Monday 4 November 2019

Pienin askelin kaupungissa

Olemme olleet hetken kaupungissa, aikataulut muuttuivat ja jäimme tänne. Ransulle käy kaikki, kunhan saa olla mamman kanssa. Yhden kurssin peruuntuminen tarkoitti myös, että mamma on ollut enemmän kotona. Kohta Ransu pääsee taas eläinlääkäriaseman nättien tyttöjen käsittelyyn, sillä Ransu alkaa pikkuhiljaa olla pappamanuli. Senioritarkastukseen mennään. Onneksi Ransusta lääkäriaseman tytöt ovat tosi kivoja, ja luulen, että ihastuminen on molemminpuolista.

Kaupunkikodin remppa ei taas ole kesän aikana edennyt yhtään. Nyt otin ensin käsittelyyn tuhat ja yksi pikku asiaa, eli pienet jutut, jotka täytyy kiinnittää seinään, suihkuverhon pidennyksen, roikkuvan sähköjohdon lyhennyksen ja muuta sellaista, jonka ei tarvitse odottaa uuden tapetin hankkimista sitten, kun siihen on varaa.
Tällainen mystinen kyltti löytyi saaren verkkovajan laatikosta ruuvien ja pulttien seasta. Se on turkulaisen veneveistämön ja moottorien valmistajan, joka lopetti toimintansa 1939. Moottorin kyltistä lienee kyse, kun heppavoimat mainitaan. Kyltti on ollut suunnitteilla tuohon keittiön seinään jo vuoden verran, hämäläisellekin riittävän pitkä harkinta-aika.

Kun purin makkarin ja keittiön välisen oven, irrotin ylijykevän, laudasta ja listoista kyhätyn kattolistan. Sen takaa paljastui kiva pätkä johtoa, jota ei ollut jaksettu lyhentää, vaan oli jätetty lenkille listan taakse. Sain sen lyhennettyä ja kytkettyä uudestaan. Muut johdot odottavat irti seinästä sitä, että maalaan tai tapetoin tämän makkarin seinän – hamassa tulevaisuudessa.
Ihmetyttää tuo 70-luvun rakentamisen laatu: väliseiniä ei ole tehty kattoon asti ulottuviksi; eipä ihme, että listakyhäelmiä löytyy. Meinaan kuitenkin kehittää tuohon paljon yksinkertaisemman ratkaisun, joku kapea rima riittää.

Uuteen keittiööni olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on minun tyyliseni ja toimiva. Hyllyt maalaan salvianvihreiksi sitten, kun avaan maalipöntön olohuoneen seinän maalausta varten. Salviat tuossa ovatkin nipuissa mallina, heh.

Lattian hionta ja vahaus kalustetussa asunnossa on haastavaa, kun kalusteita pitää siirrellä. Keittiöstä vain puolet oli kahteen kertaan vahattu, nyt sain viimeisetkin neliöt käsiteltyä. Etualalla näkyy siirtymäkohtaa olohuoneeseen, tästä paikasta vielä puuttuu se toinen käsittelykerta. Muutama neliö enää jäljellä. Tässä kohdassa oli iso kalusteröykkiö, kun vedin vahaa toiseen kertaan, sitten se jäi.

Jotta totuus ei unohtuisi: silmäys eteiseen. Nuo metallihyllyt sentään sain seinään, täytyy vielä käydä läpi kamoja olohuoneen röykkiöissä, jotta saan täytettyä laatikot järkevästi. Siinä on nyt vähän kenkiä ja vähän huiveja. Muita ehdokkaita tähän ovat askartelumateriaalit, työkalupakki, joogamatto. Hmm.
Olen edelleen rakastunut eteisen haaleaan vedenväriin.

Parveke on ihana, sillä se on lasitettu. Kärsimyspassio on edelleen saanut asua siellä. Talvikauden tähtilyhty pääsi hyllystä esille pyhäinpäivänä menneiden läheisten muistoksi.

