Akileijamaratooni

Nyt niitä piisaa. Ja anteeksi vain, en pystynyt karsimaan kuvista melkein yhtään pois, niinpä kuviakin piisaa. On akileija-aika!
Nämä kaikki ovat peräisin lapsuudenkotini pihalta kärhökylvöksen purkissa tulleesta salamatkustajasta, yhdestä tai kahdesta vanhasta lehtoakileijasta. Geeniperimässä on vaaleanpunaistakin, kuten näkyy. Neonkeltainen, jota sinnikkäästi kutsun rätvänäksi, on täydellinen vastaväri tuolla keskellä. Rätvänällä olisi neljä terälehteä, joten oikeampi lajimääritys lienee kyläkellukka.

Outoa kyllä, pihallani ei vanhastaan ollut yhtään akileijaa. En voi olla ihan varma, etteikö siemeniä olisi ollut maan siemenpankissa, mutta minusta tämä akileijavyöry on peräisin siitä lapsuudenkotini akileijasta, jonka istutin tähän lähistölle. Siinä on noita sinivioletteja ja vaaleanpunaisia.
Pöntössä pesivät kirjosiepot tänä vuonna.

Lumoavat akileijat, pari koiranputkea ja särkynytsydän – täydellinen varjopaikan yhdistelmä. Jokunen lehtosinilatvakin siellä kukkii.

Tavallisten siniviolettien joukossa on valkoinen, jolla on selvästi Barlow-perimää. Olen istuttanut näiden lähettyville 'Nora Barlow' -lajikkeen ja se on tuottanut lukuisia toinen toistaan ihanampia jälkeläisiä, osa myös emotaimen kaltaisia.

Puna-ailakki on täydellinen kukkakaveri niin monelle, kitken niitä nykyisin tuskin lainkaan. Pikkuinen valkokuusi, jolla on ihanan vaaleat kerkät, on 'Daisy's White'. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja menoa, kun sen näin.

Tummalehtinen ripsialpi on kiva akileijojen kaverina. Sen kukat ovat keltaiset, mutta peurat ovat tähän asti latvoneet ne niin tehokkaasti, ettei kukkia juurikaan ole näkynyt. Saa nähdä, miten tänä vuonna, kun aitani on viimein valmis. Olen kyllä huomannut akileijojen syötyjä latvoja edelleen silloin tällöin siellä täällä. Ihme kyllä, liljoja ei vieläkään ole syöty, eikä koristelaukkoja.
Vaahteran alla vaikeissa kasvuoloissa pärjää lehtoakileijan ja ripsialpin lisäksi ukkolaukka sekä keltapeippi.

Tässä näkyy 'Nora Barlow' ja sen jälkeläisiä, joissa on samanmuotoisia viininpunaisia, tummempia ja vaaleampia, ja tuo yksi lähes valkoinen. Näkyy myös, miksi olen käärmeissäni kääpiömanteleille, sillä ne tekevät tuon saman joka vuosi: lakastuttavat lehtiä todella rumasti kukinnan jälkeen.

Tähän kuistin kulmalle istutin sen ensimmäisen lapsuudenkotini akileijan, ja siinä niillä on nyt sellainen rehotus, että joutuu jo kitkemään.

Seassa pitäisi olla ukkolaukkojen ('Purple Sensation') lisäksi lehtoängelmää, mutta löysin enää vain yhden ja sekin on kitukasvuinen. Tarhakullero jo menehtyi kilpailuun pari vuotta sitten.

Kuistinkulman rehotus, Ransun takajalat esittelevät. Puna-ailakki on suorastaan kylvetty tähän, se on peräisin metsäpuutarha-siemenseoksesta. Sitä voisi hieman kitkeä, sillä seoksen mukana on jokunen aarrekin. Ja kas, ukkolaukkojen seassa on yksi haileampi tavallinen, ne olen siirtänyt muualle, täytyy tämäkin siirtää niin kauan kuin sen vielä erottaa muista.

– Kaivettu ylös tässä välissä –

Tykkään tästä niin, ja vielä enemmän, kun saan kuistin maalattua kukkien sävyihin sopivammaksi.

Olen siirtänyt kuistin viereen pulpahtaneita hyvän värisiä viininpunaisia petticoat-mallisia akileijoja Rohaniin, missä ne sopivat väreihin täydellisesti. Ai niin, ja joku tällainen tuli myös salamatkustajana Huovilan puiston taimen purkista, nyt en enää muista, mikä taimi se oli. Tämä saattaa olla se yksilö. Melko ihana yllätys! Tämän takia akileijojen kitkeminen ennen kukintaa on mahdotonta.

Rohanissa kukkii viimein runsaammin myös ystävän siemenestä kasvattama Aquilegia atrovinosa, tässä on oikea väri mutta hieman väärä kukan muoto siksi lajiksi, mutta on tämä ihana kumminkin, oli mitä oli.

Hurraa – viimeinkin 'William Guiness' kukkii kunnolla! Viime vuonna luulin sen menehtyvän, niin kitulias se oli. Nyt parin vuoden odotus palkitaan. Seurana sillä kukkii koiranputki ja valkoisia tähtihyasintteja.

Siemenestä kasvatetut 'Tower White' -akileijat kuuluvat ilman muuta Rohaniin niin värinsä kuin nimensäkin perusteella. Tummakurjenpolvia ('Samobor') voisi taas hieman kitkeä, mutta ovat ne näyttäviä kukkiessaan massana, pakko sanoa!

Metsäpuutarhapenkissä ennen Rohania kukkii perinteisiä lehtoakileijoja ja illakko. Hempeä tunnelma.

Rohanin tähän päähän onkin jo pesiytynyt yksi hempeä ja yksi siniviolettikin; se täytyy heti kitkeä, väärän värinen! Ihanaa, kun noita laukkoja ei tänä vuonna ole syöty – ihanaa ja ihmeellistä. Näyttävä kookas valkoinen on sorjalaukka 'Mount Everest'. Se nyt ei mitenkään liity Rohaniin, mutta on sopivaa väriä.

Muotopuutarhassakin alkaa olla akileijaisaa. Tuo papukaijatulppaani 'Blue Parrot' on aivan ihmeellinen; se sinnittelee kukassa vieläkin! Juhannuspioni sen vierellä tuli ja meni, tulppaani sen kuin kukkii vain.
Täälläkin pitäisi raivata tuota tavallisinta siniviolettia akileijaa, sillä haluan valkoisten ottavan täällä ylivallan. Sikurit jo raivasinkin, niitä näkyy korkeina kuvassa.

Ystävä lähetti valkoisten lehtoakileijojen siemenet Ameriikasta monta vuotta sitten. Ne ovat tavattoman kauniita, ihan perinteisen lehtoakileijan mallisia, mutta puhtaanvalkoisia. Onneksi ne ovat onnistuneet tuottamaan myös ihan valkoisia siementaimia. Violettikukkainen tummakurjenpolvi 'Lavender Pinwheel' on hyvä pari valkoiselle.

Kuva illan hämyssä, taustalla metsäpuutarhapenkin akileijoja. Edessä täydellinen vanha löytökurjenmiekka "Kulosaari". Se on hyvä kukkimaan, mitä kaikki tarhakurjenmiekat eivät suinkaan ole.
Harmaaminttua täytyy alkaa hillitä. Kauan sillä kestikin lähteä leviämään betoninkovassa savimaassa.

Muotopuutarhastakin löytyy tumma petticoat-mallinen akileija. Nämäkin ovat ihania! Niin vanhanaikaisia. Olenkin ristinyt ne mummonmyssy-mallisiksi. Englanniksi akileijan yksi nimitys kun on granny's bonnet.

Muotopuutarhan värejä, sieltä värikkäämmästä päästä. Keltaisen kurjenmiekan alla kasvaa keltalehtinen mäkimeirami ja kohta tulee kukkaan keltakukkainen Austin-ruusu.

Toinen muotopuutarhan tämän vuoden siementaimiyllätys (aiemmin mainitun punaisen, joista toinen näkyy taustalla, lisäksi) on tämä sinivalkoinen, näitä kaksivärisiä minulla ei ole aiemmin ollutkaan, ellei oteta huomioon William Guinessiä ja hobittipenkin puna-valkoista 'Red Hobbit' -jaloakileijaa. Se onkin muuten nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on tavallisen sinivioletit kukat, mutta ne ovat jättisuuret! Jaloakileijan kukan koko on moninkertainen verrattuna lehtoakileijaan.
Joten en yhtään osaa arvata, mistä tämä on saanut perimänsä. Tämän kaverina kukkii karhunjuuri.

Vaikka omassa pihassani ei ollut akileijaa vanhastaan, löysin saaren vanhaa kantaa erään hävinneen talon pihapiiristä. Otin yhden lehtiruusukkeen ja odotin, millaisia kukkia siihen tulee. Siellä vanhan puutarhan heinikossa nämä eivät nimittäin enää kuki. Tuli aivan ihania: petticoat-mallisia vaaleanpunaisia, ripaus vanhaa roosaa. Tämä on aarre. Ja sietää paahdepenkin olosuhteita eli silkkaa paahdetta ja tiukkaa savimaata. Se kertoo paljon lehtoakileijan joustavuudesta. Vieressä verikurjenpolvea, sekin saaren omaa kantaa.

Vuokko-esikkopuutarhassa kasvaa tumma sysiakileija, hienon värinen.

Puuh, akileijamaratooni alkaa olla lopuillaan. Pojat esittelevät projektini (yhdet kymmenistä): vesitynnyrien maalaus (kesken)...

... talon rimoitus ja maalaus (kesken).

Maitohappojen uhallakin pari tunnelmakuvaa eiliseltä, lähes keskiyöltä: ensimmäinen kiinanpioni, joka ehätti kukkaan, on 'Eskimo Pie'. Se ei tainnut tehdäkään yhtään kukkaa viime vuonna, ja toissa vuonna, heti istuttamisen jälkeisenä kesänä, yhden, mutta missasin sen parhaan hetken kun olin poissa.
Hankin tämän hassun nimen takia ja siksikin, että punaraidallinen kukka kiehtoi. Hirmu vähän ja haileasti siinä niitä punervia raitoja on, mutta ei haittaa. Aivan ihana. Arvelin, että nimi tuli jostakin jälkiruuasta, kuten Baked Alaska, joka on uunijäätelö, tai Ocean Pie, joka on kalaisa uuniruoka, mutta Eskimo Pie ei ole kalaisa uunijäätelö, vaan Amerikan ensimmäinen jäätelöpuikkobrändi.

Vielä toinen yöttömän yön kuva.
Tunnelmallista juhannuspäivää!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Jaloakileija – Aquilegia Cultorum-Ryhmä
Karhunjuuri – Meum athamanticum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kyläkellukka – Geum urbanum
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Puna-ailakki – Silene dioica
Ripsialpi – Lysimachia ciliata
Sorjalaukka – Allium stipitatum
Sysiakileija – Aquilegia atrata
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Tähtihyasintti – Camassia
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Valkokuusi – Picea glauca
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum