Luvassa vähän enemmänkin asiaa, sillä en ole kirjoittanut Rohanista viikkokausiin lukuun ottamatta akileijoja tässä yhtenä päivänä. En edes kertonut sitä, että punaimikkä on kuin onkin hengissä, se kukki viikkoja sitten. Nyt piti jo raivata tummakurjenpolvia sen ympäriltä, kun imikän lehdet olivat kokonaan kadonneet näkyvistä. Sen viereen on lisäksi pesiytynyt kookas sormustinkukka, toivottavasti imikkä pärjää.
Nyt ollaankin jo pioniajassa. Vanha pioni, ehkä 'Sarah Bernhardt', kukkii valtoimenaan.
Siellä se häämöttää Rohanin loppupäässä, seuranaan punaisia ruusuja ja valkoisia sormustinkukkia.
Ensimmäinen David Austin -ruusuistani kukassa tänä vuonna on William Shakespeare 2000.
Tässä sen kukka vasta-avautuneena toissapäivänä.
Ja tässä tänään. Nokkosperhosia on aivan joka puolella! Vaikka Shakespearen ensimmäinen kukka kohta lakastuukin, tulee niitä monen monta lisää – jos nuppuja ei syödä. Peuratuhoja ei vieläkään ole ollut.
Ensimmäistä kertaa näen purppuraheisiangervon kukat. Tähän asti peurat ovat latvoneet puskan niin tehokkaasti, että se ei ole päässyt kasvamaan metriä korkeammaksi. 'Diabolon' valkoiset kukat ja tummat lehdet sopivat Rohanin väreihin paremmin kuin hyvin! Lisäksi puutarhani on nyt mesiangervojen suojeluvyöhyke, sillä muualla peurat syövät ne. Luonto on selvästi köyhtymässä niiden toimesta.
Heisiangervo muuten kuuluu lajeihin, joista luin amerikkalaisista lähteistä, että valkohäntäpeurat eivät söisi. Samoin on jasmikkeen laita. Kyllä ne vain täällä Suomessa niitäkin syövät.
Koska aita näyttää pitävän peurat toistaiseksi pääosin ulkopuolella, otin järjettömän riskin. Poistin marhanlilja 'Clauden Shriden' verkkosuojuksen. Korkea tötterö kun ei mitenkään lisää Rohanin kuvauksellisuutta.
Voi olla, että tulen katumaan tätä karvaasti. Mutta kun tämän takana on ihana pioni, jota haluaisin kuvata myös. Verkon pujottelu pois ja päälle on hyvin riskaabelia sekin, kukkia tulee lähes pakosta riivittyä vahingossa.
Edellisessäkin kuvassa näkyy taustalla ihana puro-ohdake 'Atropurpureum'. Ohdakkeen näköisiä kasveja peurat eivät vaikuta syövän! Sen sijaan perhosia näissä on jatkuvasti.
Toivon myös, että ekaa kertaa pari kukkaterttua tekevä tummalehtinen mustaselja 'Black Beauty' säästyy syömingeiltä. Kivaa nähdä sen kukkia viimeinkin.
Eilen avautui seuraavan Austin-ruusun nuppu: Winchester Cathedral. Nupulla ihana vaaleanpunainen...
...avauduttuaankin vielä vaaleanpunaisen kirjava, kunnes haalistuu valkoiseksi. Hieman samaa sävyä kuin Lichfield Angel, sehän on pehmeän persikkainen.
Vieressä on ihan tumma varjolilja var. cattaniae.
Hajulaukkakin löytyy samasta ryppäästä, näitä on paljon! En muistanutkaan, miten runsaaasti olen istuttanut hajulaukkoja Rohaniin, sillä aiemmin näistä on syöty lähes kaikki. Väri on niin sopiva juuri tänne.
Pörriäisetkin tykkäävät. Niiden punnerruksia kapeisiin kukkiin on hauska seurata.
Vielä Rohania sen itäpäästä käsin, Shakespeare ja pioni näkyvät. Näin kuumina päivinä makeantäyteläinen tuoksu on lähes pökerryttävä, tulee ihan lapsuus mieleen, kun kävimme ihanassa Visbyn ruusutarhassa ja muissakin. Ruusut olivat jo silloin lempikukkia.
Eilen kaivoin maata ja rikastuin taas. Löytyi hyvin patinoitunut kolikko, joska voi erottaa A II.
Toisella puolella lukee 1 PENNI ja vuosiluku 1872. Tuon ajan kolikoita on löytynyt useitakin.