Kävin K-Rauta Lanternassa Helsingissä, siellä työskentelee entinen kollega ja hän päättää puutarhapuolen valikoimasta. Siksipä siellä onkin sellaista, jota ei muissa K-Raudoissa ole. Näin ihana köynnöstuki lähti heti mukaan! Pihinä ostin pienimmän mallin, tämä on noin 140 cm korkea. Kahta korkeampaakin samanlaista sieltä löytyy.
Tämä on niin ihana, että on pakko tässä mainostaa. Jos ette pian käy ostamassa omianne, saatan käydä ostamassa ne loput itselleni, sillä ne kookkaammat jäivät vaivaamaan... jos vain mahtuisivat autooni... Tämä yksilö matkustaa saareen, sijoituspaikka puutarhaan on vielä mietinnässä.

Olen salvian ystävä niin värinä, sisäisesti nautittuna kuin kasvinakin. Ihana kirjavalehtinen lajike 'Tricolor' löytyi keväällä Tampereen messuilta, toivottavasti se talvehtii. Pakkastahan salvia kyllä kestää, mutta meinaan silti kääriä ruukun villatakkiin sitten, kun paukkupakkaset alkavat.
Lyön yhä päätäni seinään siitä, että en ostanut sitä violetinharmaalehtistä 'Purpurascens'iä – niitä ei Suomessa näy taimistoilla lähes ikinä, ja nyt en tajunnut, kun sellainen oli nenäni alla, ostin vain tämän. Taisi olla Lemunkartanon puutarhan osasto. He myyvät kesäisin Salon torilla, mutta kun Salon torille on hieman pitkä matka, vaikka silloin tällöin huristelenkin motaria Salon ohi. Salviahan toimii monivuotisena perennana ja se violettilehtinen on todella kaunis koristekasvi. Voi ärhynmyrhyn. Hämäläisyys...

Pieni vaaleanpunakukkainen syklaami levittää tuoksua koko parvekkeelle, se on ihana. Onneksi parvekkeella on vielä vihreää elämää. Strategisesti sijoitettu peili lisää parvekkeen valoisuutta, sillä kun aurinko on siirtynyt kauas sivulle, paistaa se vielä peilin kautta.

Otin peilin kääntämässä valossa kuvan 'Harlekijn' -myrkkyliljasta. Nyt sen kaksivärisyys tulee voimakkaammin esiin, kun kukka vanhenee.

Toinenkin kukka tulossa.

Sain toukokuusta asti nyherretyt kämmekkäät valmiiksi ja testasinkin niitä jo eilen lenkillä. Brittiläisten ohjeiden haaste on se, että siellä ei kovin hyvin tunneta sukkapuikkoja, niinpä käännetyissäkin kirjoissa on yleensä hanska- ym. ohjeet kahdelle puikolle. Sehän on älytöntä. Vaatii hieman aivojumppaa kuvioiden ja peukaloiden kohdalla kääntää joka toinen kerros toisin päin.

Tie vei viikonloppuna Helsingin Kauppatorille, ja vaikka lankavarastoni ei kaivannut täydennystä, oli sieltä ihan pakko hankkia ihanan tummanpunainen vyyhti Riihivillan kokenillilla värjättyä Velho-lankaa, kun kerrankin osui kohdalle. Oi, mikä sävy, kunpa tuonne punaiseen kääröön voisi kaivautua talveksi turvaan jääkaudelta!
Muuten minulla on aivan hirveä keltatauti, kuten kuvasta näkyy. Mutta kaikki nämä ihanat langat saavat odottaa aikaa joulumarkkinoiden jälkeen, sillä nyt puikot sauhuavat omista langoista tehtävien hansikkaiden parissa. Kuvan pyöreä kerä onkin itse resedalla värjättyä omaa lankaa (ystävien lampaiden villaa, jonka kehruutan langaksi).

Mustilla ei ole muuta asiaa kuin että pantterin kuuluisi olla pantteripalstalla, kaupunkilomat sucks.
Lämpöistä, kullankeltaista marraskuuta!


