Mun nojailukaveri on tää elefantti. Äitini joskus 70-luvun alkupuolella tekemä fantti on hyvin kulunut mutta ehjä. Tämä oli ihan suosikki. Meillä oli monia muitakin Marimekon kankaista itse ommeltuja leluja. Fantilla on puiset lankarullat jalkoina ja oikea turkistupsu hännän päässä – tai mitä siitä nyt on jäljellä, Ransu tykkää sitä pureskella ja niin varmaan minäkin tein pienenä.
Leaning Ransu with an Elephant my Mum made sometime in the 1970's. Notice the Marimekko fabrics.
Tai voin mä nojailla paahtimeenkin jos ollaan kerta keittiössä.
Leaning Ransu with a Toaster
Friday, 10 September 2010
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Jopas on tomera katse Ransulla.:D.Ihania kuvia,niinpä rupesin lukijaksi tänne!
ReplyDeletePääasia, että on joku/jokin mihin nojailla. :)
ReplyDeleteHyvä Ransu! Aivan poseeraus nojailut!
ReplyDeleteRansu on aikamoinen linssilude ja ottaa tiiviin katsekontaktin mielellään. Tervetuloa lukijaksi Tansku!
ReplyDeleteHymyilen kuin Hangon keksi uusimmat kuvat nähtyäni. Ihania! Mutta kyynel vierähti poskelle kun pari päivää sitten luin Viljo jutun - se oli niin kauniisti kirjoitettu ja liikuttava. Olen edelleen blogin SUURI (joskin salainen) FANI!!
ReplyDeleteT. R&T
Hei Suuri ja Salainen Hangon keksi! Terkkuja T:lle!
ReplyDeleteIhana norsu ja nuo lankarullat tuo hämmästyttäviä hämäriä muistikuvia, että jossain niitä näki lapsuudessa...
ReplyDeleteOlen itsekin aikuisena hämmästellyt miten hienoja juttuja äitini jaksoi ommella kun olimme pieniä! Kyllä vain, puiset lankarullat... Nykyään niitä tuskin tohtisi heittää pois jos tulisi vastaan, niin kauniita ovat muovisiin harmaisiin (nykypäivän) tavallisiin verrattuna.
ReplyDeleteOLEN MINÄKIN IHANA, EI VAAN TOI NORSU.
RANSU
Norsulle ja Ransulle pisteet söpöisestä yhteisposeerauksesta.
ReplyDeleteMiksei gigantin leivänpaahdinmainoksissa koskaan nojaile kissoja? Minä niiiin varmasti rynnisin kauppaan katsomaan kuuluuko kolli settiin :D
Todella! "Se nyt vaan on tyhmää maksaa pelkästä leivänpaahtimesta".
ReplyDelete