Eilen vietettiin minikokoisia tupaantuliaisia nukketalon alakerran valmistumisen kunniaksi. Sen lisäksi, että aihe oli minikokoa, oli myös osanotto, sillä en tunne enempää kuin kolme miniasioita harrastavaa ihmistä ja heistäkään yksi ei päässyt tulemaan, joten meitä oli vain kolme aikuista (mutta emme silti mahtuneet taloon kaikki yhtä aikaa).
The ground floor of the dolls' house is now completed (nearly)! We had a very small house-warming party yesterday.
Joulukranssein koisteltu ulko-ovi on kutsuvasti raollaan...
Ikkunoista pääsee kurkistelemaan jos ei mahdu sisään...
Ruokasalin ikkunasta puuttuvat vielä verhot, niinpä saliin avautuvat esteettömät näkymät kadulta! Ruokasalista johtavat takaovet (kuvitteelliseen) takapihaan, sillä tämä on kadunvarsitalo, etupihaa ei ole. Takaovien verhoa pitää vielä parannella, sillä juhlien viimeistelyssä tuli hurja kiire!
Kun vieraat saapuivat, olivat minidonitsit kyllä pöydällä, mutta oikeiden ihmisten tarjoiluista ei ollut mitään valmiina. Ja kuten kunnon tupaantuliaisiin kuuluu, osa listoista puuttui.
Tässä kuva valmistumisprosessista, vasemmassa reunassa on keittiö, keskellä eteishalli ja oikealla ruokasali. Takaseinässä näkyy takapuutarhan kuva, joka on samaa kuvaa kuin keittiön ikkunasta näkyvä puutarha. Kuva ei ollut tarpeeksi korkea oville, niinpä piti keksiä verhoratkaisu ovien yläreunaan peittämään kuvan vaihtumista toiseksi vihreäksi kuvaksi.
Eteisessä pronssinen Pietari Suuri on tarpeeksi painava pitämään jalkalistaa paikoillaan liiman kuivumisen ajan.
Eteinen ja ruokasali, josta johtavat portaat yläkertaan. Valaistus tekee talosta hurjan kodikkaan ja realistisen! Yksityiskohdat näkyvät paremmin ja paljon viehättävämmin kuin kirkkaassa kohdelampun valossa.
Keittiössä asustaa musta Hercule-kissa, eteisen keinutuolin on ominut harmaa Miss Marple (kissa sekin). Varsinaisia asukkaita ei vielä ole, en ole osannut visioida miltä he näyttäisivät. Ehkä nämä katit riittävät, asukkaat viettänevät Timbuktussa pidempiä aikoja kerrallaan. Ystävältä tuli loistoehdotus: talossa voisi olla hovimestari, Jeeves-hahmo, ikuisesti odottamassa isäntäväkeä. Pietari Suuresta ei kai ole hovimestariksi?
Ruokasalin seinän alaosaa kiertää panelointi ja sen yllä on englantilaisista 1700-luvun maisemamaalauksista tehdyistä panoraamapostikorteista leikatut seinämaalaukset. On hauskaa, että nämä 10 vuotta sitten Cheltenhamin museosta ostamani kortit, joissa on tutut kukkulaiset maisemat Cotswoldsista, missä silloin asuin, ovat nyt tässä talossa.
Vasemmassa takanurkassa, takan takana on joulukuusi. Tämä on kultainen joulukuusenkoriste – en halunnut realistista minijoulukuusta ja tämä kimmeltää uskomattoman kauniisti minikristallikruunun valossa.
Kuten huomaatte, vaikka nukketalon rakentaja ei joulusta intoilisikaan, niin miniasukkaat ovat kyllä jouluihmisiä – tai ehkä tämä on minun tapani nauttia joulusta?
.JPEG)
.jpg)
Valloittava koti! Tämä näyttää loistavalta muodolta olla jouluihminen!
ReplyDeleteKiitos Naukulan Mamma! Niin, MINIjouluihminen :-D
ReplyDeleteOih =). Kolme vuotta sitten harrastelin nukkekoteilua tosissaan. Hommasin tuollaisen ihastuttavan nukkekodinkin, mutta sitten mulla yhtäkkiä loppuikin aika, etten ole kerennyt kaivella askarteluvehekitä esille. Nyt se on nököttänyt nurkassaan ja odottaa aikaa, jolloin sitä taas jatketaan.
ReplyDeleteMutta onnea asukkaille alakerran valmistumisen johdosta! Näyttää kodikkaalta.
Saila!!! Miten hieno! Ooh... Nyt vaan suu auki täällä ihastelen kauniita, KODIKKAITA, todentuntuisia huoneita. Oot nähny niin kovasti vaivaa. Mukavaa lauantain jatkoa!
