Tuesday 11 December 2018

Kuusi kuvaa kesästä

Kiitos Pionille Anun puutarha -blogiin ihanasta haasteesta! Kuusi kuvaa kesästä -kuvahaasteeseen valitaan kesäiset kuvat ja kerrotaan, miksi juuri ne.

Yritän ottaa kauniitakin kuvia, kuten yllä. Siinä on kiva kontrasti 'Early Emperor' -laukan purppuraisen värin ja keltalehtisen 'Aureum' -mäkimeiramin välillä. Valkoiset lehtoakileijat kehystävät laukkaa, tällaiset kukkapenkissä kasvavat kukkakimput ovat mukavia.
Yritän miettiä kukkia kuvatessani, mikä muodostaa taustan. Ihannetapauksessa se on vastaväri tai joku muu kaunis juttu, tässä kuvassa voi juuri ja juuri erottaa myös rautaisen puuterinvärisen penkin hahmoa taustalla.

Mutta siihen vedän linjan, että en asettele. Tyylini on kaiketi enimmäkseen dokumentoiva.
Mietin tätä aihetta ja tulin tulokseen, että en pidä laskelmoinnista – niin ihmisissä kuin kuvissakaan. Harkitut asetelmat ovat tyhjiä sisällöltään; viihdyn aitouden, spontaaniuden, vapautuneisuuden ja luonnollisuuden kanssa. Että asiat ovat sitä mitä ovat, kaunistelematta ja imagoa miettimättä.
Tässä sitä kaunistelematonta: peurasuojat suojaamassa liljoja ja lautakasakin häämöttää taustalla.

Kissapojat kuuluvat olennaisesti puutarhaan ja heistä tulee otettua runsaasti kuvia. Tämä kuva valikoitui Ransun muikean ilmeen takia.

Kaikenlainen askartelukin tulee dokumentoitua, vaikka työn takia pitäisi muistaa kuvata työvaiheetkin... se usein jää, sillä kun on mutaiset saappaat jalassa, ei millään viitsisi lampsia sisälle hakemaan kameraa. Viime kesänä valmistui g&t -pöytä pihavaahteran ympärille.

Pensasruusut ovat tärkeä osa kesää ja niitä tulee kuvattua läheltä ja kaukaa. Keräilen David Austin -ruusuja, mutta tänä vuonna ei kokoelmani saanut täydennystä, sillä en löytänyt yhtäkään uutta, jonka haluaisin. Näitä voisi tilata Englannista, niin olisi enemmän valinnanvaraa.
Tämä on William Shakespeare 2000.
Nimet ovat olennainen osa kasveja. Tyhmänniminen lajike saa tehdä lujasti töitä päästäkseen puutarhaani. Haaveilen Lady of Shalottista, mutta pari vuotta sitten hankin toisen ihanan oranssikukkaisen, jonka nimi ei ole ollenkaan niin hyvä: Crown Princess Margareta. Siinä on kuitenkin taivaalliset kauniit kukat. Ostoslistalla ovat myös ainakin Heathcliff, Emily Brontë, Scepter'd Isle sekä ihailemani suurmiehet Charles Darwin, Charles Rennie Macintosh ja William Morris. Kunpa Ernest Shackletonillakin olisi oma nimikkoruusu!

Paljon tulee kuvattua ilta-auringossa, sillä se siilautuu kauniisti etenkin tontin länsilaidalle. Saarnet tekevät huussin kulmasta lehtomaisen. Aamuaurinko olisi varmasti yhtä kaunis, mutta en ole ikinä hereillä silloin, kun aurinko kesällä nousee.

Bonuskuva: kesään kuuluu kimmeltävä ulappa. Kuvassa Hangonselkää.

Kyllä kesä on ihmisen ja pienen kissan parasta aikaa!

Haastamme Naukulan Mamman, joka rakastaa valokuvausta.


Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro, miksi haluat julkaista juuri ne kuvat.  Tarkoitus on kertoa, mikä kuvissa viehättää. Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen. Nyt saa surutta kehua itseään, pois turha vaatimattomuus!
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa -blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

30 comments :

  1. Oi mikä kesä tulvii vastaan keskelle tätä ankeaa harmautta! Akileijat ovat niin herkän kauniita. Onneksi niitä on meidänkin puutarhassa ja ne jaksaa huonolla hoidolla. :) Ihanaa joulunodotusta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat ovat tosiaan ihania, ne sinnittelevät vaikka villiintyneelläkin pihalla! Kiitos, samaa sinulle :-)

      Delete
  2. Kiva kuvavisiitti kesään! Hieno väriyhdistelmä ekassa kuvassa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tätä haastetta onkin kiva toteuttaa, kun pääsee selailemaan kesäkuvia.

