaaaaaljon ihania kuvia viime kesältä! Ja muitakin aiheita kuin puutarhaa :-D
DeleteTuo oli ihana omenankukkajuhlahetki ♥
Millainenhan mahtaisi olla Heathclif -ruusu...
ReplyDeleteMinäkin kuvaan iltaisin ja/tai sateella. Kirkas keskipäivä on suvella hankalin.
Viihdyn tässä vuodenajassa, viidennessä, jonka nimi on joulu.
♥♥
Heathcliff on melko tummanpuhuva (tietysti!), punainen kyllä, mutta ehkä siinä voi nähdä häivähdyksen mustaa mukana ;-)
DeleteHienoja kuvia. Tuo pihavaahtera ja sitä ympäröivä pöytä on kyllä hieno kokonaisuus. Piti ihan googletella David Austin ruusuja, ei ihme, että niitä haluaa keräillä.
ReplyDeleteNiitä on niin paljon ihania, ja koko ajan on tullut uusia! David Austin valitettavasti kuoli tässä kuussa korkeassa 92 vuoden iässä, mutta hänen poikansa ja pojanpoikansa jatkavat elämäntyötä.
Delete