Kiitos
Elina, Magnus, Felix ja Ester tunnustuksesta!
Substanssi- eli sisältöä sisältävän blogin tunnustuksen saajan kuuluu:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.
Koska olin juuri viikon matkoilla, asiat liittyvät matkaani.
Olin Ranskan Rivieralla, missä äitini asuu talvisin. Hänen pihansa on minun suunittelemani pieni rivitalon päätyasunnon piha. Siellä kasvaa mm. kaksi sitruunapuuta, kumkvatti ja kuvassa vasemmalla taustalla näkyvä oliivipuu.
Suunnittelin pihan 12 vuotta sitten kun asuin Barcelonassa. Nyt osa puista ja pensaista on jo sen kokoisia, että pihalla on rehevyyttä. Vastarakennetun talon piha oli alussa autio.
Istutimme ensin helokkia
Oenothera rosea, joka levisi kaikkialle. Sittemmin se vaihdettiin tähän komeahelokkiin (
Oenothera speciosa) Sitäkin pitää kurittaa, jotta se ei valloita pihaa. Samoin on muratin laita.
Talon pääty on pohjoisen puolella. Suunnittelin siihen matalia pensasaitapyörylöitä, joiden keskellä kasvaa pieniä puita, pensaita ja kuvassa näkyvä rautaveistos. Aidat ovat hoidon ja leikkuun puutteessa päässeet rehottamaan, kun isäni kuoltua perheessä ei ole muita innokkaita leikkureita kuin minä.
Matalat aidat ovat myrttiä, puksipuuta, nyhähopeayrttiä (
Santolina chamaecyparissus) ja rosmariinia. Oikealla puksipuuaidan sisällä kasvaa tyräkki
Euphorbia characias.
Lähinaapureilla on kissoja, jotka vierailevat meidän pihalla mutta ovat arkoja. Tässä suurennos äskeisestä kuvasta.
Ehdin vierailla Monacon Jardin exotiquessa, mihin olen erittäin tyytyväinen. En ollut käynyt siellä koskaan, vaikka olen ollut Rivieralla kymmeniä kertoja ja joskus kuukausia kerrallaan. Jardin exotique on korkealla rinteessä Monacon yllä. Näkymä merelle on hieno ja Välimeren rannalla on muutenkin hyvä olla, vaikka joskus tuntuu että kaikkea (ihmisiä, liikennettä, rakennuksia, melua, koirankakkaa) on liikaa ja kaupunkisuunnittelu on olemattoman epämäräistä, vaikka lisää rakennetaan koko ajan.
Välimerellisessä puutarhassa ei ole mitään järkeä kasvattaa nurmikkoa. Kasvien täytyy selvitä kuukausien kuivuudesta ja helteistä, toisaalta myös satunnaisista pakkasasteistakin. Kuvassa kulta-agaaveja (
Agave americana 'Marginata') ja opuntiakaktuksia.
Tämä syksy oli kuivin miesmuistiin. Yli kuukauteen ei satanut pisaraakaan, mutta viimeisen viikon aikana oli pari ukkospäivää. Onneksi, sillä istutin joitakin uusia kasveja pihalle.
Lapsena Kanarialla ihailemani kolibrikukka (
Strelitzia reginae) kasvaa pihallamme. Se ei tosin kuki näin komeasti, vaikka on lehdistöltään kaunis. Mietin, pitäisikö sitä lannoittaa vai kukkiiko se kunnolla vasta vanhana.
Onneksi äitini pihalla kukkii silti jotakin. Osa laventeleista aloittaa nyt, samoin rosmariinit ja lyijykukka (
Plumbago). Köynnöstävä ruusu 'Iceberg' (Ranskassa 'Fée des Neiges', Suomessa tunnetaan myös saksalaisella nimellä 'Schneewittchen') kaulailee pihaportin kanssa.
Ojennan tunnustuksen nyt eteenpäin vain yhdelle: Santralle
Puhu mun ruohoille -blogiin. Siellä on kiinnostavaa kerrontaa pilke silmäkulmassa ihanasta muotoutumassa olevasta pihasta.
.JPEG)
.jpg)
Onneksi olkoon tunnustuksesta, jälleen kerran! Ja tervetuloa takaisin reissun päältä. Et vissiin rähjääntynyt juurikaan, kun heti jaksoit tännekin kirjoittaa.
ReplyDeleteOn se ihmeellinen tämä pohjoisen pallonpuolisko, kun ei-niin-kovin-kaukana ruusut vielä kukkivat ja pensaita voi / kannattaa edelleen leikata.
Kiitos Intopii!
ReplyDeleteOn juu ihmeellinen puolisko, ja ilmastossa on valtavia eroja. Ei siellä kannata istuttaakaan ennen kuin nyt, kun alkaa olla viileämpää ja on toivoa sateista. Kuivana sikäläinen savimaa on betonia, siihen saisi ehkä reiän asfalttiporalla.
Tervehdys Saila pitkästä aikaa! Onpa hienoa nähdä ja kuulla suunnittelemastasi välimerellisestä puutarhasta, vau! Tuo eka kuva on hieno, äitisi puutarhan tunnelmaan pääsee ihan mukaan. Samoja kasveja ihailimme viime viikolla Kreetalla; sitruunapuita, opuntiakaktuksia ja olisiko vuorten rinteillä kasvava kanervan näköinen ollut rosmariinia, josta mainitsit viimeisimmässä Oma Piha -lehdessä? Meri ja vuoret olivat ihania, mutta roskaa, takapihojen jäteläjiä, autoja ja kaikenmaailman prätkiä riitti minustakin ihan liikaa. Kotiin oli kiva tulla :)
ReplyDeleteKiva. Vähän eksoottisempia puutarhakuvia tähän lokakuun synkkyyteen :)
ReplyDeleteNuo muratit ovat kyllä niin ihania. Italiassa niitä joskus katselin ja kadehdin, kun ne kasvoivat siellä kivimuureilla ja rakennusten seinillä. Harmi kun täällä ne eivät talvehdi ulkona Ei millään voi saada sellaista monen metrin murattikasvustoa, kun ne aina pitää talvettaa jossain sisätiloissa :(
Myrtti- ja rosmariiniaidat kuullostavat ylellisiltä.....
Hei Maria ja tervetuloa kotiin sinullekin!
ReplyDeleteVälimerellä on mukavan paljon aromaattisia kasveja: rosmariinia, timjamia, laventelia, kistusta... Kanervamainen voi olla myös timjamia, tai jotakin oikeaa Erica-suvun kanervaa.
Minua ihmetyttää se, miten ainakaan Etelä-Ranskassa ei puutarhamyymälöistä saa Välimerellisten sipulikukkien sipuleita; ainoastaan suurikukkaisia tulppaaneja ja gladioluksia ynnä muita, mitkä vaativat kastelua pysyäkseen pihalla vuodesta toiseen. Ne kreetan- ja kreikantulppaanit jne. mitä meiltä löytyy, ovat siellä aivan tuntemattomia. Täytynee ostaa ensi syksynä niitä täältä mukaan. Silloin kun asuin Englannissa, lähetin vanhemmilleni mm. Amaryllis belladonnan ja Gladiolus byzantinan sipuleita, kun niitä ei saa Rivieralla, vaikka viihtyvät siellä niin hyvin että siementävät ja leviävät itse. Ihan ilman hoitoa! Hulluja nuo ranskalaiset...
Hei Marja!
ReplyDeleteKyllä kirkasvalohoito on poikaa tähän aikaan vuodesta.
Muratti on ihanaa, mutta se peittää kaiken kuin Ruususen linnan ellei sitä leikkaa. Ja jos sitä alkaa repiä talon seinästä tai muurista, ne rapautuvat. Pitää katkaista varsi alhaalta ja odottaa, että se kuolee. Mutta juuristostahan pukkaa aina uutta, joten taistelu on loppumaton. Silti, erittäin hyvä tuulensuojan se antaa esim. äitini talon nurkalla, mihin tuuli muuten pyörtäisi pohjoisesta suoraan terassille. Meillä voi muuten saada monen metrin humalakasvuston ;-)
Myrtti on kans ihana tuoksuva kasvi. Isäni siitä haaveili. Mutta sekin kasvaa, matalaksi tarkoitettu aita oli jo miehenkorkuinen. Piti raivata rankalla kädellä.
Ihana postaus, toi lämpöä tähän pimeyteen ja tylsään viikkooni. Kiitos, Saila :)
ReplyDeleteIhmettelinkin jo missä Saila on. Mukavalta kuulosti matkasi, äitisi puutarhaan oli kiva tutustua Rosmariin, Laventelin ja Timjamin tuoksujen kera nuuuuuh:)
ReplyDeleteOi hyvä ihme. Sinulla on noita enemmän tai vähemmän omia puutarhoja pitkin maapalloa! Onnentyttö!
ReplyDeleteMuistan kymmenisen vuotta sitten harhailleeni kävellen tappohelteessä Monacon rinneteitä juuri tuota Jardinia etsimässä. Arvaa löysinkö? En. Nuukahdin kesken kaiken ja ajattelin, että pitäkää tunkkinne.
Ransu ja Musti varmaan riemuitsivat saadessaan oman ihmisensä takaisin kotiin. =o)
(Kommentoin jo äsken, mutta blogger päätti hävittää sen. Joten uusi yritys) Saila on ollut haistelemassa Välimeren tuulia ja nauttimassa valohoitoa, oi! Tervetuloa takaisin kotosuomen pimeyteen. Kollipojistakin on varmaan kiva kun oma mamma on nyt kotona:)
ReplyDeleteVarmasti hauskaa myös hoitaa välimerellistä pihaa! Tervetuloa kotiin, teitä on jo kaivattukin :)
ReplyDeleteKiitos Saila tunnustuksesta, se lämmittää mieltä. Nyt paan mietintämyssyn korville, tönäsen kaks harmaanta aivosoluani töihin ja mietin mistä kahdeksasta asiasta ruppeen horisemaan. ;D
ReplyDeleteOlipa mukava lueskella välillä aivan erilaisesta pihasta ja kasvistosta! :)
ReplyDeleteIhania kuvia myös, paitsi ensimmäinen kateutta herättävine sitruunoineen :D Minun nelivuotias siemenestä kasvatettu sitruunariukuni pudotti juuri viimeisenkin lehtensä. Saapa nähdä innostuuko se enää elämään.
Ihastuttava puutarha on äidilläsi!
ReplyDeleteSinulla on kyllä valtava tieto- ja kokemuspankki kasveista ympäri maailmaa, kun pystyt suunnittelemaan ja istuttamaan puutarhoja missä päin planettaa tahansa. Ihailuni!!!
Kiitos postauksesta!
ReplyDeleteNiin rehevää ja kaunista ja välimerellistä, heh.
Miten selvisit henkisesti matkasta?
Ja pojilla oli mamia varmasti kova ikävä!
t.Leena ja Pojat
Oijoijoi mitä kuvia... Ah. Varmaan ollut hauska suunnitella puutarhaa tuonne, kun voi käyttää niin erilaisia kasveja kuin täällä. Kiva, kun olet tullut takaisin! :)
ReplyDeleteKiitos kaikille kommenteista!
ReplyDeleteElämäni matkat; Ole hyvä :-)
Maiju; Aina minä jossakin olen ;-)
Caro; Niin, tai pitkin Eurooppaa ainakin! Jardin exotiqueen on aikamoinen kiipeämien keskustasta. Käytin hyväkseni juna-aseman parkkihallista ylärinteeseen menevää hissiä...
Myrsky; Pojat olivat erittäin iloisia minut nähdessäni, ja sanomattakin selvää että minäkin olin iloinen kotiin palatessani!
Naukulan Mamma; Kiitos :-)
Santra; Ole hyvä, sinulla on ihana ja kiinnostava blogi, jonka jostain syystä löysin vasta vastikään.
Ella; Voi... sitruspuut ovat vähän vaikeita, kun ne kaipaisivat talvella viileää säätä. Voisiko sen viedä parvekkeelle nyt ennen kuin pakkaset tulevat?
Irene; No, en sentään osaisi trooppista puutarhaa suunnitella, enkä tundrapuutarhaakaan, mutta Välimeren kasvisto on tullut tutuksi.
Leena ja Pojat; Kiitos! Matka meni hyvin, ystävä oli ilona ja tukena ja hommia niin paljon, ettei ehtinyt ikäviä muistella. Minua liikuttaa, että kysyit <3
Palattuani Ransu pörisi puoli tuntia yhteen putkeen vaikka ei olisi edes ollut vieressäni - pörinästä kuuli missä päin asuntoa se liikkuu :-) Jaa aamulla sama, kun se löysi minut sängystä ja meni välillä sängyn alle tai matolle sen viereen, niin pörinä vaan jatkui. Jäi vähän levy päälle ;-)
Tiina; Välimeren valohoito on poikaa, siellä on vasta loppukesä - kuten tiedät!
Silloin, kun asuin vuoden Barcelonassa, oli niin hauskaa bongata tuttuja huonekasveja sikäläisistä puistoista. Sikäläisten kasvien opettelusta oli todellista hyötyä tässä projektissa, vaikka osa kasveista ei menestynytkään, ja osa taas liiankin hyvin. Ja jotkut yllättävän hyvin :-) Kuten aina, kai.
Toivottavasti kymmenisen vuotta sitten tuota hissiä ei ollut olemassa. 8-O
ReplyDeleteEi ollut! Koko rautatieasema on sittemmin rakennettu uudestaan!
ReplyDeleteOlipas tämä mielenkiintoinen ja eksoottinen postaus äitisi puutarhasta Ranskassa. Kaksinkertaisesti eksoottinen siksi, että se on "teidän piha" ja sinä olet sen kaiken lisäksi suunnitellut, ja kuitenkin se on Ranakssa. Äitisi talossa on kaunis pihaportti. Ihana valkea ruusu. Tykkään kovasti myös lyijykukista, sellaisia sinisiä olen nähnyt, viimeksi Santorinilla.
ReplyDeleteLyijykukissa on sellainen suloinen vauvanvaaleansininen kukka, se on kaunis ja aika harvinainen väri kukissa.
ReplyDeleteVoi Ransu ja Ransun pörinät.
ReplyDeleteSinun on tultava ensi kesänä kuuntelemaan meidän Papun pörinöitä kesälomareisullasi
( ei tarvi asentaa lavuaaria ;)
Kyllä kissat kiintyvät rakkaimpiinsa ja tunnehan on NIIN molemminpuolinen :)
On muuten ihan mieletöntä, kun on niin lämmintä vielä ja osa kukista kukkii.
Salkoruusu pukkaa jatkuvasti uutta kukkaa. En muutan sitten saanut aikaiseki otettua sen siemeniä taltaan, vaan maassa on paljon ruusukkeita ensi kesää varten.
Iltapörinöin
Leena , Onni, Kaapo ja Papu the Pörinä
...voi jestas noit kirjoitusVIHREITÄ..
ReplyDelete-Leena
:-D Kirjoitusvihreet hyökkää aina kun niitä vähiten osaa varoa!
ReplyDeletePörisevät kissat on parhaita, tai no... oikeastaan kaikki kehräävät kissat <3 Musti hurisee ihan hiljaa, oikeastaan rahisee. Ransu pörisee kuin pieni traktori.
Tulen erittäin mielelläni tutustumaan Papuun ja muihin pöriseviin, rahiseviin tai vaikka kuriseviin karvapehvoihin! Rakkauden tunne lemmikkeihin on todellakin molemminpuolinen :-)
Tämä leuto syksy on käsittämättömän ihanaa! Salkoruusu on tehnyt parhaansa pysyäkseen pihallasi :-)