Monday 18 November 2019

Sinivalkoinen haaste

Kiitos Hiidenkiven puutarhaan sinivalkohaasteesta! Haasteen on aloittanut Puutarhahetki. Tästä tulee järkyttävä maratooni, koeta kestää. Aloitetaan keväästä, lempivuodenajasta. 'Clairette' -kevätkurjenmiekassa on taivaansineä. Villakatteen tarkoitus oli toimia peurakarkotteena.

'Clairette' toisesta kuvakulmasta, jokaisen kuvan arvoinen!

'Painted Lady'.

Aika lähellä Suomen lipun värejä: tulitulppaani 'Exotic Emperor' ja atsurihelmililjat, joku valkoinen hyasinttikin taustalla.

Toukokuinen rantamaisema, koivut puhkeavat lehteen. Niin suomalaista!

Uusia taimihankintoja alkukesällä: Kerrottu valkovuokko, ehkä 'Vestal', ja turkinkaihonkukka 'Starry Eyes'.

Alppikärhö kukkii joskus hyvinkin samanaikaisesti kirsikkapuun kanssa, johon se on kiivennyt, joskus menee hieman ristiin. Kärhö vain on kiivennyt niin korkealle, että on pitänyt leikata sekä se että kirsikan ylin oksa jo parinakin syksynä, mutta taas leikkuukausi hurahti ohi. Ehkä ensi vuonna.

Siirrytään rähmälleen maahan. Valkovarjohiippa ja pikkuinen orvokki.

Raunioyrtti kuuluu ihanimpiin sinisiin. Se kasvaa hieman villissä puutarhan osassa, koiranputkikon kupeessa, mutta nyt olen jo joutunut kaivamaan sitä poiskin, jotta se ei leviä koko alueelle ja edemmäksikin.

Silloin pari vuotta sitten, kun joka paikassa toitotettiin Suomi sataa ja joka toinen asia liitettiin Suomen satavuotisjuhlaan, nimesin tämän raunioyrtti-raparperi-lehtosinilatva-saksankirveli-kohdan Suomi sata -istutukseksi (hieman sarkastisesti kyllä). Onhan tämä hieno!

Niin hieno, että tässä vielä yksi kuva kesäaamun valossa. Raparperin kukkavarret olen jo leikannut pois.

Meri, sinitaivas ja joku joutsenkin päässyt kuvaan, sekä haahkaparvi.

Enpä tainnut muistaa raportoida, että lukuisten istutus- ja jopa kylvöyritysten jälkeen minulla viimein kukkivat englanninsinililjat viime kesänä muotopuutarhassa. Ne ovat noita matalampia sinisiä, korkeammat ovat lehtoakileijaa, joita on tuossa valkoisenakin.
Valitettavan usein englanninsinililjapussista nousee espanjansinililjaa tai näiden kahden risteymää. Britanniassa espanjansinililja uhkaa perinteisen englanninsinililjan menestymistä, sillä lajit risteytyvät herkästi ja käsittääkseni espanjansinililja on hanakampi leviämään. Rotevampi se ainakin on. Englanninsinililja on se ihastuttava bluebell, joka kansoittaa pyökkimetsien alustat toukokuussa.

Muotopuutarhassa myös hopeapiipot ja ukonhattu Aconitum ferox...

... sekä mirrinminttu 'Six Hills Giant' ja kyläkurjenpolvi 'Striatum' (eli 'Splish-Splash').

Juhannuksen alla kukkii juhannusruusu, naapurille on kerätty kukkakimppu viemisiksi.

Siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly' ja joku ihana harsuinen luonnonkukka ojan pohjalla.

Tämä kurjenmiekka on puolestaan aivan väärässä paikassa. Rohanin väriteema kun on viininpunaista ja valkoista ja sinne päin. Ostin vuonna 2015 sävyihin sopivan loistokurjenmiekan 'Contrast in Styles', mutta se avautui sinisenä, täällä kirjoitus. Kävin näyttämässä kuvaa puutarhaliikkeessä ja sain valita uuden tilalle, otin ihanan purppuraisen 'Ewen' -lajikkeen epäillen, että koko satsi 'Contrast in Styles':ia saattoi olla väärää lajiketta. Kun 'Ewen' viimein tänä vuonna avasi kukkansa, pettymys oli melkoinen. Taas väärä väri. Tämä lensi ulos Rohanista saman tien, kun ensimmäinen kukka aukesi ja olin kuvan ottanut.
Taustalla hohtaa valkokukkainen kiinanpioni 'Moon of Nippon'.

