Tähti hilseilevässä ikkunassa

Laitoin jouluisen messinkitähden keittiön ikkunaan. Tähti on kaunis, mutta huomion vie ikkunoista hilseilevä maali. Joka vuosi ajattelen, että ehkä ensi vuonna nämäkin ovat jo kunnossa, mutta aina kun ensi vuosi tulee, ovat ikkunat ennallaan. Olen silti aina pikkuisen lähempänä: nyt olohuoneen lounaisnurkassa, ja kun ne ikkunat on korjattu, on tämän ikkunan vuoro. Asuintalon ikkunoita ei voi korjata muulloin kuin keskellä lämpimintä kesää, ettei yksinkertaisen ikkunan kanssa jäädy.

Siinä on puolensa ja puolensa, että on haalinut vapaa-ajan hommakseen vanhojen rakennusten korjaus-suururakan. Toivottomuus iskee säännöllisesti. Usein tuntuu siltä, että talot lahoavat niskaan ennen kuin ehdin saada niitä kuntoon. Ja varsinkin tuntuu siltä, että mitä järkeä tässä on. Kun kuolen, alkavat nämä talot ehkä taas kuolla pystyyn – ja lopulta kumoon – kuten ne olivat tekemässä kun ostin paikan.
Toivon silti, ja tämä toivo on eteenpäin ajava voima, että onnistun pelastamaan palan rakennusperintöämme tuleville sukupolville, että joku vanhoista taloista kiinnostunut ottaa sitten joskus paikan omakseen ja pitää sitä elossa.

Toisenlaisia puolia ovat ne onnistumisen tunteet, kun osaan tehdä jotakin mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt – ja näitä asioita on paljon! Jatkuva uuden oppiminen on kiehtovaa. Tässä oppii sitä mukaa kuin tekee. Kun listaan asioita, joita tiedän nyt mutta en viisi vuotta sitten, on lista hyvin pitkä. Se tuo virtaa.
Uuden lisäksi opin vanhaa, kun teen kiehtovia löytöjä – milloin rakkauskirjeitä vintiltä, milloin vanha kupariraha ajalta ennen sotia kuistin perustuksista. Näistä pienistä tiedonmurusista kokoan mielikuvaa heistä, jotka ovat taloni rakentaneet. Vaikka he eivät ole minulle mitään sukua, on heidän merkityksensä suuri. He ovat adoptoidut esivanhempani.

On tärkeää osata katsoa ympärilleen ja nähdä muutakin kuin tekemistä odottavat asiat, lautakasat, multavuoret ja kiviröykkiöt. On nähtävä niitä pieniä mutta merkittäviä asioita mitä on saatu valmiiksi. Muuten ei jaksa. Ja niitä pieniä, ja joskus suuriakin, asioita on vuosi vuodelta yhä enemmän.

Hyvää ja positiivista ensimmäisen adventtisunnuntain viikonloppua!