Saturday, 20 June 2020

Akileijamaratooni

Nyt niitä piisaa. Ja anteeksi vain, en pystynyt karsimaan kuvista melkein yhtään pois, niinpä kuviakin piisaa. On akileija-aika!
Nämä kaikki ovat peräisin lapsuudenkotini pihalta kärhökylvöksen purkissa tulleesta salamatkustajasta, yhdestä tai kahdesta vanhasta lehtoakileijasta. Geeniperimässä on vaaleanpunaistakin, kuten näkyy. Neonkeltainen, jota sinnikkäästi kutsun rätvänäksi, on täydellinen vastaväri tuolla keskellä. Rätvänällä olisi neljä terälehteä, joten oikeampi lajimääritys lienee kyläkellukka.

Outoa kyllä, pihallani ei vanhastaan ollut yhtään akileijaa. En voi olla ihan varma, etteikö siemeniä olisi ollut maan siemenpankissa, mutta minusta tämä akileijavyöry on peräisin siitä lapsuudenkotini akileijasta, jonka istutin tähän lähistölle. Siinä on noita sinivioletteja ja vaaleanpunaisia.
Pöntössä pesivät kirjosiepot tänä vuonna.

Lumoavat akileijat, pari koiranputkea ja särkynytsydän – täydellinen varjopaikan yhdistelmä. Jokunen lehtosinilatvakin siellä kukkii.

Tavallisten siniviolettien joukossa on valkoinen, jolla on selvästi Barlow-perimää. Olen istuttanut näiden lähettyville 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut lukuisia toinen toistaan ihanampia jälkeläisiä, osa myös emotaimen kaltaisia.

Puna-ailakki on täydellinen kukkakaveri niin monelle, kitken niitä nykyisin tuskin lainkaan. Pikkuinen valkokuusi, jolla on ihanan vaaleat kerkät, on 'Daisy's White'. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja menoa, kun sen näin.

Tummalehtinen ripsialpi on kiva akileijojen kaverina. Sen kukat ovat keltaiset, mutta peurat ovat tähän asti latvoneet ne niin tehokkaasti, ettei kukkia juurikaan ole näkynyt. Saa nähdä, miten tänä vuonna, kun aitani on viimein valmis. Olen kyllä huomannut akileijojen syötyjä latvoja edelleen silloin tällöin siellä täällä. Ihme kyllä, liljoja ei vieläkään ole syöty, eikä koristelaukkoja.
Vaahteran alla vaikeissa kasvuoloissa pärjää lehtoakileijan ja ripsialpin lisäksi ukkolaukka sekä keltapeippi.

Tässä näkyy 'Nora Barlow' ja sen jälkeläisiä, joissa on samanmuotoisia viininpunaisia, tummempia ja vaaleampia, ja tuo yksi lähes valkoinen. Näkyy myös, miksi olen käärmeissäni kääpiömanteleille, sillä ne tekevät tuon saman joka vuosi: lakastuttavat lehtiä todella rumasti kukinnan jälkeen.

Tähän kuistin kulmalle istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijan, ja siinä niillä on nyt sellainen rehotus, että joutuu jo kitkemään.

Seassa pitäisi olla ukkolaukkojen ('Purple Sensation') lisäksi lehtoängelmää, mutta löysin enää vain yhden ja sekin on kitukasvuinen. Tarhakullero jo menehtyi kilpailuun pari vuotta sitten.

Kuistinkulman rehotus, Ransun takajalat esittelevät. Puna-ailakki on suorastaan kylvetty tähän, se on peräisin metsäpuutarha-siemenseoksesta. Sitä voisi hieman kitkeä, sillä seoksen mukana on jokunen aarrekin. Ja kas, ukkolaukkojen seassa on yksi haileampi tavallinen, ne olen siirtänyt muualle, täytyy tämäkin siirtää niin kauan kuin sen vielä erottaa muista.

– Kaivettu ylös tässä välissä –

Tykkään tästä niin, ja vielä enemmän, kun saan kuistin maalattua kukkien sävyihin sopivammaksi.

Olen siirtänyt kuistin viereen pulpahtaneita hyvän värisiä viininpunaisia petticoat-mallisia akileijoja Rohaniin, missä ne sopivat väreihin täydellisesti. Ai niin, ja joku tällainen tuli myös salamatkustajana Huovilan puiston taimen purkista, nyt en enää muista, mikä taimi se oli. Tämä saattaa olla se yksilö. Melko ihana yllätys! Tämän takia akileijojen kitkeminen ennen kukintaa on mahdotonta.

Rohanissa kukkii viimein runsaammin myös ystävän siemenestä kasvattama Aquilegia atrovinosa, tässä on oikea väri mutta hieman väärä kukan muoto siksi lajiksi, mutta on tämä ihana kumminkin, oli mitä oli.

Hurraa – viimeinkin 'William Guiness' kukkii kunnolla! Viime vuonna luulin sen menehtyvän, niin kitulias se oli. Nyt parin vuoden odotus palkitaan. Seurana sillä kukkii koiranputki ja valkoisia tähtihyasintteja.

Siemenestä kasvatetut 'Tower White' -akileijat kuuluvat ilman muuta Rohaniin niin värinsä kuin nimensäkin perusteella. Tummakurjenpolvia ('Samobor') voisi taas hieman kitkeä, mutta ovat ne näyttäviä kukkiessaan massana, pakko sanoa!

Metsäpuutarhapenkissä ennen Rohania kukkii perinteisiä lehtoakileijoja ja illakko. Hempeä tunnelma.

Rohanin tähän päähän onkin jo pesiytynyt yksi hempeä ja yksi siniviolettikin; se täytyy heti kitkeä, väärän värinen! Ihanaa, kun noita laukkoja ei tänä vuonna ole syöty – ihanaa ja ihmeellistä. Näyttävä kookas valkoinen on sorjalaukka 'Mount Everest'. Se nyt ei mitenkään liity Rohaniin, mutta on sopivaa väriä.

Muotopuutarhassakin alkaa olla akileijaisaa. Tuo papukaijatulppaani 'Blue Parrot' on aivan ihmeellinen; se sinnittelee kukassa vieläkin! Juhannuspioni sen vierellä tuli ja meni, tulppaani sen kuin kukkii vain.
Täälläkin pitäisi raivata tuota tavallisinta siniviolettia akileijaa, sillä haluan valkoisten ottavan täällä ylivallan. Sikurit jo raivasinkin, niitä näkyy korkeina kuvassa.

Ystävä lähetti valkoisten lehtoakileijojen siemenet Ameriikasta monta vuotta sitten. Ne ovat tavattoman kauniita, ihan perinteisen lehtoakileijan mallisia, mutta puhtaanvalkoisia. Onneksi ne ovat onnistuneet tuottamaan myös ihan valkoisia siementaimia. Violettikukkainen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' on hyvä pari valkoiselle.

Kuva illan hämyssä, taustalla metsäpuutarhapenkin akileijoja. Edessä täydellinen vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari". Se on hyvä kukkimaan, mitä kaikki tarhakurjenmiekat eivät suinkaan ole.
Harmaaminttua täytyy alkaa hillitä. Kauan sillä kestikin lähteä leviämään betoninkovassa savimaassa.

Muotopuutarhastakin löytyy tumma petticoat-mallinen akileija. Nämäkin ovat ihania! Niin vanhanaikaisia. Olenkin ristinyt ne mummonmyssy-mallisiksi. Englanniksi akileijan yksi nimitys kun on granny's bonnet.

Muotopuutarhan värejä, sieltä värikkäämmästä päästä. Keltaisen kurjenmiekan alla kasvaa keltalehtinen mäkimeirami ja kohta tulee kukkaan keltakukkainen Austin-ruusu.

Toinen muotopuutarhan tämän vuoden siementaimiyllätys (aiemmin mainitun punaisen, joista toinen näkyy taustalla, lisäksi) on tämä sinivalkoinen, näitä kaksivärisiä minulla ei ole aiemmin ollutkaan, ellei oteta huomioon William Guinessiä ja hobittipenkin puna-valkoista 'Red Hobbit' -jaloakileijaa. Se onkin muuten nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on tavallisen sinivioletit kukat, mutta ne ovat jättisuuret! Jaloakileijan kukan koko on moninkertainen verrattuna lehtoakileijaan.
Joten en yhtään osaa arvata, mistä tämä on saanut perimänsä. Tämän kaverina kukkii karhunjuuri.

Vaikka omassa pihassani ei ollut akileijaa vanhastaan, löysin saaren vanhaa kantaa erään hävinneen talon pihapiiristä. Otin yhden lehtiruusukkeen ja odotin, millaisia kukkia siihen tulee. Siellä vanhan puutarhan heinikossa nämä eivät nimittäin enää kuki. Tuli aivan ihania: petticoat-mallisia vaaleanpunaisia, ripaus vanhaa roosaa. Tämä on aarre. Ja sietää paahdepenkin olosuhteita eli silkkaa paahdetta ja tiukkaa savimaata. Se kertoo paljon lehtoakileijan joustavuudesta. Vieressä verikurjenpolvea, sekin saaren omaa kantaa.

Vuokko-esikkopuutarhassa kasvaa tumma sysiakileija, hienon värinen.

Puuh, akileijamaratooni alkaa olla lopuillaan. Pojat esittelevät projektini (yhdet kymmenistä): vesitynnyrien maalaus (kesken)...

... talon rimoitus ja maalaus (kesken).

Maitohappojen uhallakin pari tunnelmakuvaa eiliseltä, lähes keskiyöltä: ensimmäinen kiinanpioni, joka ehätti kukkaan, on 'Eskimo Pie'. Se ei tainnut tehdäkään yhtään kukkaa viime vuonna, ja toissa vuonna, heti istuttamisen jälkeisenä kesänä, yhden, mutta missasin sen parhaan hetken kun olin poissa.
Hankin tämän hassun nimen takia ja siksikin, että punaraidallinen kukka kiehtoi. Hirmu vähän ja haileasti siinä niitä punervia raitoja on, mutta ei haittaa. Aivan ihana. Arvelin, että nimi tuli jostakin jälkiruuasta, kuten Baked Alaska, joka on uunijäätelö, tai Ocean Pie, joka on kalaisa uuniruoka, mutta Eskimo Pie ei ole kalaisa uunijäätelö, vaan Amerikan ensimmäinen jäätelöpuikkobrändi.

Vielä toinen yöttömän yön kuva.
Tunnelmallista juhannuspäivää!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kyläkellukka – Geum urbanum
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Puna-ailakki – Silene dioica
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tähtihyasintti – Camassia
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Valkokuusi – Picea glauca
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

34 comments :

  1. Suloiset akileijat! Ihanaa juhannusta! <3

    ReplyDelete
  2. Akileijat luovat ympärilleen ihan oman tunnelmansa herkän, mutta iloisen ja levollisen. Akileijan kukka on niitä ensimmäisiä, joiden ihanuutta muistan lapsena ihmetelleeni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En yhtään ihmettele. En ihan muista, mutta voisin kuvitella, että itsekin ihastelin noita lapsuudenkotini akileijoja, ainakin tykkäsin niistä aina. Väritkin ovat niin ihanan yhteensointuvat.

      Delete
  3. Samantapaisissa tunnelmissa minäkin olen ollut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanissa akileijatunnelmissa siis! Ja pionejakin siellä on poksahdellut auki kuvistasi päätellen :-)

      Delete
  4. On akilleijoostaki moneksi. Mullei ookku sitä perussinistä, mikon salamatkustajana tullu. Valakoosta kylyvin syksyllä maahan, muttaku talavi oli mitä oli ja kuiva kevät perähän, enoo yhtäkää tainta nähäny. Kiva, että peura-aita tuattaa tulosta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinullakin on salamatkustaja-akileija :-) Akileijat kai tarvitsevat talven kylmäkäsittelyn itääkseen, joten voi hyvin olla, että osa niistä vasta itää.

      Delete
  5. Ihania aksuja ja ihana maratooni💚 Luen postausta riippukeinussa ja nautin kesästä☀️

    ReplyDelete
  6. Ihana maraton. Upeita akileijoja. Ja hienoja yhdistelmiä tulee monien kasvien kanssa.

    ReplyDelete
  7. Akileijat osaa olla todella kauniita kukkia. Minua kiehtoo, miten ne sekoittuvat toisiinsa ja jälkeläiset saavat sävyä sieltä, toista täältä. Myös meillä akileijat kukkivat parhaillaan, tammen alla runsaampina kuin koskaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on äärettömän kiehtovaa, joka vuosi tulee joitakin uudennäköisiä akileijoja.

      Delete
  8. Rakastan akileijoja! Tein pihaan akileijalavan; ehkä ensi vuonna se kukkii paremmin. Williams Guiness näyttää ihanalta 🤩 Onko tuo sinivalkoinen japanin akileijaa; sitä minulta löytyy useampi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinivalkoisessa on varmasti japaninakileijan perimää, sillä se kasvaa sellaisen lähellä, mutta luulen, että siinä on myös lehtoakileijaa. Se japaninakileija, joka siinä lähellä on, on kokonaan violetti ja sen kukat katsovat ylöspäin, ja tällä taas nuokkuvat lehtoakileijan tapaan. Eri akileijalajitkin risteytyvät keskenään.

      Delete
  9. En kestä, niin upeita akileijoja! Meillä mökillä peurat söivät osan akileijoista, mutta ovat toistaiseksi jättäneet rauhaan nyt kukkivat. Harmi vaan, että sairastuin viime yönä ja nyt jäi mökkijuhannus kesken, niin en ehtinyt omista akileijoistani kunnolla nauttimaan. Aiemmin niistä ekoista kukkivista napsin kuvia, niin niitä sitten pitää ihastella näiden sinun kuviesi lisäksi. Ps. Jos mitenkään mahdollista, olisin kiinnostunut ostamaan valkoisen lehtoakileijan siemeniä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peurat tosiaan latvovat akileijoja, mutta eivät onneksi ikinä syö kaikkia. Ja akileija on siitä mahtava, että se vain haarautuu ja tekee uusia kukkia!
      Toimitan sinulle ilman muuta valkoisista siemeniä, mutta varoitan, että niistä voi tulla lähes minkä värisiä tahansa :-D

      Delete
    2. Kiva, jos saan siemeniä. Ja juu, riskit ovat tiedossa, että aina ei ole odotettavissa emokasvin laisia tuloksia...mutta kiva kokeilla, jos sattuisi tuuri ja tulisi valkoisiakin. Palataan asiaan myöhemmin.

      Delete
    3. Näin tehdään! Postiosoitettasi mulla ei ole, mutta sähköposti löytyy, joten laitan viestiä siiten, kun siemeniä on.

      Delete
  10. Mahtava määrä akileijoja, tuntuvat kukkivan runsaasti tämän kesän ilona. Minullakin on menossa niiden kitkentä alueilla joilla haluan pitää värit puhtaina. Totta ettei voi kitkeä ennen kuin näkee millainen kukka uuteen taimeen tulee.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu tosiaan olevan hyvä akileijavuosi, vaikka en nyt ihan heti muistakaan huonoa akileijavuotta.

      Delete
  11. Minullakin akileijat vaeltavat vapaasti ympäri puutarhaa ja ovat minusta aivan ihania eli saavat kulkeakin.
    Olen ollut aivan ihastunut siemenestä kasvattamiini Nora barlow akileijoihin, en ollut nähnyt niitä kuin kuvissa ja nyt niitä kasvaa ihana keskittymä. Katsotaan miten jatkossa risteytyvät lehtoakileijojen kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, sinullekin alkaa putkahdella kaikenlaisia ihania sen mallisia monessa värissä, varmasti!

      Delete
  12. Oo, miten upeat akileijat ja mikä runsaus! Kun akileijat saa viihtymään, antaa niiden kasvaa ja tuossa sinun puutarhssasi näkyy kauneuden tulos! Minun siemenkylvöni alkavat myös tuottaa tulosta. Akileija on siitä kiva kasvi, että se tuntuu viihtyvän sekä valossa että varjossa. Paikkoja siis löytyy. Hyvää kesäistä sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijoista tulee hyvä runsaus ja plussaa sekin, että niiden lehtiruusuke on maata peittävä, eli toimivat maanpeittoperennana vaikka kukkavarret ovatkin korkeat. Akileijojen joukkoon ei rikkaruohoja juurikaan eksy. Kuten sanot, ne pärjäävät vähän joka paikassa. Ihania kasveja!