      Delete
  3. Kivoja kuvia!Ruusun nimistä ei mulla tule mieleen muuta ko Umberto Econ kirja, mutta Lady Of Shalott kuulostaa aivan ihanalta ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Econ kirja on tosiaan kirjaimellisesti Ruusun nimi :-D
      Lady of Shalott on peräisin Tennysonin runosta. Olen melko heikkona kirjallisuusnimisiin kasveihin, etenkin, jos ne ovat 1800-luvulta ;-)

      Delete
  4. Kiva postaus☀️ Olen vakaasti päättänyt nyt tänä vuonna rakastaa kaikkia upeita vuodenaikojamme, myös tätä jota parhaillaan elämme. Nämä kesäkuvat tosin tekevät hommasta vähän vaikeampaa😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin... kesä vain on niin kovin rakastettava ;-)

      Delete
  5. Kuvissasi ei ikinä ole asettelua ja teennäisyyttä. Aina on sellainen olo, että juuri hetki sitten Saila kaivoi lapiolla jotain ojaa tai suojasi verkoilla kukkia ja päätti sitten napata tekemisistään kuvan ja toisenkin, jotta Musti ja Ransukin pääsisivät mukaan.
    Kesä- ja kukkakuvia on aina yhtä inspiroivaa katsella. Näistäkin välittyy lämpö ja tuoksut. Aah, mitä terapiaa tämän harmauden keskellä. Kiitos!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä mukava kuulla, että välittömyys ja rentous välittyvät blogiin! Voihan sekin olla imagokysymys, kaikki voi olla... mutta kiva, että koet näin.
      Lämpö ja tuoksut, mitkä taikasanat! Voi että. Enkä nyt tarkoita mitään piparintuoksua :-D

      Delete
  6. Huumaannuttavan auringonpaisteesia kesäkuvia. Tänään tartti melekee taskulamppua päivälläki.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, todella. Tuollainen valo ihan häikäisisi nyt, jos yhtäkkiä tulisi. Alkaisipa päivä pian pidentyä.

      Delete
  7. Kaunista ja niin kesäistä <3 Pidän ensimmäisen kuvan väriyhdistelmästä ja tunnelmasta sekä vaahterakuvasta. Ruusukuvakin on upea, sopisi vaikka postikorttiin tai tauluksi. Ransulla on ihana, nautiskeleva ilme. Mukavaa joulunalusaikaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista ja samaa sinulle!

      Delete
  8. Kiitos kesäisestä puutarhasta ja kimmeltävästä merestä - niitä juuri kaipasinkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä tosiaan kaipaa. Hyvä, että voi kokea edes hetken kesää kuvia katsellessa.

      Delete
  9. Mukava postaus!
    Saanhan napata yhden kuvan päivittääkseni haasteen koontipostaukseen?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toki, niissä on tuo vesileimakin. Olen pienentänyt ne tämän blogin mukaan, toivottavasti koko on ok.

      Delete
  10. Kyllä, kesä on parasta aikaa, niin lemmikeille kuin ihmisille. Kirjallisia ruusuja, ou jee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se vaan. Koirillekin taitaa olla kesällä paljon enemmän tuoksuja ja muuta kiinnostavaa! Kirjalliset kasvit ovat useimmiten sellaisia, että pakko saada ;-)

      Delete
  11. Kiva muistelo kesästä. Ihan tulee kesää ikävä.
    Kiittos kuvista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesän valoisia iltoja on kova ikävä! Nyt tulee pimeää jo keskellä päivää, huokaus.

      Delete
  12. Oi voi, näiden kuvien jälkeen on kyllä aika vaikeaa postata kuvia kun nämä on niin ihania. Ja kappas, näissä olin minäkin :D Tuo oli hyvä hengähdyshetki!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eiköhän sinulta löydy paaaaaaaljon ihania kuvia viime kesältä! Ja muitakin aiheita kuin puutarhaa :-D
      Tuo oli ihana omenankukkajuhlahetki ♥

      Delete
  13. Millainenhan mahtaisi olla Heathclif -ruusu...

    Minäkin kuvaan iltaisin ja/tai sateella. Kirkas keskipäivä on suvella hankalin.

    Viihdyn tässä vuodenajassa, viidennessä, jonka nimi on joulu.

    ♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heathcliff on melko tummanpuhuva (tietysti!), punainen kyllä, mutta ehkä siinä voi nähdä häivähdyksen mustaa mukana ;-)

      Delete
  14. Hienoja kuvia. Tuo pihavaahtera ja sitä ympäröivä pöytä on kyllä hieno kokonaisuus. Piti ihan googletella David Austin ruusuja, ei ihme, että niitä haluaa keräillä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä on niin paljon ihania, ja koko ajan on tullut uusia! David Austin valitettavasti kuoli tässä kuussa korkeassa 92 vuoden iässä, mutta hänen poikansa ja pojanpoikansa jatkavat elämäntyötä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!