Syyskuussa sisään nostetut pelargonit ovat terhakassa kunnossa. Poissaollessani sisälämpötila on ollut alle kymmenen astetta, jotta kasvit eivät kuivu. Se on pelargoneille mieleinen talvilämpötila.
Tämä pehmopalloinen hurmuri on tähtipelargoni 'Bev Foster'. Ostin sen pienenpienenä pistokkaana Tukholman puutarhamessuilta maaliskuussa. Se puoli näissä pelargoneissa on, että ne eivät vain lisäänny määrällisesti vaan myös kasvavat! Tämä kasvoi kesän aikana aika isoksi.
Tämä suloinen kaveri on elokuussa
Tiinalta saatu munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple'. Hän on sen itse kylvänyt keväällä! Kasvi on olohuoneessa vähän varjossa, kesällä ulkona valoisassa paikassa kukissa on varmaankin enemmän munankuorikuviointia. Mielestäni tämä oli elo-syyskuussa kirjavampikukkainen.
Pelargoneissa on sekin jännä puoli, että niiden lehtienkin väri ja kuviot vaihtelevat suuresti valo-olosuhteiden mukaan.
Iltavalo osuu 'Raspberry Rippleen' viehkosti. Sen alapuolella on muutama vuosi sitten Tukholman puutarhamessuilta hakittu ruusunnuppupelakuu 'Brightstone'. Otin siitä varmuuden vuoksi pistokkaita, vaikka minulla on kaksi suurtakin kasvia – jostakin syystä en tajunnut, että minulla on tätä jo aika monta yksilöä... Pelargonien pistokaslisäys on niin helppoa, että sitä tulee tehtyä melkein puolivahingossa ja siinä onnistuu lähes aina: katkaise noin 10 cm pätkä minkä tahansa varren päästä, poista mahdolliset kukat ja kukkanuput sekä alimmat lehdet. Jätä vain yksi tai kaksi ylintä lehteä pätkään kiinni. Työnnä pätkä puoliväliin saakka multaan ruukkuun. Voit laittaa samaan ruukkuun useita pistokkaita ja siirtää ne omiin ruukkuihinsa, kun ovat vähän kasvaneet puolen vuoden kuluttua.
Näiden kuvien kukkivien pelakuiden lisäksi minulla on valkokukkainen mårbacka 'Prins Nikolai', pinkkikukkainen valkokirjavalehtinen 'Catalina' ja tuoksupelargoni 'Dr Westerlund' – kiitos
Maria. Enkä raaski heittää pois suuria emokasveja ja jatkaa pelkkien pistokkaiden turvin. Niinpä en kohta enää mahdu kotiini.
Help!
Pelargoniums are taking over my house. I can't stop collecting them and I can't throw big plants away and resort to cuttings only. What to do – build a bigger house?
.JPEG)
.jpg)
Joo huomasin saman, että vanhetessaan kukinto muuttuu enemmän yksiväriseen lohenpunaiseen. Sulla on aika armeija kaikenlaista. Olet kyllä niin haka muistamaan (tai merkitsemään muistiin) kaikki lajikkeet ja sitten vaan latelet niitä sujuvasti kuin puhuisit säästä :P Mua harmittaa niin pirusti, kun puutarhapäiväkirjani on joutunut paikkaan nimeltä hukka. Vielä mä sen jostain kaivan!
ReplyDeleteKiva kuulla Tiina! Se on varmaan kukinnon vanhenemista sitten.
ReplyDeleteJuu kun eikun mä kirjoitan lajikkeet puutarhapäiväkirjaan, tai näissä pelakuissa on nimilaput, tuossa vadelmaherkussa sun kirjoittama :-) Ja sitten pitää käydä tarkistamassa niistä ennen kuin kirjoitan blogiin (tai lehteen). Kukkatyyppikin pitää tarkistaa, ensin meinasin että 'Bev Foster' on kaktuspelakuu, mutta se olikin tähti... eihän näitä meinaa muistaa.
Voi Hukka sentään sun kirjaa! Kurjaa. Jos sen on siis hukka perinyt? Ei kai.
Minun belargoniani kukkivat vielä lasitetulla parvekkeeella. Vasta kunnon pakkanen nujertaa ne. Olen miettinyt, että pitäisi pakkasjaksoksi nostaa ruukut sisälle, mutta tilaa on niin vähän ja saviruukut tilavia. Vaaleanpunaiset pelargonian kukat ovat kesän mittaan muuttuneet selvästi tummemmiksi.
ReplyDeleteAivan ihana tuo tähtipelakuu. :--)
ReplyDeleteNiin, ne todella vievät tilaa :-D Pelargoni toisaalta kasvaa ja kukkii hyvin, vaikka hankkisi uudet pienet taimet joka kevät, mutta toisaalta on kivaa, että voi kasvattaa vuodesta toiseen samoja "vanhoja tuttuja".
ReplyDeleteOnko taloyhtiössäsi kylmäkellaria? Se olisi ihanteellinen paikka talvettaa eikä veisi tilaa asuinhuoneissa, siellä ei olisi liian kuumakaan. Muista, että jos viet pelargonisi ikkunattomaan kylmäkellariin, ne eivät tarvitse melkein yhtään kastelua talven aikana.
Maija; niin se on <3 Siitä oli isompi kukkiva mallikappale siellä messuosastolla, johon ihastuin heti.
ReplyDeleteHienosti kukkivat pelakuusi.! Millaisissa oloissa ne ovat talven..?
ReplyDeleteTäällä ne ovat sisällä, lämpötila kun on korkeintaan 20 astetta, tai joskus harvoin kun innostun oikein lämmittämään tai värjäämään lankoja puuhellalla, niin vähän ylikin. Sen ajan, kun olen poissa (noin viikon kerran kuussa) jätän minimaalisen lämmön päälle, silloin sisällä on noin 7 astetta.
ReplyDeleteJa vaikka olisinkin täällä paikalla ja lämmitys päällä, laskee yölämpötila kylmimpinä kausina noin viiteentoista. Pelargonini ovat siis valoisissa huoneissa (tai niin valoisaa kuin talvella nyt voi olla) ja vaihtelevissa lämpötiloissa koko talven eivätkä näytä pistävän sitä pahakseen. Välillä ne ovat viikkoja ilman kastelua.
Voi sun... voi. Yritän taistella pelargoni-intoilua vastaan täällä, ja silti pelastin kaikki valkoisesta (perus?)pelargonistani katkenneet oksanpätkät juurtumaan - vesilasiin. Ja juurtuivat, mokomat. Nyt olen pulassa niiden kanssa.
ReplyDeleteTuoksupelargoneista sen sijaan toinen kuolla kupsahti kesällä ulkona, ja toinen vetelee viimeisiä henkosiaan etukuistilla. Ja juuri NIITÄ olisin halunnut kasvattaa.
Onneksi se (perus?)valkoinenkin on kukkiessaan ihana.
En mä noista piittaa, en. En varsinkaan tuosta tähtipelargonista. Enkä ole kiinnostunut muistakaan, en munankuorista enkä omenankukista enkä tulppaaneista enkä mistään. Ei ei ei.
Mun pelakuut meni jo talvihoitoon äitini kellariin. Sun pelakuita kun katselee, niin tulee nälkä. Siis pelakuunälkä. Tahtoo lisää eri laatusia, sun sutikukka ja myös tuo lohenpunanen on ihania.
ReplyDeleteValkokukkainen mårbacka! En ole tiennyt, että semmoisiakin on vaikka kuvittelen olevani varsinainen mårbackafani. Minulla on ollut jo pian 20 vuotta mårbackoja, jotka kesällä rehottavat metrin korkuisina parvekkeella, ja joista otan pistokkaita seuraavaksi kevääksi.
ReplyDeleteIntopii ja Elämäni matkat; Pelakuihin on niiiiin helppo rakastua. Ovat kiitollisia, helppoja,... paitsi multakin on kupsahtanut joku vaaleanpunainen messuosaston somistepelakuu, joka muutaman vuoden eli mutta päätti jossain vaiheessa viime talvea kuolla pois.
