Vaikka olen täällä ja muualla toitottanut, etten piittaa joulusta, ei se pidä ihan paikkaansa. En pidä yhtään joulukinkusta enkä oikeastaan monista muistakaan jouluruuista; joululauluista, lahjoista enkä tekotyytyväisestä hymistelystä, tontuista enkä koko hössötyksestä juuri oikeanlaisista lautasista. Ehkä antipatiani johtuu siitä, etten ole vuosikausiin viettänyt joulua niin kuin itse haluaisin – en ole oikein kehdannut vetäytyä yksinäisyyteen, kun saan kuitenkin nauttia siitä niin paljon muutenkin. Haluaisin syödä mitä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa ilman turhaa ja pakonomaisen hysteeristä (turhien hankintojen) kulutusta, joka valitettavasti liittyy jouluun.
Mutta valoista pidän. Suunnattomasti. (Joulu)valosarjat ovat pimeän kauden pelastus!
If I don't care much for Christmas I do love fairy lights.
Tämä kuva on otettu viime marraskuun 15. päivänä, kolme päivää ennen kuin ensilumi tuli ja jäi. Apua! Toivottavasti ilmiö ei toistu. Tätä valosarjaa en ole vielä ripustanut, en ole keksinyt mihin sen tänä vuonna laittaisin. Kaunishan se oli tässä kuistilla valoa tuomassa.
Jokunen valosarja on minulla sisällä vuoden ympäri, vaikka en niitä kesällä sytyttäisikään. Tämä simppeli rautapuu on muinaisten metalliseppäopintojeni halkaisuharjoitus (kuumennettu ahjossa, halkaistu takomalla). Se on hyvä valopuu.
Tämä valosarja oli niin kaunis, että se oli pakko ostaa vaikka en tiennyt, minne sen laittaisin. Se päätyi toistaiseksi kauniin vanhan lastentuolin selkänojalle.
Valoisaa ja lämmintä marraskuuta!
.JPEG)
.jpg)
Hmmm. Toivottavasti ihmisten joulumieli ei mene ihan pilalle, kun minä vielä totean, etten pidä edes valosarjoista. :D Tai pidän, mutta ajattelen koko ajan turhaa sähkönkulutusta. Hyvin tunnelmallinen asenne siis. ;) Viime vuonna saimme ulkovalosarjan lahjaksi ja aion kyllä viritellä sen ulos tänäkin vuonna, niin että hieman olen heltynyt asenteessani.
ReplyDeleteTykkään kynttilöistä ja glögistä ja lahjojen suunnittelusta, joten en ole ihan paatunut!
Ha! :-D Noiden valosarjojen kanssa voisi tosiaankin ajatella sähkönkulutusta, ja kyllä välillä ajattelenkin, mutta se ei estä niistä nauttimistani. Noiden kohdalla kulutus ei mielestäni ole turhaa, sillä ne tuovat valoa, kauneutta ja iloa. Näikin voi ajatella.
ReplyDeleteEi kannatakaan paatua ;-) Mutta jos voi poimia joulusta ne asiat jotka tuntuvat tärkeiltä ja jättää turhat, niin sehän on hienoa.
Kyllä meillä on tähän aikaan vuodesta niin pimeää, että minä nautin valosta, tuikuista ja elävästä tulesta, kynttilöistä.
ReplyDeleteMutta valojen on oltava kirkkaita, ei mitään väriä. Mutta toki makuasiositahan voi olla monta mieltä :)
Tuo eka kuva on ihana, rosoisen kaunis. Ja viimeisen kuvan valot ovat ihanat, mutta tuoli on vielä ihanampi ;)
Minä olen jo kuukauden päivät poltellut valosarjoja, mutta ulos en ole vienut kun yhden valosarjan lyhtyyn. Ledit onneksi eivät kuluta sähköä paljoa, mutta siitä viis kuitenkin. Ihan pimeässä ei tätä kestä!
ReplyDeleteValosarjat ovat pimeän ajan pelastus. Lähetän sinulle joulumieltä, eikö ainakin suklaaähky ole kivaa? :) Harmillinen tuo selkäkipusi. Hyviä vointeja selällesi!
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteVaahtera-Maria, olen kanssasi aivan samaa mieltä kirkkaiden lamppujen kirkkaasta johdosta kauneudessa ;-) Eikä ainakaan mitään joka väreissä vilkkuvaa, huh.
Auli; Ei kestäkään ihan pimeässä, ei! Ja onneksi on ne ledit.
Tuire; Kiitos! Kuule, en tiedä pitäisikö huolestua, mutta olen viima vuosien aikana huomannut yhä vähenevää suklaanhimoa. Minulle ei vain oikein maistu suklaa enää. Ehkä siihen on joku kiintiö jonka olen jo täyttänyt...?
Tunnelmallisia valoja totta tosiaan! Itse olen uuden työn myötä ollut niin pyörällä päästäni (pääasiallisesti ihan positiivisessa mielessä kuitenkin), etten ole suonut joululle vielä ajatustakaan. Oikeastaan olen siitä kovin hyvilläni. Joulu on kyllä semmoinen juhla, johon liittyy juuri mainitsemasi ristiriita. Olisi ihanaa viettää se miten haluaa, esim. yksin tai oman ydinperheen kesken, mutta toisaalta kokee velvollisuudekseen kokoontua juhlimaan jos jonkinlaisilla kokoonpanoilla. Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki kokevat velvollisuudekseen ostaa niitä lahjoja, joita kukaan ei oikeastaan tarvitse. Kulutusta, stressiä, kiirettä, ähkyä jos jonkinmoista... kuka sitä oikeasti haluaa?
ReplyDeleteNo mutta ihanaa, että vähän myönnyit! :) Mutta se on kyllä totta, etten minäkään jouluhössöttäjänä ole onnistunut vielä viettämään yhtään sellaista joulua kuin itse haluaisin, ilman ulkopuolisia paineita. Siksi ehkä tykkään fiilistellä etukäteen (ja ajoissa).. Ehkä vielä joskus? :)
ReplyDeleteNyt on pakko myöntää, että minä olen aika jouluihminen, tykkään koristeista, varsinkin itse tehdyistä, sekä kynttilöistä. Kuusen koristelu on vaihtelevaa. Tontuista tykkään ja enkeleistä. Koristelen ikkunoita piimällä, kuuntelen myös joulumusiikkia, kuten Virtuoson sekä Tarja Turusen Lumiukko on suosikkeja. Rakastan piparintuoksuista kotia ja leivon pipareita jo paljon ennen joulua ja monta kertaa. Jouluruuista en niin perusta, mutta koska mieheni perustaa, niin teen ne kaikki, tekeminen on hauskempaa ja suunnittelu, kuin syöminen. Joulupöytä on tietenkin kaunis kaikkine kattauksineen ja siitä saa iloa.Kinkunkin olen suolannut itse, näyttää kamalalta hapatukselta, vaan on sitten paistettuna aina ollut hyvää. Lahjoissa parasta on antaminen ja etenkin paketointi, mutta maltilla. Lapset saavat lahjoja, aikuiset ei. Naapurit saavat joulukukat ja konvehtit. Haudoille havut ja kynttilät. Ihan parasta on ollut joulukirkko yöllä ja se hiljaisuus joka puolella sen jälkeen. No jospa en kirjoitakaan romaania joulusta, varsinkaan tähän:) Siellä saaristossa on taatusti ihan upea tunnelma joulunaikaan ja varmaan muutenkin talvella, karua, hiljaista ja aitoa. Ei sinne sitä "muovia" ja vilkkuvaloja kaipaakaan.
ReplyDeleteMitä, suklaakiintiö täyttymässä? Jouluna minä saan kyllä yliannostuksen suklaasta, mutta jo tammikuun viidestoista se alkaa taas maistumaan. Viimeisessä kuvassa oleva valosarja on minun makuuni.
ReplyDeleteMinäkin toivon lämmintä marraskuuta. (Ei kulu niin paljon polttopuita.)
Täytyy sanoa, että kyllä joulussa oma viehätyksensä on kaikkine valoineen ja tonttuineen ja herkkuineen, mutta en minäkään välitä tästä kaupallisesta joulun hössötyksestä, aikuisille ei lahjoja tarvitse ostella, eri asia on jo jotain pystyy itse tekemään, neulomaan esim.lapaset tai sukat tms...ne on kivoja.Joulu on silloin kivoimmillaan kun töistä saa moooonta ylimääräistä vapaapäivää..hih.hih..ja Väinölle pitää pikku paketti laittaa..se niin tykkää siitä..<3
ReplyDeleteYhdet jouluvalot olen jo virittänyt ulos, tuijaan...ja kynttilöitä on kiva polttaa..
Ihanan pimeää ja tunnelmallista loppuviikkoa sulle Saila.
Mä olen sitten ihan totaalisen jouluihminen :) Tullut äitiini. Rakastan jouluruokia, koristeita, tunnelmaa..... Mutta joulussa ahdistaa kyllä yks juttu ja se on justiinkin toi ulkopuolelta tuleva paine, miten joulu pitäisi viettää. Missä ja kenen kanssa, lähinnä. Kun voisin aivan hyvin olla itsekseen ja ehkä joulupäivänä nopsaan poiketa jossain porukoilla. Mutta kun jouluna kuuluu olla yhdessä, heh! :/
ReplyDeleteTäällä on jouluihminen, joka tykkää valoista, kynttilöistä, lahjojen hankkimisesta pitkin vuotta ja ajatuksella, riisipuurosta, omaan makuun sopivista joulukoristeista, joulukorteista ja niiden kirjoittamisesta viinilasin ääressä ystäviä ja sukulaisia ajatellen yms.
ReplyDeleteIhania valoja sinulla!
Joulunalusaika on niin mun suosikki aikaa! Tänäänkin oli aivan ihana kirpakka aamupakkanen ja luonto oli niin kaunis ja huurteisen valkoinen. Ja illalla saa sytyttää kynttilöitä sisälle ja ulos. Ihan parasta.
ReplyDeleteVaan en minäkään kaupallisesta materia-ähkystä välitä. Mutta ihan vaan olemisesta nautin ja ystävien ja perheen seurasta. Sellaisen olotilan kun saisi muulloinkin.
Lisäksi aion tietenkin leipoa suosikkejani joulutorttuja. Jouluna ja sen ohessa maistuu usein thai-tyylinen makean tulinen kasvikset kookosmaitokastikkeessa. Tai kirpakka inkivääriruoka. Namnam.
Sinun siis kannattaa nauttia valoista ja valosarjoista, kun niistä tykkäät. Minä taas olen elämässäni pitkään viettänyt joulua yksinäni ja viettänyt sen myös miten olen lystännyt, kun ei ole ollut pakko ottaa muita huomioon. En ottanut huomioon edes vanhempiani heidän eläessään. Minusta yksinäinen joulu ja yksin kotona omissa oloissani oli parasta ja ihana joulutunnelma omassa kodissa. Tosin nyt on mies, mutta ei hänelläkään ole paineita saada sellaista ja sellaista joulua. Tykkään kyllä monista asioista joulussa, mutta erityisen paljon nautin kukista. Valotkin ovat tosiaan kivoja.
ReplyDeleteKeski-ikä tekee kummia, ei enää edes suklaa maistu :D
ReplyDeleteMe on jo vuosia vietetty oman näköinen joulu ja se tarkoittaa omaa rauhaa omassa kodissa. Rohkeasti vain tekemään sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä!!
Valosarjat on tässä pimeässä ajassa ihan tarpeellisiakin, ja jos ei niitä kymmeniä ole, ei ne nyt niin sitä sähköä vie, ledit ainakaan.
Kiitos kaikille kommenteista!
ReplyDeleteMaria, kiva kuulla sinusta ja siitä, että uusi työ on positiivinen asia :-)
Tuo on hyvin sanottu, että vierailut ja lahjat koetaan velvollisuutena. Jotenkin se rauhoittuminen ja ydinajatus unohtuu. Taina tuossa ylempänä puhui myös joulukirkon jälkeisestä rauhasta, se on juuri sitä taikaa, kun hälinä ja paine juhlan vietosta on vaimennut.
Enna; Älä muuta sano :-D Pitäähän sitä myöntyä, ja myös myöntää, jouluun liittyvät hyvät puolet. Varmasti vielä joskus edessä on täysin omanlainen joulu.
Taina; Kiitos ihanasta piiitkästä kommentista, oikeasta joulun ylistyksestä. Minusta on mahtavaa, että joulusta nauttivia ihmisiä on, ja että heillä kuten sinullakin on vuoden parhaita aikoja juuri nyt. Ja kun on kaksi pikkuista lastenlasta, keiden iloa on mukava seurata - no ei ehkä ihan vielä, mutta tulevien vuosien jouluina :-)
Myrsky; Niin! Tämä suklaankarsastus on hälyttävää, ystäväni mielestä minun pitäisi ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajaan :-D
Tuija; Valot tuijaan ensimmäisenä - no tietysti :-D Lemmikeille tietysti pienet paketit, ja lapsille, keiden ilo omien lahjojen avaamisesta on suuri. Tosin, usein niin lasten kuin lemmikkienkin tapauksessa pakkaus onkin se mielenkiintoisin osa lahjaa!
Tiina; Joulurauhaa, sitä minäkin kaipaan!
Naukulan Mamma; Ja hyvä niin :-) Että meitä on monenlaisia. Plus, muistaakseni sinulla on myös erittäin tyylikkäät joulukortit ja -postimerkit!
Mirka; Hyviltä kuulostavat vähän eksoottisemmat jouluruokasi! Ihanaa että nautit juuri tästä. Ajattele, jos koko kansa olisi suuren masennuksen vallassa. Jouluintoilijoita tarvitaan.
Paula; Se paineeton joulu on varmaan paras asia. Onneksi miehesi on samoilla linjoilla.
Katja; Nii-in! Varo vaan, keski-ikäistymistä on liikkeellä! Juu, ehkä joku vuosi uskallan repäistä ja viettää joulun saaressa ypöyksin. Joka vuosi ajattelen, että ensi vuonna, ja sitten en kuitenkaan taas kehtaa. Kun perheemme on aika pieni isän kuoleman jälkeen.
Mitä jos pyydät pienen perheesi joulunviettoon sinne saareen? Voisiko tunnelmallisempaa paikkaa löytyä? Tulevaan jouluun ja talveen totutellessa voi kuunnella uutta Kate Bushin levyä 50 Words of snow. Albumilta löytyy yllätyksenä myös se Stephen Fry. Oheen lasi punaviiniä ja tuikkulamput palamaan, kissat kainaloon ja villasukat jalkaan. Oih, antaa talven tulla vaan!
ReplyDeleteMä olen niin jouluihminen, rakastan joulukoristeita, valoja ja jouluruokia, etenkin kinkkua, voisin elää joulukinkulla! :D
ReplyDeleteMutta joka kerta kun ihmiset puhuvat ettei lahjoja aikuisille nousee pieni hiki pintaan! Toivottavasti meillä ei vielä luovuta tuosta sillä köyhälle joululahjan saaminen voi olla äärimmäisen tärkeää! Miten monet vempaimet/tärkeät kalliimmat tavarat olisi jäänyt saamatta ellei aikuisille jaettaisi lahjoja. Itsellä kun on synttäritkin näin marraskuussa pyydän usein vanhempiani yhdistämään synttäri- ja joululahjan (ei ne oikeasti varmaan synttärilahjaa osaisi, mutta hyvähän siihen on vedota ;). Tänä vuonna toiveena on uusi läppäri, jotain mihin minulla ei omin rahoin olisi ikinä varaa. Ehkä sitten joskus kun olen työelämässä ja saan mukavaa palkkaa voin harkita lahjoista luopumista. Toisaalta minusta on kyllä mukava lahjoa muita, hieman se stressaa ajoittain, mutta monesti on keksinyt toisille oikein osuvia lahjoja. :)
Jes! Mulla taitaa olla samaa vikaa, vuosi vuodelta pahenee vaan tämä antijouluilu, just ehdin omaan blogiin tätä "päänsärkyäni" avata... Joulukinkku on se pahin!
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteRuubenin Mamma; Saaressa olisikin tunnelmallinen joulu. Mutta ihan vielä en mahdu majoittamaan sekä äitiäni että siskoni nelihenkistä perhettä samaan aikaan. Äitini sitä jo visioi, kunhan saan vanhemman talon asumiskuntoon (menee muutama vuosi!)
Tuo Kate Bushin levy kuulostaa mahtavalta! Sen lisäksi että fanitan Katea, nuo mainitsemasi lisukkeet ja Fry kuulostavat pisteeltä täydellisyyden päällä. Juurikin luin Fryn kirjasta kohdan, missä hän mainitsi Kate Bushin!
Dahlia; Muistan hyvin sen ruukun! Ihanaa että se löytyi juuri kun sellaista ajattelit :-) Voi että, jotenkin siitä ja palmusta mulle tulee mieleen se Betlehemin tähti... se oikea ensimmäinen joulu.
Sea; Niinpä. Lahjaähky on monella aikuisella mutta ei kaikilla. Riippuu ihmisistä! Se pitäisi aina ottaa huomioon. Toivottavasti teillä ei luovuta lahjoista! Uusi läppäri kuulostaa erittäin tarpeelliselta. Siitä joulukinkkudieetistä en ole ihan varma... ;-)
Maikki; Minäkin olen ihmetellyt vuosi vuodelta pahentuvaa jouluallergiaani! Mutta onneksi en siis ole yksin ;-) Toivottavasti saat viettää itsesi oloisen joulun.
Meilläkin on muutamia valosarjoja ympäri vuoden paikoillaan, sytyttelen kyllä vasta syksyllä pimeiden iltojen koittaessa. Ja aidot kynttilät, ne on yhtä ihania!
ReplyDeleteMinulla on tällä hetkellä tuoksukynttilä palamassa, nekin on ihania. Eihän noita valosarjoja tosiaankaan kesällä edes huomaa, voivat ihan hyvin olla paikoillaan.
ReplyDeleteKulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee, lallallaa-la-lallallaa... huomenna pannaan jouluvalot ja (teko)havuköynnökset ja lyhdyt ulos, tänään - ja monena muuna päivänä aiemmin - poltellaan kynttilöiden merta sisällä, kohta alan paketoida ensimmäisiä lahjoja - ekat ostettu Hulluilta päiviltä lokakuussa, eiku kesälomalla Rovaniemeltä.
ReplyDeleteAnteeksi nyt, mutta oli ihan pakko :-)
Eihän sun tartte olla jouluihminen. Miksi ihmeessä pitäisi, jos kukaan toinen ei sitä sinulta odota? Ja vaikka odottaisi, ei sinun tarvitsisi olla sitä siltikään. Sä oot mikä oot, et muuksi voi tulla! Vaikka tiedän, mitä sanot, sanon kuitenkin: ole ihan Peppinä vaan siellä Huvikummussasi, ja nauti omanlaisestasi elämästä. Muut saa määritellä muiden elämät, määrittele sinä edelleen omasi. Ja kissojen. Vähän. Eiku ei se niin menekään. Sori.
:-D Joo, tiedät kyllä mitä aion sanoa! Prkl!
ReplyDeleteEi mutta hienoa että on sellaisia kuin sinä, tuossa ylempänä jo mietin, miten ankeaa olisi jos kaikki vaipuisivat talvimasennukseen. Mieti nyt, miten ihanaa meidän antijouluilijoiden on naureskella ja päivitellä teidän superjouluilijoiden menoa?! Mitä sitäkin tulisi jos sinunlaisia ei olisi. Suomi kuolisi sukupuuttoon.
Hyvin sanot, niin kuin aina -Piiseni.
Ihania VALOkuvia :)
ReplyDeleteJoulun voi kukin viettää haluamallaan tavalla. Onneksi asian suhteen on aistittavissa jo hieman avartumista... Kaikkien ei enää tarvitse mahtua samaan joulumuottiin.
Tuo sinun vähenevä suklaanhimosi on kyllä huolestuttavaa....
ReplyDeleteKirkkaita (ei niitä, joissa lukee lämmin valkoinen, niissä vasta kylmä väri onkin) valosarjoja virittelin tänä vuonna jo lokakuun alussa yhteen kukkalaatikkoon callunoiden seuraksi.
Meillä täällä metsässä on ilman valosarjoja tosi pimeää....
Kaupallinen jouluhulina on kyllä pahinta, täällä oli Prismassa joulunavaus ilotulituksineen jo viikko sitten! HÖH !! Onneksi asumme täällä kaupungin maaseutuosassa, ei tarvitse välittää kaupallisesta joulusta tuon taivaallista. Muuten kuin tilaushavutöiden osalta ;)
Paras joulu ikinä on ollut se, kun olimme Lapissa mökissä ihan keskenään;
pakkasta, lunta, pimeää ja kynttilöitä.
Ainoa sosiaalinen tapahtuma oli, kun kävimme Pyhän Laurin kappelissa Mikko Alatalon(!) konsertissa. Ihan tunnelmallinen se tilaisuus oli. Oli kyllä!
Tai kolmen vuoden takainen joulu, jonka vietimme miehen työmatkan takia Södertäljessä hotellissa, silloin ei ollut joulusta tietoakaan. Se oli paras joulu siitä syystä, että tein vaihtokaupat miehen kanssa: vietin joulun hotellissa ja sain vaihtariksi uuden järjestelmäkameran :D
Voi, kun jokainen saisikin viettää omanlaisensa joulun, ilman ulkopuolisia paineita.
Kiitos kommenteista Kati ja Risusydämen Marna!
ReplyDeleteKyllä varmaan jouluperinteissä avarrutaan useampiin kulttuureihin tutustumisen myötä. Vaikka ei kukaan toivokaan, että suomalaisten omat jouluperinteet (joista kylläkin suurin osa on peräisin kekriperinteistä) häviäisivät.
Joulu Lapissa kuulostaa todella ihanalta. Kerran käydessämme Narvikissa entisen poikaystävän kanssa haaveilimme, että viettäisimme joulun joskus siellä. Siihen ei ollut koskaan varaa (niin, hotellissa!) mutta ehkä joskus vielä on.
Siellä ei välttämättä ole lunta, mutta se ei ole minulle etelärannikolla syntyneenä mitenkään olennaista.
Jouluvalot ja kynttilät. Kesäihmisen pelastus pimeällä kaudella. Vähilläkin valoilla saa jo sellaisen lämpimän hämärän, jossa tuntee olonsa kotoisaksi :)
ReplyDeleteSukulaisten kinkkupainotteiset joulupöydät ovat glögi- ja piparilinjalaiselle hieman kiusallisia. Tätikissojen luona ei sentään tarvitse selitellä syömisiään tai syömättä jättämisiään, mutta toisaalta pääruokakin on usein hirveä. Siis riistaa.
Opiskelijalle "joulun aloittaminen" tulee muuten miltei pakostakin aikaisin, mikäli haluaa hankkia lahjoja. Omalla kohdallani kulujen jakaminen pitkin vuotta on ainakin toiminut paremmin kuin pelkästä joulukuun opintotuesta lohkominen toimisi.
Epätunnelmallisesta taloudenpidostani siirryn päättämään kommenttini siihen, mikä joulussa on parasta. Yökukkuminen ja kainalotolkulla kissoja, joista jälkimmäinen on parasta myös kaikkina muina aikoina :)
Oululaisen jälkiuunipala, paksusti voita, joulukinkkua ja ketsuppia. Kannattaa kokeilla, maanpäällinen taivas. ;)
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteEnsin pahoittelen, että yllä Marjan nimi onkin muuttunut vastauskommentissani Marnaksi.
Ella; Niin, sylin täydeltä kissoja... mutta eihän siihen joulua tarvita! (Eikä muuten yökukkumiseenkaan jos onnistuu tekemään töitä kotoa kuten minä).
"..pääruokakin on usein hirveä" :-DDD
Sea; Niin, jostakin syystä se joulukinkku tökkii minun kohdallani, mutta esim. saunapalvi sinapin kanssa ruisleivällä on todella hyvää!
Mulla on ollut jouluvalovastustus, mutta viime suvena virittelin puutarhaan aurinkokennolamppuja ja kuin luontevana jatkona, tänä vuonna tuli valaistus myös takapihalle sekä sisääntuloon. Olen siis kehittynyt.
ReplyDeleteEläköön kehitys! :-D
ReplyDelete