Kärsimyspassio – Passiflora caerulea
Myrkkylilja – Colchicum
Salvia – Salvia officinalis

24 comments :

  1. Niin kodikasta ja viihtyisää sinulla! Ei ihme että Ransu viihtyy, mutta mikäs Pantterilla.. eikös se ole hyvä että myyrät vähän kasvaa kokoa kaupunkiloman aikana ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jos panteri sisäistäisi tuon ;-) Se on niin aktiivinen metsämies, että turhautumisen ymmärtää. Äsken se oli kyllä melko tyytyväinen, kun kävimme valjastelemassa tuolla pimeässä - se on Mustin mielestä ihan ok, tai itse asiassa niin kivaa, että piti puiden raapimisen välillä kurnutella ja puskea mamman jalkaa.

      Delete
  2. Juuri edellisessä postauksessa ihmettilin miten intoa puhkuen suunnuttelet jo puutarhan kevättä...mutta, että rakennusreiskakin olet...ei voi, kuin ihanilla!!
    Tykkään tuosta keittiöstasi tosi paljon.
    Tykkään, myös Ransusta ja Mustista♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. No en minä nyt mikään tehoihminen ole :-D Tykkään vaan puuhailla jotakin pientä joka päivä. On ihanaa, että tylsän valkoinen keittiö hävisi viimein ja sen tilalla on hauska, värikkäämpi tavarapaljous.

      Delete
  3. Puszit pojille 🧡🧡
    Sun keltatauti on kyllä harvinaisen ihanaa laatua 💛

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä keltatauti lisäksi lämmittää, jonkinlaista kuumetta ehkä :-D
      Pojat kiittävät! Puszit sinnekin, nelin kappalein!

      Delete
  4. Eikö olekin onnellista, kun saa remontin lopputuloksen oman mielen maiseman mukaiseksi - niinhän sen pitää olla! Minäkin olen ihastunut salviaan, niitä tapaa aika harvoin taimina täällä päin. Todella tunnelmalliset kuvat otit parvekkeeltakin. Voi Mustin murhetta, mutta ehkä Mustikin kohta ottaa kaverista mallia ja asettuu talviasentoon (voi katsella unia saaren saalistusmaisemista). Puhtia remontin kanssa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On se kyllä ihanaa, kun saa sellaista kuin tykkää, ja itse tekeminen on mukavaa. Tosin osa remppavaiheista niin raskaita, ettei niistä nyt mitenkään nauti muuta kuin sitten vasta niiden päättyessä, lopputuloksesta.
      Onneksi pääsemme ihan kohta taas kotisaarelle, pääsee Musti elementtiinsä.

      Delete
  5. Kyllä sinä olet aikamoinen energiapakkaus! Mutta kaunista jälkeä tulee, niin upea on tuo keittiösi. Mukavaa viikon jatkoa ja mukavia remonttihetkiä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, no en suinkaan. Ehkä tästä sai kuvan, että olisin vastikään tehnyt rempan, mutta tuohon keittiöremppaan kului - öö, en muistakaan, ehkä vuosi. Eikä vieläkään ole siis valmis, 1,5 vuotta aloituksesta, kun hyllyihin tulee vielä väriä.
      Kiitos, mukavaa viikkoa sinullekin!

      Delete
  6. Oi miten ihana istumapaikka ja pöytä keittiössä. Tuossa kun syö aamupalaa niin vois kuvitella olevansa kahvilassa jonkun kivan kadun varrella. Teetä ja croissantia söisi ja nauttisi. Minä kyllä ihailen taitojasi, minulla jäis johdot lyhentämättä ja hyllyt kiinnittämättä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joku muukin on todennut, että keittiö on kahvilamainen - se on oikein mukavaa! Tuo puutarhapenkki oli aiemmin parvekkeella, sitten kalustin sitä vähän eri tavalla ja penkki tuli nostettua keittiöön. Ihan kivaa tunnelmaa, vähän kuin olisi ulkona, ihanien puiden alla...
      Isä opetti esim. yksinkertaisia sähkötöitä, kun olin pieni. Tai ehkä halusin itse oppia, olin isin tyttö. Isä on monessa tekemisessäni hengessä mukana ♥