Kaivoin nimittäin maata Rohanin käytävän toisella puolella, muutin ojan salaojaksi, muuten sitä ei saa pidettyä siistinä. Sillä puolella on ruusu-heinätarha ja nyt voin jatkaa sitä saunan seinään asti (kunnes sauna romahtaa lahona maahan).
Näkymä vielä kauempaa, kasvimaan pielen orjanruusun takaa. Se on tavattoman kuvauksellinen kukkiessaan.
Lisää kukkia on tulossa Rohaniin, etelänruusuruohot aloittavat, samoin mustapäivänhattu 'Green Wizard'. Ihan uskomatonta, ettei tätäkään ole tarvinnut verkottaa.
Aurinkoista ruusuaikaa!
Hajulaukka – Allium siculum
Marhanlilja – Lilium Martagon-Ryhmä
Mustapäivänhattu – Rudbeckia occidentalis
Mustaselja – Sambucus nigra
Orjanruusu – Rosa dumalis
Punaimikkä – Pulmonaria rubra
Puro-ohdake – Cirsium rivulare
Purppuraheisiangervo – Physocarpus opulifolius, punalehtiset lajikkeet
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
.JPEG)
.jpg)
Ihania Rohan-kuulumisia. Sekä ruusuaika, pioniaika ja sinulla muutenkin hyvin kukikas puutarha.
ReplyDeleteEhkä Amerikan mantereella on peuroille niin paljon syötävää, että voivat nirsoilla rutkasti?
Kaikki ajat ovat ihania, paitsi talviaika :-D
DeleteMinua suorastaan ihmetyttää, että kaikki amerikkalaiset liljat, joita on lukuisia: michiganinlilja, kanadanlilja jne. eivät ole hävinneet kokonaan, liljat kun ovat peurojen suurherkkua. Olen kyllä lukenut, että ko. lajit ovat paikoitellen vähentyneet kovasti. Ehkä harmaakarhut sun muut sitten pitävät peurakannan aisoissa paremmin kuin täällä. Täällä ei ole paljon muuta uhkaa kuin verokarhu.
Ihan tulee runollinen olo ihanasta Shakespearesta. Hajulaukka taas kuulostaa hauskalta, kaikkea sinulla siellä onkin. Paitsi peuroja - toivotaan että pysyvät poissa.
ReplyDeleteRunolliset kukkien nimet ovat parhaita, etenkin ruusuista olen tänne haalinut useammankin. Winchester Cathedralinkin siksi, että Jane Austen on haudattu sinne.
DeleteTäytyy kovasti toivoa, että peurat pysyvät poissa. Onneksi aita on valmis, korottaminen on suht helppoa, täytyy vain ensin tehdä risusavottaa.
Ihanaa kukinta-aikaa. Hankin viime vuonna punaimikän mutta menetin sen kuivuudelle. Nyt hankin uuden ja olen kastellut sitä ahkerasti vaan voi ola ettei täällä ole sille tarpeeksi kosteaa kasvupaikkaa. Austin-ruusujesi kuvia olen odottanut, on ne vaan kauniita.
ReplyDeleteEi punaimikkä minullakaan kosteassa kasva, mutta hyvin varjossa kylläkin. Luulen siitä olleen apua. Viime kesänä se oli niin kitulias, että jossain vaiheessa luulin sen kuolleen, mutta niin se vain nousi tänä keväänä. Suuret lehdet viestivät siitä, että se kaipaa vettä, mutta en ole vielä kaatanut sille kuin yhden kastelukannullisen vettä tänä kesänä ja silti se elää - eli kannattaa vain kokeilla sille sopivan varjoisaa kasvupaikkaa.
DeleteKaunista ja sanoin kuvaamattoman ihanaa, että tuhoja on nyt ollut vähemmän😍
ReplyDeleteNiin on! Vielä tänäänkään ei ole latvottu ruusuja eikä syöty iljoja! Tuo Shakespeare olisi valtavan runsaskukkainen ruusu, mutta kun se aina aiemmin on latvottu nuppuvaiheessa, olen saanut kuvia vain siellä täällä alempana ja sivuilla olevista kukista. Nyt olisi todellisia toiveita nähdä se oikein loistossaan. Kukkia on jo avautunut useita lisää ♥ Kohta pitää tehdä varmaan oma Austin-postaus, kun niitä alkaa avautua siellä täällä! Ihanan englantilainen puutarha -olo tulee niistä.