ReplyDeleteKylläpäs näyttääkin kodikkalta paikalta.
ReplyDeleteNiin, tarviikohan tuo ihmisiä. Kaksi kissaa riittänee vallan mainiosta. Ja tietenkin hovimestari ois varmaankin tarpeellinen. Kukapa sitä muuten hoitaisi ja palvelisi kissoja omistajien poissa ollessa.
Aivan ihana!!
ReplyDeleteUpea, ihana ruokaastiat ruokapöydällä. Voikun voisin pujahtaa taloosi siis tähän pieneen ja nauttia pienestä kristallilasista sherryä Herucele ja Marplen seurassa.
ReplyDeleteKiitos kommenteista!
ReplyDeleteMultasormi; Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa nukketalon tekoa. Sitten kun ehtii, ja sitten kun inspis iskee, niin sinulla on se valmiina. Se on ihanaa :-)
Tiina; Kiitos! Minäkin odotan sun nukketalon kuulumisia, muista laittaa sitten kun jotakin sinne väsäät, siitä blogiin!
Villikissa; Niin minustakin! Kunpa voisin nauttia pienentävää juomaa kuten Liisa Ihmemaassa ja mennä kylään talooni. Pitäisi ensin muistaa nostaa talo alas pöydältä jotta sinne pääsisin sisään!
Ei minustakaan tarvitse olla ihmisiä. Mutta ilman muuta kissoja hoitava hovimestari tarvitaan!
Työpaikkailmoitus: "Haussa minikokoinen hovimestari"
Maija; Kiitos!
Maiju; Tervetuloa! :-) Minulla onkin pullo madeiraa ja kaksi lasia minitavaroiden säilytyslaatikossa, kun ajattelin säästää niitä ullakon kirjastoa varten (sinne tulee takka ja mukavat nojatuolit).
Aivan ihana talo, valloittava! :)
ReplyDeleteIhan mielettömän hieno!
ReplyDelete"Ja kuten kunnon tupaantuliaisiin kuuluu, osa listoista puuttui." -Tämä jos mikä on erittäin totta:D
Kiitos Elina ja Myrsky!
ReplyDeleteNiin, pitäähän sitä nyt minikoossakin soveltaa oikeassa koossa hyväksi havaittuja käytäntöjä ;-)
Ihana ihana talo, valoineen kaikkineen! Tulee mieleen kaikki lapsuuden haaveet siitä, että osaisin kutistua. Muuttaisin tuonne! Ja pelkäisin hurjasti Mustia ja Ransua. :)
ReplyDeleteNimimerkillä Nukkekodissani asuu yksi kissa ja siellä on joulukoristeita enemmän kuin oikeassa kodissani sanon, että tuo koti on täydellinen. :)
Aivan hurmaava! Iloista joulun odotusta:)
ReplyDeleteKiitos Jenni ja Tirriliisa :-)
ReplyDeleteIloista joulunodotusta myös teille, kullekin sopivassa mittakaavassa ;-)
:)
ReplyDeleteKaunista ja viihtyisää.
Mitenkä selkäsi ?
t.Leena ja Pojat
Saispa tuo talon oikeassa koossa, etenkin tuon ruokasalin ihanine lamppuin ja kattoin!
ReplyDeleteLeena ja Pojat; Kiitos kysymästä, selkä voi niin hyvin mahdollista. Siis, joitakin särkyjä vielä on, mutta kävin eilen toisen (ja viimeisen!) kerran osteopaatilla, nyt jatkan pelkän tavallisen hieronnan, pienen jumpan ja paremman selästä huolehtimisen voimin.
ReplyDeleteSea; Niinpä! Minäkin haluaisin muuttaa tuonne...
Voi että! Tuollaiseen minimaailmaan on varmaan rentouttavaa sukeltaa ja tuunaamista riittänee ikuisiksi ajoiksi.
ReplyDeleteToivottavasti! Alakerran saamisessa (lähes) valmiiksi kului melkein vuosi, josta noin puolen vuoden aikana en koskenutkaan koko taloon, kun kesäkausi on niin hektistä ihmismittakaavan remonttiaikaa.
ReplyDeleteMutta jo nyt stressaan talon loppumisesta kesken! Siis kun on vielä kaksi kerrosta plus vintti tehtävänä, ja osa talon ulkokuorestakin odottaa käsittelyä.
Olenkin ostanut tarvikkeita, joilla työ sujuu mahdollisimman hitaasti, kuten ohutta puuviilua, josta leikkaan parkettia pala kerrallaan...
