Pienin askelin kaupungissa

Olemme olleet hetken kaupungissa, aikataulut muuttuivat ja jäimme tänne. Ransulle käy kaikki, kunhan saa olla mamman kanssa. Yhden kurssin peruuntuminen tarkoitti myös, että mamma on ollut enemmän kotona. Kohta Ransu pääsee taas eläinlääkäriaseman nättien tyttöjen käsittelyyn, sillä Ransu alkaa pikkuhiljaa olla pappamanuli. Senioritarkastukseen mennään. Onneksi Ransusta lääkäriaseman tytöt ovat tosi kivoja, ja luulen, että ihastuminen on molemminpuolista.

Kaupunkikodin remppa ei taas ole kesän aikana edennyt yhtään. Nyt otin ensin käsittelyyn tuhat ja yksi pikku asiaa, eli pienet jutut, jotka täytyy kiinnittää seinään, suihkuverhon pidennyksen, roikkuvan sähköjohdon lyhennyksen ja muuta sellaista, jonka ei tarvitse odottaa uuden tapetin hankkimista sitten, kun siihen on varaa.
Tällainen mystinen kyltti löytyi saaren verkkovajan laatikosta ruuvien ja pulttien seasta. Se on turkulaisen veneveistämön ja moottorien valmistajan, joka lopetti toimintansa 1939. Moottorin kyltistä lienee kyse, kun heppavoimat mainitaan. Kyltti on ollut suunnitteilla tuohon keittiön seinään jo vuoden verran, hämäläisellekin riittävän pitkä harkinta-aika.

Kun purin makkarin ja keittiön välisen oven, irrotin ylijykevän, laudasta ja listoista kyhätyn kattolistan. Sen takaa paljastui kiva pätkä johtoa, jota ei ollut jaksettu lyhentää, vaan oli jätetty lenkille listan taakse. Sain sen lyhennettyä ja kytkettyä uudestaan. Muut johdot odottavat irti seinästä sitä, että maalaan tai tapetoin tämän makkarin seinän – hamassa tulevaisuudessa.
Ihmetyttää tuo 70-luvun rakentamisen laatu: väliseiniä ei ole tehty kattoon asti ulottuviksi; eipä ihme, että listakyhäelmiä löytyy. Meinaan kuitenkin kehittää tuohon paljon yksinkertaisemman ratkaisun, joku kapea rima riittää.

Uuteen keittiööni olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on minun tyyliseni ja toimiva. Hyllyt maalaan salvianvihreiksi sitten, kun avaan maalipöntön olohuoneen seinän maalausta varten. Salviat tuossa ovatkin nipuissa mallina, heh.

Lattian hionta ja vahaus kalustetussa asunnossa on haastavaa, kun kalusteita pitää siirrellä. Keittiöstä vain puolet oli kahteen kertaan vahattu, nyt sain viimeisetkin neliöt käsiteltyä. Etualalla näkyy siirtymäkohtaa olohuoneeseen, tästä paikasta vielä puuttuu se toinen käsittelykerta. Muutama neliö enää jäljellä. Tässä kohdassa oli iso kalusteröykkiö, kun vedin vahaa toiseen kertaan, sitten se jäi.

Jotta totuus ei unohtuisi: silmäys eteiseen. Nuo metallihyllyt sentään sain seinään, täytyy vielä käydä läpi kamoja olohuoneen röykkiöissä, jotta saan täytettyä laatikot järkevästi. Siinä on nyt vähän kenkiä ja vähän huiveja. Muita ehdokkaita tähän ovat askartelumateriaalit, työkalupakki, joogamatto. Hmm.
Olen edelleen rakastunut eteisen haaleaan vedenväriin.

Parveke on ihana, sillä se on lasitettu. Kärsimyspassio on edelleen saanut asua siellä. Talvikauden tähtilyhty pääsi hyllystä esille pyhäinpäivänä menneiden läheisten muistoksi.

