The house had a lot of furniture in it. The bedroom wardrobe was in the entrance hall, stained and full of old junk, some not even that old. It also had an interesting writing on its door: Manager S. Heinonen, 1967-1968, evicted – beware of the same fate.
Makkarini pieni vaatekaappi oli eteisessä, likainen ja hyllypaperein vuorattu. Kun poistin rojut ja paperit, oven sisäpuolelta paljastui sanoma:
"Johtaja Seppo Heinonen 28.7.1967 - 31.8.1968. Hääretty. Varokaa samaa kohtaloa."
Joku aikaisempi vuokralainen on signeerannut oveen J. Sartti (tai vastaavaa) ja vuosiluvun 1955. Kaappi on suht kevytrakenteinen, lienee ollut turkulaisessa vuokratalossa ennen saareen tuloaan. Se on varmasti ajalta, kun kevyempiä huonekaluja alettiin valmistaa teollisesti; vaneri oli keksitty. Kaapin takaseinässä on lähetyslappu, josta paljastuu, että sen on valmistanut tammisaarelainen Karl Sundström's snickeri ja se on lähetetty K. Saloselle Yliopistonkadulle Turkuun. Päivämäärää ei ole.
I can see some don't want to share their beds with cats. Why, I don't mind. I can't pretend to be spotlessly clean myself!
Nyt kun ulkona paukkuu tuuli, on ihanaa käpertyä viltin alle sänkyyn. Kissat ovatkin jo siellä valmiiksi.
Vaatekaapin vieressä on vanhan talon vintiltä löytämäni pienen pojan merimiespaita – taloni emäntä, rintamamiestalon rakentaneen Algotin äiti oli ompelija. Hänellä oli neljä poikaa joten voin kuvitella heidän kaikkien pitäneen paitaa vuorollaan. Hienot on ompeleet ja tereet, vaikka paita on tietysti nuhjaantunut. Sen alla on isoäitini vanha rippimekko.
En kai voi kuvitella elämää ilman merkkejä menneistä sukupolvista. Sitäpaitsi olen nähnyt kuvia isästäni ja hänen veljistään sodan aikana lammen rannalla samanlaiset paidat päällään, Aku Ankka -paidat olivat ilmeisesti suurta muotia.
Thursday, 2 September 2010
Subscribe to:
Post Comments
(
Atom
)
Ihastuttavaa, kerrassaan ihastuttavaa. Tuo kaappiin kirjoitettu varoitus saa hymyn huuliin ja tekee kaapista suorastaan erityisen kaapin. Taloosi liittyy kovin hieno historia, tapahtumat ja kaikki.
ReplyDeleteIhana, kiehtova aikamatka taas, kiitoksia! Sun talo(t) pääsi kyllä oikeisiin käsiin, kun tutustut tavaroihinkin noin tarkasti ja arvostat vanhaa. Onnentalo(ja)!
ReplyDeleteMinuakin nauratti kun löysin tuon kovan onnen vuokralaisen jättämän viestin. Itse asiassa näyttää siltä, että hän on lisännyt johtaja-sanan jälkeenpäin, kun se sijoittuu vasemmalle muun kirjoituksen vasemmasta reunasta.
ReplyDeleteNo, kukapa meistä ei olisi johtaja, varsinkin, kun tarvitsee erikoispontta sanomalleen.
Niin kaunis merimiespaita! Meidän pienempi kuvattiin 1 veenä merimiesasussa. :)
ReplyDeleteKaappikin on kaunis ja varo nyt ettei hääretä. :)
Niin se merimiespoika taitaa vaan olla klassikko.
ReplyDeleteJuu, pitää käyttäytyä ettei hääretä.
Minusta on ihanaa lukea ihmisistä, jotka elävät vanhojen aarteiden keskellä, niitä vaalien ja tarinoita kooten tai arvaillen. Vanhat tavarat ja niiden tarinat ovat itsellenikin älyttömän tärkeitä, mutta jostain syystä kotiini en osaa niitä hankkia / niitä ei vaan ilmaannu.
ReplyDeleteVanhaa ja tarinoita voi silti arvostaa, vaikka ei niiden keskellä eläisikään.
ReplyDeleteNuo vanhat kirjoitukset tuovat lisäarvoa huonekaluun. :) Historian havinaa!
ReplyDeleteEhrottomasti kaappi on hianompi näin!
ReplyDelete