Thursday 16 September 2010

Ompelukoneita

Taloni entinen emäntä Elna oli ompelijatar. Viime kesänä pääsin tutustumaan hänen kotitaloonsa viereisellä saarella, josta hän sata vuotta sitten muutti Ahvensaareen. Siellä oli tällainen Helmi. Tällä on Elna varmasti ommellut.
Aluksi, kun löysin taloni kaapeista parit erinomaiset räätälinsakset, ihmettelin hieman. Niin hyviä saksia harvoin näkee. Sitten löysin vanhan tilikirjan, jossa Elna paljastui sömmerskaksi. Hienojen vaatteiden jäämiä on vanhan talon vintillä, valitettavasti lähinnä riekaleina. Pitsikaulukset, vekit ja helmikoristeet kertovat fiineistä asuista, jotka on viety varastoon vintille.

Naapurin Hannelella on hieno vanha sähkö-Singer. "Suunnilleen maailman ensimmäinen sähköompelukone", Hannele tuumaa. Toimii edelleen kuin uusi.

Minun taloni mukana tuli poljettava Husqvarna, Elnan vanha varmasti. En ole velä kokeillut sen toimimista, sillä sen nahkainen hihna on haurastunut poikki. Uuden saa varmaankin joltakin suutarilta.
Tämä kuvasarja on muuten toissa talvelta, kun Ransu oli neljän kuukauden vanha pieni pirpana.

13 comments :

  1. Oi. Niin kaunis ja kiehtova vanha ompelukone ja sitten vielä pörröinen mini-Ransu. Ilmeisesti aiot lietsoa omaa ja muiden pentukuumetta urakalla:)

    Vanha ompelukone on todella hieno koriste, vaikkei se toimisikaan!

    ReplyDelete
  2. Arvaa Jenni kun etsin noita ompelukonekuvia ja menin kansioon toissa talvelta, siellä on varmaan sata kuvaa pörröisestä mini-Ransusta! Oihihtelin ja iihihtelin niin, että Ransu tuli olohuoneen sohvalta keittiöön puskemaan syliini. Luuli varmaan, että taas olen notkumassa jollain MUIDEN kissojen sivustolla.
    Se vaan oli niin söpöliini pikku raitapöksy <3 !!!

    ReplyDelete
  3. Vau,vanha ompelukone,mun kotonakin on vanha Singer,eikä kannata hävittää,se on arvoesine,sellaisia ei mistään enää,varmasti saakkaan.:)Ihania kisulikuvia jälleen!

    ReplyDelete
  4. Ihania ompelukoneita! Itsekin tahtoisin löytää moisen helmen, siis edes jonkinmoisen vanhan koneen. Noh, ehkä etsivä löytää joskus!

    Suloinen pikku-Ransu :)

    ReplyDelete
  5. Vanhat ompelukoneet on ihania mutta muutoissa järkyttävän painavia. Nuorempana ompelin mielelläni äitini perintöpoljettavalla. Oli kivaa, kun ei ollut riippuvainen johdoista vaan tahti määräytyi omilla jaloilla. Se oli hauskaa, ja pistotkin olivat kauniit, hieman viistot. Saa nähdä millaisia pistoja tämä Husqvarna sitten tekee kun joskus sen öljyän ja hankin uuden hihnan.

    ReplyDelete
  6. Olipa hienoja ompelukoneita. Meillä on kans vanha poljettava kone maalla, joka toimii nyt pöytänä (itse kone varovasti sivuun nostettuna). Täytyykin joskus kokeilla toimisko se! Ransu on kieltämätä hurmaava ja kuten kissat yleensä, viisas!

    ReplyDelete
  7. Tuo minun kone toimii hyvin sivupöytänä, koska siinä on alas lokeroon laskettava kone, niin siellä se on koko ajan tallessa. Minua vähän huolestuttaa se muoti, että ompelukoneet laitetaan pöytien jaloiksi, jos se tarkoittaa sitä, että ne koneet heivataan hemmettiin. Se on jotenkin niin lopullista sitten.

    ReplyDelete
  8. No Elnan on ollut pakko olla ompelijatar, jo ihan nimenkin vuoksi ;-)

    Minustakin on hurjan sääli, että vanhoja ompelukoneita heitetään huishaishiiteen sen vuoksi, että niistä sinänsä koristeellisista jaloista saadaan pöydänjalat / -jalka. Miksi se laite pitää ottaa pois? Eikös sille ole oma kotelonsa siellä pöydän alapuolella? Vai onko niitä sellaisiakin Singereitä, joissa kone ei laskeudu?

    Kaikki eivät kai sitten arvosta vanhaa kokonaisuutena, vaan poimivat vain kirsikat kakusta.

    ReplyDelete
  9. Itse asiassa ymmärtääkseni vanhimmissa ompelukoneissa ei ole alaslaskettavaa konetta. Esimerkiksi äidilläni on sellainen vanha Singer. Siinä ompelukone jököttää pöytälevynsä päällä oman kupunsa alla suojissa, eikä konetta saa siitä pois ellei sitä ruuvaa irti.
    Jossain vaiheessa tuli sitten edistys ja koneen sai itse pöytään piiloon.
    On se harmi ettei osata arvostaa vanhaa, toisaalta, emme kaikki ole samanlaisia ja toisille muu on arvokasta kuin toisille. Vanhoja ompelukoneita on vielä niin paljon, ettei niillä ole tarpeeksi harvinaisuusarvoa. Vähän tällainen museopuritaanimummeli silti parkuu, kun näkee valkoiseksi "patinoidun" ompelukonepöydän jossain pihalla ruostumassa!

    ReplyDelete
  10. Onpa kauniita käsityötaidon edustajia, vaivalla on laitettu intarsiakuvioita niin koneeseen kuin pöytäänkin. Ovat olleet varamsti aikoinaan arvokapistuksia omistajilleen.

    ReplyDelete
  11. Kyllä, tuo Helmi on todella hieno. Oma Husqvarnani täällä on ihan simppeli, siinä ei ole mitään hienouksia. Tervetuloa vain joskus silti katsomaan (ja minua samalla ;-)

    ReplyDelete
  12. Heippa, etsiskelin kuvia vanhoista ompelukoneista ja löysinkin tällaiseen tuttuun paikkaan :) Ihana postaus ....sömmerska....minun äitinikin oli :) Ja kissutkin ovat vielä tuollaisia vintiöitä :)

    ReplyDelete
  13. Sepä hauskaa, että löysitkin tiesi tänne juttuarkistoihini! Oli itsestänikin hauskaa lukea vanha juttu ja katsoa mini-Ransun ja nuoren Mustin kuvia :-)
    Ompelukoneessani on nykyään uusi hihna, en tiedä, muistinko siitä sitten ikinä kertoakaan. Hauskaa, että äidilläsi oli sama ammatti kuin taloni entisellä emännällä!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!