Mennäänpä takaisin muotopuutarhaan. Juhannuksen jälkeen alkavat alppipiikkiputket sinertyä, niiden kanssa kukkii kerrottu sikoangervo 'Plena' (eli kaunomesiangervo, vaikka se ei siis ole mesiangervo, vaan sikoangervo) ja tienpientareelta kukkapenkkiin siirretty ahopukinjuuri. Kuvattu myöhäisillan valossa; kesäillat!

Sinineulasinen pallohopeakuusi ja loistojasmike, joka alkaa olla melko loistokas. Kun vielä peurat lakkaisivat latvomasta näitä, niin tulisi sitä peuraestettä.

Kesäisellä kedolla kukkivat kurjenkellot Viljo-kissan haudan tuntumassa.

Kesämenopeli.

Pääskynpoikaset langalla.

Verenpisara 'Carmel Blue'.

Seuraavia sinivalkoisia kukkayhdistelmiä joutuu odottelemaan kevääseen, mutta pari valkoista löytyy vielä... neilikkaruusu 'White Grootendorst' ei ehkä avaa näitä nuppuja enää, mutta nätit ne ovat.

Vaaleajouluruusun kukkanuppuja nousee maasta.

Loppukevennys: Ransupojan kesähousut.


Nyt en haasta ketään, mutta haasteen saa napata tästä mukaan ken haluaa.
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki


Ahopukinjuuri – Pimpinella saxifraga
Alppikärhö – Clematis alpina
Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Atsurihelmililja – Muscari azureum
Englanninsinililja – Hyacinthoides non-scripta
Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Hopeapiippo – Luzula nivea
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Kevätkurjenmiekka – Iris reticulata
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Kyläkurjenpolvi – Geranium pratense
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Loistojasmike – Philadelphus lewisii 'Tähtisilmä'
Loistokurjenmiekka – Iris Sibirica-Ryhmä
Mirrinminttu – Nepeta × faassenii
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-Ryhmä
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Raunioyrtti – Symphytum
Sikoangervo – Filipendula vulgaris
Siperiankurjenmiekka – Iris sibirica
Tulitulppaani – Tulipa Fosteriana-Ryhmä
Turkinkaihonkukka – Omphalodes cappadocica
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger
Valkovarjohiippa – Epimedium × youngianum 'Niveum'
Valkovuokko – Anemone nemorosa

34 comments :

  1. Oi, miten kauniita sinivalkoisia hetkiä ja kasviyhdistelmiä! <3
    Tämä on niin ihana haaste.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä ja muut kesäkuvaiset haasteet ovat todella kuin saisi jostain lisähappea. Kiitos, samaa sinne! ♥

      Delete
  2. Syvä haltioitunut huokaus! Kyllähän tällaiset maratonit sopivat. Sinulla on kyllä uskomaton määrä lajeja, joista en ole kuulutkaan. Täällä maaseudulla on taimimyymälöissä usein peruskasveja ja pitäisi ensin vähän tutustua, että osaa ryhtyä tilaamaan jotain ihka outoa kasvia. Valkovarjohiippa esim. ryhtyi heti kiinnostamaan, kun viime päivät olen miettinyt uutta varjon aluettani...Vain yhden mainitakseni. Todella monta suloista parivaljakkoa isänmaallisessa sävyissä. Isäni on muuten etsinyt nimeä yhdelle sinisenä kukkivalle korkealle kasville omalla kesantokasvimaallaan, hän kylvi valmista siemensekoitusta perunamaalleen. Pitääkin katsoa hänen ottamaansa kuvaa uudelleen, josko mysteerikasvi olisikin tuo raunioyrtti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällaiset maratonit tekevät varmasti osaltaan hyvää terveydelle ;-)
      Varjohiippoja on aika vaikea löytää enempää kuin sitä yleisintä tarhavarjohiippaa (joka on todella ihana sekin!). Suomesta olen tämän ostanut, mutta en muista nyt, mistä... nyttemmin, kun kotimaan tarjonta ei enää tuo puutarhaani uusia lajeja, olen siirtynyt tilaamaan näitä ulkomailta - ja elokuiselta Mustilan taimipäivältä löytyi pari uutta! Siellä kun on virolaisia myyjiä, ja heillä erikoisuuksia, joita ei Suomesta yleensä saa.
      Voisikohan raunioyrttiä tulla siemenseoksessa, epäilen ihan vähän kumminkin, kun tuo on melko voimakkaasti leviävä perenna. Olisiko ollut kyläneidonkieltä, melko saman näköinen? Tai siperianampiaisyrtti?

