Se kukkii taas

Pagodikärhö (Clematis chiisanensis) tuli pihaani ihan sattumalta, sain nimittäin pussillisen sen siemeniä korruptiolahjana Lord Nelsonilta muutama vuosi sitten. Hyvin itivät ja nyt minulla on kasvia kolmessakin paikassa pihallani, onpa taimista riittänyt pari ystävillekin annettaviksi.

Kukat ovat pieniä, mitäänsanomattoman vaaleankeltaisia, mutta vaatimattomuudessaan suloisia. Kukittuaan ne muuttuvan klematismaisen söpöiksi tupsuiksi. Ja köynnös on aina köynnös, se erilainen kasvutapa mahdollistaa kasvatuksen kartiomalliseen tukeen tai terassin kaidetta pitkin.

Yhdelle pagodikärhölle tein kartiotuen kepeistä ja vanhan lampun osista joita löytyi lahonneen kuistin alta. Tämä kukkapenkki on nimeltään Pikku-Raakkila, ystävieni Raakkila-nimisen tilan mukaan. Heiltä sain nuo kaikki maatiaiskasvit joita tässä kasvaa: kanadanpiiskun, helminukkajäkkärän ja lehtosinilatvan muun muassa.
Ainakaan minun pihallani tuo pagodikärhö ei ole kasvanut paria metriä korkeammaksi, tämän tuen huipusta lonkerot pikkuisen nuokkuvat jo alaspäin. Pitää sitten miettiä korkeamman tuen rakentamista jos tarvitsee. Uutta kasvua tulee vanhoista versoista, eli periaatteessa kasvi kaiketi kasvaa pituutta vuosi vuodelta.

Yksi kärhö kiemurtelee mielestäni varsin villin viehkosti verannallani.

A lovely little clematis: Clematis chiisanensis. Rather insignificant flowers but I seem to prefer those to bold.