      Delete
  7. Kiitos kaupunkiterveisistä!
    Täytyy taas nostaa hattua sun monitaituruudelle ja ahkeruudelle. Pidät huolta kahdesta kodista ja vielä remppaat niitä kaiken kukkuraksi itse.
    Siihen ei kovin moni nainen (eikä mieskään) pysty.
    Salvian sävy on aivan ihana. Joten keittiön hyllyistäsi tulee varmasti vielä se piste iin päälle. Minusta keittiösi näyttää siltä, ettei se olisi ollenkaan Suomessa. Siinä on jotain niin ihanaa kotoisuutta. Jos tulisin istumaan sinne teelle, en varmaan älyäisi lähteä ollenkaan pois.
    Kaunista marraskuun jatkoa ja kaupunkielämää välillä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, en kyllä ole mikään taituri tai ahkera, väärä luulo :-D Tykkään vain puuhailla, mutta en mitenkään urakoida. Taitoja en useinkaan omista, kiinnostusta vain.
      Voi, tervetuloa teelle koska vain! Olisikin ylellistä nauttia keskustelusta kanssasi tuntikausien ajan.
      Tosiaan, suomalaisia keittiöitä hallitsee yleensä minimalistinen kaappien muuri, joka voi toki olla tyylikäs, mutta ei ole lainkaan oman makuni mukainen. Onhan se käytännöllinen ja tehokas. Ehkä en vain itse ole ollenkaan käytännöllinen enkä tehokas (vaikka omasta mielestäni tietysti täysin järkevä ja looginen).
      Kiitos, mukavaa marraskuuta sinnekin!

      Delete
  8. Tykkään just tuollaisista runsaista ja rehevistä keittiöistä. Tyhjät tiskipöydät ja -hyllyt on kovin tylsiä, pitää olla jotain katseltavaa. :)
    Toivottavasti pantteri ja manulikin pääsevät pian myyräjahtiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, kliinisen siistit keittiöt on epäilyttäviä. Eihän sellainen voi kenenkään koti edes olla, joku hotellihuone ehkä. Onneksi pääsemme ihan kohta myyräjahtiin. Tai jotkut meistä, minä tuskin edes saisin myyrää kiinni :-D

      Delete
  9. olipa virkistävää kierrellä blogissasi taas pitkästä aikaa, juttujasi on todella mukavaa lukea. ymmärrän kyl hyvin Mustia, kukapa haluaisi olla kaupungissa hihnanpäässä parhaaseen pyyntiaikaan!
    kämmekkäistäsi tuli upeat, köynnös ja palmikko toimii hyvin yhdessä. Leenan langat on todella kauniita. kuulostaa hauskalta tuo Sinun keltatautisi. uskonpa, et se olisi parantunut tai pahentunnut hetkessä, jos olisit nähnyt värjäämieni, viiden kilon keltaisten villojen vuoren;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No mutta tervetuloa pitkästä aikaa, kiva kuulla sinusta! Voi, jos näkisin vuoresi, saisin keltakohtauksen.

      Delete
  10. Ootpa sie taitava, kun sähköjohotkin lyhennät ja remppoot muutenkin kotiasi. Miulla ryytisalvia on talavehtinu vuosia pihalla ja käytän sitä mausteena kesäsin. Kirjavalehtisiä en oo nähnykkään. Kukkakasvit salvioissa on kauniita. Hyvä kuva Mustista, tuonne viereen peiton alle ois mukava köllähtee!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aika yksinkertaisia nuo remppa- ja sähköjohtoasiat useimmiten ovat, turhaan niitä arastellaan. Sinullakin ryytisalvia talvehtii, se on hienoa! Ne kukkivat koristesalviatkin olisivat komeita, mutta yksivuotisia vain ovat. Toisaalta ryytisalvian siniset kukat ovat niin kauniit, että sekin on ihan kuin koristekasvi, kun on nuo kauniit lehdetkin.
      Kävin juuri rapsuttelemassa Mustia tuolla sängyssä, se on niin lämmin pieni lämpöpantteri.

