Syksyistä puutarhaa ja päivittelyä

Huh, niitettävää riittää, en ole tänä vuonna oikein kunnostautunut siinä. Kaunista on silti, kun aurinko paistaa. Tuon pöydän ostin viime (vai sitä edellis-?) syksynä Plantagenin poistomyynnistä, se on kiehtovan rajun kiemurainen. Punainen tuolinrähjä pääsi viettämään viimeiset elinvuotensa pihalle.

Tuo pullo löytyi venevajasta kun se korjattiin, samanlaisia on tosin löytynyt kaapeista ja vintiltä. Tuota vain en ole pessyt, se on jotenkin jämähtänyt tuohon pöydälle...

Kuvassa taustalla on japaninlehtikuusi (Larix kaempferi), joka on ehtinyt kasvaa kolmessa vuodessa jo kohta minun mittaiseksi.

Samalla alueella, tuolin ja pöydän lähellä kasvaa korkea kataja, joka on vanhuuttaan jo vinoutunut koilliseen, jatkuvien lounatuulten painamana. Jos kuvaa katsoo tarkasti saattaa latvassa nähdä puuta halailevan pantterin...

(Vihje: Pantteri on musta)

Kummasti aika kuluu. Tältä kataja-lipputankoalueeni näytti tammikuussa 2007, kun olin ollut täällä puoli vuotta enkä oikeastaan vielä asunut. Talvella vain kävin välillä. Nyt tuossa taempana, saunasta oikealle on perunamaa, lipputangon ympärillä kevätkostea keto ja muuten nurmikko on tältä alueelta leikattu.
Katajasta oikealla olevat tynnyrit on viety Roska-Roope -ongelmajätelaivaan, se tulee parin vuoden välein saariin ottamaan vastaan romua. Niiden tilalla on pari atsaleaa ja katajan toisella puolella tilapäisessä mielenhäiriössä viime keväänä ostettu alppiruusu (en oikeastaan pidä niistä, mutta nyt alppiruusulla on tilaisuus todistaa olleeni väärässä).
Etualan vanhat kaivonrenkaat, jotka entinen omistaja on laittanut paraatipaikalle keskelle pihaa ja vielä maalannut nimikirjaimet päälle, alkavat liikkua. Niissä on poltettu risuja, mutta nyt on päällimmäinen päässyt kohopenkki-kasvimaalleni ja seuraavaksi siirrän siihen parsat. Sen jälkeen saa toinenkin rengas pyöriä sinne. Sitten tämäkin kohta kaunistuu.

Katajan alla ei kasva juuri mikään, paitsi nokkonen ja keltamo. En halua siihen kumpaakaan, joten kitken niitä ja olen istuttanut tilalle kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna), se on liian leviävä kukkapenkkiin. Se on vielä pieni (nuo muutama vaaleanvihreä lehti keskellä kuvaa).

Kummasti aika kuluu! Nyt heinittynyt rojupaikka on siistiä nurmikkoa (? — no, niin siistiä kuin minä saan aikaan), siellä täällä piparjuuren rehevä pehko jota ei raaski leikata. Takana perunamaa, joka on loppukesästä ehkä hieman villiintynyt...