DeleteTässä lämmössä taitaa pioni-, ruusu-, kärhö- ym. kukinta-ajat mahtua samoihin päiviin ja vauhdilla vieläpä. Ei se silti vähennä lainkaan niiden kauneutta.
ReplyDeleteOnpa hieno juttu, että peurat ovat jättäneet kukkasi rauhaan. Aitaamisesta on ollut selvästi hyötyä. Kovin usein ei kuule pohdintaa peurojen aiheuttamasta kasvimaailman monimuotoisuuden häviämisestä. Monet keskittyvät taivastelemaan lähinnä niiden tuomaa punkkiongelmaa.
Oma Austin-postaus kuulostaa hyvältä. Syksyllä istuttamistani kahdesta Austin-ruususta toinen ei selvinnyt talvesta ja toinenkin on huonovointinen. Aion perehtyä tilanteeseen tarkemmin, kunhan helteet vähän hellittävät.
No voi harmi! Syysistutus on kaiketi niiden kanssa vähän riskaabelia, kun eivät ole kovin talvenkestäviä. Kannattaa varmaan kokeilla uudestaan istuttamalla keväällä tai kesällä. Minulla tulee heti mieleen ainakin kaksi syksyllä istutettua (taisi kyllä olla aika myöhään), jotka eivät selvinneet. Sittemmin olen alkanut hankkia noita aiemmin, viimeksi ihan suorastaan keväällä. Vaikka syksyllä ne ovatkin alessa.
DeleteJännitin nyt viime vuoden keväällä istutettua Lady of Shalottia, joka on melko märässä paikassa jos talvi on märkä niin kuin nyt oli. Se oli viime vuonna todella rehevä ja aloitti kukinnan aikaisin - ja voi riemua, se ei kärsinyt talvesta lainkaan. Vaikka viereen istutettu idänunikko otti ja mätäni.
Joten suosittelen vain kokeilemaan uudestaan ja aikaisemmin istuttamalla.
Kaikkea kaunista kukassa ja hykerryttävän tummia sävyjä lehdissä. Tuo sinun Rohanisi on mielenkiintoinen paikka. Kiva, että peurat ovat viimein jättäneet puutarhasi rauhaan, niin saat nähdä ja esitellä runsaampaa kukintaa. Ruusut ovat tavattoman kauniita. Ja vaikka niitä blogeissa, puistoissa ja muiden puutarhoissa ihastelenkin, niin vielä ei ole iskenyt sensorttinen ruusurakkaus, että niitä itselleni haluaisin.
ReplyDeleteHauskaa, että puutarhatöissä voi löytyä historiallisia esineitä ja jopa vanhoja rahoja. Meiltä ei ole löytynyt muuta kuin pari markkaa 1990-luvun tietämiltä ja muutama viiden sentin kolikko. Ruosteisia rautanauloja, tiilenmurusia ja muovinpalasia löytyy sitten sitäkin enemmän. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!
Kaikkea maasta nouseekin! Tässä on ollut kylä satoja vuosia, se selittää varmaan nuo vanhat rojut. Vanhin pihalta löytämäni kolikko on 1600-luvun lopulta. Kylän vanhimmat tilat ovat 1600-luvulta.
DeleteRohanin inspiraatio tuli ajat sitten näkemästäni Chelsean mallipuutarhasta, jossa oli tummaa ja vaaleaa (ja vihreää tietysti myös). Oma versioni on vähän erilainen, kun kummasti sinne on pesiytynyt myös vaaleanpunaista, aniliinia, punaista ja aprikoosia, mutta kyllähän nekin sopivat ;-)
Valitettavasti viime yönä peura on syönyt - selvästi aidan ulkopuolelta käsin - tuon aidan vieressä kasvavan tummalehtisen mustaseljan latvat nuppuineen, myös vieressä kasvavat asterin ja luppion. Huoh. Onneksi ei kuitenkaan tullut puutarhaan sisälle, vaikka mietin, kuka on syönyt kasvimaalta vain yhden perunanvarren (!), viereiset salkoruusut ja sikurin. Peura tekisi niin paljon enemmän tuhoa kerralla, että arvelen jänistä, mutta en tiennyt, että nekin syövät perunannaatteja, etenkään kohopenkistä.
Ruusut vaativat tilaa, ja onhan niissä piikit - ymmärrän, jos kaikki eivät niistä innostu. Ja en minäkään kaikista ruusuista pidä, teehybridit jätän suosiolla muille, tykkään vain vanhanaikaisista pensasruusuista (Austinit ovat uusia, mutta vanhanmallisia ja -tuoksuisia).