Musti suhtautuu koiriin tyynesti. Teini-ikäinen Lávvi on rasittava, niinpä Musti vetäytyy mielellään omaan rauhaansa. Koirat kohdatessaan se silti puskee ystävällisesti häntä pystyssä.
Ransu on ominut sängyn ja koko makuuhuoneen. Jos koira yrittää makuuhuoneeseen, Ransu murisee ja mulkoilee.
Ja mamma on sitten MUN mamma, eikä varsinkaan koirien!
Huoneesta toiseen hiipparoidaan äänettömästi kuin tiikeri viidakossa. Koirat pysyvät hipi hiljaa eivätkä uskalla hengittääkään, kun Ransu kulkee huoneen poikki.
Lávvi:
Tulkaa joku pelastamaan mut täältä. Täällä on kauhea tyrannia.
Sitten teini nukahti.
Illemmalla haukotuksia kuuluu sieltä sun täältä, eikä vähiten minusta. On vaikeaa nukkua, kun tyynyn vierestä kuuluu Ransun murinaa heti jos koira (olohuoneessa) kääntää kylkeä. Koirat heräävät varhain ja alkavat vinkua, kun minä puolestani yritän kääntää kylkeä (jatkaakseni makeita aamu-unia).
Ruokahetkiä pitää vahtia, sillä koirat syövät hotkimalla, kissat taas kaipaavat ruokarauhaa, sitten koirat pitää päästää ulos mutta Ransu seisookin keskellä eteistä eikä päästä niitä ohi, sitten tiellä kävelee koiria pelkäävä ihminen ja koirat pitääkin ottaa sisään, mutta Mustilla on juuri maksa kesken eikä Ransu päästä koiria muutenkaan sisään, sitten koirilla on taas ruoka-aika jne. jne. Alan ymmärtää monilapsisten perheiden äitejä! Jossakin vaiheessa tajusin, että minulla on ollut vessahätä jo monta tuntia mutta en ole ehtinyt käydä edes vessassa. Pihatöitä olen onneksi silti ehtinyt tehdä, niihin koirista on ollut seuraa, vaikka ne eivät auttaneetkaan kaivamaan istutuskuoppia siitä huolimatta että pyysin.
Keittiössäkin on uninen tunnelma. Pöydän kulman takana oleva musta mytty on...
...varasängyn rauhallisen takanurkan itselleen ominut Musti.
Ransukin on ihan tööt.
Rauha maassa!
.JPEG)
.jpg)
Naurattaa niin kun tätä lukee ja kuvat kertovat hyvin miten teillä menee. Käy kyllä koiria sääliksi, toivottavasti pääsevät tyrannipesäsätä omaan kotiin lepäämään rennosti ;)
ReplyDeleteHahhaahaahhhaahahaaa, miten naurattaa noi nelikonttisten järjestelyt! Kyllä ne on aika epeleitä, mutta niin pahuksen hauska seurata, miten ne komentelevat toisiaan, ym, ym. Kunpa vain ymmärtäisii mitä ne tarkoittaa. Kun meidän koirat menevat aamulla ulos pihalle, Venni (tyttökoira) menee ekana, ja heti perään Tara (poika). Sitten Venni kääntyy salamannopeasti kohti Taraa, ja haukkuu niin hiivatusti. Tara kuuntelee, pää ja häntä koipien välissä. Sitten kumpikin juoksevat yhdessä, minne nyt sitten juoksevatkin pienellä pihallamme, yhdessä!
ReplyDeleteOta niistä selvää?!
Tuohan on mennyt suorastaan hyvin, jos kaikilla on vielä silmät ja nenät tallella :)
ReplyDeleteHuh, tulin ihan väsyneeksi kun vain luinkin! Aikamoinen eläinshow. :) Varmaan ihan kivoja koiria, mutta me taidetaan pysyä kissoissa silti, tuo kombinaatio kuulostaa aika haastavalta kaikille osapuolille. Puuh.
ReplyDeleteTaas on ilmeet kohdillaan - kaikilla karvaisilla! Varsin viihdyttävää lukea. Vaan jos itse olisi osallisena, niin voisi kyllä pyyhkiä hikeä otsaltaan!
ReplyDeleteLoistava Ransu!
ReplyDeleteLoistava Lávvi!
Nuo ilmeet ovat jotain ihan huippua.
Voin kuvitella sen kuvan, kun majatalon emäntä ottaa viimein rennosti vieraiden lähdettyä...
t.Hanna
Iltaa ja kiitos kommenteista!
ReplyDeleteKyllä nuo eläimet naurattaa... eikä vähiten Ransu, joka ottaa koirat niin mahdottoman vakavasti! Sille on pakko nauraa, vaikka ei ehkä saisi. Pikkuinen totinen soturi! Yksinäinen kodinpuolustaja-taistelija.
Eläinten hommat on tosiaan omaa luokkaansa ja niillä on ihan oma logiikka, josta ei tosiaankaan ota selvää - edes naisen logiikalla ;-)
Ihan hyvin on mennyt, kun arvojärjestys on selvä. Lávvi on välillä innostunut ajamaan kissaa takaa ulkona, mutta se ei vahingoita, ja koirat tajuavat perääntyä siinä vaiheessa kun Ransu ottaa uhkaavia askeleita niitä kohti.
