Rotkolemmikit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Tämä on keväällä pienenä piippanana ostettu 'Silver Wings'.
Despite the fact that I love Brunneras I only bought my first specimen this spring. This is 'Silver Wings'. Now I also have 'Hadspen Cream' and they both look their best right now.
Tämäkin on syksyisiä suosikkejani: japaninlehtikuusi. Se kellastuttaa ensin vanhojen oksien neulaset, sitten vasta saman vuoden versot. Puun pörheän lämpimänkeltainen ulkomuoto tuo mieleeni kananpojan. Tästäkin kasvista olen niin iloinen, istutin tämän neljä vuotta sitten pienenä polvenkorkuisena piiskana. Nyt puu on kaksimetrinen.
Kääpiömanteli on sen sijaan menettänyt lehtensä kauriin suuhun. Ihme kyllä kauriit eivät ole tuhonneet näitä pensaita kokonaan, vaikka unohdan suojata ne verkoilla joka vuosi, kun kääpiömantelit ovat niin pieniä. Tai ehkä ne ovat pieniä juuri siksi.
Näistä lehdistä olen enemmän kuin hämmästynyt. Kuunliljat eivät ole yleensä saaneet pitää lehtiään enää syyskuussa, sillä kauriit ovat käyneet napsimassa ne. Nyt olen erittäin kiitollinen metsästäjille, jotka ovat napsineet kauriit! Ihanaa, kuunliljojen syyslehdet ovat minusta kuin sulanutta kultaa.
Usually deer have eaten up the Hostas by September, but this autumn the hunters have been quicker to eat the deer. Boy am I glad. This is the first time I get to see these lovely autumn leaves like molten gold.
Hyvää pyhäinpäivän iltaa ja loppupyhää!
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
.JPEG)
.jpg)
"Kuin sulanutta kultaa". Sulla on sana hallussa, ihania kielikuvia :)
ReplyDeleteMinäkin ihailin lehtikuusia tänään, tosin vain auton ikkunasta, sitä ajaessani, joten en voinut juuri päätäkään kääntää, saati kuvata mitään. Kuka keksisi kameran, jota ajaja voi käyttää liikkuvassa autossa???
ReplyDeleteManteliparturit saattavat kyllä olla syypäitä pensaidesi kokoon. Onneksi meillä ei ole kauriita; odotan ensi kevään vaaleanpunaista kukintaa superinnolla, onhan se meidän pihallamme ensimmäinen kerta.
Vieläkään en osaa päättää, pidänkö rotkolemmikeistä vai en. Niissä on jotakin... je ne sais quoi. Kuulostaa ihan pähkähullulta, mutta minulla tulee Brunneroista aina mieleen ('Jack Frostin' myötä) Tim Burtonin luihut ja laihat animaatiohahmot. Joista en todellakaan tykkää yhtään. Ihme assosiaatio...
Kiitos Tiina :-)
ReplyDeleteIntopii; Voipi olla... mutta kauriit eivät ole juurikaan muuten näyttäneet koskevan noihin manteleihin kuin vain riipineet lehdet. Ja ne saavat ollakin pieniä, sillä ne kasvavat kukkapenkissä. Kukintaa kauriiden käsittely ei onneksi ole vienyt. Mutta ehkä voisin verkottaa nämäkin joku kerta.
Kerran lossista ajaessani huomasin, että takanani ajavan auton kuskilla oli kamera käsissä ratin päällä, ottiko kuvia minun kotterostani vai dokumentoiko lossimatkaa? En jäänyt siihen kyselemään, vaikka asia jäi vaivaamaan mieltä. Mutta sillä tekniikalla ei voi kumminkaan kuvata ohi ajettavia maisemia, vaan edellä ajavaa autoa. Ja ketä SE kiinnostaa?
Minä pidän rotkiksista erityisesti. Ihan se tavallinenkin perusmuoto on tervetullut pihalleni. Nuo sydämenmuotoiset lehdet ja pikkuiset lemmikkikukat kevyenä pilvenä lehtien yllä ♡
Siis onko tuo ensimmäinen se mitä sai suurennuslasilla tiirailla?! Se maailman pienin?