      Delete
    2. Saila, kiitos tosi paljon käynnistä kojullamme, ja terveisetkin tulivat kotiin .. tosin vasta tänään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan:) Olin sitten tulossa tänne kirjoittamaan kiitoksia, ja sinähän olitkin jo ehtinyt kirjoittaa jo kaupunkikäynnistä. Keltatautia mullakin on ollut viime viikon aikana kun olen värjännyt lokakuussa pudonneiden omppupuiden lehdillä. Tuli tosi nättiä keltaista ja aika paljon. Resedakin on kyllä tosi hyvä, nyt mulla on kesällä itsekseen itäneitä taimia, jotka toivottavasti talvehtivat ja kukkivat sitten ensi kesänä antaen paljon väriä. Tuo kokenillilanka on minustakin tosi nättiä. Kokenilli taittaa tuollaiseen luumuun päin, jos värjää vaaleanruskealle pohjalle, joko lampaanväriselle tai jalopähkinänkuorivärin päälle.

      Hieno salvia sinulla, ja toivottavasti talvehtii. Mulla tavallinenkaan ei oikein tahdo talvehtia, maa on varmaan liian savista luulen. Kaikille keväthienouksille olen yrittänyt tehdä lehtimullalla parannettua kohopenkkiä, ja vielä laittanut tammenlehtipeiton sitten talveksi, ja siinä ne kyllä viihtyvät. Varmaan salviakin, paitsi, että ne kevätpenkit on kesällä varjossa:). Just tänään lisäsin vielä varjohiippa 'Amber Queen'ille lisää tammenlehtiä, kun on ollut niin kylmiä öitä. Toivottavasti kukkii sitten ensi keväänä, kun on muuten nyt kasvanut tuuheaksi mättääksi:). Varjohiippakirja on ollut ahkerassa käytössä ja vaikka mitä hienouksia niitä olisikin maailmalla. Siinä oli tuosta AQstakin semmoista mitä en tiennyt:)

      Delete
    3. Kiva juttu, Leena! Pyysin miestä kertomaan Varjohiippa-Sailalta terveiset, kun mietin, millaisen nimen hän mahtaisi muistaa :-D Sehän se kirjan hirveä ongelma onkin, että niitä haluaisi sitten kymmeniä, kun niitä on kerta niin ihania olemassa. Vuosia Britanniassa asuneena huokailen jatkuvasti sitä, että miksi meillä ei ole missään kasvien "kansallisia kokoelmia", kuten siellä on; joko taimistoilla, yleisölle avoimissa tai sitten ihan yksityisissä puutarhoissa, mutta edes jossain! Ja että niitä myös myytäisiin laajemmin, olisi sukuihin erikoistuneita taimistoja... huokaus. Ehkä joskus tai ehkä ei koskaan.
      Se savimaa on varmasti suuri haaste. Mulla salvia kukoistaa kohopenkissä paahteisessa paikassa. Mutta se penkki menee ensi vuonna remonttiin, kun on lahoamassa, mietityttää jo nyt, miten saan koko salvian ja muiden yrttien juuristot kaivettua, kaikki on niin kookasta.
      Olet sellainen velho noiden värjäysten kanssa! Oi, omenapuun lehdilläkin voi värjätä, en ole ikinä tullut ajatelleeksi.

      Delete
  11. Ihania lankoja💚 Minäkin olen vähän aloitellut virkkaamista pitkästä aikaa. Heti toiseksi mukavinta puuhaa sitten puutarhassa möyrimisen. Ehkä Mustinkin kannattaisi hankkia jokin uusi harrastus kaupunkilomiin😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana kuulla tämä virkkausharrastuksesi! Käsitöiden yksi ihanimmista puolista on juuri se, että on niiiiiin ihania lankoja. Jos ei harrastaisi käsitöitä, ei niitä oikein kannattaisi hamstrata. Lankahamsterina on puolestaan niin onnellista olla ;-) Totta tosiaan; kun ei möyrimistä voi talvikaudella harrastaa, sillä möyrijän elo on yhtä onnellista.
      Musti harrastaa myyrien nappaamista suureksi ilokseen taas huomenna :-D On se flexin päässä saanut kaupungissakin kiinni monta myyrää tai hiirtä! Vaikka hihnan toisessa päässä on yli 60-kiloinen paino!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!