      Delete
  3. Voi, miten paljon sinisiä ja valkoisia kukkia löytyy puutarhastasi! Aivan ihana postaus, kesää tuli ikävä.:)Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan! Oikein hyvää alkanutta viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesää on aina ikävä ;-)
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinnekin!

      Delete
  4. Sinulla on niin paljon upeita kukkia puutarhassasi. - Kateellinen huokaus - Ja sinivalkoistakin löytyy niin runsaasti. Ihanat kuvat ja kiva haaste. Mukavaa alkavaa viikkoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä tuo kesä on ihanaa aikaa. Kiitos, mukavaa viikkoa sinnekin!

      Delete
  5. Tulipa ikävä kesää, valoa, lämpöä ja puutarhan tuoksua. Mukavia kuvia, näistä tuli hyvälle mielelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinäpä sen sanoit, se tuoksukin! Vaikka vielä on tuoksua, maa ei ole jäässä, sellaista hassua imelää maan tuoksua tulee välillä nenään. Mutta kesän tuoksut - vastaleikattu nurmikko, vaikkapa!

      Delete
  6. Ihania ja kauniita kesäisiä muistoja. Näitä oli mukava katsella!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kesäjutut ovat onnellinen muisto nyt, enää puoli vuotta, heh :-D

      Delete
  7. Oi, miten ihana maraton. Yhtään ei hengästyttänyt lukea juttu toistamiseen. Sinulla on ihan omanlaisensa puutarha; valtavasti eri kasveja ja sulavasti sovussa toistensa kanssa. Postauksiasi lukiessani minulla on aina sellainen tunne, kuin siirtyisin lämpimään kesäpäivään perhosten ja kimalaisten pörrätessä ympärillä. Ja kissojen kellahtaessa vierelleni viltille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä, että kunto riitti :-D
      Voi, miten ihana mielikuva sinulle tulikaan. Kuulostaa aivan täydelliseltä.
      Kyllä puutarhassani on todella paljon myös ryteikköä ja monenlaisia kasoja. Toisaalta olisin suruissani, jos ötököillä ei olisi elintilaa.

      Delete
  8. Sininen ja valkoinen on kyllä hyvä väripari, niin puutarhassa, kuin muuallakin luonnossa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat ihanan raikkaat yhdessä :-) Ja sitten lisäämällä vaikka kirkkaanpunaista tai vaaleanpunaista saadaan eri tunnelmaa.

      Delete
  9. Ihana kuvamaratoni! Sinulla on valtavasti sinivalkoisiakin yhdistelmiä puutarhassasi! Yritin etsiä nyt syksyllä tuota 'Painted Lady' -kevätkurjenmiekkaa tai edes jotain valkoista tummansinisteni kaveriksi, mutta eipä löytynyt mistään. Ensi vuonna sitten uusi yritys. Mirrinminttu ja kurjenpolvi ovat ihana yhdistelmä. Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. NiitäKIN on, mutta tuntuu, että aika vähän, eikä varsinaisesti mitään sinivalkoista puutarhan osaa, paitsi tuo lahon liiterinnurkan iso pöheikkö raunioyrttiä sun muuta, joka onkin sitä näyttävämpi. Ja kimalaiset rakastavat raunioyrttiä, unohtui mainita! Tärkeä kasvi siis, vaikkakin leviävä.
      Voi että, toivottavasti Painted Lady löytyy. Itsekin etsin sitä vuoden ennen kuin tuli vastaan. Toivottavasti se on elossa ja kukkii myös ensi vuonna. Clairettet olivat viime keväänä lisääntyneet edellisvuodesta, jihuu. Yleensä varmin menestyjä on risteymämiekka Katharine Hodgkin.
      Kiitos, oivallista viikkoa sinnekin!

