Lehtiä

Onpa mukavaa palata kotiin, kun on näin kaunista! Syksy, jolloin on värikästä, on hienoa aikaa. Tästä täytyy nauttia, sillä kohta värit ovat tiessään eivätkä palaa ennen kuin vasta keväällä pienien kevätkukkien hahmossa.
Tämä ihanuus on keltapeippi, oivallinen maanpeittokasvi. Se kasvaa pienimuotoisessa metsäpuutarhassani pihavaahteran alla.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' ja amerikankeijunkukka 'Marvelous Marble' keltaisten vaahteranlehtien lomassa. Voi sentään! Taidemaalarikaan ei osaisi tehdä kauniimpaa.
Keijunkukkien ja peippien lehdet pysyvät vihreinä talvellakin – lumettomana talvena erinomainen ominaisuus.

Toisaalla, paahdepenkissä verikurjenpolven verenpunaisiksi värittyneet lehdet erottuvat dramaattisesti ukontulikukkien hopeaisia lehtiruusukkeita vasten.

Japaninvaahtera 'Osakazuki' pistää parastaan. Tämä on talvehtinut hyvin ilman talvisuojausta neljä talvea, mutta viime talven lumikuorma katkaisi aika vaakasuoraan kasvavat oksat, vain yksi oksa jäi. Puuksi tätä ei voi kutsua, sillä neljän ja puolen vuoden aikana tämä ei ole kasvanut yhtään, mutta eipä ole kuollutkaan. Tämä on polvenkorkuinen pensas.
Vaahteran ja kissapatsaan välissä näkyy muutama syklaamin kukka, ne kukkivat somasti edelleen.
Värikästä ja tuoksuvaa viikonloppua!


Amerikankeijunkukka – Heuchera americana
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Keltapeippi – Lamium galeobdolon (minun kirjavalehtinen peippini on lajike 'Florentinum')
Tummakurjenpolvi - Geranium phaeum
Ukontulikukka – Verbascum thapsus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum