Kylvin ne yhteen vastaperustettuun kukkapenkkiin, jossa ne kukkivat loppukesällä ja syksyllä, talven tuloon asti, kuin viimeistä päivää. Keräsin siemenet talteen.
Sitten kylvin niitä portaanpielen rautapataan, jossa niitä on ollut sen koommin. Olen hurjan huono yksivuotisten, niin sanottujen kesäkukkien kanssa. En jaksa hoivata ja paapoa. Silkkikukka on täydellinen: viskaa sen kuivuneiden siemenkotien siemenet (joko syksyllä tai keväällä) multaan siihen kohtaan, missä haluat niiden kasvavan. Ja siinä ne kasvavat.
Silkkikukista oikealle on muuten suloistakin suloisempi tähtililja (Zigadenus elegans). Monivuotinen, upotan sen ruukussa talviksi maahan. Se voi kasvaa avomaallakin, mutta haluan ihailla sen herkkyyttä läheltä ja joka päivä, kun on sen aika kukkia.
Kesäkuussa vierailin Min Edenissä. Sain Ninalta silkkikukan siemeniä, hän kysyi, onko minulla atlasblommaa. Se kuulosti jotenkin tutulta. En ollut varma, toin pienet taimet kotiin, istutin ja onhan se samma sak! Mutta mikä väri! Lohenpunainen, aivan ihanan suloinen. Nyt minulla on sitten myös "Pietarsaaren kantaa".
Kauniita, herkän näköisiä kukkia!
ReplyDeleteTodella kauniita ♥
ReplyDeleteOn ne, ja kun ne kukkivat todella pitkään! Tuo ylin kuva on otettu viime vuoden lokakuun puolivälissä, missä silkkikukkien ympärillä on kärhön lehtiä syysvärissään.
ReplyDeleteIhania kukkia.
ReplyDeleteHyvää viikonloppuja sinulle ja ihanille kisuleille.
Kiitos samoin Tuija! Ja rapsutuksia lutakkokoirulille...
ReplyDeleteTäytyy vielä sanoa, että kyllähän se tuntuu mukavalta nukkua kun on kissa vartiossa hoitelemassa mahdoliset rapinat, siis eipä niitä rapinoita juuri ole!
Loppusyksyn viimeiset kukat on arvokkaita ja ekstraihania, melkein niin hienoja kuin kevään ekat, jotka sentään on ihan pieniä ihmeitä.