      Delete
  10. Kyllähän tällaisen kesähetken viettää, olisin viihtynyt pidempäänkin! Sini-valko teema tuntuu löytyvän monesta kohdin pihamaitasi:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tällaisia kesähetkiä kaipaa kovasti, kun pitkä talvi on vasta edessä ja ihmetyttää, miten tästä taas selvitään. Sinivalkoista löytyy ainakin, kun katsoo ja rajaa tarkasti :-D Ja ihanan vihreää! Kylläpä kesä onkin vihreä, kun kuvia katsoo. Miten noin vihreää voi ollakaan.

      Delete
  11. Kylläpä on kauniita sinivalakosia yhistelmiä. Nätti on tuo puhas valakonen varjohiippa. Tiällä ois Ransullekkin töitä, on loukutettu paljon myyriä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Valkoinen varjohiippa on todella suloinen. Se ei ole kovin runsaskasvuinen (ainakaan minun pihallani), mutta olisi kiva, jos se vähitellen rehevöityisi.
      Toivottavasti myyrät eivät tee tuhoja puutarhassasi. Ransu lähettää terveisiä!

      Delete
  12. Wau! Sullahan tätä kuvamateriaalia riittää :) Ihania nua aluun kevätkurijenmiakat. Pianhan on taas niiren aika......ONSE!!!

    ReplyDelete
  13. Ihana kesäinen kukkamaratoni! Tykkään sinisistä kukista, ja joskus aiemmin mulla oli valkoinen kausi, mutta nyt se on ohi:). Harmillisia nuo vääränä tulleet kasvit, niitä sattuu turhan usein, mutta on kaikki kurjenmiekat ihania. Ne ovat täällä olleet aika peurankestäviäkin kasveja. Starry Eyes on myös ihana, mulla oli sitä jopa kahdesti, mutta eka kuoli, kun yritin jakaa sitä, ja toinen meni talvella 2016. Nyt jos joskus vielä saan sitä, niin yritän varmasti suojata kovilta pakkasilta (jos ei tule lunta). Valkovarjohiippa on sievä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla kun on muutamia paikkoja, joissa on värisuunnitelma, niin väärän väriset harmittavat. Onneksi jokaiselle kurjenmiekalle kyllä löytyy sija jostakin! Peurat eivät niitä niin hanakasti syö, mutta valitettavasti nostelevat pintajuurisia tarhakurjenmiekkoja maasta talvisin, kun niissä on mehevänvihreät lehdet. Ja kyllä ne kukkavarsiakin maistelevat ohi kulkiessaan, sekös harmittaa.
      Täytyy tosiaan muistaa suojata Starry Eyes, toinen yrityskerta täälläkin.

      Delete
    2. Joo, totta että täälläkin on tarhakurjenmiekkojen kukkia/nuppuja naposteltu jonain vuonna. Viime kesänä mulla oli kaikkein odotetuimman siemenestä kasvattamieni edessä lapio pystyssä koko kesäkuun alun, hämäämässä ohikulkevia peuroja. Ja se säilyi syömättä:) Nyt on alettu pikkuhiljaa puutarhan aitausta, kun sorkkaeläimet tekevät niin paljon haittaa. Ekaks lammasverkolla, mitä sattuu olemaan, ja olen pistänyt sen yläpuolelle hopeanväristä riistanauhaa (vaikkei se kovin kaunista ole, muttei ne syödyt kasvitkaan), niin peurat ei niin mielellään ainakaan tule siitä läpi. Aitaa vaan ei riitä kaiken ympärille, niin on sitten tarkoitus tehdä risuesteitä, vähän sun malliin:) Saa nähdä auttaako ensi kesäksi näillä suunnitelmilla.

      Delete
    3. Toivottavasti auttaa! Oman kokemukseni mukaan auttaa jo jotakin, että ne eivät pääse kulkemaan täysin vaivatta pihan poikki, kuten aiemmin. Jokainen säästynyt kukka on kotiinpäin. Joskus auttaa tuollainen pienikin este, kuten lapionvarsi, onneksi! Mullakin on tapana esim. parkkeerata kottikärryt kriittisen kasvin eteen.

      Delete
  14. sininvalkoinen pääsi monin tavoin oikeuksiinsa ja paras valkoinen Ransun villapöksyissä;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransun pöksyt, todella :-D Masu-untuvissakin sillä on valkoista tai ainakin lähes. Taitaakin olla sinivalkoinen poika ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!