Kävin K-Rauta Lanternassa Helsingissä, siellä työskentelee entinen kollega ja hän päättää puutarhapuolen valikoimasta. Siksipä siellä onkin sellaista, jota ei muissa K-Raudoissa ole. Näin ihana köynnöstuki lähti heti mukaan! Pihinä ostin pienimmän mallin, tämä on noin 140 cm korkea. Kahta korkeampaakin samanlaista sieltä löytyy.
Tämä on niin ihana, että on pakko tässä mainostaa. Jos ette pian käy ostamassa omianne, saatan käydä ostamassa ne loput itselleni, sillä ne kookkaammat jäivät vaivaamaan... jos vain mahtuisivat autooni... Tämä yksilö matkustaa saareen, sijoituspaikka puutarhaan on vielä mietinnässä.

Olen salvian ystävä niin värinä, sisäisesti nautittuna kuin kasvinakin. Ihana kirjavalehtinen lajike 'Tricolor' löytyi keväällä Tampereen messuilta, toivottavasti se talvehtii. Pakkastahan salvia kyllä kestää, mutta meinaan silti kääriä ruukun villatakkiin sitten, kun paukkupakkaset alkavat.
Lyön yhä päätäni seinään siitä, että en ostanut sitä violetinharmaalehtistä 'Purpurascens'iä – niitä ei Suomessa näy taimistoilla lähes ikinä, ja nyt en tajunnut, kun sellainen oli nenäni alla, ostin vain tämän. Taisi olla Lemunkartanon puutarhan osasto. He myyvät kesäisin Salon torilla, mutta kun Salon torille on hieman pitkä matka, vaikka silloin tällöin huristelenkin motaria Salon ohi. Salviahan toimii monivuotisena perennana ja se violettilehtinen on todella kaunis koristekasvi. Voi ärhynmyrhyn. Hämäläisyys...

Pieni vaaleanpunakukkainen syklaami levittää tuoksua koko parvekkeelle, se on ihana. Onneksi parvekkeella on vielä vihreää elämää. Strategisesti sijoitettu peili lisää parvekkeen valoisuutta, sillä kun aurinko on siirtynyt kauas sivulle, paistaa se vielä peilin kautta.

Otin peilin kääntämässä valossa kuvan 'Harlekijn' -myrkkyliljasta. Nyt sen kaksivärisyys tulee voimakkaammin esiin, kun kukka vanhenee.

Toinenkin kukka tulossa.

Sain toukokuusta asti nyherretyt kämmekkäät valmiiksi ja testasinkin niitä jo eilen lenkillä. Brittiläisten ohjeiden haaste on se, että siellä ei kovin hyvin tunneta sukkapuikkoja, niinpä käännetyissäkin kirjoissa on yleensä hanska- ym. ohjeet kahdelle puikolle. Sehän on älytöntä. Vaatii hieman aivojumppaa kuvioiden ja peukaloiden kohdalla kääntää joka toinen kerros toisin päin.

Tie vei viikonloppuna Helsingin Kauppatorille, ja vaikka lankavarastoni ei kaivannut täydennystä, oli sieltä ihan pakko hankkia ihanan tummanpunainen vyyhti Riihivillan kokenillilla värjättyä Velho-lankaa, kun kerrankin osui kohdalle. Oi, mikä sävy, kunpa tuonne punaiseen kääröön voisi kaivautua talveksi turvaan jääkaudelta!
Muuten minulla on aivan hirveä keltatauti, kuten kuvasta näkyy. Mutta kaikki nämä ihanat langat saavat odottaa aikaa joulumarkkinoiden jälkeen, sillä nyt puikot sauhuavat omista langoista tehtävien hansikkaiden parissa. Kuvan pyöreä kerä onkin itse resedalla värjättyä omaa lankaa (ystävien lampaiden villaa, jonka kehruutan langaksi).

Mustilla ei ole muuta asiaa kuin että pantterin kuuluisi olla pantteripalstalla, kaupunkilomat sucks.
Lämpöistä, kullankeltaista marraskuuta!


Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Myrkkylilja – Colchicum
Salvia – Salvia officinalis