Tuesday 9 June 2020

Pienet siniset aarteet

Tänä keväänä olen ollut tavattoman iloinen talvehtineista 'Starry Eyes' -turkinkaihonkukista. Olen yrittänyt turkinkaihonkukkaa pari kertaa aiemminkin, mutta ne ovat kuolleet ensimmäiseen talveensa.
Tällä kertaa, kokemuksista viisastuneena, laitoin näiden suojaksi villamyssyn ja jonkun patalapun ja vielä haljenneen ruukunpuolikkaan kummankin päälle, että välly pysyy paikoillaan. Muutamaan kertaan talven aikana raotin suojia ja totesin, että lehdet ovat vihreinä yhä vain.

Sitten tuli kevät, keikkuen mutta kumminkin, uskalsin raottaa vällyjä ensin päiviksi, sitten otin kokonaan pois. Vähitellen alkoi kukkanuppuja ilmestyä, ensin ihan matalana, mutta sitten alkoivat varret nousta. Turkinkaihonkukka on kevätkaihonkukkaa korkeampi ja myöhäisempi. Lajikkeella 'Starry Eyes' on nämä uskomattoman söpöt siniset kukat, joissa on valkeat reunat.

Kukinta-aika on pitkä, kun kukkia tulee koko ajan lisää. Vieressä kerrottu mukulaleinikki kukki ja kuihtui, helmililjat lopettivat ja päivänliljan kukkavarsi on venynyt maasta korkealle.

Turkinkaihonkukat kukkivat aina vain. Tässä on eilen otettu kuva. Oikealla näkyy kellanvihreitä lehtiä, sekin on kasvi, jonka onnistuneesta talvehtimisesta iloitsen (vällyn suojissa sekin): purppurahelmimarja. Se on mennyt jo kahden talven yli suojattuna. Ehkä se ei tarvitsisi suojausta, mutta pelaan varman päälle. Haluaisin jonakin syksynä nähdä ne epätodelliset violetit marjat. Kunhan puska tuosta ensin hieman kasvaisi. Toistaiseksi se on pienempi kuin turkinkaihonkukat.

Siinä ihan lähellä, edellisessäkin kuvassa pilkottaen, kasvaa aivan ihana atlantinsinililja, jonka talvenkestosta en ollut hirveän huolissani. Tämä penkki saa aika paljon valumavettä ylärinteestä, mutta tämä nimenomainen laji on kotoisin Pohjois-Atlantin rantaniityiltä ja kallioilta, joilla se sietää jopa meriveden pärskeitä. Ei mikään sokerista tehty kukkanen siis, mutta kova pakkanen voi olla toinen juttu.
Tämä kukkii sinililjaksi myöhään, kukat avautuivat vasta sunnuntaina.
Istutin yhden pienen sipulin toissa syksynä ja siitä kasvi on runsastunut huomattavasti, ihanaa! Näitä nimittäin kasvaa valtoimenaan rakastamillani saarilla Shetlannissa ja Orkneyllä ja nyt täällä kotipihallakin.

Toiset sinililjat eivät ole lainkaan sukua toisille sinililjoille, hämmentävää. Kasvien tieteellisten nimien käyttö onkin niin paljon helpompaa ja selkeämpää! No, tässä kuitenkin espanjansinililja, jonka kyllä ostin paketissa, jossa sanottiin, että se on englanninsinililja (mutta kumpikaan ei ole sukua esimerkiksi atlantinsinililjalle tai idänsinililjalle). En hirveästi halunnut espanjalaista pihalleni, sillä halusin aitoa englanninsinililjaa ja nämä lajit taas risteytyvät keskenään. Siinä määrin, että Britanniassa ollaan huolissaan aidon englanninsinililjan lajin säilymisestä. Sehän on se hurmaava bluebell, joka kansoittaa pyökkimetsät huhti–toukokuussa.
Mutta ota ja kitke näitä nyt sitten. En minä ainakaan pysty.

