Ihanien sipulillisten pienten keväisten kurjenmiekkojen myötä kurjenmiekkakausi alkoi jo helmikuun viimeisinä päivinä ('Katharine Hodgkin' teki enkat), mutta nämä juurakolliset lajit aloittavat vasta myöhemmin. Ensimmäisinä parrakkaat ja matalat eli pikkukurjenmiekat, joita minulla on useita, mutta niistä kukki vain kaksi. Osa parrakkaista kasvaa ihan kuivassa ja niin, ettei juuriston päällä ole varjostavia muita kasveja, mutta ne ovat kinkkisiä silti.
Onneksi kaikki eivät ole kinkkisiä. Kosteassa viihtyvä kirjokurjenmiekka 'Kermesina', upottavan samettisen purppurainen, laajenee vuosi vuodelta. Isot lehdet kuuluvat kilpirikolle, molemmat viihtyvät ojan partaalla, missä ei kesälläkään liene ikinä täysin kuivaa.
Musti esittelee. Tonttini kosteimmat huudit löytyvät saunan kohdalta, Mustista oikealle. Laitoin saunaan uudet lattialaudat viitisen vuotta sitten, tänään jo yksi prakasi jalan alla, lattian kannatinpuut lienevät taas lahonneet. Olisi tarkoitus rakentaa joskus uusi sauna tuonne navettaan.
Mustista oikealle on myös lisää kurjenmiekkoja, se on kosteikkopuutarhaa.
Kirjavalehtistä keltakurjenmiekkaa ja siperiankurjenmiekkaa. Taustalla lisää sineä: lehtosinilatvaa ja raunioyrttiä, oikea sinipilvi.
Siperiankurjenmiekkani on lajiketta 'Wealden Butterfly', kaunis ja keveä sininen. Taustalla ihana kuningassaniainen, onnistunut talvehtiminen taas jonkin villapaidan alla. Nyt se alkaa viimein olla kookas.
Vielä lisää tätä ihanaa kaksikkoa: kirjavalehtinen keltakurjenmiekka ja 'Wealden Butterfly'.
Kymmenisen metriä alempana on mutapuutarha, joka on nyt ollut kuivana jo jonkin aikaa, mutta niin se aina on kesäisin. Sen reunalla kukkii sysikurjenmiekka, sekin on runsastunut todella mukavasti.
Lisäksi sen kanssa kukkivat virmajuuret, ihan ihmeellistä, että niitä ei ole syöty. Eikä ole viereistä suopayrttiäkään, eikä virginiantädykettä, eikä kellopeippejä! Yleensä helahoito latvotaan.
Olen tänä kesänä kierrellyt puutarhassani ihanan ihmetyksen vallassa. Kaikki on niin kaunista, kun jokainen kukkavarsi kukkii eikä olekaan tappi, jonka latva on syöty! Peuratuhoja on varmaan vaikea kuvitella, kun en tietenkään ole ottanut kuvia niistä tapeista, vaan kukista, jotka ovat säästyneet, mutta voin kertoa, että koko tontin aitaaminen on tehnyt järisyttävän eron. Miten kaunista onkaan, kun kukat ovat tallella, ihan jokainen!
Mutapuutarhan laidalla kasvaa myös siro valkokukkainen etelänkurjenmiekka, ensimmäinen kukka auki.
Sen vierelle aloin viimein tehdä laatoitusta, kun rannan roskiksilta löytyi vanhoja mattoja. Koeladoin tänään kiveyksen maton päälle ja huomasin, että tuli hieman liikaa kaatoa ojaan päin, lisäksi alueesta täytyy tehdä suurempi. Hieno iso kivi reunustaa mutapuutarhan kuoppaa.
Ransu saapuu esittelemään.
Keltainen etelänkurjenmiekka avasi tänään ensimmäisen kukkansa ruskopenkissä, mutta en huomannut ottaa siitä kuvaa. Siirrytään muotopuutarhaan, jossa on toinen ihana keltainen. Tämä parrakas sai jo kehuja aiemminkin: löytö-tarhakurjenmiekka "Kulosaari" on hienon värinen ja hyvin kukkiva. Vaikka sen juuriston peittää keltalehtinen mäkimeirami.
Kuvassa muuten näkyy, että 'Wladyslawa' -pioni avaa juuri ensimmäisiä kukkiaan. Täyteläinen vaaleanpunainen saa täydellisen väriparin keltaisesta.
Vielä erikseen kuva "Kulosaaresta". Sen alla näkyy keltalehtistä mäkimeiramia. Väri varmaan vaikuttaa suggeroivasti, mutta minusta tässä kukassa on herkullisen sitruunainen tuoksu. Parrakkaita kurjenmiekkoja kannattaa aina nuuhkia, ne tuoksuvat varmaan poikkeuksetta.
Haa, taas maltillinen postaus! Kun riittävän useasti kirjoittaa, pysyy joten kuten puutarhan tapahtumien tasalla, paitsi että mieleen tulee heti parikin asiaa, joista on pitänyt kirjoittaa jo viikkoja. Tiedät takuulla tunteen. Yritetään pysyä kesän vauhdissa.
Etelänkurjenmiekka – Iris spuria
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjokurjenmiekka – Iris versicolor
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Mäkimeirami, keltalehtinen – Origanum vulgare 'Aureum'
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Sysikurjenmiekka – Iris chrysographes
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä
Virmajuuri – Valeriana
.JPEG)
.jpg)
Onpa sulla paljon erilaisia Kurjenmiekkoja. Kauniita ovat.
ReplyDeleteSinä tiedät kaikkien nimetkin.
Onpa mukava että kukat on säästyneet peuroilta.
Kiitos Mustille ja Ransulle esittelystä. Hyvää kesää Teille.
Kiitos, hyvää ja aurinkoista kesää teillekin!
DeleteEi tässä kesän vauhdissa tunnu pysyvän millään perässä. Ihana, ihana Kulosaari, juuri kaunis hennon keltainen sävy. Ostin viime vuonna siperiankurjenmiekkaa jonka piti olla vaaleampaa sinistä, hah, samaa tummaa kuin ikivanha kasvusto pihassa. Ei noista taimikauppojen taimistakaan aina tiedä, nyt joudun siirtämään sen pois jonnekin syrjään kasvamaan.
ReplyDeleteKulosaari on täydellinen, joku vanha lajike se on, mutta enää ei ole tietoa. Kulosaaresta löytynyt. Ehkä voit nätisti pyytää siitä jakopalan Päivölästä? ;-)
DeleteOn tosi harmi, kun kasveista tulee väärän väristä. Olen muuten itsekin ostanut kahtakin purppuraista siperian- tai loistokurjenmiekkaa ja kumpikin osoittautui melko tavalliseksi siniseksi, pah.
On siulla monenlaisia kurjenmiekkoja ja kaunottaria ovat. Kukinta sais vuan pitempään kestee. Kaunista on muutenkin puutarhassasi, hyvä kun peurat ovat ruokailleet muualla! Ja suat iloita kukistasi ja jakkoo iloa meillekkin!
ReplyDeleteOnneksi kurjenmiekkoja on niin monia erilaisia, että ainakin monenlaisia istuttamalla saa melko pitkän kukinnan. Joskus, suotuisana kesänä, nuo parrakkaat lajikkeet saattavat kukkia uudestaan loppukesällä, mutta harvoin sitä näkee.
DeleteOn todella hienoa, että peura-aita toimii. Olet kyllä ansainnut nähdä kukkiesi kasvun ja kukinnot. Sinulla on niin paljon kaikkea kasvamassa, että ei ihme, jos kaikesta ei ehdi kirjoittaa.
ReplyDeleteOn todella aivan satumaisen ihanaa, kun saan olla ilman peuroja! Joka aamu kyllä vilkaisen tiikerililjoihin päin, ne kun näkyvät makkarin ikkunaan, että ovatko tallella. Aiemmin ne on aina syöty, jos eivät ole verkon sisällä. Nyt ei ole! Vielä. Juuri kävin ystävän pihalla tässä samassa kylässä, keltakurjenmiekat on siellä syöty, kuten aina, ellei niitä verkota.
DeleteHienosti taas sujuvat Mustilta ja Ransulta esittelyt. Musti poseeraa hauskasti suoraan kameraan, emäntäänsä taitaa tarkkaavaisesti katsella. Ransun turkki on pöyheä, on raukalla varmaan kuumat oltavat näillä helteillä. Toivottavasti löytää hyvät varjon paikat. Sinä olet Saila taitava kun rakennat ja korjaat mitä vain, ihailtavaa taituruutta!
ReplyDeleteT: Musti-fani Ransua unohtamatta
Ransu rassukka kasvattaa tuuhean talviturkin aina muutaman kuukauden myöhässä ollen pörheimmillään touko-kesäkuussa. Nyt harjaan siitä karvaa pois niin paljon kuin irti saan. Tuuhea untuvakerrasto sillä on. Onneksi on varjoisia ja viileitä paikkoja.
DeleteKulosaari on aivan ihana. Kuka vielä inhoaa keltaista nähtyään tuollaisen kaunottaren! Kaunis on myös Wealden Butterfly herkän sinisenä. Ja sysikurjenmiekka nousee hienosti esiin vihreän keskellä.
ReplyDeleteVarmasti tuntuu suorastaan epätodelliselta nähdä istuttamasi kasvit hyvinvoivina ja kukkivina sen sijaan, että ne olisivat surullisia tappeja pitkin puutarhaa. Sinussa on ihmeellistä sinnikkyyttä, kun aina vain jaksat hankkia uusia erikoisuuksia ja uskoa niiden pärjäämiseen. Moni olisi kenties heittänyt lapion varastoon ja luovuttanut.
Sanos muuta, täydellinen keltainen kurjenmiekka. Vähän tulee myös mieleen herkkupiirakka citron-merengue, kun terälehdissä on häivähdys valkoistakin.
DeleteOn tässä käynyt mielessä talon myyminen ja muuttaminen esim. Orkneylle, missä ei ole peuroja lainkaan, useammin kuin kerran :-D Juuri nyt ei tee mieli lähteä, kun on kesä kauneimmillaan ja kukatkin tallella!
Noita valkoisia etelänkurjenmiekkoja tuohon vain lisää! Kivi ja kasvi ovat loistava liitto!
ReplyDeleteMuta puutarha:) Meillä on myös vaikka mitä nimityksiä: Keskellä kalliota, missä ne keltakurjenmiekat, kuunliljat ja kullerot, on nimeltään Murheenkryyni, mutta se johtuu siitä, että siinä oli vain suikeroalpia kun ostimme talon kauan sitten. Sen jälkeen teimme kaamean virheen eli istutimme siihen liian märkään sitä pientä pensasta, oliko se nyt pensashanhikki. Se oli rumaa! Pensaat ensin siirrettiin kuivempaan, mutta inhoni niitä kohtaan oli herännyt ja lopulta annoin niitä pois ja osan pilkoin kappaleiksi ettei vain R. nuukuudessaan istuttaisi jonnekin, Nyt Murheenkryyni on pelkkää iloa, Keltainen polku kulkee keskeltä, mutta nimi on vain jäänyt.
Tuossa ensimmäisessa kurjenmiekassakin on ihanat värit.
Olet sitten aidannut kokonaan. Just kun kirjotin sinulle, että alan päältäkin suojaamaan kuten sinä, sillä ne suloiset pörröhännät tosiaankin söivät noin 100 atsalean nuppua...Oravahan kiipeää kaurisverkojen yli, jos raivostuu, kun safkaa ei kuulu. Sullehna koittaa nyt helpot ajat. Merillä muuten sama juttu Lohjalla eli aidattu piha ja puutarha.
Minusta kurjenmiekat ovat eroottisia kasveja! Kun sitä juttua tehtiin (itse kirjoitin) Viherpihaan, keltakurjenmiekat lähestyivät toisiaan. Sanoin kuvaajalle, että mennään haukkaamaan jotain ja keitän kahvit. Odotellaan vähän. Kun palasimme, kukinnot suutelivat toisiaan ja se kuva tuli muuten lehteen. Kuvaaja tosin väitti niiden tekevän vähän enemmänkin, mutta annetaan sen nyt jäädä arvoituksiin. Ne vain ovat niin erilaisia kuin miktään muut kasvit.
♥♥
Pensashanhikit ovat puskia, joita minunkaan pihaani ei tule, eikä useimpia pensasangervojakaan. Niissä vain on jotakin, joka ei ylitä haluan saada -kynnystä.
DeleteLohjallakin on runsaasti peuroja. Pahimmilla peuraseuduilla ei voi puutarhaa pitää lainkaan, ellei aitaa koko pihaa tai verkota lähes jokaista kasvia, tai sitten hyväksy sitä, että ne käyvät syömässä lähes kaiken. Kyllähän ne luontoakin köyhdyttävät, kellokukat ja kämmekät syödään, horsmista ja mesiangervoista voi vain unelmoida. Oravista täällä ei ole vaivaa, harvoin niitä pihassa näkee kuten urbaanimmilla seuduilla, asustavat metsässä.
Kurjenmiekan kukka on hieno, jokainen näkee niissä vähän eri asioita.
Voi, että on kiva, että sullakin on nyt aita! Tämä kesä on meillä ensimmäinen aidan kanssa, ja on tosi iso ero entiseen. Enää ei tarvitse joka aamu pelätä, että mitähän nyt on syöty, vaikka mulla ei edes ole koskaan ollut niin paljon tuhoja mitä siellä.
ReplyDeleteKurjenmiekat ON ihania, ja sopivat minusta niin hyvin maalaispihaan (ja tämmöiseen villimpäänkin kuin mulla on):).
Elämä ilman peuratuhoja on ihanaa! Mä en tosin ihan noin rehvakkaasti herää aamuisin, teen pihakierroksen yhä kauhunsekaisin tuntein, mutta vähitellen tähän alkaa tottua. Luulen silti, että syksyn tullen peurat ryntäävät tänne aidan yli, ali ja läpikin, kuten ennenkin. Kun niillä on kiima, ne ovat mahdottomia ja elokuussa kylän hiljentyessä ovat aina tähän asti aloittaneet suurtuhot. Tähän aikaan vuodesta on aina ollutkin hiljaisinta, vain satunnaisia vierailuja.
DeleteKurjenmiekat tosiaan sopivat vanhaan pihaan, vaikka olisikin ihan uusia lajeja ja lajikkeita!