      Delete
  13. Puutarhasi on nyt oikea akileijaniitty! Totesin saman, kun käväisin viikolla vanhempieni luona. Ennen siellä oli erivärisiä lehtoakileijoja ainoastaan omenapuiden alla, mutta vuosien mittaan niitä on kylväytynyt joka puolelle. Minusta oli mielenkiintoista seurata kotona asuessani, minkälaisia akileijoja minäkin vuonna ilmestyisi. Jopa niistä ihan tavallisista yksinkertaiskukkaisista lehtoakileijoista on tullut aikaa myöten jopa täysin kerrannaisia jälkeläisiä kaikissa mahdollisissa sävyissä. Jossain vaiheessa joku lehtoakileijoista oli risteytynyt sinivalkoisen japaninakileijan kanssa ja niistä syntyi juuri tuollaisia korkeita kaksivärisiä akileijoja, millainen tuo muotopuutarhasi akileija on. Joskus kävi mielessä kokeilla, millaisia jälkeläisiä olisi tullut kerrannaisen vaaleanpunaisen lehtoakileijan ja sinivalkoisen japaninakileijan risteytyksestä, mutta se jäi aina tekemättä. Ehkä luonto tekee sen muutaman vuoden sisään :D
    Minulta viime talvi tappoi tummanpuna-valkoiset akileijat, mutta onneksi pienet japaninakileijat ovat hengissä. Viime kesänä kylvämäni vaaleakukkaisen lehtoakileijan siemenet ovat myös itäneet, joten pääsen jännittämään, tuleeko niistä emonsa kaltaisia vai onko joukossa yllärivärejä. Lisäksi kivikkosuopayrtin mukana on tullut salamatkustajina akileijan taimia, joiden väri ja laji on täysi arvoitus. Kovasti olen maanitellut isointa tekemään edes yhden kukan, mutta vielä ei ole totellut minua. Ehkä ensi vuonna sitten. Mukavaa sunnuntaita!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijaniitty on ihana. Minunkin lapsuudenkodin pihalla oli sellainen, ja vaikka en tietoisesti sieltä akileijaa mukaan ottanut, päätti se ihan itse tulla ja siitä olen hyvin kiitollinen.
      Olisikin kiinnostavaa tehdä tuollaisia erikoisempia risteytyksiä, mutta itsekin olen jättänyt ne luonnon hoidettavaksi.
      On muuten ihmeellistä, että ne ihan tavallisen muotoiset pystyvät tuottamaan kerrottuja ja esimerkiksi tummemman violetteja, ihan eri tyyppisiä kuin emokasvit.
      Voi surku akileijamenetyksiäsi, ehkä niiden siemeniä on kumminkin maassa tallella ja niitä sieltä nousee? Salamatkustajat ovat kyllä jänniä, mitähän niistä tulee.

      Delete
  14. Nyt näyttää olevan oikea akileijakesä. Sinulla on useita herkkuja, joista esimerkiksi William Guinessia olen yrittänyt saada kotiutumaan siinä onnistumatta. Juuri tänään leikkasin nivaskan tavallisia lehtoaikileijoja pois, jotta eivät ehdi siementää. Itse asiassa niistä voisi osan jopa kaivaa pois, mutta en jaksanut ryhtyä lapiohommiin. Akileijoilla on tuhti juuri, jota ei niin vain käsin ylös kiskaista.
    Osa akileijoista on nyt hyvin vaaleita. Joko penkistä on noussut jotain siellä piileskellyttä tai sitten ovat risteytyneet. Tarkempi tutkimus jatkuu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onkohan William erityisen kronkeli, sillä minäkin olen hoivannut sitä monta vuotta ja nyt vasta se suostuu olemaan elävän näköinen.
      Jännää tuo vaaleus, täällä en ole samanlaista ilmiötä huomannut - mutta akileijoilla on tapana tuottaa jatkuvasti muuttuvaa puutarhaa, mikä on ihana asia.

      Delete
  15. Ah, nää on kyllä ihania!

    ReplyDelete
  16. Ooh, miten ihania ja miten ihania yhdistelmiä! <3 Mahtavaa omistautumista puutarhalle, että maalaat kuistin sopimaan kukkien kanssa. Ihan huippua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D No ehkä se menee enemmän niin, että haluan maalata kuistin joka tapauksessa, kun se on niin ruman värinen nyt ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!