ReplyDeleteVoin toki ottaa Intopiin pelakuut talvihoitoon (ja nukkua siivouskomerossa - no ei sentään ;-)) mutta meinasin justiin ehdottaa sitä kuistia. Ne pärjää taven niin vähällä eivätkä edes kasva (eikä kasvata juuriakaan siis), että mä laittaisin kaikki ne juuria kasvattaneet tapit yhteen ja samaan ruukkuun ja setvisin ne vasta keväällä omiin ruukkuihinsa.
Mullakin on tuoksupelakuu huonoimmassa hapessa, ne onkin ehkä konstikkaampia? Mutta siinä on ylin oikein terhakka lehti, alimmat jostain syystä kuivuivat tai jotain. Hmm.
Niin, se vielä että kun pelakuita on niin PALJON. Pitäisi erikoistua. Vai pitäisikö? Mulla on yksi sitä ja toinen tätä ja toisaalta tekisi mieli alkaa "kerätä", esim. tuoksupelakuita tai jotain. Mutta miten sitten voisi vastustaa niitä tulppaaneita, omenankukkia, linnunmunia ja kuoria ja villejä lajeja ja piparkakkulehtisiä ja KAIKKIA?!
Pirkko; Mårbackat on ihania! Huomasin 'Prins Nikolaita' myös Plantagenissa tänä kesänä, vaikka ostin omani keväällä Tukholman messuilta (Bergabackenin osastolta). Mårbackaa on myös punaisena, mutta en tiedä mitä tiettyä asiaa mårbackuus edustaa... Korkeakasvuisia ne ainakin ovat :-)
ReplyDeleteKauniita pelakuita. Yhden talven yli sain omani selviämään hengissä, saa nähdä miten käy nyt. Ovat tuvassa pakastimen päällä eli aivan liian lämpimässä. Mutta kun muutakaan paikkaa ei ole.
ReplyDeleteJoo, pelakuut ovat ihania. Ja vievät paljon tilaa, kun kasvaa rehottavat koko lämpimän kesän. Nyt kun ne ovat kukkeimmillaan, ne pitää raahata ssätiloihin. Muistin, että yksi laatikko taisi vielä jäädä terassille. Muut on nyt pelastettu mahdollisten pakkkasöiden kimpusta. Mutta nyt ei minulla taida olla kuin neljää eri sorttia. Joku vuosi niitä on ollut varmaan kymmentä eri laatua, mutta eivät sitten kestäneet yhtään pakkasen puremaa, joten harvennusta tapahtui sitten luonnollisella tavalla.
ReplyDeleteKatja; En nyt haluaisi mainostaa... mutta uusimmassa Oma Piha -lehdessä on todella hyvä Leena Harjun artikkeli pelargonien talvetuksesta. Oikeastaan pähkinänkuoressa voidaan sanoa, että valon, lämmön ja kastelun määrä säädetään aina niiden kahden muun tekijän mukaan. Siinä voidaan saavuttaa tasapaino, vaikka olosuhteet eivät olisikaan oppikirjan mukaisesti ihanteelliset.
ReplyDeleteJos pelakuusi ovat selvinneet jo yhdestä talvesta, olet luonut niille riittävän hyvät olosuhteet ja samoilla eväillä voit talvettaa edelleen :-)
Irene; Niin tekevät! Ne kasvavat oikein komeiksi ja sitten ne on otettava sisälle. Vielä ei varmaan terassilla ole vaarallista, ei kai tällä viikolla tule yöpakkasia ollenkaan kuin korkeintaan Lappiin eikä ehkä sinnekään :-) Ihana syksy!
Pelargoniat ovat sitten niin kauniita ja monimuotoisia kukkia, upeita ja se tuoksu mikä niistä lähtee. Osahan ei siitä pidä, mutta minä kyllä:)
ReplyDeletePelargonit ovat MELKEIN yhtä kauniita ja monimuotoisia kuin kissat! Minäkin pidän niiden tuoksusta (siis molempien ;-))
ReplyDeleteIsoäidilläni oli pelakuita kesähuvilamme lasihuoneen ikkunoilla ja se tuoksu tulvahtaa mieleeni omistakin pelakuista. Se on ihanaa se. Lapsuuden muistot. Tulee pelakuiden lisäksi syreeneistä ja vanhoista kirjoista ja vanhoista taloista joskus :-) Ja kaurapuurosta, silloin harvoin kun sitä herkkua teen.
Ai että mäkin tykkään pelargoneista! Vielä muutama vuosi sitten en voinut niitä sietää ja niin on mieli muuttunut. Vanhaksi vissiin olen tullut?
ReplyDeleteTosin en vieläkään välitä siitä perus-oranssinpunaisesta, mutta vaaleanpunaiset eri sävyissään on ihania. Täytyykin muuten kokeilla juurrutusta! Kiitos ohjeista :)
Sitä vanhuutta minäkin epäilen ;-D
ReplyDeleteHeipsis. Sain vihdoin aikaiseksi blogata myöntämäsi tunnustuksen. Sori että kesti näin kauan, mulla on ollut paksu jumi päässä. ;D
ReplyDeleteKiva! Se, että jumi helpottaa, on juhlimisen arvoinen iloinen asia :-D Onneksi olkoon!
ReplyDeleteHienosti kukkivat vielä pelargonisi! Minulla alkaa ensimmäiset näyttää aika hengettömiltä ja just tänään kuului kolaus ja räsäys, kissi tunki itsensä täpötäydelle ikkunalaudalle ja tuli yhdestä pelakuusta pistokas - keskeltä poikki...
ReplyDeleteVoi ei :-/ Kai se riippuu vähän olosuhteista, jostakin syystä pelargonini ovat todella mieltyneet rintamamiestaloni kosteaan ja raikkaaseen sisäilmaan (lue: nurkista ja ikkunanraoista vetää).
ReplyDeletePelakuut ovat kodikkaita kukkia. Minullakin pelakuuinnostus on herännyt, kun oltiin Koskella. Siellä on kaksi vanhaa emokasvia, ehkä jotain vanhaa lajikettakin, toinen vaalean lohenpunainen ja toinen kirkkaanpunainen. Lisäksi ostin kesällä Plantagenista syvänpunaisen, mielestäni oikein kauniin. Nyt on kaikista uusia pistokkaita, osa Koskella ja osa täällä kerrostalossa. Saa nähdä, miten nämä täällä kerrostalossa pärjäävät talven yli. Pieniä alkuja ei varmaan kellariinkaan voi viedä. Joku sanoi, etteivät nykyiset lajikkeet kestä talvetusta yhtä hyvin kuin vanhat, vaan ovat tavallaan "yksivuotisia". Kokemusta asiasta minulla ei ole.
ReplyDeleteTjaa! Minullakaan ei ole kovin pitkää kokemusta eikä myöskään kokemusta kovinkaan monesta lajista. Mutta olen kuullut jostakin samaa, että vanhat olisivat kestävämpiä, mikä on ihan loogistakin. Siinä pätee sama kuin perinneperennoissakin, ne ovat säilyneet siksi että ovat kestäviä. Toisaalta muutama vuosi sitten Ruotsista hankittu ruusunnuppupelargonini ei ole vanhaa kantaa (tietääkseni), ja se on ollut huippukestävä talvehtija.
ReplyDeletePelakuu on onneksi tullut takaisin muotiin. Se on niin monipuolinen kasvisuku! Jokaiselle on jotakin. Ja niissä on tosiaankin sellaista kodikasta ystävällisyyttä.
Ihania Pelakuita<3 Minäkin olen niistä innostunut, talviaika on taas haaste. Pari yksilöä menetin viimetalvena, mutta harjoitukset jatkuvat. Sisällä olen niitä pitänyt.Lajikkeita en tietysti älynnyt laittaa ylös, kun ihan kesäkukaski pikkutaimet hommasin... Puspushalit Ransulle, on se kyllä niiin Ihana<3<3
ReplyDeleteKiitos Taina, välitetään!
ReplyDeleteOnnea pelakuillesi, toivottavasti talvehtivat hyvin.