Edellisessä kuvassa oli espanjansinililjojen taustana valkotäpläimikkä 'Mrs Moonin' lehtiä, tässä on kuistin varjossa vielä kukassa ihana 'Majesté', jonka alalehdet ovat lähes kokonaan hopeaiset.

Moni raportoi hurmaavista lemmikkipilvistä pihallaan. Tuolla sinisenä näkyy minun pihani ainoa lemmikki, jota paapon ja varjelen. Ne eivät oikein viihdy. Lienee liian kuivaa, saariston kesät ovat vähäsateisia ja toukokuu usein jo rutikuiva. Nyt tuli ihan kivasti vettä kuun alkupuolella (silloin, kun mantereella tuli lunta).

Kevätesikot sen sijaan pesiytyvät vähän joka puolelle ja niin saavat tehdäkin. Ne ovat saaren luonnonkantaa ja erittäin tervetulleita. Tämä tyyppi on tehnyt oikein kunnon mättään paahdepenkkiin. Taustalla ihana vaaleansininen sammalleimu 'G. F. Wilson'. Esikon takana jossain on itsekseen tullut valkolehdokkikin, mutta en näe sitä kuvassa.

Haluan vielä nostaa esille ihanat rotkolemmikit. Tässä on yksi, joka oli joskus 'Variegata' ja on siinä vieläkin yksi tai kaksi valkokirjavaa lehteä jossain alhaalla, mutta puska on muuten taantunut vihreälehtiseksi. Tässä penkissä on sen verran villi meininki, että olkoon, kun se on näin varmaan rehevämpi. Ja on se jo tehnyt siementaimenkin, outoa kyllä, viiden metrin päähän!
On muuten ihanaa, kun peurat eivät kerrankin ole syöneet tarhakalliokieloja, niillä on niin hienot kaartuvat ja korkeat varret.

Monia rotkolemmikkejä olen istuttanut pihalleni ja ne ovat kuolleet kuivuuteen. Tämä ihan ensimmäinen, lajiketta 'Silver Wings', ryhtyi heti viihtymään ja tämän vuoksi olen sinnikkäästi vain istuttanut uusia kuolleiden tilalle. Pakko niiden muidenkin on joskus onnistua!

'Silver Wings' -puskasta on tosiaan tullut yli kymmenessä vuodessa puska. Lehdet ovat todella kauniit, vain reunoiltaan vaalealäikkäiset. Hienostuneet.

'Hadspen Cream' kuuluu niihin, jotka eivät niin onnistuneet ensi yrittämällä. Istutin ensin kolme ja ne kuolivat kaikki. Sitten löysin tätä pitkän etsinnän jälkeen taas jostain ja nyt se viimein viihtyy. Tällä lajikkeella on harvinaisen kauniit lehdet, niissä on kermanvaalea reuna, siksi halusin nimenomaan 'Hadspen Creamia'. Se 'Variegata', joka taantui vihreälehtiseksi, ei ollutkaan näin kaunis, sillä oli valkeat reunat lehdissä ja tulos oli levottomampi. Tällä on pehmeämpi ulkomuoto.
Tämä katajan aluspenkki on muutenkin kostean talven jälkeen oikein voimissaan. Kultatesmatkin, jotka usein kärvistelevät kuivuudessa pihallani, ovat runsaampia kuin koskaan aiemmin. Siirsinkin nyt tähän muualla kasvaneen keltakielokin, joka on suostunut tekemään vain yhden varren joka vuosi, ja safiirihortensian, joka pysyttelee niin pienenä, että siinä on vuodesta toiseen korkeintaan kolme lehteä!

Pidän rotkolemmikeistä niin paljon, että istutin syksyllä uuden. Tämä on lajiketta 'Sterling Silver', jolla on lehdet enemmän hopeaiset, vain vihreät suonet näkyvät. Kuvassa ei näy niistä mitään, koska valtava syysmyrkkyliljan lehtitupas peittää ne. Myönnän, että ostin tämän rotkolemmikin vain nimen takia. Kaikki brittiläinen ja etenkin Skotlantiin viittaava on kovassa kurssissa.
Harmittaa vietävästi, kun viereisestä penkistä on viimeinenkin 'Looking Glass' heittänyt veivinsä. Siinäkin on rotkolemmikki, jota on pakko hankkia lisää heti, kun jossain näen. Ulkomuoto ei tässäkään tapauksessa ole tärkeä, vaan se nimi!
Oikeassa reunassa on syksyllä istutettuja 'Mountain Lady' -helmililjoja; ihana roteva ja pitkään (näin varjossa) kukkiva vaalea lajike.

Tässä on tyyppi, joka täytyi saada niin nimen kuin ulkomuodonkin perusteella. Yleensä rotkolemmikeissä on siniset kukat, ja ne ovatkin todella kauniit. Tämä on 'Mr Morse' ja hänelläpä onkin valkoiset kukat (loistavan nimen lisäksi)! Erinomainen juttu, sillä näin sain istutettua rakastamaani rotkolemmikkiä myös Rohaniin, jonne sininen ei käy.
Varmuuden vuoksi hankin näitä kaksi, sillä kerran ostin yhden ja kun se menehtyi, oli suru suunnaton. Pitkään etsin ja sitten hankin varman päälle kaksi Morsea – ja molemmat ovat yhä elossa, ihanaa. Eläköön Mr Morse pitkään ja rehevänä.


Atlantinsinililja – Scilla verna
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Helmililja – Muscari
Kevätesikko – Primula veris
Lemmikki – Myosotis
Purppurahelmimarja  Callicarpa giraldii
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Sammalleimu – Phlox subulata
Tarhakalliokielo – Polygonatum × hybridum
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

21 comments :

  1. Kyllä kelpaisi Mr Morse tännekin! On sulla kyllä kaikkea ihanaa ja runsaasti 💚🍃

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuolleitakin on runsaasti (siis vuosien mittaan), mutta ei pidä menneitä muistella :-D

      Delete
  2. Ihania pieniä sinisiä 💙! Minäkin istutin keväällä yhden rotkolemmikin (lajike täytyy tarkastaa, kun pääsen mökille). Hyvä tietää, että se pitää kosteudesta, onneksi en ihan kuivimpaan penkkiin istuttanutkaan.

    ReplyDelete
  3. Rotkolemmikit on ihania, ja mullakin tuo 'Silver Wings' on ollut parhaiten viihtyvä. Aika ronkeleita monet ovat ainakin täällä kasvupaikkansa suhteen, mutta ihania.
    Ja hieno tuo atlantinsinililja, täytyy pistää nimi muistiin!
    Kävin tänään Nummelassa ja kuulin, että sä olit ollut siellä aiemmin päivällä:). Vein P:lle yhden purkin välitettäväksi sulle G.'Viridapice'ä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siis Leena täällä, jostain syystä kommentti tuli nimettömänä. Ja tarkennuksena, että purkissa on siis vain yksi (mutta iso) sipuli.

      Delete
    2. Hei Leena! No voi, veit sinne oikein arvotavaran! Kiitos etukäteen. Hassua, että menimme ihan ristiin. Nyt en tiedä, koska näemme P:n kanssa uudestaan, mutta hän pitää aarteen varmasti hengissä.
      Hassu yhteensattuma, sillä juuri tuon atlantinsinililjan lähelle sen Viridapicen istutinkin. Molemmat tilasin Rare Plantsilta Englannista, joka on ihana harvinaisuuksien paikka, mutta hänen sipulinsa yleensä hyvin pieniä.
      Jännä kuulla, että Silver Wings saattaakin olla sellainen lajike, joka helpommin viihtyy kuin moni muu! En ajatellut, että olisi eroja. Paitsi tietysti perusmuodon ja lajikkeiden välillä yleensä on rehevyyseroa.

      Delete
    3. P:n kanssa olikin puhetta, että kyllä se säilyy hänellä kun laitoin sen vielä purkkiin niin ei ole huolta. Se alkaa juurtua vasta varmaan elo-syyskuussa, joten sikäli ei ole mitään kiirettä istuttaa sitä paikalleen, ja kun on purkissa niin ei vielä silloinkaan välttämättä.
      Ai sulla olikin jo se, no mutta ei se mitään koska kaksin aina kaunihimpi:) Se on kyllä hyvä ja lisääntyväinen lumikello, on aikaisehko, mutta silti ei liian aikainen eikä ole koskaan viottunut pakkasista niinkuin jotkut hyvin aikaiset.

      Minä istutin joitakin vuosia sitten lähekkäin 'Mr Morse'n, 'Silver Wings'n ja 'Looking Glass'n, ja LG on ollut just ja just hengissä kutistuneena (pelastin sen keväällä eri paikkaan), MM on ok, mutta ei yhtään lisääntynyt, ja SW on tuplannut kokonsa. 'Silver Heart' on mulla eri paikassa, mutta sekin tuntuu olevan viihtyvämpi kuin LG.

      Delete
    4. Totta, purkissa sillä on hyvä asustella. Mun Viridapice ei koskaan noussut, istutin sen toissa syksynä, joten voinee sanoa, että se on menehtynyt. Yhtä lehteäkään ei näkynyt viime eikä tänä keväänä. Kukka on hieno, ja kun vielä sanot tuon aikaisuuden ja leviämisen, niin mahtavaa! Kiitos!
      Kiinnostavaa tämä vertailusi eri rotkolemmikkilajikkeiden välillä! Mä olen istuttanut niitä niin erilaisiin penkkeihin, että en pysty samalla tavoin vertailemaan. Harmillista, että ihanasti nimetty Looking Glass on kitukasvuinen. Täytyykin seuraavalla kerralla miettiä sille parempaa paikkaa, mutta haluaisin hirveästi juuri sen Dickensin teoksen ja muun viktoriaanisen teeman läheisyyteen. Pitää miettiä. Toki kunnollinen maanparannus istutuskuopassa voisi olla ratkaisevaa. Mulla on paha tapa tökätä taimet siihen maahan, mitä on, kun pussimultaa harvoin on, ei yleensä mahdu kyytiin.

      Delete
  4. Onpa taas monta ihanuutta. istutin eilen sinun esimerkkisi innostamana yhden varjohiipan. Voi olla että paikka on liian kuiva mutta olihan se kokeiltava kun tuli Porkkalan kartanon taimimyymälässä vastaan. Atlantinsinililja on todella hurmaava.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varjohiipat ovat periaatteessa justiin hyvä kuivan varjon kasveja, mutta osa niistä on sitä enemmän kuin toiset. Jos näyttää siltä, että se kituuttaa, niin sitten voi miettiä siirtoa. Tai kastelua, ei se paljon vaadi, että pärjääkin. Ehkä jonkun kastelun pitkänä kuivana kautena.

      Delete
  5. Toivoisin, että tänä keväänä istuttamani rotkolemmikin taimi viihtyisi, tuo mainitsemasi hopealehtinen olisi kyllä ihana löytää.
    Tässä oli taas kattava tietopaketti opiskeltavaksi :).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti se viihtyy! Superkuivuus ei ole niille mieleen, meillä saaristossa tuppaavat kesät olemaan superkuivia, kun on vielä tuuli sen päälle, että sataa harvoin ja vähän. Mietin, että jos muistaisi kastella hyvin ensimmäisen kesän ajan, niin sitten taimi saattaisi olla jo sen kokoinen, että pärjää tulevat kesät lähes itsekseen.