Kodikas, ihana! Mullakin päivittyi "miniasiat" sen verran että Barbie sai juhlaklänningin kun kävin Messukeskuskessa. Olin ostanut samalta tädiltä B:n edelliset vaatteet jotain 10 vuotta sitten. Eli B ei vaihda habitusta turhan usein.
ReplyDeleteVau! Upea!! Ja Jeeves talonvahtina kissojen kanssa kuulostaa hyvältä. Minimaailmassa sen huomaa, kaikki kannattaa säästää, kuten maisemapostikortitkin :)
ReplyDeleteAi, Zepallakin on miniharrastus? En tiennytkään. Ei taida olla ihan muotivilli tämä Barbie ;-)
ReplyDeleteKatja, Kiitos! No todella huomaa. Olen niiiin iloinen kun vähän aikaa sitten löysin pienenpienen tinakannun, jonka halusin matkamuistoksi Teneriffalta 7-vuotiaana. Ja pienenpieni savikulho Kreetalta on myös tallessa :-) Ihan mahtavaa, että nämä ovat tallella ja pääsevät nyt miniprojektiin, josta olen näköjään koko ikäni haaveillut!
Oooo, tunnelmallista ja ihanaa!
ReplyDeleteTykkään hurjasti lattioistasi ja ruudutetusta katosta. Joulukuusi on myös ihan mainio... ja... ja... ja...
t.Hanna
Kiitos Hanna ja leijona! :-D Mun pitää vielä ottaa parempia kuvia missä näkyy yksityiskohdat ja postata niistä lähipäivinä myös. Kaikki alakerran lattiat on paperia.
ReplyDeleteVoi ihanuutta! Jeeves olisi kyllä mainio talonvahti tuonne, pitäähän jonkun ruokkia kissat ja passata niitä...Onnea uuteen tupaan! :)
ReplyDeleteKiitos S! Tänään olenkin parannellut uutta tupaa, ripustanut tauluja seinille jne., mitä ei eiliseksi ehtinyt saada valmiiksi. Jeeves saa täällä niin paljon kannatusta, että minun pitää ehdottomasti hankkia sellainen!
ReplyDeleteAivan mahtava. Itse juuri tänään kerroin lapsuudentraumastani kun minulla ei ollut nukkekotia - ja halustani nyt aikuisena hankkia sellainen..
ReplyDeleteNukkekoti on täysin järkevä aikuisen harrastus :-D
ReplyDeleteHieno nukkekoti ja hauska postaus, joka päättyy hauskasti. Sinähän voit sitten jouluna leikkiä nukkekotijoulua ja ajatella, ettet oikeasti vietä joulua mitenkään erityisesti, paitsi nauttimalla jouluvaloista.
ReplyDeleteNiin, jos viettäisikin oikein PIENImuotoisen joulun!
ReplyDeleteVoi ihanaa! Rakastan miniä. Olen pitänyt sormeni erossa nukketaloista, koska tiedän etten kykenisi. Kohtuuteen ;) kouluaikoina mm. taittelin origamilintuja niistä pienistä - ruutuvihkoni valitsin niin että ei olleet sitä normikokoa-ruutuvihon ruuduista.
ReplyDeleteJoulunvietossa kannatan sitä, että tekee kuin hyvältä tuntuu. Jos minulla ei olisi tätä suurta perhettä, olisin yksin kynttilänvalossa herkutellen ja tehden mitä huvittaa. Joulu on mielestäni lastenjuhla. Heille koitan siis luoda Carl Larsson tyylistä tunnelmaa. Meillä ei ole pakkovisiittejä minnekään. Jos ei tule ruokavieraita, saa notkua yöpuvussa koko päivän tms.
Voi Saila, olet luonut ainutlaatuisen miniatyyrikodin! Upea, siis kertakaikkiaan! Jeeves sopisi mustakin nukketaloon!
ReplyDeleteKiitos ihanista kommenteista R&T ja Maria!
ReplyDeleteMiniharrastus on ihana harrastus. Aion tehdä tuon ruokasalin takaoven yläpuolelle puhviverhon, mitä en kuuna päivänä oikeaan kotiini huolisi, mutta tuonne haluan sellaisen ehdottomasti :-D
Ei tässä varmaan ole mitään rajaa minne voisi vetää loppuviivan. Aina voi näprätä jotakin lisää.
Täytynee laittaa työpaikkailmoitus paikallislehteen tuosta Jeevesin pestistä ;-)
Kylläpä alakerrasta todellakin tuli kaunis. Aivan ihana!
ReplyDeleteHovimestari ja / tai sisäkkö kuuluvat kyllä aivan itsestään selvästi maailmanmatkailija-omistajien omaisuuden vaalijaksi / vaalijoiksi. Jeeves ja... hmm... mikäs mahdollinen sisäkkö voisi olla? Ranskalainen, Herculen seuraksi...? Joséphine? Amélie? Ehkä Jeeves ei tulisi itsetietoisen ranskalaissisäkön kanssa toimeen. Mielummin rehevä maalaisbritti? Ei, hän on aina se kokki. Mahtuuko taloon muita kuin Jeeves ja kissat? Ei sinne kyllä ehkä mahdu.
Hahaa :-D Luulen kyllä, että Jeeves hyvin kielitaitoisena osaa puhua myös ranskaa - sitä paitsi Hercule on belgialainen, ja ranskalaisen kanssa voisi tulla kahnauksia. Kunhan Jeeves vain osaa valmistaa simpukoita Herculelle, niin hyvin menee. Mutta mitäpä Jeeves ei osaisi.
ReplyDeleteYstäväni, joka ehdotti Jeevesiä, ehdotti myös miniessu päällä pyllistävää sisäkköä... hmm.. tuli mieleen, että kun kävin ystäväni kanssa Pietarissa lelukaupassa etsimässä nukkekodin kalusteita, oli siellä pienoisrautatiehyllyssä nakuja ihmishahmoja jopa 'niissä puuhissa'! Hmm. Olivat ylähyllyllä ja paketeissa oli joku punainen varoitusviiva, siksi ne niin paljon huomiota herättivätkin. Ei taida tosiaankaan ollakaan lasten harrastus se pienoisrautatie ;-)
Mieletön tunnelmallinen koti! Mikähän siinä on että tuo listojen laittaminen on aina se viipyilevä homma, kodissa kuin kodissa...
ReplyDeleteNiin on, eikä siihen näköjään auta vaikka puuttuva listanpätkä olisi vain sentin mittainen ja kolmen millin paksuinen!
ReplyDeleteMun piti jo alkaa tehdä oikeita töitä, mutta tää on siitä paha harrastus että tähän jää koukkuun ja seuraavana päivänä on taas pakko jatkaa, kun taas edellisenä iltana maalattujen listojen maali on kuivunut ja ne pitääkin saada heti seinälle ja sitten voisi samalla tehdä tuon.. ja tuon... ja taas on kello kaksi yöllä eikä oikeat työt vieläkään tehtynä.
Ei voi olla totta - kuinka taitava oletkaan! Ihan hurjan hieno! Onnittelut!
ReplyDeleteKiitos Viivi :-)
ReplyDeleteIhanan kaunista ja kodikasta!! :)
ReplyDeleteKiitos Linda! Muistathan, että nukketaloni ylimpään kerrokseen tulee sun innoittama goottikirjasto! Mulla on sinne 5 cm korkea minihaarniskakin :-D
ReplyDeleteEi kai haittaa, jos kommentoin tänne vanhaan postaukseen?
ReplyDeleteTulin heti vinkkisi perässä! Siis vau ja joo. Meille tulee vielä sinapinkeltaista :) Hassua, etten ole tullut ajatelleeksi, kuinka hyvin violetti sopii sinapinkeltaiseen!
Sinulla on ihana nukkekoti. En muista olenko kommentoinut siitä aiemmin. Minäkin olen kauan haaveillut omasta. Haluaisin tehdä sen yhdessä mieheni kanssa ihan kokonaan itse. Vielä joskus :)
Hei!
ReplyDeleteIhanaa, kun kommentoit vanhaan postaukseen! Joillakuilla lukee erikseen, että vanhoihinkin juttuihin voi kommentoida, mutta itse pidän niin selvänä, että kommentit tilataan tulemaan myös omaan sähköpostiin juuri siksi, että tietää jos vanhempaankin postaukseen on tullut kommentteja.
Voi että, näiden kuvien jälkeen nuo ruokasalin portaat on vielä maalattu (kynsilakalla) ruskean kahdella sävyllä, ruokasali on saanut tuolit ja vaikka mitä! Ja itse asiassa toinen kerros on täysin vaiheessa, mutta se kai taas talven tullen jatkuu.
Hauskaa, että tulit katsomaan. Näissä kuvissa näkyy tuo panelointi ihan törkeän huonosti! Pitäisi ottaa hyvällä päivänvalolla kuvia, niin saisi mahdollisimman hyvän syvyysterävyyden.
Nukketalo on ihana haave, ja ihana siitäkin, että sitä kannattaa odottaa vaikka vuosikymmeniä. Koskaan ei ole liian vanha aloittamaan mineilyä.