ReplyDeleteHmm... tuo ei taida olla se minipieni, se oli varmaan sammalleimu 'Kimono', jonka laitoin kesän ajaksi aika suureen ruukkuun jotta se saa kasvaa siinä (ruukku esiintyi Ransun pihatarkistuspostauksen ekassa kuvassa). Se saa ehkä viettää vielä koko talvenkin ruukussa, jotta kasvaa vielä ennen ensi kevättä vähän lisää. Mutta on sekin kasvanut!
ReplyDeleteSaija! Tulit heti mieleeni kun selailin tänään muutaman vuoden takaista County Living-lehden talvinumeroa. Siinä oli kuva esikosta, joka meinasi saada minut tipahtamaan hierontatuolista. Elisabeth Killelay on kaunis! Googletin heti, en löytänyt suomalaisista sivuistoista. Pahus. Mitenköhän sen talvenkestävyys...
ReplyDeleteVautsipautsi miten suloinen! Nuo pienikukkaiset polyanthat ovat minusta suloisimpia, naivistisen vanhanaikaisia. Ymmärsin, että tuokin kuluu Polyanthoihin eli loistokevätesikoihin (aika laaja ryhmä sekä suuri- että pienikukkaisia esikoita), joten kyllä kai tuokin menis meillä... sen siemeniä sais varmaan jostakin Englannista, esim. Chiltern Seeds tms. Pitäiskö kokeilla... saakos niitä jo kohta tilata... ;-)
ReplyDeleteVoi juku! Sinulla on ihan oma lehtikuusi! Minä kävin eilen, illan pimeinä tunteina, katsomassa löytyiskö maahan pudonneita oksia/käpyjä (puistikossa/pusikossa, jossa kasvaa paljon lehtikuusia) mutta en pimeydeltä nähnyt mitään).
ReplyDeleteNautinnolista sunnuntaipäivää!
-Pia-
Oi sinulla on mantelikin. Näytäthän kuvia keväällä kun se kukkii. Lehtikuusissa on oma taikatunnelmansa.
ReplyDeleteMeidänkin omenapuuta oli jo järsitty, epäilen pupuja vaikka on täälläkin kauris loikkinut joku eksynyt poikanen parka. Tänään täytyy lisätä suojauksia tänään.
Nyt alkaakin olla se aika vuodesta kun kaikki vielä vähänkin vihertävä on kultaakin kalliimpaa.
ReplyDeleteKun Saila tilaat sitä esikkoa (ai miten niin oletan, että varmasti tilaat :) niin vinkkaa etukäteen... Taitaa olla pakollinen kokeilu, meni miten meni. Mutta se_on_niin_ihana!
ReplyDeleteKiva postaus taas!
ReplyDeleteLehtikuuset on ihania kaikkina vuodenaikoina!!!
ReplyDeleteEhtoota ja kiitos kommenteista!
ReplyDeletePia; Ensi kerralla taskulampun kanssa sitten ;-) Lehtikuusi on hienoa askartelumateriaalia nyppyisine oksineen ja käpyineen.
Tuire; Pitää muistaa laittaa keväällä, tai vaikka jo nyt talvella, kääpiömantelin kukkakuvia. Keväällä ja kesällä tapahtuu niin paljon, ettei kaikkea kukkivaa ehdi edes blogiin laittaa.
Taistelussa kauriita vastaan täytyy olla nopea ja huolellinen!
Jokke; Niin on!
Sanna; Juu... Ja jos mun kylvöt onnistuu niin ehkä voin myydä sen taimia erittäin korkeaan hintaan ;-) Tai vaihtaa johonkin erittäin kiinnostavaan. Mutta menin nyt asioiden edelle. Niin, mistäköhän sen siemeniä saisi...
Elämäni matkat; Kiitos :-)
Irene; Niin minustakin :-)