      Delete
  6. No empä tienny tuota kaihonkukkookaan olevan ussiimpoo sorttii. Meillä se peruslajike kukkii sinisillä, valakosilla ja vaaleansinisillä kukilla. Harmittaa minnuukin kun tuolla muatilalla ol miulla isoks kasvanu valkokirjava rotkolemmikki. Ville kaivo tuijan kaivurilla pois ja rotkolemmikki män samalla, minnekkä lie männykkin! En kerinny tänne sitä siirtämään. Toivon tiällä viihtyvän ostetut. Onko pikkusinililjalla ja atlanninsinililjalla mittään yhteistä? Miulla tuo pikkusinililja kukki nyt keväällä. On se hyvä kun siulla tuota tietuu on ja jaat sitä meille muille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Omphalodes-suku on melko pieni, lajeja on kai vain muutama. Turkinkaihonkukka on selvästi arempi kuin kevätkaihonkukka. Se varmaan kaipaisi lunta pakkassuojakseen, mutta meillä saaristossa sitä ei useinkaan ole. Nämä talvella vihreinä pysyvät perennat tuntuvat olevan riskialttiita pakkasen puraisuille.
      Sitä ihanaa vaaleansinikukkaista kevätkaihonkukkaa minäkin haluaisin! Ihastelen sitä usein ystävän naapuruston rivitalopihalla, mutta en ole kehdannut soittaa ovikelloa kysyäkseni jakopalaa.
      Voi, todellinen harmi sen rotkolemmikin kohtalo. Niillä kestää kasvaa reheviksi. Toivottavasti nyt istuttamasi runsastuvat.
      Pikkusinililja ja atlantinsinililja ovat samaa sukua, pikkusinililja on Scilla bifolia ja atlantinsinililja on Scilla verna (siinä missä idänsinililja on Scilla siberica).

      Delete
  7. Olipas tuhti tietopaketti sinisistä pikkuihmeistä! Täällä lemmikit leviävät melkein rikkaruohon lailla. Onneksi kukkivat niin näyttävästi ja ovat pienijuurisia, niin ei haittaa, vaikka levittäytyvät omin avuin joka puolelle. Löysin kukkivia yksilöitä jopa pihani kuivimmista mahdollisista paikoista etupihan siperianpihdan alta! Ovat kyllä aika raaskuja verrattuna savimullassa asuviin kavereihinsa verrattuina :D Joskus olen miettinyt, pitäisikö hankkia joku rotkolemmikki, sopivia paikkoja varmasti löytyisi. Tässä tulikin monta lajiketta mietintämyssyyn :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi, olen kade lemmikeistäsi. Jonakin vuonna istutin valkoisen ja mielestäni siinä paikassa oli seuraavanakin vuonna sitä, mutta nyt en ole nähnyt. Ehkä se vielä herää henkiin.
      Kannattaa ilman muuta kokeilla rotkolemmikkiä, ei sen pitäisi mikään vaikea olla.

      Delete
  8. Voi, mitä suotta haikailet tavallisten lemmikkien perään, kun sinulla on siellä toinen toistaan hurmaavampia pikkukukkijoita ja sininen väri loistaa jo kauas! Olisinpa tiennyt turkinkaihonkukan tarvisevan villaista ylleen! Löysin sellaisen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä, mutta eihän sitä enää näy. Rotkolemmikki on myös kaunis ja sinililjasi vertaansa vailla! Minulla on valkoisia ja vaaleapunaisia espanjan sinililjoja, vaan ei tuota sinistä kaunotarta. Ihania, ihailtavia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onhan tässä toki aarre jos toinenkin :-) Mutta silti sitä haikailee niitä ihania, ihan joka paikassa kasvavia lemmikkejä kuin sinulla... Onneksi minulla sentään kasvaa ihanaa koiranputkea lähes joka paikassa ;-)
      Voi harmi, ettei turkinkaihonkukkaasi enää näy. En tiedä sen talvenarkuudesta, mutta minulla ei talvehtiminen onnistunut ennen kuin nyt vasta, suojattuina. Metsästin noita niin pitkään, että en enää halunnut kokeilla riskillä, vaan pelata varman päälle ja onneksi niin tein. Luulen, että keväinen pakkanen olisi viimeistään vienyt nuo vihreinä olevat kasvit.
      Espanjan- ja englanninsinililjat ovat aivan ihania vähän villimmällekin alueelle, niin kuin tuossa minullakin on, luonnonkukkien sekaan.

      Delete
  9. Peukut pystyssä herra Morselle👍

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!