Pienet siniset aarteet

Tänä keväänä olen ollut tavattoman iloinen talvehtineista 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukista. Olen yrittänyt turkinkaihonkukkaa pari kertaa aiemminkin, mutta ne ovat kuolleet ensimmäiseen talveensa.
Tällä kertaa, kokemuksista viisastuneena, laitoin näiden suojaksi villamyssyn ja jonkun patalapun ja vielä haljenneen ruukunpuolikkaan kummankin päälle, että välly pysyy paikoillaan. Muutamaan kertaan talven aikana raotin suojia ja totesin, että lehdet ovat vihreinä yhä vain.

Sitten tuli kevät, keikkuen mutta kumminkin, uskalsin raottaa vällyjä ensin päiviksi, sitten otin kokonaan pois. Vähitellen alkoi kukkanuppuja ilmestyä, ensin ihan matalana, mutta sitten alkoivat varret nousta. Turkinkaihonkukka on kevätkaihonkukkaa korkeampi ja myöhäisempi. Lajikkeella 'Starry Eyes' on nämä uskomattoman söpöt siniset kukat, joissa on valkeat reunat.

Kukinta-aika on pitkä, kun kukkia tulee koko ajan lisää. Vieressä kerrottu mukulaleinikki kukki ja kuihtui, helmililjat lopettivat ja päivänliljan kukkavarsi on venynyt maasta korkealle.

Turkinkaihonkukat kukkivat aina vain. Tässä on eilen otettu kuva. Oikealla näkyy kellanvihreitä lehtiä, sekin on kasvi, jonka onnistuneesta talvehtimisesta iloitsen (vällyn suojissa sekin): purppurahelmimarja. Se on mennyt jo kahden talven yli suojattuna. Ehkä se ei tarvitsisi suojausta, mutta pelaan varman päälle. Haluaisin jonakin syksynä nähdä ne epätodelliset violetit marjat. Kunhan puska tuosta ensin hieman kasvaisi. Toistaiseksi se on pienempi kuin turkinkaihonkukat.

Siinä ihan lähellä, edellisessäkin kuvassa pilkottaen, kasvaa aivan ihana atlantinsinililja, jonka talvenkestosta en ollut hirveän huolissani. Tämä penkki saa aika paljon valumavettä ylärinteestä, mutta tämä nimenomainen laji on kotoisin Pohjois-Atlantin rantaniityiltä ja kallioilta, joilla se sietää jopa meriveden pärskeitä. Ei mikään sokerista tehty kukkanen siis, mutta kova pakkanen voi olla toinen juttu.
Tämä kukkii sinililjaksi myöhään, kukat avautuivat vasta sunnuntaina.
Istutin yhden pienen sipulin toissa syksynä ja siitä kasvi on runsastunut huomattavasti, ihanaa! Näitä nimittäin kasvaa valtoimenaan rakastamillani saarilla Shetlannissa ja Orkneyllä ja nyt täällä kotipihallakin.

Toiset sinililjat eivät ole lainkaan sukua toisille sinililjoille, hämmentävää. Kasvien tieteellisten nimien käyttö onkin niin paljon helpompaa ja selkeämpää! No, tässä kuitenkin espanjansinililja, jonka kyllä ostin paketissa, jossa sanottiin, että se on englanninsinililja (mutta kumpikaan ei ole sukua esimerkiksi atlantinsinililjalle tai idänsinililjalle). En hirveästi halunnut espanjalaista pihalleni, sillä halusin aitoa englanninsinililjaa ja nämä lajit taas risteytyvät keskenään. Siinä määrin, että Britanniassa ollaan huolissaan aidon englanninsinililjan lajin säilymisestä. Sehän on se hurmaava bluebell, joka kansoittaa pyökkimetsät huhti–toukokuussa.
Mutta ota ja kitke näitä nyt sitten. En minä ainakaan pysty.

Edellisessä kuvassa oli espanjansinililjojen taustana valkotäpläimikkä 'Mrs Moonin' lehtiä, tässä on kuistin varjossa vielä kukassa ihana 'Majesté', jonka alalehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset.

Moni raportoi hurmaavista lemmikkipilvistä pihallaan. Tuolla sinisenä näkyy minun pihani ainoa lemmikki, jota paapon ja varjelen. Ne eivät oikein viihdy. Lienee liian kuivaa, saariston kesät ovat vähäsateisia ja toukokuu usein jo rutikuiva. Nyt tuli ihan kivasti vettä kuun alkupuolella (silloin, kun mantereella tuli lunta).

Kevätesikot sen sijaan pesiytyvät vähän joka puolelle ja niin saavat tehdäkin. Ne ovat saaren luonnonkantaa ja erittäin tervetulleita. Tämä tyyppi on tehnyt oikein kunnon mättään paahdepenkkiin. Taustalla ihana vaaleansininen sammalleimu 'G. F. Wilson'. Esikon takana jossain on itsekseen tullut valkolehdokkikin, mutta en näe sitä kuvassa.

Haluan vielä nostaa esille ihanat rotkolemmikit. Tässä on yksi, joka oli joskus 'Variegata' ja on siinä vieläkin yksi tai kaksi valkokirjavaa lehteä jossain alhaalla, mutta puska on muuten taantunut vihreälehtiseksi. Tässä penkissä on sen verran villi meininki, että olkoon, kun se on näin varmaan rehevämpi. Ja on se jo tehnyt siementaimenkin, outoa kyllä, viiden metrin päähän!
On muuten ihanaa, kun peurat eivät kerrankin ole syöneet tarhakalliokieloja, niillä on niin hienot kaartuvat ja korkeat varret.

Monia rotkolemmikkejä olen istuttanut pihalleni ja ne ovat kuolleet kuivuuteen. Tämä ihan ensimmäinen, lajiketta 'Silver Wings', ryhtyi heti viihtymään ja tämän vuoksi olen sinnikkäästi vain istuttanut uusia kuolleiden tilalle. Pakko niiden muidenkin on joskus onnistua!

'Silver Wings' -puskasta on tosiaan tullut yli kymmenessä vuodessa puska. Lehdet ovat todella kauniit, vain reunoiltaan vaalealäikkäiset. Hienostuneet.

'Hadspen Cream' kuuluu niihin, jotka eivät niin onnistuneet ensi yrittämällä. Istutin ensin kolme ja ne kuolivat kaikki. Sitten löysin tätä pitkän etsinnän jälkeen taas jostain ja nyt se viimein viihtyy. Tällä lajikkeella on harvinaisen kauniit lehdet, niissä on kermanvaalea reuna, siksi halusin nimenomaan 'Hadspen Creamia'. Se 'Variegata', joka taantui vihreälehtiseksi, ei ollutkaan näin kaunis, sillä oli valkeat reunat lehdissä ja tulos oli levottomampi. Tällä on pehmeämpi ulkomuoto.
Tämä katajan aluspenkki on muutenkin kostean talven jälkeen oikein voimissaan. Kultatesmatkin, jotka usein kärvistelevät kuivuudessa pihallani, ovat runsaampia kuin koskaan aiemmin. Siirsinkin nyt tähän muualla kasvaneen keltakielokin, joka on suostunut tekemään vain yhden varren joka vuosi, ja safiirihortensian, joka pysyttelee niin pienenä, että siinä on vuodesta toiseen korkeintaan kolme lehteä!

Pidän rotkolemmikeistä niin paljon, että istutin syksyllä uuden. Tämä on lajiketta 'Sterling Silver', jolla on lehdet enemmän hopeaiset, vain vihreät suonet näkyvät. Kuvassa ei näy niistä mitään, koska valtava syysmyrkkyliljan lehtitupas peittää ne. Myönnän, että ostin tämän rotkolemmikin vain nimen takia. Kaikki brittiläinen ja etenkin Skotlantiin viittaava on kovassa kurssissa.
Harmittaa vietävästi, kun viereisestä penkistä on viimeinenkin 'Looking Glass' heittänyt veivinsä. Siinäkin on rotkolemmikki, jota on pakko hankkia lisää heti, kun jossain näen. Ulkomuoto ei tässäkään tapauksessa ole tärkeä, vaan se nimi!
Oikeassa reunassa on syksyllä istutettuja 'Mountain Lady' -helmililjoja; ihana roteva ja pitkään (näin varjossa) kukkiva vaalea lajike.

Tässä on tyyppi, joka täytyi saada niin nimen kuin ulkomuodonkin perusteella. Yleensä rotkolemmikeissä on siniset kukat, ja ne ovatkin todella kauniit. Tämä on 'Mr Morse' ja hänelläpä onkin valkoiset kukat (loistavan nimen lisäksi)! Erinomainen juttu, sillä näin sain istutettua rakastamaani rotkolemmikkiä myös Rohaniin, jonne sininen ei käy.
Varmuuden vuoksi hankin näitä kaksi, sillä kerran ostin yhden ja kun se menehtyi, oli suru suunnaton. Pitkään etsin ja sitten hankin varman päälle kaksi Morsea – ja molemmat ovat yhä elossa, ihanaa. Eläköön Mr Morse pitkään ja rehevänä.


Atlantinsinililja – Scilla verna
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Helmililja – Muscari
Kevätesikko – Primula veris
Lemmikki – Myosotis
Purppurahelmimarja  Callicarpa giraldii
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sammalleimu – Phlox subulata
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata