Lopulta sain kammettua itseni S-kirjaimen muotoiseksi menninkäiseksi ja pääsin liikkumaan. Oli asiaa kaupunkiin ja huomasin, ettei tilanne helpottanut päivien myötä vaikka yritin venytellä sen minkä kykenin. Istuminen, seisominen, käveleminen ja makaaminen sattuivat.
Tänään kävin toimistolla eivätkä kollegani jaksaneet katsoa ähkimistäni ja kankeaa liikkumistani, vaan näpyttelivät osteopaatin numeron valmiiksi. Osteopaatin – hui! Eivätkös ne ole niitä, joiden käsittelyssä asiakas parkuu ja vikisee?
Pääsin vastaanotolle tunnin sisällä puhelusta. Ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä sattui vietävästi, mutta pääosin tuntui hyvältä, kun paatti liikutti ja paineli kramppiin mennyttä alaselkää. Vika johtuu jo pari vuotta sitten kipeytyneestä alaselän oikeasta puolesta. En muista, missä se kipeytyi, ystäväni ehdotti kivien pyörittelyä ja nostelua kiviaitaan, mikä on mahdollista. Selkä vihoittelee aina, kun teen jotakin raskasta, selän toinen puoli yrittää korjata ja kierre on valmis. Voi tulla kramppi, mikä nyt tapahtui. Alaselkä on jo mennyt vähän värään asentoon, minkä saa kai vielä korjattua takaisin. Lopuksi tohtori niksautteli selkääni, mikä oli aika hurjaa.
Kun hoito oli tehty, pystyin kävelemään ja jopa samalla kääntymään vieressäni kävelevää tohtoria kohti. Olivat luvanneet ajanvarauksessa, ettei sieltä tarvitse kotiutua invataksilla. No ei tarvinnut. Melkein tanssin ulos silkasta ilosta.
Voi mahdoton, miten osaa olla iloinen siitä, että kipua on vähemmän! Huomenaamulla on hieroja, jolle varasin ajan jo perjantaina, ja muutaman päivän kuluttua vielä uusi paattikäsittely. Eiköhän elämä ala taas hymyillä!
Having been planting etc. for a week my back stopped operating. It simply cramped. I went to see an osteopath for the first time in my life. The idea was rather scary, but he did make most of the pain go away. A massage tomorrow and another visit on Friday should do the trick.
Kanerva-asteri - Aster ericoides
.JPEG)
.jpg)
Auts! Selän jumiin meno on ihan kamalaa. Onneksi sait helpotusta.
ReplyDeleteKuulosti niin tutulta tuo selän oireet, hyvä kun pääsit osteopaatille.
ReplyDeleteSinulla on samat merkit kuin omassa selässäni. Yritän käydä vähintään kerran kahdessa kuukaudessa hierojalla, joka on valmistuu kohta osteopaatiksi.
Koeta nyt levätä välillä.
Maiju
Melkoisen työn olet tehnyt! Miten tuttu olotila... Selkäkipu, ei hyvä.
ReplyDeleteHyvä että työkaverisi ottivat heti asiaan kantaa ;) Toivottavasti pian helpottaa!!
Hyvä että kipu hellittää. Nuo niksautukset ja niksauttajat kuulostavat minustakin pelottavilta, pelonsekaisin tuntein minäkin suhtaudun käsittelyihin. Mutta ne auttavat. Jos Saaripalstalla nousee kaakelinpaloja maasta, niin sijaiskodin pihalta nousee luunkappaleita. Taitavat olla lehmänluita(?)
ReplyDeleteSaila, tosi hienoa että sait apua! Ja että hait apua! Meidän mutsi ei kuunnellut oireita ja lopulta tuli niin paha välilevyn pullistuma, että oli vuodepotilaana pari kuukautta ja toinen jalka on pysyvästi tunnoton. Ja selkäkivut vaivaavat pysyvästi. Käy vaan ahkerasti huoltamassa selkääsi! Ja ota mallia meitsin ja omien jätkien venytyksistä!
ReplyDeleteVoi hirvitys, tuollaisen sivusta katseleminen on kauheaa, saatikka kokeminen. Minulla ei selkä ole tehnyt tenää, mutta miehelläni on, ja näyttää tosi ilkeältä, kun ei ole hyvä missään asennossa. Tosin hän ei vielä ole käynyt paatilla. Kuulin kerran eräästä kissasta, joka myös oli saanut ison avun selkäkipuihin joltakin paatilta.
ReplyDeletePikaista paranemista ja hyvää ja varovaista selän hoitoa sinulle!
Kanerva-asteri näyttää söpöltä. Meillä Kosken adoptiopuutarhassa maasta nokkospehkon alta nousi kattotiilin palasia.
Auts. Joko ne pihahommat vähitellen helpottaa tälle syksyä? Vai vieläkö aiot kyykkiä?
ReplyDeleteSinulla on mahtavat työkaverit! Ei päässyt pahenemaan tuo selkä, kun ajoissa menit hoitoon.
Kiitos kommenteista!
ReplyDeleteTänä aamuna olo on ollut loistava, loikin vähän myöhässä hierojalle eikä se tuntunut pahalta yhtään missään. Yritän keskittyä oikeampiin työasentoihin, jumppaan, johon osteopaatti antaa ohjeita perjantain uusintavisiitillä, ja kissa-/koiramaisiin venytyksiin! Eläimistä on hyvä ottaa oppia.
Kyllä siinä niksautustilanteessa oli outo ja pelokas olo. Täysin vieras ihminen yrittää vääntää ja murjoa minua korkkiruuviksi. Siinä täytyy olla todellista luottamusta toiseen ihmiseen. Ensi kerralla ei enää hermostuta.
Muutama kasvi on vielä istuttamatta, en ihan kaikkia ehtinyt saada maahan, mutta ne voivat myös odottaa ruukuissaan kevääseen, kun työnsin ruukut multaan.
Tervettä viikkoa kaikille!
Tavallisesti puutarhapostauksesi ovat huippuluettavaa, mutta nyt kun tajuan työn ja tuskan niiden takana, aloin itsekin lukiessani ähistä ja ähkiä. Itsellänikin kun tuo ristiselkä laulaa hallelujaa pienemmistäkin hommista. Pitäisi otta mallia kisuleista ja veeeeenytellä riittävästi und levätä sopivasti. Hyvä, että paatti auttoi!!!
ReplyDeleteVoi ei, nyt olikin tuskaista luettavaa! Anteeksi vain. Toivon, että joku lukija saattaa ehkä hankkia apua ajoissa tämän luettuaan. Pitäisi todellakin ottaa oppia kissojen venyttelystä! (ja levosta)
ReplyDeleteOnneksi sait nopeasti apua. Selkä kun pettää niin se on sitten menoa. Käyn säännöllisesti hierojalla, koska pääasiassa niska ja hartiat on koko ajan yhtä isoa klomppia. Jos ajan vaikka autolla Luvialta Poriin, joudun sillä matkalla niksauttelemaan niskaa muutaman kerran, kun tuntuu, että se menee lukkoon. Jos ajan pidempiä matkoja, kuten vaikka täältä Myllyyn ja Ikeaan ostoksille, alaselkä huutaa hoosiannaa ja jalkoja repii. Ja mitä olinkaan... kohta 24??
ReplyDeleteKaiken tämän purkautumisen jälkeen piti vielä todeta, että vau tota kanerva-asteria, näyttää vähän kuin norjanangervolta maanpeiteversiona :P
Voi ei Tiina, noin nuorena! Minä sain sentään nauttia erinomaisesta terveydestä melkein nelikymppiseksi asti. Selästä on todellakin pidettävä huolta. Aloin käydä hierojalla viime talvena ja silti olen yhtä klomppina taas seuraavalla kerralla.
ReplyDeleteTuo asteri on todellakin norjanangervo maata myöten :-D
Hyvä ettei tullut selkä kipeäksi jo siitä, että luin tämän postauksen. :) Ei ihme, jos hieman jäykistyy tuollaisen työmäärän jälkeen, mutta mahtavaa, että sait noin konkreettista apua osteopaatilta. Minulla hävisi kerran viikkoja vaivannut ja sairauslomalle pakottanut jalkaterän rasitusvamma yhdellä kiropraktikkokäynnillä. Ihmeitä tapahtuu!
ReplyDeleteKertomuksesi oli niin rohkaiseva, että tiedän jo erään selkävikaisen, jolle aion siitä vinkata. :)
Juu... tutulta kuullostaa...
ReplyDeleteMä kävin pari kertaa osteopaatilla ja ensi järkytyksestä toivuttuani olin "myyty". Vaivat hävisivät kahdella käsittelyllä ja eivät ole tulleet takaisin! Ennen sitä oli kokeiltu kaiken maailman napit ja hieronnat ja levot ja rasitukset.
Juu, on minullakin kipukoukku, piikkimatto ja käyn siellä tavallisella (urheilu)hierojalla, mutta tähän eivät niin kevyet aseet enää käyneetkään. Onneksi apu tuli nopeasti, en muuten istuisi tässäkään kirjoittamassa, kokeilin polvillani seisomista työpöydän ääressä mutta sekin sattui liikaa, jotta voisi keskittyä työhön.
ReplyDeleteOi kauhia!! Mitä sinä nyt, vanha nainen, tuolla tavalla. Vähemmän pitää rehkiä, tai enemmän jumpata! Minäkin, istumatyöläinen, heittäydyn nykyään joka ilta viimeisenä tekonani ennen sänkyyn kaatumista olohuoneen matolle ja teen selkälihasliikkeitä ja venyttelen. Eipä revi per... istumalihaksia enää. Eikä siinä auta miettiä, viitsisinkö tänään, jos huomenna tai viimeistään ylihuomenna on kankku taas niin kipeä ettei itku ole kaukana.
ReplyDeletePidetäänpä naiset - ja miehet - itsestämme huolta, ei sitä kukaan muu tee!
Jop, kai se on uskottava, mutta kun on aina tähän asti ollut niin terve! (Ja nuori!)
ReplyDeletePikaista paranemista Saila.
ReplyDeleteKiitos Elämäni matkat <3
ReplyDeleteVoi. Tuskallista. Toivottavasti kipu häivää eikä tule takaisin. Ehkä voisit opettaa pojat kävelemään selän päällä ja antamaan kissahierontaa?
ReplyDeleteVoi kurjuuksien kuravelli :( Toivottavasti selkä paranee oikein pian kuntoon! Lähetän sinne kovasti paranemisvoimia!
ReplyDeleteOnneksi olosi on parempi! Selkäjumit ovat tosi tuttuja minulle. Hiljattain kehuskelin kenossa kävelevälle työkaverilleni, että eipä ole moneen vuoteen ollut selkä kipeänä - pari päivää meni ja niin kävelin kenossa. En kehu enää, en! Hassusti, minulla taas oli nuorena selkävaivoja tosi paljon, mutta nykyisin harvoin. Olen kyllä huoltanutkin selkääni, joka päivä.
ReplyDeleteKiitos vinkistä! Munkin selkä vihottelee/jumittelee usein, tarttis varmaan käydä paatilla munkin. Tai ottaa sitten jonkinlainen selkäjumppa päiväohjelmaan, jokaiseen.
ReplyDeleteKiitos Naukulan Mamma, Maikki, Omenaminttu ja Pioni!
ReplyDeleteKissahieronta olisi todella ihanaa, samoin kissalämmitys, mutta nuo suostuvat lämmittämään vain jalkoja, satunnaisesti kylkeä tai vatsaa mutta eivät selkää (ehkä siksi, että en nuku vatsallani?)
Ei kannata ilmeisesti kehuskella ;-)
Selkäjumppa olisi varmaan hyvä, omalla logiikallani ajattelen, että vatsalihaksetkin olisi pidettävä kunnossa niin keskivartalon kannatusta tulisi siltäkin puolelta. Osteopaatti suositteli pilatesta, joka vahvistaa tukilihaksia.
Hyvä kuulla, että paatti auttoi! Toivottavasti auttaa vastakin, etteivät Musti ja Ransu sentään paijaamatta jää emännän taipumattomuuden vuoksi.
ReplyDeleteMeillä kulkee suvussa "doomed to failure" -mallinen pitkärakenteinen selkä, joten jännityksellä odotan milloin omani alkaa temppuilla. Veljeni sai jo vapautuksen armeijasta selkänsä vuoksi ja koko suku ravaa "niksauteltavana" enemmän tai vähemmän säännöllisesti.
Voi ei! Otan osaa. Mitenköhän sellainen selkä onkin säilynyt geeneissä, luulisi jo suvun evoluution kehittyvän vähitellen... ehkä se sinun kohdallasi juuri tapahtuukin ;-) Mutta silti, pidä selästäsi huoli (varmaan pidätkin). Unnan venytyksistä kandee ottaa mallia!
ReplyDeleteKuulepas osteopaatti on varmaan ihan hyvä juttu, mutta kokeilepa akupunktiota. On moni muukin saanut siitä apua ja mikä parasta, olo on hoidon jälkeen ainakin rentoutunut ja sopivan raukea. Jollei ole saanut neulahoitoa, saattaa sekin pelottaa, mutta neulakammoisena voin kertoa, että turhaan. Käteeni olen saanut siitä apua, sekä hartia/lapajumituksiin ja noidannuoleen.(onneksi näitä kaikkia vaivoja ei nyt samalla kertaa sentään ole ollut:)
ReplyDeleteKiitos vinkistä! Takisi mieli kokeilla akupunktiota joskus.
ReplyDeleteVoin kuvitella helpotuksen kun selkä korjaantui! Mitä ottaisin mukaan autiolle saarelle? No, osteopaatin ja hierojan tietty. (Ja kissat...)
ReplyDeleteHei, toi oli hyvä! Minäkin ottaisin ehdottomasti osteopaatin ja hierojan (ja kissat!!). Tänään oli toka ja - huraa! - viimeinen kerta osteopaatilla. Jatkan hierojalla kuitenkin, kuten ennenkin.
ReplyDelete