Vuokko-esikkopuutarhan valkoisia

Penkin paahteisen pään uusi (uudehko, parin vuoden takaa) kiinanpioni 'Eskimo Pie' tulikin jo esiteltyä, tässä sen kukkia täydessä loistossaan. Punaisia raitoja on paljon vähemmän kuin ajattelin, mutta ehkä niitä esiintyy eri tavoin eri vuosina. Noista tulee ihan mieleen pehmisjäätelö.

Siitä pitäisi ehkä leikata ohikukkineet kukat samoin kuin ruusuista, sillä kukkimisen jälkeen tämän lajikkeen kukat menevät aivan ruokottoman näköisiksi.

Seuraavat kukat ovat avautuneet, kaikkiaan pioni teki tänä vuonna viisi kukkaa.

Penkin nimi on hieman väärä, sillä tässä on kyllä vähän vuokkoja, mutta esikoista ovat kuolleet kaikki paitsi itsekseen tulleet luonnon kevätesikot. Penkki on selvästi liian kuiva. Alaosastaan se on paahteinen, ylempänä suuri saarni kyllä varjostaa, mutta myös imee maasta mehut.
Niinpä istutin alaosaan ruusun, sillä ruusut kestävät täällä hyvin. Uusimmainen on ihastuttava puhtaanvalkoinen neidonruusu 'Mme Legras de St Germain', viime vuonna Vakka-Taimesta hankittu.

Neidonruusu on vielä kovin matala, mutta kunhan se kasvaa, se on ihana väripari pionille. En mitenkään suunnitellut juuri tätä paikkaa, kun hankin ruusun, mutta päätin pistää sen tähän kuolleen Viburnum plicatum f. tomentosumin tilalle. Kauan heisi jaksoikin sinnitellä hengissä alle 30-senttisenä – lähemmäs 10 vuotta, mutta luovutti viimein pari vuotta sitten. Koska halusin tähän kohtaan puskan, päätin laittaa ruusun siihen. Täytyy kokeilla tuota kaunista heittä uudestaan johonkin muualle.

Ehkä ylempänä rinteessä voisi olla hyvä, esikkopellossa siis. Nyt sen kasvusto on rehahtanut keskikesäisen korkeaksi ja varjoliljat ovat vuorossa. Tässä kahden saarnen välissä on puista huolimatta ihan hyvin kosteutta.

Kirjavalehtisen 'Daphnis' -rohtosuoputken selviämisestä olen todella iloinen. Viime kesän kuivuudessa tämä aivan näivettyi ja hävisi maan sisään. Onneksi tuli märkä talvi, sillä keväällä putki nousi maasta kuin uudestisyntyneenä eikä vielä ole pahemmin osoittanut kuivumisen merkkejä, vaikka tämä kasvaa aivan saarnen alla.

Ransu esittelee.

Voi iloa, rohtosuoputken eteen siirtämäni harjaneilikatkin ovat valkoisia! Hämärä mielikuva on, että olin siirtänyt nämä punaiseen villiin penkkiin kuvitellen näiden olevan punaisia, mutta kun ne alkoivat kukkia, päätin, että ne sopisivat tähän paremmin. No niin sopivat, tässä on kaunis iltavalo, jossa kokonaisuus valkoisia kukkia ja valkokirjavia lehtiä on oikein edukseen.

Tummaa kontrastia tulee juuri kukintansa aloittavista käärmeenlaukoista.

Sekä pisamakelloista Maria-patsaan juurella.

Portin pielessä kasvaa William Morris -ruusu, jonka nuput avautuvat kohtapuoliin hempeän lohenpunaisina. Harmi, että siihen mennessä ruskopenkin idänunikot ovat lopettaneet, mutta ehkä jotain muuta sointuvaa tulee kukkaan.

Portista tuleekin oikea lohenpunaisen hempeyden tyyssija, sillä sen toisessa pylväässä kasvaa köynnöskuusama. Olisikin kiva löytää tämän laji ja lajike, sillä tämä on istutettu niin monta vuotta sitten, että en edes osaa arvata, minkä vuoden muistiinpanoja pitäisi etsiä. Peurat ovat latvoneet tätä aiemmin niin, että en ole varmaan kuvaa tänne blogiinkaan ottanut, kun ei ole ollut mitään kuvattavaa. Kukkia ei juuri ole ollut, tai alle polven korkeudella. Mutta nyt!
Eilen illalla myöhään, kun tein kuvauskierrosta, yllätin valkohäntäpeuran tuolta portin takaa naapurin puolelta. Tänä aamuna huomasin palan kaadettua aitaa tontin toisessa päässä. Suureksi hämmästyksekseni en ole huomannut tuhoja kasveissa. Läheltä piti, huh! Aita on korjattu, mutta on ikävä tietää, että nurkilla pyörii sisälle pyrkivä opportunisti.

– Edit. Taimilappuja löytyi lappulaatikosta. Vaihtoehtoja: ruotsinköynnöskuusama Lonicera periclymenum 'Belciga' tai koreakynnöskuusama Lonicera × heckrottii 'Goldflame', yritän selvittää, jos kuusama on jompikumpi, mainintaa puutarhapäiväkirjaan en valitettavasti ole kirjannut. –

Hailea lohenpunainen sopii jäänsiniseen porttiin taivaallisen ihanasti, joten odotan vesi kielellä ruusun ja kuusaman yhteiskukintaa sekä pidän sormet ristissä, ettei peura käy niitä syömässä.

Jäänsininen on myös vanha tuoli, joka sinnittelee vielä pystyssä. Punaisen villin penkin etuosan apteekkarinruusu avasi tänään ensimmäiset kukkansa.

Tänään koitti kauan odotettu päivä, kun saimme sadetta. Ennusteessa näkyi lupaavan laaja matalapaine, mutta niin vain taas kävi, että rankemmat sateet ohittivat meidät sekä itä- että länsipuolelta ja mittariini on kertynyt vain millin neljäsosa.
Kuvassa on kuistin kulmalla kasvava pikkujasmike 'Erectus' eli pystykasvuinen lajike hennossa sateessa. Ihana metsämansikan tuoksu leviää kukista kuistille.

Tälläkin hetkellä satelee aivan minimaalisesti, joten onhan sekin parempi kuin ei mitään – tai paahde.  Eilen löysin neljä viimeisten parin vuoden sisällä istutettua pensasta, jotka ovat kuivuneet. Täytyy toivoa, että niistä edes joku heräisi vielä henkiin.
Seuraava todellinen mahdollisuus sateelle näyttää olevan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, joten peukut pystyyn sen suhteen. Tyhjiin vesitynnyreihin kumisevan veden ääni on kauneinta musiikkia.


Apteekkarinruusu – Rosa Gallica-Ryhmä 'Officinalis'
Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Kevätesikko – Primula veris
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Käärmeenlaukka – Allium scorodoprasum
Neidonruusu – Rosa Alba-Ryhmä
Pikkujasmike – Philadelphus × lemoinei
Pisamakello – Campanula punctata
Rohtosuoputki – Peucedanum ostruthium
Varjolilja – Lilium martagon