Eläintarhan johtajattaren pesti käy ihan työstä. Vaikka hauskaa on silti, eläimet on ihania, mutta koirien lähdettyä olen onnellinen siitä että voin SIIVOTA eikä matot enää mene (niin) ruttuun eikä uusia kuraisia (niin isoja) tassunjäkiä tule, eikä täällä enää haise koiralta!
Majatalon emännän ihan ensimmäinen ilme taitaa silti olla sikeä ja autuas uni-ilme ;-D
Eipähän pääse aika tulee pitkäks :D Hyvä Ransu, roti se pitää vierailla olla :)
ReplyDeleteOn teillä siellä kovat ajat, mutta näitä on niin hauska lukea! Ransun linja ei petä ja Lavvikin näyttää tosiaan siltä, että haikailee omaan kotiin. Talossa talon tavalla, niin se vain menee.
ReplyDeleteRansu on isäntä. Vähän kärttyinen ehkä, mutta silti. Jonkun pitää sekin homma hoitaa. Meitsi nyt on sellainen löperö, mutta vieraat kyllä hermostuttavat muakin - nukkua pitää saada rauhassa! Säälin kyllä noita koiria. Ihan kauheeta joutua hoitoon ja vielä kissakotiin!!! Siinä saa orjat korvauksia jakaa monta kuukautta tollasen reissun jälkeen! Varokaa silmiä, vinkasee Kalle tuosta vierestä.
ReplyDeleteKiva lukea juttua tämmöisestä. Saattaa olla hieman haastava tuommoinen kissa-koira kombo. Toistaiseksi siellä kaikki on vielä hyvin. Matsia ei ole vielä syntynyt, on vain uhiteltu ja muristu. Hyvä Ransu, jonkun pitää olla se pomo.
ReplyDeleteVoi apua, toivottavasti Ransukin vielä oppisi rentoutumaan koiralasten lähettyvillä :-)
ReplyDeleteHuomenta ja kiitos kommenteista!
ReplyDeleteEi tullut aika pitkäksi, nyt on nukuttu rauhallinen yö kun koirat lähtivät jo illalla. Ja seuraavaksi siivoan...
Onneksi noilla koirilla on niin pitkät kuonot, että mahdollinen kynsi osuu ensimmäisenä nenään - mikä myös vinkaisusta päätelleen sattuu. Lähikontakteja ei silti Ransun kanssa synny, kun kaikki kiertävät toisensa varmuuden vuoksi metrin päästä.
Tilanne olisi varmaan vähemmän haastava, jos eläimet olisivat tottuneempia toisiinsa. Vieraassa kodissa tuntuu, että koiratkin sätkyivät sitä sun tätä eivätkä osanneet olla oikein rauhassa.
Mutta kivaa oli silti.
No olipas teillä haastava viikonloppu. Nyt vasta ehdin lukemaan postauksesi. Kyllä pakkasi naurattamaan, Ransu on Itse Isänätä ja onneksi sinä kuitenkin saat olla emäntä ;)
ReplyDeleteKyllä nyt Ransu huokaisee! Ja jos oikein arvaan, niin sinäkin ja kyllä uskon, että Mustikin ajattelee, että rauha maassa!
Nelijalkaisten touhuja on ihana seurata, hauskoja epeleitä!
Mukavaa siivouspäivää!
Kiitos! Elämä ilman eläimiä olisi kyllä todella tyhjää ja tylsää. Musti on selvästi nauttinut rauhan laskeuduttua taloon, tuli vähän aikaa sitten keittiöön ja oikein kehräsi ja puski tyytyväisenä ja nautti kahdenkeskisestä laatuajasta mamman kanssa. Vaikka se onkin diplomaattinen isäntä vieraita kohtaan (Ransu on oikeastaan kiukkuinen renki).
ReplyDelete:DDD Eiiih... Nää on niin mainioita!
ReplyDeleteOn ne juu :-) Mutta vielä mainiompaa on kotirauha!
ReplyDeleteKoiraperheissä ei taida koskaan olla matot suorassa, tai sitten ne pitäisi naulata lattiaan.. (huokaus) - eikä se kuopankaivaminen aina osu nappiin. Meillä Laara kaivoi ihan oma-aloitteisesti narsissinsipulit ylös sitä mukaa kun sain ne maahan. Kesti hetken ennen kuin huomasin...
ReplyDeleteVoi Ransu- parkaa! :) Vaikka en ihan ymmärräkään miten joku ei voi pitää noin ihanista koirista! ;)
ReplyDeleteNiin, voin nähdä sieluni silmin epätoivoisen emännän naulaamassa mattoja lattiaan :-D
ReplyDeleteNämä koirat ovat kivoja, fiksuja ja hassuja, ja paimenkoirina (lapinporokoira) pysyvät pihallakin aika hyvin, paitsi kun päättävät käydä uimassa tms. omalla retkellä. Tai oikeastaan sekin on aika kiva piirre.
Onneksi sentään isäntä on pitkämielinen vieraita kohtaan, vaikka renki vahtiikin mustasukkaisesti talon tärkeimpiä :D
ReplyDeleteHyvä Ransu, pidä puoles! Se on sun oma koto ja oma mamma ja oma sänky ja oma maailma!
ReplyDeleteHih, hauskaa seurata teidän elämää...
Ransu on jopa viihtynyt sylissäni hyvin, ja samalla silmäillyt että koirat varmasti huomaavat! Olen siis itsekin saanut erikoishuomiota Ransulta, joka on toki mammanpoika mutta ei nyt sentään ihan näin liki yleensä. Hyvin on siis mammastakin pidetty huolta.
ReplyDelete